Epävakaista ja viileää on sää ollut täällä pääkaupunkiseudullakin. Eilen katsoin kännykän sääennusteesta, että vasta iltapäivällä tulisi sadekuuroja, ja lähdin 6 km:n kävelylenkille. Mutta eikö vain alkanut sataa noin kilometriä ennen kotia! Olin kuin uitettu koira.

Sunnuntaina oli jälleen perhejuhla, kun nuorin lapsenlapseni Emma pääsi ripille Paavalin kirkossa. Kyllä oli mielestäni kaunis ja harmoninen art deco-tyylinen kirkkosali, sellainen, joka kutsuu hiljentymään. Minua sykähdytti, kun lisäkseni lähes koko perhe - tytär, poika, miniä ja ylioppilas - meni yhtä aikaa ehtoolliselle. Tuleva abityttö ei uskaltanut, koska pelkäsi jotenkin mokaavansa, kun oma konfirmaatio oli jo kaksi vuotta sitten. Vävy ja mieheni eivät kai ole oikein uskonnollisia. Mieheni on kasvanut körtti-ympäristössä ja saanut sieltä uskonnosta yliannostuksen, mutta ei hän myöskään hyväksy tässä seurakunnassa toimivaa pastori Kari Kanalaa, joka ei nyt onneksi ollut rippipappina. Pappi oli nainen, jota on seurattu jossain tv:n Papit -dokumentissa.

Emma oli leikkauttanut tukkansa lyhyeksi siiliksi, äitinsä harmiksi, mutta tytöllä on kaunis pään muoto, joten mikäpä siinä. Hän on pienestä pitäen ollut taiteellisesti lahjakas, on nytkin taidepainotteisella luokalla, joten ehkä pieni erilaisuus kuuluu taiteilijan imagoon.

Eilen kymmenen varpusen poikasta, isompia kuin emonsa, etsi ruokaa pihaltamme. Yksi oli vielä niin avuton, että emon piti sitä ruokkia. Västäräkilläkin on varmaan pesä lähellä,  sillä niin ahkerasti se etsii ruokaa. Jänikset ja kanit ovat kadonneet. Liekö läheisessä metsässä asustava kettu tehnyt niistä selvää?

Kiva lukea pitkästä aikaa Kipan uutisia. Ihana mökkimiljöönne on elävästi mielessäni. Näin jopa unta, että olin mukana, kun miehesi kuljetti kanootissa isoa sohvaa ja pelkäsin kanootin uppoavan. 🤣

IL, suorittiko Heviteini ajokorttinsa manuaalivaihteisella autolla? Meidän varusmies on joutunut kuljettamaan erilaisia armeijan autoja, joten onneksi hallitsee manuaalivaihteet. Myös tuleva abityttö harjoittelee parhaillaan manuaalivaihteisella autolla. Auton hankinta ratkesi heillä sopivasti, kun edesmennyt isotäti pari vuotta sitten menetti ajokorttinsa. Autolla on nyt ikää 15 vuotta, mutta oli vähän ajettu.

Kesän palaamista odotellessa. Voikaa hyvin!

Tervehdys 🥰

Pikseli, nauroin ihan ääneen, kun kuvittelin unesi näkyä: Siippani kuljettamassa sohvaa kanootilla 🤣. Oli välissä joitakin päiviä, kun melominen jäi kovan tuulen vuoksi. Verkot olivat järvessä joitakin päiviä sitten pitkästä aikaa: saimme 1,3 kg painavan siian. Siitä tehtiin graavisiikaa ja kyllä maistui mahtavalta. Toissapäivänä siippani fileoi puolitoistakiloisen hauen ruodottomiksi fileiksi. Siinä meidän tämän iltainen ruokamme.

Olen tässä touhunnut hullun lailla ja nautin niin sydämeni pohjasta, kun pitkästä aikaa saan jotain aikaiseksi. Selkä ei kyllä tykkää. Tänään ei mitää isompaa, kun pyykinpesua. Neljä koneellista taitaa olla. 

Olen kitkenyt pihalla vähän kukkapenkkejä, kantanut niihin omaa kompostimultaa ja päälle sitten kuorikatetta. Selkä ei tykkää, mutta sielu nauttii. Eilen istutimme siippani kanssa edellisenä päivänä Punkaharjulta saatuja isoa maksaruohoa (sitä meillä oli aikanaan täällä kaksi isoa puskaa, mutta jonnekin ovat kadonneet) ja pienen pienen syreenin alun. Se on ymmärtääkseni jotain todella vanhaa lajiketta. Kukkii myöhemmin kuin "normaalit" syreenit ja tuoksu on kerrassaan hurmaava. Kestää kyllä useamman vuoden ennen kuin tuosta tuoksuja tulee. Meillä on täällä vanha - varmaan samaa lajiketta oleva syreeni, jossa on ihan pienen pieniä kukan alkuja. Sen tuoksu on samanlainen kuin tuon Punkaharjulta tuomani, mutta on kitukasvuinen. Pitänee joku päivä siipan kanssa yrittää vähän kitkeä pensasmerta sen ympäriltä ja tuoda sillekin kompostimultaa sekä leikata sellaiset kuivat oksat pois, joissa ei kasva mikään. Viime vuonna yritimme jo pelastustoimia, mutta emme ainakaan isossa määrin onnistuneet. 

Sisällä talossamme olen siivonnut vaatekaappeja ja yhtä isohkoa sängynaluslaatikkoa, joka on työhuoneen sängyn alla. Siinä minulla on mm. erilaisia kasseja. Viime vuonna en sitä kyennyt kertaakaan siivoamaan, joten en muistanutkaan, miten paljon tavaraa se voi sisäänsä kätkeä. Yllätyin myös yhden työhuoneessa olevan kaapin kolmen hyllyn sisällön määrästä. Kun kaikki oli levitettynä pois sieltä kaapista, niin en kyllä kuuna päivänä (mistäköhän tuokin sanonta on peräisin) voinut tajuta, miten sellainen määrä sekalaista tavaraa, oli sinne kolmelle hyllylle mahtunut. Eilen vielä siivosin oman vaatekaappini hyllyjä ja totesin, että t-paitaa ja college paitaa on sellainen määrä, että en varmaan koskaan ehdi kaikkia käyttämään. Kaupunkikodissa on varmaan vähemmän vaatetta kuin täällä. 

Viime keskiviikkona urakoimme ja teimme ison satsin sinappia. Sen teemme äitini reseptillä enkä kyllä ole parempaa sinappia maistanut. 

Torstaina lähdimme jo ennen klo 10 ajelemaan kohti Punkaharjua vävyn vanhempien luona käymään. Menimme Puumalan kautta ja maisema on todella kaunis. Päivä vierähti nopeasti. Minä vein mennesäni salaatin ja salaattikastiketta ( oma tekemää tietty) sekä sinappipurkin ja kauniin kukkakimpun. Siellä oli uunissa valmiina aivan ihanan makuinen kinkkukiusaus. Olivat myös ostaneet yhdestä erikoisliikkeestä mahtavan makuisia karjalanpiirakoita. Maistuivat aidoilta - sellaisilta, joita 3 tätiäni isäni puolelta aikanaan leipoivat.

Suuressa pihapiirissä tutkimme lukuisia perennoja ja ihailin mm isoa nurmialuetta, joka oli niin hyvin hoidettu, että näytti melkein jo tekonurmelta. On kuulemma vävyn isän ylpeys, että nurmi on hyvin hoidettu. Pihapiiri on vanhaa perua, vävyn äidin suvun puolelta. Vävyn vanhemmat ostivat aikanaan paikan omakseen ja rakensivat vanhan talon paikalle uuden omakotitalon (nyt noin 40 vuotta vanha), mutta muut pihapiirin rakennukset ovat vanhaa alkuperää. Navetta/tallirakennus on ulkoapäin niin kaunis, valkoiseksi kalkittu. Siinä on ollut lehmiä ja härkiä, possuja, kanoja ja lampaita sekä hevosia. Hevoset olivat pitkään siinä, koska vävykin ratsastaa. Meidän tytär kävi aikanaan monta vuotta ratsastamassa ja on ollut hauskaa, kun ovat joskus yhteisillä matkoillaan mm. Meksikossa käyneet kimpassa ratsastamassa. Olisin voinut ihailla pihapiiriä, upeita puita, mahtavia perennapenkkejä, huumaavalta tuoksuvia syreenipensaita ja kaikkea vanhaa, mitä rakennukset pitivät sisällään, vaikka monta päivää. 

Istuimme pihalla sellaisessa "vastakkain penkit" - olevassa keinussa ja paransimme maailmaa. Välillä nauroimme vatsat kippurassa ja niin, että silmistä valui jo vesi. Kyllä olen onnellinen tulevan lapsenkin vuoksi, että molemmat isovanhemmat tulevat niin hyvin toimeen. Ei ole pelkoa, että juttu loppuisi. Haluaisin meille tänne samanlaisen keinun, mutta siippani tyrmäsi ajatuksen. Ehkä jatkan vielä käännytystyötä.

Kävimme myös rantamökillä, jossa tytär ja vävy sekä hauvavauva aina asustavat keväästä syksyyn, kun ovat käymässä vävyn vanhempien luona. Talvella eivät pidä siinä lämpöä. Upealla paikalla on mökki ja saunamökki - suuren Saimaan äärellä. Idyllin rikkoi vaan hanhien jätökset (en ollut ennen tajunnut, kuinka isoja läjiä ja kasoja jättävätkään jälkeensä) . Yrittävät ilmeiset jollain verkkoaidalla laittaa rannalta kuivalle maalle pääsyä vähän vaikeammaksi... Yksi ystäväni sai tällä tavoin hanhet häipymään tontiltaan. 

Aika kului kuin siivellä ja jossain vaiheessa, kun vielä istuimme kahvipöydässä tajusimme, että kellohan on melkein puoli 7. Aloimme siinä sitten pakkaushommiin - syöttötuolikin tuli jo tänne (tytär oli ostanut sen käytettynä, kun edellisen kerran olivat siellä). Siellä on valmiina jo syöttötuoli vävyn veljen tyttären jäljiltä. 

Kun tulimme sitten Mikkelin kauppojen kautta kotiin, niin perillä olimme vasta klo 23 aikoihin. Varmaan tunnin verran meni, kun sain kaikki paikoilleen ja sitten tein meille vielä pientä yöpalaa. Taisi olla kello jo kaksi, kun lopulta menin nukkumaan. 

Viime sunnuntaina rakas siippani heilui taas tikkailla, kun pesi terassin ikkunat. Eilen pesi sitten vielä kesäkeittiön ikkunat ja saunan pikkuterassin muutamat plexilasit. Vielä on ikkunaurakkaa jäljellä - vanha mökki ja "alppimaja" - vierasmökki korkealla kalliolla. Tämän talon ikkunat pitää vielä jossain vaiheessa ottaa kerran ulkoota päin, kun näitä pestessään oli vielä siitepölyä ilmassa kohtuudella. 

Isäni soitti viime lauantai-iltana saunan jälkeen. Saunakaverina yleensä lauantaisin on naapurin Matti. Isä sitten kertoi Matin sanoneen, että kyllä isän pitää ne 90-vuotis synttärikemut järjestää. Joulukuussahan on tuo h-hetki. Sunnuntaina puhuimme vielä asiasta ja neuvoin sitten heti maanantaina varaamaan paikallisen urheiluyhdistyksen talon, kun sattuu sopivasti syntymäpäivä vielä lauantaille ja joulukuussa järjestetään muitakin juhlia niin paljon. Samassa paikassa vietettiin 9 ja puoli vuotta sitten isän 80-vuotisjuhlia ja olihan se niin, että isäni kutsui paikalla olevan juhlaväen uudelleen 10 vuoden päästä juhlistamaan 90-vuotispäivää. Hauskaa nyt suunnitella juhlia. Vielä edellisissä juhlissa oli tosi monipuolinen juhlamenyy, mutta nyt aiomme ensimmäistä kertaa mennä helpoimman kautta eli tilaamme liha- ja kalavoittoisia voileipäkakkuja sekä tietysti täytekakkuja. Marttojen kautta isäni lienee jo varanneen keittiöön henkilökuntaa. Minä olen luvannut tehdä listaa sukulaisten osalta ja isän tehtäväksi jäi miettiä, keitä paikallisia haluaa kutsua. Minulla on edessäni sitten vielä laulun sanojen kirjoitusta. Taisi olla isäni 60-vuotisjuhlat, kun tein laulun "väliaikaista kaikki on vaan" sävelellä isäni elämästä. 70-vuotis ja 80-vuotis juhliin on sitten pitänyt kirjoittaa säkeistöjä lisää, että viimeiset 10 vuotta tulevat mukaan. Siipallani on kyllä edessä ulkoisten kovalevyjen läpikäynti, että löytyy aiemmat sanat 80-vuotis bileistä. Ja vauvan odotus tuntuu entistä konkreettisemmalta, kun puhelimme, että sitten joulukuun juhlissa on pikkuherrakin jo mukana. 

Olen tässä välillä käynyt tyhejntämässä pyykkikonetta ja ripustamassa puhtaita narulle ja uuden satsin koneeseen. 

Ilma on hieno. Järven veden lämpötila oli eilen enää 19 astetta. Sen verran kylmät yöt tuossa välissä ja kovat tuulet ovat vaikuttaneet, että 6 astetta korkeimmasta lämpötilasta, jonka mittasimme, on laskenut. 

Käki kukkuu edelleen. Järven vesi kimaltelee pienessä tuulessa kuin siinä olisi miljoona timanttia. Vihreä väri hallitsee ympäristöä, välissä kyllä erilaisten kukkien värimaailmaa. Moni kukka on kukkinut tavallista aiemmin, kun oli niin lämmin jakso toukokuussa. Kyllä on mahtavaa seurata paraatipaikalta luontoa ja kasvun ihmettä. Olen taas jotenkin sortunut ostamaan kohtalaisen paljon kesäkukkia, mutta sentään reilusti vähemmän kuin monena aiempana vuonna. Eilen iltapäivällä tein letkukastelun, kun kova tuuli oli kuivattanut maata ja kasveja niin kovasti. Saimme kyllä illasta sitten mukavasti vettä taivaalta, 8 milliä oli täna aamuna sademittarissa.

Kiitollinen jokaisesta päivästä ja jokaisesta hetkestä. 

Voikaa hyvin. Toivottavasti teille ja läheisillenne suodaan terveyttä. Japenan kuopus on erityisesti mielessä 💕. Erityisiä voimia teidän koko perhekunnalle. 

Moi!
”Milläs Saima sitten leuhkis / ellei Saimaa vaivais keuhkis” väitetään nuoren runoilijan riimitelleen noin sata vuotta sitten.
 
Ihan noin tömäkkää tautia ei täällä ole, kaltaiselleni pieneläjälle kun piisaa pienempikin. Mutta kestämistä siinäkin on: viime viikolla sain seurakseni iskiaksen. Olen luullut sen olevan vain vanhusten vaiva, joka ei iskisi meihin reippaisiin eläkeläisiin. Mutta niinpäs vain! Ja koska terveysas.. ei kun siis hyvinvointikeskus on ylikuormitettu (tään uuden sotenhan piti helpottaa hoitoonpääsyä) olen tyytynyt napsimaan särkylääkettä pakkausselosteen ja farmaseutin ohjeiden mukaan.
 
Kolotusta on kahta sorttia: perusjomotus joka tuntuu jatkuvasti, ja lisäkipu joka tuntuu kävellessä aina kun vasen jalka osuu maahan. Oireisiin kuuluu myös kivusta johtuva kiukkuisuus; tekisi mieli vain mököttää sohvannurkassa.
 
Jos teillä on hyviä kotikonsteja niin mielelläni kuulen niistä!
 
Muutoin kesäpäivät jatkavat kulkuaan ja ensi viikolla on jo juhannus. Sitä vietetään meidän perheessä tietenkin veneessä silliä ja perunoita syöden, kuohuviinilaseja kohotellen. Mitään suurempia purjehdussuunnitelmia ei tälle kesälle ole tehty, mutta merellisissä merkeissä luulen ainakin heinäkuun kuluvan.
 
Eilisilta ja viime yö puolestaan kului Jukolan Viestiä ja sitä edeltävää Venlojen suunnistuskisaa seuratessa. Vävy juoksi Jukolan, tytär ja teekkarineito osallistuivat naisten sarjaan. Siinä minua ovat aina viehättäneet erityisesti joukkueiden nimet kuten Äläkää Jättäkö, Ei Evidenssiä Eksymisestä, Hakualgoritmin Hukanneet, Kuplasta Karanneet ja Vauhdilla Ohi.
 
Ei kai urheilun tartte olla kovin vakavaa? Kuten ei kesäelämänkään?
 
Menenkin tästä laittamaan lasagnea kisoistapalaaville. Eikös urheilijat hiilihydraatteja syö?
 
Hyvää juhannusta kaikki kiloklubikamut!

PS. Hassu juttu on ilmennyt selaimessani (Google Chrome) jo muutaman viikon ajan. Kun avaan läppärin kirjanmerkeistä KK:n keskustelualueen, mulle aukeaa 60+ ketju viime joulun viestien kohdalta! Onkohan algoritmi vihdoinkin oivaltanut, että Tiinuliinu se on jouluihminen jos kuka? 🤔🤣

Pikseli, kyllä Heviteinikin ajoi manuaalisella kortin. Jos ajaa automaatilla, ei sitten saakaan ajaa manuaalisella, joten fiksumpaa näin päin.

Tiinuliinu, kylläpä sait viheliäisen vaivan. Toivottavasti paranee niin, että pääset juhannukseksi veneeseen.

Me siirsimme viime torstaina saareen lähtöä, koska piti juhlia Juniorin lukioon pääsyä. Samalla juhlittiin hänen mielitiettynsä pääsyä myös. Menevät eri lukioihin, mikä on ehkä ihan hyvä. Tyttö harrastaa taitoratsastusta valmennusryhmässä ja viettää paljon aikaa talleilla. Siellä nykyään aivastelee myös Juniori, vaikka on kovin allerginen hevosille.

Perjantaina sitten pisaroiden kastellessa kahden miljoonan hyttysen seurassa roudattiin tavaroita veneeseen. Miljoona hyttystä inisti ja se toinen miljoona imi innokkaasti vertamme. Ei me siiä vielä lannistuttu, kohti saarta. Vaan siellä odotti yllätys, joka melkein lannisti. Valtava mänty oli kaatunut laiturin maan puoleisen tason päälle, rikkonut kaiteet ja lepäsi niin isona ja tuuheana, ettei siitä läpi päässyt millään.

Hetki mietittiin ja sitten Justus lähti yrittämään toista kautta maihin. Rannassa ei ole yhtään helppoa kohtaa, vaan kiviä järven pohjassa ja maissa ja olin ihan kauhuissani, jos Justus kaatuisi kivikkoon. Pääsi kuitenkin kaatumatta ja haki moottorisahan. Kesti aika kauan, ennen kuin hän sai kävelyaukon raivattua. Ruvettiin purkamaan venelastia ja silloin alkoi ukonilma. Siinä vaiheessa mulla meni hermo ja itku oli aika lähellä. Osa tavaroista jätettiin saunalle sateen suojaan ja tärkeimmät saatiin mökkiin.

Seuraavana päivänä vasta huomattiin muita myrskyn vaurioita. Laiturin uloimmasta osasta yksi tukijuttu oli pettänyt ja koko laituri siirtynyt niin, että kaksi veneenkiinnitystukitolppaa oli mennyt savisessa pohjassa vinoon (se toki huomattiin jo tullessamme ja oli juttu sinänsä päästä laituriin ja saada vene kiinni). Laituria emme pystyisi mitenkään omin voiminemme korjaamaan.

Mökin takana iso kuusi oli kaatunut, mutta sillä ei ole kiire, kun siitä ei ole haittaa. Saunan edessä iso pihlaja kaatunut ja jäänyt konkeloon. Justus alkoi pätkiä männyn runkoa, mutta siitä on vieläkin monta metriä sahaamatta, on se niin iso.

Ja nyt tulee se maailman ihanin juttu. Valitin tyttärelle, joka oli kertonut perheelleen. Ja Heviteini soittaa, että tulee kaverinsa kanssa auttamaan! Justuksen pojan perhe on Japanissa, heidänkin mökkinsä pihalla pari puuta kaatunut. Ja tyttären perhe jossain muualla reissussa, joten kyllä tuli tarpeeseen poikien apu.

Heviteinin auttamishaluun varmasti vaikutti se, että sai ajella kolme tuntia! Pojat hakivat soutuveneen mantereelta, me emme olisi kaksin jaksaneet sitä kääntää ja raahata joen varteen, josta se sitten hinattiin moottoriveneellä saareen. Heviteini meni veteen, kaveri laiturin toiselle puolelle ja hitaasti hivuttamalla saivat laiturin oikealle paikalleen, Justus auttoi minkä jaksoi.

Minä paistoin ison kasan muurinpohjalettuja ja välillä herkuteltiin. Pojat tekivät iloisina kaiken pyytämämme ja kantoivat melkoisen määrän klapeja saunalle. Saunoivat pitkään ja katselin ikkunasta, kun he moneen kertaan hyppäsivät järveen ja peuhasivat vedessä.

Justus grillasi makkaroita ja kasviksia ja kylläpä maistui. Sitten pojat ottivat Aliaksen esiin ja alettiin pelata! Ei tarvinnut plärätä kännyköitä, pelattiin ja naurettiin. Nuoret eivät tienneet slalom-sanaa ja nauroivat, kun kerroin sen tarkoittavan laskettelua. Oli kuulemma ihan hassua heidän mielestään! Juttelimme myöhään, minä aina nautin nuorten kanssa rupattelusta. Nämä ovat olleet kavereita ala-asteelta asti, tosin nyt ovat eri lukioissa. Kaveri syttyy historiasta ja maantiedosta ja haluaa historian opettajaksi.

Tänään valmistin kunnon brunssin ja kävin sitten herättelemässä pojat. Kaveri oli luvannut viedä pikkuveljensä lastenleffaan, mikä minusta oli oikein hieno syy päästää heidät pois, Oltais kyllä mieluusti pidetty pidempäänkin.

Heippa,

ihan ensin vielä palaan Pikselin aiempaan kirjoitukseen nuoren neitokaisen ripille pääsystä. Facebookissa oli kauniita kuvia ja joo, kyllä Paavalin kirkko on kaunis. Piti laittaa tämä jo edelliseen viestiin, mutta oli niin täynnä omaa napaa, että vahingossa jäi.

Tiinuliinu tartuin heti heittoosi iskias vaivoihin liittyen. Se ei siiiiis todellakaan ole vanhojen ihmisten sairaus. Minä olin 39 vuotias, kun iskias iski oikein kunnolla kimppuuni.  Vuoden kärsittyäni kivuista iso prolapsi selässä puhkesi/repesi ja sen sisällä oleva (ymmärtääkseni) hapan neste valui sieltä ulos aika isolle alueelle. Jalat menivät alta ja onneksi olin jo huutanut siippaa avukseni, että ehti keittiöön ottamaan minut kiinni, niin että en lyönyt päätäni kivilattiaan. Mullahan on ollut aivan mahtavan ihana lääkäri noissa tule-vaivoissa ja samana päivänä sain lähetteen ja menin yksityiselle magneettikuvaan. Autossa istuminen oli sellaista tuskaa, että voivottelin ja itkin koko ajan. Kun lääkärini näki kuvat, antoi suosituksen yksityiselle lääkärille, joka lopulta Töölön sairaalassa leikkasi selkäni kolmen viikon päästä tuosta tapahtumasta. Silloin oli vielä olemassa sellainen erikoismaksuluokka (vai mikä se nyt olikaan nimeltään), että julkiseen sairaalaan pääsi "osittain" yksityispotilaana. Lääkärin palkkiot ja monet muut kulut maksoin itse, mutta sairaalan vrk-hinta oli normiluokkaa. Ja suurin etu tässä oli se, että pystyi valitsemaan leikkaavan lääkärin. Olin useamman kerran kuntoutuksessa Ortonissa ja siellä oli "vastaavia" potilaita kuin minä, jotka olivat leikkauksen seurauksena pyörätuolissa. Jonon ohi ei erityismaksuluokan potilaat päässeet, vaan normaali kiireellisyysjärjestyksessä. Tuon kolmen viikon odotusajan minulla oli koko ajan lähete päivystykseen, koska tilanteen paheneminen ja halvaantumisen riski oli todellinen. 

Leikkaus sujui hyvin, mutta siitä lähtien selkä on oireillut. Monta monituista kertaa leikkauksen jälkeen aloitin kuntoutuksen nollasta, periksi en kuitenkaan meinannut antaa. Ja sen jälkeen on tullut useamman kerran uusia pullistumia... joten muutama keino, jotka ovat minua auttaneet:

Makaa selälläsi ja laita selän alle kylmägeelipussi. Mielestäni on ihan loogista, että jos siellä jokin pullistelee ja painaa Toinen minua auttava keino oli tns-laite, jonka hankin jo ennen leikkausta. Yksi vielä nykyäänkin usein käyttämäni keino (myös muihin kipuihin) on piikkimatto.

Pahasta minulle on selän kiertoliikkeet. Esim. sauvakävely ei oikein sovi. Olen kyllä ajoittain sitä harrastanut, mutta huomasin, että ei ainakaan peräkkäisinä päivinä kannata. Mahdollisimman vähän istumista. Kävely - siinä määrin, kun siihen pystyy - on ainakin minulle ollut elinehto. Sitähän harrastat jo paljon. Kävely mieluummin pehmeällä alustalla metsässä kuin asvaltilla. Ja omalla kohdallani on tärkeää, että patja ei ole liian pehmeä. Alkuaikoina leikkauksen jälkeen jouduin vaihtamaan joustinpatjan puolentoista vuoden välein. Kerran ihmettelin, kun selkä alkoi oireilla jo kolmen kuukauden päästä. Minulla oli sellainen patja, jossa oli jämäkkä puoli ja pehmeämpi puoli ja käytin tietysti jämäkkää. Siinä oli kaksinkertainen joustinliinaus, joka teki siitä jämäkämmän. Muut perheen jäsenet nukkuivat sitten minun hylkäämilläni patjoilla, koska normaalisti sellaisen joustinpatjan käyttöikä on 10 vuotta. Kun sittten epätoivoissani huomasin, että kolmen kuukauden päästä ei enää toiminut, oli keksittävä toinen ratkaisu. Unikulmassa tehtiin mittojen mukainen patja, joka testattiin erilaisilla ohjelmilla ja poikkeuksellisesti sain erityisluvan palauttaa mittatilaustyönä tehdyn patjan, jos se ei minulle sopisi. Näin sitten kävi, (olin asioinut aiemminkin unikulmassa patja-asioiden vuoksi). Sen jälkeen liikkeen toimari kävi ihan meillä kotona ja tutki sängyn ja säteilyn? ja kaiken muun, jos olisi löytynyt selitys sille, miksi heidän tekemänstä patja ei selälleni sopinut. Muistaakseni näitä tapauksia oli muutamia vuodessa. Sitten samalla kerralla tämä henkilö kysyi minulta, että saisiko lainaksi patjan (halusivat tutkia sen), jota olin jo useamman vuoden käyttänyt vaihtaen aina uuteen puolentoista vuoden välein. Tietysti suostuin asiaan. Ja siinä tutkimuksessa selvisi syykin siihen, miksi viimeisin patja oli ollut selälleni poikkeuksellisesti "suopea" vain kolmen kuukauden välein. Patjan päälikangas oli väärinpäin. Eli jämäkkä puoli olikin pehmeä ja päin vastoin. Sain kyllä sitten korvauksen liikkeestä, josta noita patjoja ostin. Taisi silloin olla viimeisin kappale, joka vielä löytyi. Selkäni huomasi tämän erehdyksen eikä tuollainen asia olisi tullut mieleenikään. Nykyään joudun vaihtamaan sijauspatjaa usein - ja kun vanha minun selälleni hyväksi koettu vaihtaa merkkiä, olen aina vähän peloissani, että mikä uudessa on muuttunut. 

Tuossa vähän selkätarinaa. Toivottavasti myös käytännön neuvoja, jotka voisivat sinua auttaa. Sellainen tuli vielä mieleen, että kun nukuin kyljelläni, niin polvien välissä piti olla tyyny, samoin kuin päällimmäisen kädenkin alla, että ranka pysyi mahdollisimman suorassa. Kaikki keinot eivät tietenkään toimi samalla tavoin jokaiselle, mutta ainakin voi yrittää. Se säteilyhermokipu on suorastaan pirullista, joten en yhtään ihmette, jos olet kiukkuinen (vaikka ei sinua ole helppo kiukkuisena kuvitella). 

Eilen kun katsoimme urheiluruutua ja Jukolan viestejä, niin tuli mieleen heti tyttäresi perhe.

Toivottavasti selkäsi tokenee pian. Onneksi suurin osa paranee muutaman kuukauden sisällä. Toki tulehduskipulääkettä kannattaa käyttää, jos se auttaa yhtään kipuun, koska kipuliaana asento on varmasti huono eikä ainakaan tee selälle hyvää.

Mukavaa sunnuntaipäivän jatketta. 

Olimme näköjään IL: n kanssa samanaikaisesti kirjoittamassa. Voi hurjaa, kun näin kuvia Facebookissa noista myrskytuhoista. Ja nyt kun luin sun jutun, niin kyllä tuli ihan tippa linssiin, kun liikutuin Heiviteinin ja ystävänsä auttamishalusta🥰. Liikutun muutenkin helposti, mutta nyt tuntuu, että jotenkin tyttären rauskaushormonit vaikuttavat minuunkin 🤣

Hoijakkaa, olipahan melkoinen lukurupeama! Olin viimeksi kirjoittanut 31.5. ja lukenut sen jälkeen pari kirjoitusta, joten nyt oli lukemista todella paljon. Kiitos niistä. On mukavaa lukea hauskoja, kiinnostavia, liikuttavia ja jopa jännittäviä kirjoituksianne. En nyt hirveästi kommentoi, kun joutuisin lukemaan tekstit uudelleen, mutta kommentoin sen, mitä muistan.

IL, näin facessa kuvat mökkirannastanne ja näytti se kyllä melko hurjalta. Onneksi on tuollaisia ihania nuoriamiehiä, jotka tulevat tarjoamaan apua. Passien vaihtumisjuttusi sai minut nauramaan ääneen. Meirämmiähenkään ei olisi tarvinnut hankkia itselleen henkilökorttia, kun todennäköisesti monet asiat hoituisivat vanhentuneellakin passilla!

Tiinuliinu, en ole itse joutunut kärsimään iskiaksesta, mutta mitä olen kuullut kokemusasiantuntijoilta, se on viheliäisen kipeä. Nuo Kipan ohjeet varmaan ovat toimivia , mutta googlettamalla löysin sellaisen tiedon, että kylmähoitoa tulisi välttää, sillä se voi lisätä lihasten jännitystä ja pahentaa kipua. Sauna on parempi vaihtoehto sekä lämpöhoito kääreillä. Toivottavasti olosi paranee pian.

Teillä on monilla ollut yo-  ja muita valmistujaisjuhlia sekä rippijuhlia. Varmaan on hienoa seurata jälkikasvun aikuistumista ja etenemistä elämässä. Taisi olla Pikseli, joka kertoi rippijuhlista Paavalin kirkossa. Ko. kirkko on minulle hyvinkin tuttu, sillä siellä pidettiin aina kouluni joulu- ja lukuvuoden päätöshartaudet ja kun lauloin koulun kuorossa, niin niihin kaikkiin oli pakko osallistua, vaikken mikään kirkossakävijä olekaan koskaan ollut. Yleensä monet meistä kuorolaisista siirryimme istuskelemaan saarnojen ajaksi tornin portaikkoon, mutta liturgian ajan jouduimme kyllä olemaan esilaulajina aamenille sun muille! Paavalin kirkko valmistui vuonna 1930 ja se on mielestäni kaunis kirkko kaikessa yksinkertaisuudessaan. Sitä on aika paljon korjailtu ja muutettu vuosikymmenten saatossa ja urutkin rakennettu kai pari kertaa uudelleen. Kirkkoherra Kanalasta voidaan olla montaa mieltä kuten myös Vesilahden kirkkoherrasta Harri Henttisestä, jonka kanssa olen ollut henkilökohtaisestikin tekemisissä työn puolesta. Jos pitäisi valita jompi kumpi, niin minun ääneni menee kyllä Henttiselle 😊

Me todella selvisimme syyhystä pelkällä säikähdyksellä. Mitään oireita ei ole ilmennyt ja kun altistumisesta on jo kuukausi, niin enää ei pelkoa olekaan. Kaikenlaisia vitsauksia sitä ihmispolojen varalle on keksitty 😒

Kipa kiitos kysymästä, autolla ajamiseni on sujunut ihan mallikkaasti. Osaan jopa sujuvasti peruuttaa auton pois autokatoksesta ja tiedän kumpaan suuntaan rattia on käännettävä, mikäli kylki alkaa liiaksi lähestyä katoksen seinää 😆

Olen järjestellyt meirämmiähen opiskelijakaveritapaamista täällä Tampereella ja sain mielestäni ruokailun ja muun ohjelman hyvin suunnitelluksi. Lähetettyäni lopullisen tiedotteen ensimmäisessä saamassani vastauksessa kysyttiin, että emmekö voisi syödä ko. ravintolan lounaan, kun se olisi huomattavasti edullisempaa. No, tokihan se on mahdollista ja sehän järjestyy vain ilmoittamalla asiasta ravintolan myyntihenkilölle, jonka kanssa olen neuvotellut. Aikataulun suhteen tulee kuitenkin ongelmia, kun yhden ruoka-annoksen syömiseen ei tarvita kahta ja puolta tuntia, vaikka ottaisi rupattelunkin huomioon. Minä sitten vastasin hänelle vähän kitkerään sävyyn, että toki voin kysyä porukalta mielipidettä asiasta, mutta olisi ollut kiva tietää etukäteen, ettei järjestelyvastaava saakaan vastata järjestelyistä ja käsittääkseni ennenkään ei näistä asioista ole päätetty huutoäänestyksellä! Odotan mielenkiinnolla, mitä tyyppi vastaa 😉 Näin meidän kesken, hän on vähän taipuvainen pomotteluun ja kaikesta päätellen hän on myös pihi!

Mitään ihmeempiä ei meille ole tapahtunut, paitsi että  meirämmiäs leikkasi eilen nurmikon, joten ei ihmeiden aika ole vielä ohi! Toivottelen teille mukavaa kesän jatkoa ja hyvää juhannusta, mikäli en kirjota sitä ennen. Minulla on hälytys puhelimessa, että muistan ottaa mämmin ajoissa sulamaan 😋

Minulla oli iskias ylioppilaskirjoitusten aikaan enkä ollut silloin kovin vanha. Seuraavan kerran kuopusta odottaessa, siitä on jo 34 vuotta joten hyvä kun on pysynyt pois. 

Tervehdys pitkästä aikaa🤣

Menna , ei ole mitenkään tarkoitus kiistellä iskias aiheesta, mutta tänään tutkailin pitkästä aikaa netistä, mitä siitä ja sen hoidosta nykyisin kirjoitetaan. 

Se lienee nykyään aika selvää, että paha iskias-vaiva on usein perinnöllinen. Minulla on kaksi veljeä, nuorimman selkä on leikatta 4 - 5 kertaa ja toisen pikkuveljen selkä leikattiin viime huhtikuussa toisen kerran. Lähipiirissäkin erilaiset "hoidot" helpottavat eri tavoin - joten on hyvinkin yksilöllistä, miten hoidot tehoavat itse kullekin. 

"Ole varovainen kylmähoidon kanssa. Kylmä ei auta iskiasta parantumaan, koska se hidastaa aineenvaihduntaa. Vaikutus on kuitenkin yksilöllinen, joten voit kokeilla kylmähoitoakin. Jos oireet pahenevat, älä jatka sitä. Jos ne tuntuvat helpottavan, voit toki jatkaa." Tämän löysin kylmähoidon vaaroista. Perään vielä sanottiin, että saunaa tulee välttää, koska kuuma turvottaa kudoksia. Itselläni huonoina kausina sauna ei tehnyt välttämättä hyvää. Pystyin kyllä saunomaan - olen himosaunoja ´, isältä opittu, mutta saunan jälkeen piti aina maata selälläni kylmägeelipussi selän alla, muuten kipu paheni huomattavasti. Oma kokemus ja saman olen kuullut monelta toiseltakin on, että kylmän ja kuuman vuorottelu helpottaa, kun saa verenkierron alueella elpymään. En nyt muista, mistä kohdasta tuo lainaus oli.

Toinen kohta oli "Terve.fi" sivuilta, jossa sanottiin, että "kylmäpakkauksesta voi olla akuuttivaiheessa apua, sillä kylmä lievittää kipua ja vähentää lihasjännitystä. Pitkäaikaisessa kivussa lämpötyynyt voi toimia paremmin." Aikanaan Ortonin kuntoutusjaksoilla käytettiin kylmä kylmägeelipusseja. Muistan, kun olivat niin suurikokoisia ja yritin metsästää itselleni kotiin sellaista, mutta en löytänyt mistään. Oleellista oli, että sitä ei saanut pitää liian kauaa. 

Mutta tosiaan kaikki on hyvin yksilöllistä eivätkä samat asiat auta kaikkia. Siitä lienee täysi yksimielisyys, että pitkäaikainen vuodelepo on pahaksi. Äitiäni aikanaan makuutettiin parikin kuukautta ... paljon on muuttunut sen jälkeen. 

Tiinuliinu , toivon kovasti, että löydät itsellesi sinua helpottavat hoitokeinot.

Tulirumpu ilmeisesti raskausaikana iskiaskivut ovat hyvinkin tavallisia. Niitä oli myös minulla, mutta eivät jääneet silloin "päälle". Myös tyttärellämme on nyt raskausaikana ollut iskiaskipuja. Onneksi olet päässyt vaivasta eroon. 

Ihana tunne taas, kun on saanut jotain aikaiseksi. Siippani pesi pari päivää sitten kesäkeittön lasitetut "ikkunat" ja minä sain vihdoin eilen aikaiseksi siivota kaapit sieltä. Eipä ole sekään homma ennen näin myöhäiseksi jäänyt. 

Siippani on nyt verkkoja kokemassa. Toivottavasti tulee saalista. 

Toivotan mukavaa viikon jatketta ja hyvää juhannusta kaikille, jos en sitä ennen tänne kirjoittele. 🥰

Iskias ja sauna ei ole välttämättä hyvä yhdistelmä. Saunan lämpö kyllä rentouttaa, mutta puoli tuntia sen jälkeen saattaa iskeä hirmuinen särky. Oireet pahenevat, koska pitkä kuumassa olo turvottaa kudoksia. Jos kuitenkin koet, että lämpö auttaa, ei sitä ole pakko välttää.

Pakko vielä laittaa tämä. Mun uuden pikkuläppärin hiiri on jotenkin tosi herkkä ja sattuu mokia. Kuten edellä kirjoittamassani tekstissä. Tuo viimeinen kappale oli siis lainaus googlaamallani saadusta hausta - enkä kyllä muista enää mistä. Kahdesta hakukohteesta laitoin lainukset tänne, joten toisesta niistä oli tuo. On olevinaan niin kiire, että ei ehdi tarkistaa tekstiä ja toisaalta jos ehtisinkin, niin varmasti siinä vaiheessa jo poistaisin kaiken kirjoittamani. Joka tapauksessa viimeinen saunaa koskeva kappale oli lainaus, ei minun omaa tekstiäni.

Voikaa edelleen hyvin. 🥰