Terveiset aurinkoisesta Andalusiasta
(jossa tottapuhuen satoi koko aamun ja aamupäivän kaatamalla, mutta säästä vasta vähän myöhemmin).

Aivan ensiksi jaksamisen ja toipumisen toivotukset Jumbojetille, toivottavasti kivut pian hellittävät. Ehdottomasti kannattaa olla yhteydessä sairaalaan jos vähänkin jotain poikkeavaa, eikä pidä ajatella että on niitä kipeämpiäkin… 

Menna on tosi ahkera teatterissakävijä! Mulla on tältä kaudelta takana vain kaksi käyntiä, ekana Anneli Kannon romaaniin perustuva Rottien pyhimys. Vähän epäilytti, miten keskiaikaan sijoittuva historiallinen romaani taipuu musikaaliksi (!) mutta hyvinhän se taipui. Jos ketä kiinnostaa niin esityksiä on kuulemma vielä kevätkaudellakin. Ja kun musiikkiteatterin makuun päästiin, niin käytiin musiikkiteatteri Kapsäkissä nauramassa Kekkonen-kabaree. Poliittista satiiria, jossa vinoiltiin niin oikealle kuin vasemmalle. Kyllä tätäkin kelpasi katsella.

Kiitos lomatoivotuksista! Tosin muuan ystäväpariskunta, joka meidän laillamme on jo eläkkeellä (ja tekee satunnaisesti työhommia kuten mekin) sanoo että ei eläkeläisellä mitään lomaa ole! Omasta mielestäni kyllä loma alkaa silloin, kun kodin ulko-ovi pannaan turvalukkoon (tarkoittaa että ollaan vähän pitempään poissa.)

Mitä noihin teatteri-iltoihin tulee, niin Fuengirolassakin olisi paikallista ohjelmatarjontaa, mutta nähtäväksi jää, mihin ehditään ja viitsitään. Tänään on tosin seurattu luonnon suurta näytelmää eli muhkeaa matalapainetta, joka iski näille tienoille jo toisen kerran muutaman viikon sisällä. Edellisten rankkasateiden aikaansaamia tulvien jälkiä on Valenciassa ja Malagassa siivottu parisen viikkoa, ja apuun haalittu poliiseja ja sotilaita ympäri maata. Kuningaskin kävi kadunlakaisijoita kannustamassa.

No, kun täällä sataa niin vettähän tulee kuin ämpäristä kuten esim. IL hyvin tietää. Tämänpäiväinen matalapaine kattoi koko itärannikon, joten mm. Valenciaan matkalla olleet lentokoneet laskeutuivat Malagaan, jossa sade oli iltapäivällä suht maltillista. Niinpä Malagan kentälle syntyi melkoinen tungos ja kaaos, ja ko. kaupunkiin matkalla ollut ystäväpariskunta (jota oli tarkoitus tavata vasta ensi viikolla) soitti meille hädissään: ”Voisitteko millään tulla meitä pelastamaan? Junat ja bussit eivät kulje, taksijono on miltei kilometrin pituinen eikä liiku lainkaan.” (On tullut joskus mainittua että meillä loma-asunnon vuokrasopimukseen kuuluu myös auto).

Mikäpä siinä. Volvo tallista ja tien päälle. Onneksi kentälle johtaa moottoritie joka kulkee pitkin vuorenrinnettä joten tulvavaaraa ei ollut. Ohiajaessa tosin nähtiin, että pari jokea oli ääriään myöten täynnä, eikä kaikki vuorille satanut vesi ollut varmaan vielä siinäkään.

Poimittiin ystäväpariskunta taksijonosta jolla tosiaan oli mittaa. Se kiersi ympäri koko lentoterminaalin. Lisäksi jono oli nelirivinen joten kyydin saaminen saattoi jonkin aikaa kestää. Kun ajettiin kaupunkiin ja purettiin ystäviemme laukkuja hotellin edessä vilkkaasti keskustellen, paikalle ravasi täysin tuntematon suomalaismies: ”Suomalaisia? Mihin matkalla? Voisitteko viedä minut Fuengirolaan?”

Mikäpä siinä. Kyyti luvattiin, ja takapenkille ahtautui miehen lisäksi vielä kaksi saksalaista naista, jotka hekin olivat menossa Fuengirolaan. Oikeastaan heidän olisi pitänyt jäädä Malagaan, mutta kaupungin kaikki hotellit olivat kuulemma lentokaaoksen takia täpötäysiä. Vasta 30 km päässä oli tilaa.

Pimeässä illassa, salamien leimutessa taivaanrannalla, saateltiin seurue hotelliinsa (asuivat samassa hotellissa) ja toivoteltiin mukavaa lomaa. Kotikukkuloille ajaessa havaittiin että Los Pacosiin johtava katu oli suljettu; sille oli noussut vettä läheisestä barrancosta. No onneksi muitakin reittejä loma-asunnollemme on olemassa, ja Ukkokulta on noin kymmenen käyntikerran aikana oppinut löytämään ne. Tosin ne ovat peevelin pitkiä ja mutkaisia.

Koira, joka oli lentokenttäretken ajaksi jätetty kotiin loikoilemaan, vispasi takaosaansa niin että häntä meinasi irrota. Ja UK, joka juuri korkkasi kylmän oluen, huokasi hämmästyneenä: ”Ajattele, ne saksalaisrouvat – vai neitejäkö lienevät olleet – halasivat minua salaa siellä Volvon takana.”

Huomenna seikkailut jatkuvat, mutta sade on toivottavasti jo silloin tauonnut.

PS. Se Rottien pyhimys, josta mainitsin, menee siis Helsingin Aleksanterinteatterissa.

Moi mimmit. Naureskelin Asics Gelin hämähäkkijuttua. Vähän sama tunne mulla on silloin tällöin mökillä! Yleensä mä huomaan ne verkot silloin, kun tulee ystäviä kylään ja sitten mä yritän ihan salaa huitoa niitä pois.
 
Tiinuliinulla on ollut seikkailuja Malagan seudulla. Mekin joskus Motskun kanssa otettiin liftareita kyytiin ja saatiin aikaiseksi hauskoja keskusteluita saksan kielellä. Ja tytär oli kamalan vihainen, kun meitä vaan nauratti.

Tulimme eilen Tallinnasta, oli kiva reissu. M/S Victoria on pieni laiva ja pieni oli myös meidän de luxe -hyttimme. Jääkaapissa ilmaisia juomia ja kapteenin tervehdyksenä suklaalevy. Ei hedelmiä. Matkustajia tosi vähän. Löysin tax freestä muutamia joululahjoja, lapsenlapsenlapselle tyylikkään hupparin, jossa ei ollut mitään kirjavia kuvia. Ja suklaarasioita, jotka mun täytyy piilottaa itseltäni, ettei niiden sisältö vahingossa valuisi omaan massuun. 

Erikoisaamiaisen jälkeen tallusteltiin kaupungilla varpaat kipeiksi.
Justus osti lentolaukullisen glögiä meidän puurojuhliin ja minä löysin kaikkea tarpeetonta kivaa, kuten havukranssin, joita mulla on jo mökin ovet täynnä, mutta kai yksi vielä johonkin mahtuu. Alkoholiliikkeen hyllyltä sattui silmään skumppapullo, jonka etiketissä lukee " pitäisikö lähteä jumpalle vai skumpalle .... en v*ttu tiiä". Mun oli pakko ostaa se Heviteinille, kun hän aina arpoo kuntosalille menoa. Ei ehkä tavanomaisin lahja mummolta, mutta oli se vaan niin hauska. Ja varsinkin, kun en ole ikinä sallinut poikien käyttävän kuulteni tuota v-sanaa.

Vietiin tavarat suoraan autoon, jonka vieressä odotti pre order -tilauksemme. Eiköhän niillä pärjätä juhannukseen asti. Mentiin Chef's Kitcheniin brunssille, olimme ainoat asiakkaat ja saimme tosi hienoa palvelua. Käväisin vielä tax freessä ostamassa ystävälle niitä lokerokasseja, joissa voi kuljettaa pulloja. Hän tarvitsi omenamehujaan varten. Maksoivat 4,90/kpl, mutta kun juttelin kassarouvan kanssa, hän olikin muistavinaan, etten edellisenä päivänä ottanut pulloihin yhtään kassia ja sujautti ne ilmaiseksi!

Iltapäivä sujui sitten hytissä loikoillessa, minä luin kirjaa ja Justus tuhisi massu pullollaan siinä vieressä. Pian oltiin satamassa ja hurautimme Mustilla (meidän auto) sukkelasti kotiin.

Ja nyt mökille, joku mies tulee esittelemään, minkalaisen ilmalämpöpumpun tarvitsisimme entisen tilalle.

Kipa, kiitos huolen pidosta: elossa olen yhä, mutta en täysin kunnossa. Yskä parani antibiootilla, mutta nenä vuotaa jatkuvasti, korva rutisee ja väsyttää. Aloitin tällä viikolla kuorot ja tiistaina oli harjoitusten jälkeen heti keikka Westendin Kanervakotiin. Olin ihan poikki sen jälkeen. Tänään oli kirkkokuoro ja kovasti oli poissa ollessani tullut uusia nuotteja, joiden altto-äänet pitäisi viikon aikana jotenkin omaksua.

Sunnuntaina jälkikasvu tuli meille viettämään Isänpäivää. En ollut sairaana jaksanut siivota, ja nyt hutaisin silmän lumeeksi enimmät roskat ja pölyt pois ja siivosin kylppärit. Miniä ja pojantytär lupautuivat tekemään kakun, joten sain keskittyä ruokaan. Kokeilin ensimmäistä kertaa Ranskalaista kanapataa, ja voi että siitä tuli herkullista 😋! Lapset pyysivät reseptin, että voivat itsekin kokeilla. Poika tosin ihmetteli, että vaikka hän kuinka tekisi reseptini mukaan, niin ruoka ei kuitenkaan ole yhtä täyteläistä ja maukasta kuin minun tekemäni. Näinhän se menee: anopin lihapullat olivat paljon parempia kuin minun, vaikka käytimme samoja aineksia.

Olen, Kipa, niin onnellinen puolestasi, kun saat nauttia vauvasta! Laitoit kuvan fb:n ja hän on niin suloinen! ❤️

JJ, Ikävää, että olet kärsinyt pahoinvoinnista polvileikkauksen jälkeen. Toivottavasti olo alkaa helpottaa. Minulta leikattiin liki 30 vuotta sitten rinnasta hyvänlaatuiseksi osoittautunut kasvain. Leikkauksen jälkeen ei ollut varsinaista pahoinvointia, mutta pari viikkoa ruokahalu oli täysin pois, kun koko ajan hiukan etoi. Toipumista sinulle!

IL, kylläpä te jaksatte vaihtaa maisemaa! Oli liikuttavaa lukea, miten kiintynyt Kaius on sinuun. Se välittyi myös fb-kuvasta, jossa hän kyhnää ihan kyljessäsi siellä Thaimaassa. Muistan, miten hän jo heti tutustuessanne halusi sinut uudeksi mummikseen. Miten ihanaa, että hän sai sinusta Mamulin! Sinulla riittää noita bonus-lastenlapsia, ja olet niin lämmin ja välittävä heitä kohtaan.

Tallinnassa voisi olla kiva käydä, mutta olen nyt jotenkin lamassa, enkä jaksa suunnitella muuta kuin lähestyvää joulua. Tilasin lasten perheille yhteiseksi lahjaksi (lähinnä vanhemmille) Joutsenen ihanat torkkupeitot, kun satuin löytämään niistä hyvän alennuksen. Nuorille sitten vielä jotain muuta, kunhan keksin mitä.

Tiinuliinu, onneksi olette siellä Los Pacosissa kunnossa ja turvassa! Ja kyllähän sitä saksalaisrouvat varmaan jo ihan kiitollisuuttaan Ukkokultaa halasivat, kun pelastitte heidät ja tuttavanne Malagan lentokentän loputtomasta taksijonosta.

Menna, harrastatte tosi paljon teatteria ja hyvä, kun saat yhä miehesi mukaan! Minun mieheni kysyy nykyään, että paljonko pitää maksaa, ettei tarvitse tulla mukaan! Tampereella on hyviä teattereita, minkä olemme vuosien varrella todenneet, kun olemme siellä perheporukalla vierailleet.

Asics Gel, hyvä kun mainitsit kirkasvalolampun. Meilläkin oli sellainen, kun vielä kävimme töissä, mutta nyt se on varmaan jossain pojan perheen varastossa. Täytyypä kysellä tai ostaa uusi. Aamut lähtevät niin huonosti käyntiin.

Komea kuu möllöttää taivaalla! 🌕

Pikseli, hyvä jos alat hijalleen parantua.

Mä olen ihmetellyt, miten ihanaa on herätä uuteen päivään mökillä. Katseltiin, kun tiaiset ja yksi närhikin lentelivät talipallojen ympärillä. Hirvi tallusti nurmikkoni poikki naapurin puolelle. Harvemmin näkyy hirviä, useimmiten peuroja. Ja illalla tosiaan se täysikuu mollotti ikkunoista sisälle. En mä tätä paikkaa pysty myymään, vaikka välillä kiukuttelenkin kustannuksista.

Eilen kävi lämpöpumppumies katsastamassa vanhan pumpun ja tekemässä tarjouksen uudesta. Tein tilauksen, koska haluan kotitalousvähennyksen vielä tämän vuoden puolelle. Uudessa on nyt vaikka mitä asioita, joiden opettelemisessa on taas haastetta. 

Tänään kokeilen uuden uunin wifiä, kun laitamme possupadan hautumaan neljäksi tunniksi. Menen vaikka pihalle puhelimen kanssa ja Justus katsoo sisällä, meneekö se uuni päälle! On meillä ihmettelemistä.

Tyttäreni oli eilen luennoimassa Lappeenrannan yliopistossa kauppatieteiden opiskelijoille. Sami Sykkö oli kutsunut. Ennen häntä oli luennoinut Sanna Marin ja kevätpuolella vuorossa presidentti Stubb, tytär nauroi, että "oikeassa seurassa" ollaan. Hän oli matkannut Sykön kanssa junalla sinne ja takaisin ja kertoi, että Sami Sykkö on valtavan kiva, aika oli kulunut kuin siivillä. Oli kertonut Samille, että äiti kielsi laittamasta mustia vaatteita, kun kuulemma Sami on moittinut suomalaisia liiasta mustasta. Sami myönteli, että kun on pimeää melkein kaikki päivätkin, voisi edes asua piristää väreillä. Tyttärellä oli tummansinistä ja valkoinen paita ja 12 sentin tummansiniset korkkarit, Sami Sykkö oli ihmetellyt, miten kävelee niin helponnäköisesti niillä. No tytär koikkelehtii aina korkkareissa paitsi juoksulenkillä.

Mä sain muuten fyssariltani tiistaina erikoisen kohteliaisuuden. Sanoi, että sulla on sitten kauniit, pitkät varpaat, ihan saksalaismalliset!  No onhan mun mummoni suku Saksasta lähtöisin, joten nyt ihmettelen varpaitani ihan uusin silmin!

Ihan vain lyhyesti haluan kertoa, että oloni on nyt ihan kohtuullinen. Kiitos vertaistuesta.

Kiitoksia kirjoituksistanne. 

Tulimme eilen taas meidän ykköskotiin tänne Etelä-Savoon. Ajoimme vielä lähtiessä tyttären kautta, niin yritin oikein varastoon pidellä pikkuista poikaa sylissäni. 
Seuraavan kerran näemme hänet sitten leikkauksen jälkeen Lastensairaalassa. 

Pikseli, meinasin jo eilen laitta sinulle puhelimella viestiä, kun oon ollut niin huolissani eikä sinusta ole kuulunut mitään, mutta sitten kello oli taas niin paljon, että en kehdannut. Kiitos, että vahvistit olevasi vielä hengissä .

Meillä alkaa juuri kahden tunnin sähkökatkos huoltotöiden vuoksi. 

Palaan asiaan myöhemmin. 

Moikkelis!

Piti ihan tulla kertomaan, että Hiuskarvan varassa oli todella hauska esitys. Ensin se lähti liikkeelle ihan normaalin teatteriesityksen tapaan, sitten tapahtui murha ja poliisit tulivat paikalle. Sen jälkeen rikos rekonstruoitiin ja yleisö pääsi vaikuttamaan siten, että mikäli jotain jäi pois tai kerrottiin väärin, piti nostaa käsi ylös ja sai sitten kertoa,  mikä meni pieleen. Katsojat osallistuivatkin ihan kiitettävästi. Väliajan jälkeen homma jatkui niin, että katsojat saivat esittää epäillyille kysymyksiä ja lopulta "äänestettiin" syyllistä jäljellä olevista kolmesta epäillystä. Neljäs oli jo siinä vaiheessa todettu syyttömäksi. Äänestyksen jälkeen esitys jatkui normaalisti ja lopuksi katsojien syylliseksi äänestämä "voitti" eli hänet todettiin syylliseksi.

Usein rikostarinoiden lopuksi yleisöä pyydetään pitämään loppuratkaisu salaisuutena. Niin kävi esim. viikko sitten nähdyn Neiti Marple ja tuijottava katse-näytelmän yhteydessä. Tällä kertaa niin ei tapahtunut, sillä tarinan syyllinen on aina katsojien valinta eli näytelmällä on ainakin kolme erilaista loppua. Virkistävää! Ja minä sitten rakastan Ville Majamaata ❤️

Koska olimme päivänäytöksessä, olin varannut meille pöydän Tillikasta ja söimme siellä maukkaan päivällisen. Minä otin alkupaloiksi tavanomaisesta poiketen kampasimpukoita ja pääruoaksi maksaa. Meirämmiäs jätti alkupalat väliin ja otti pelkästään pääruoaksi pippuripihvin. Olemme alkaneet harrastaa alkudrinkkinä Negronia, jonka bongasin joitakin vuosia sitten jostain lehtiartikkelista, jossa kerrottiin perinteisistä drinkeistä, jotka ovat hieman jääneet unhoon. Sikäli kun ette Negronia tunne, niin siinä on giniä, makeaa vermuttia ja camparia eli ei siis mitään turhia landrinkeja 🙃  Se on mukavan raikas eikä määrällisesti kovinkaan pitkä, joten ei haittaa, vaikka tyhjään mahaan imaistaankin!

Lähtiessämme teatterista alkoi yhtäkkiä sataa ihan kaatamalla ja ukkonenkin jyrähti pari kertaa. Sade tuli kovan tuulen mukana (onneksi) takaapäin ja ehdimme kastua aika perusteellisesti, vaikkei kävelymatkaa kestänyt kuin kymmenisen minuuttia. Selkä alkoi tuntua takin läpikin kostealta ja housunlahkeet läpsyivät pohkeita vasten! Meillä ei ollut sateenvarjoja, muttei siitä mitään apua olisi ollutkaan sellaisella tuulella. Hieno lierihattunikin kastui, mutta onneksi ei sentään lerpahtanut 😂 Lähtiessämme kotiin sade oli lakannut, joten pääsimme sen pahemmin kastumatta ratikkaan.

Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille. Pikseli, hyvä kun olet jo paranemaan päin 🙂

Tervehdys <3 
 En viimeksi ehtinyt kommentoida kirjoituksianne lainkaan. Kiirettä on pitänyt.... 

Menna  tuo Hiuskarvan varassa kuulostaa hauskalta. En ole ennen moisesta esitystavasta kuullutkaan. Ihailen teidän runsaita teatterikäyntejä.

Asics Gel hyvä muistutus tuo kirkasvalolamppu. Ostin joitakin vuosia sitten tyttärelle sellaisen. Vaikka nyt hänellä on siellä sellainen kirkasvalolamppu, että ei parempaa voisi ollakaan. Tänään pikkuinen täytti tasan kuukauden. Hänellä oli päällään paita, jossa luki "I am one month old". Eiliseltä on ihana pieni videopätkä, kun tyttären perhe kävi synnytyssairaalassa katsomassa läheisen ystävän poikavauvaa, joka oli syntynyt edellisenä yönä. Aivan ihana video, kun kaksi pikkuista miehen alkua makaavat vierekkäin. <3 

Tiinuliinu olen tässä muutaman kerran ihaillut kuviasi Naamakirjasta.  Minähän en käy siellä päivittäin - joskus on parinkin viikon tauko. Sateet siellä ovat olleet hurjia ja niidenkin myötä olette sitten saaneet uusia seikkailuja taksikuskina toimimisen yhteydessä. Naamakirjaa pitää kyllä ensi kuussa alkaa lukea tiheämmin, kun sinne ilmestyy sun joulukalanteri. 

IL Tallinnan matkanne kuulosti hauskalta - kuinkas muutenkaan. Heviteinin tuliaisesta oli pakko lukea siipalleni ääneen . Nuo kodinkoneet tuppaavat hajoamaan. Harmi. Meillä hajosi kaupunkikodissa viime keväänä iso jääkaappipakastin juuri ennen siippani Altean reissua. Saimme sentään mutkien kautta uuden juuri ennen hänen lähtöään. Nyt viime keskiviikon ja torstain välisen yön pähkäilin, minne saisin mahtumaan kaupunkikodin kylppärissä olevan pakastimen sisällön. Pysyi meinaan pakastimen lämpötila jatkuvasti lähellä 30 astetta. En edes ajatellut sähkön kulutusta, kun olimme puhuneet, että seuraavalla käynnillä ostamme sinne uuden, vaan pelkäsin, että sytyttää tulipalon, kun moottori hurisi jatkuvasti. Torstaiaamun lähtö hieman viivästyi, kun tyhjensimme sen sisällön. Sain onnekseni lähes kaiken mahtumaan keittiössä olevaan pakastimeen, kun otin sieltä kylmäkallet ja kylmägeelipussit pois. Kalaruokia ja mätiä, joita olimme juuri tuoneet täältä joulua varten, veimme sitten tyttären pakastimeen. 

Pikseli kiinnostuin ranskalaisesta kanapadasta. Onko sulla jokin erityinen resepti vai oletko napannut sen netistä. Sitkeä tauti tuntuu tuoMykoplasma olevan ja voin kuvitella, että vie voimat. Pysyikö teillä muu porukka aivan terveinä? 

Mulla on tässä kysymyksiä, sen vuoksi, että eilen selvisi, että isälläni (joulukuun 14. 90 v.) on Mykoplasman aiheuttama keuhkokuume. Toissailtana isä valitteli, että palelee kovasti. Oli mitannut kuumeenkin, mutta taisi ylittyä juuri 36. Palelee varmaan iästä johtuen nykyään usein, niin en sen kummempaa siitä ajatellut. Ja usein on lämpö 35,3 - 35,8. Eilen aamulla hän soitti tavallista aiemmin, joten heti aavistelin, että jotain on tekeillä. Kuume oli noussut yöllä yli 38 asteeseen ja rintaan pisti vasemmalle puolen. Mittasi vielä verenpaineet ja pulssin, jotka nekään eivät olleet normaaleja. 

Sovimme, että soittaa itselleen ambulanssin. Lanssi vei hänet sitten tereyskeskukseen ja siellä otettiin labroja. Lopulta jossain vaiheessa oli lääkärin pakeilla. Pulssi oli heitellyt ensihoitajien sydänfilmissä 40 - 140 välillä ja verenpaineet olivat korkeat. Kyllä olimme kaikki hämmästyneitä, kun 89-vuotias (lukee epikriisissä, ei melkein 90-vuotias) keuhkokuumepotilas lähetettiin kotiin. Sai yhden tutun hakemaan hänet, kun piti vielä hakea antibioottikuuri apteekista ja käydä vähän varastoon ruokaa ostamassa. Olin kyllä illasta aivan varma, että soitan tänään Länsi-Uudenmaan ha:n jonnekin ylempään portaaseen ja kysyn, että onko heillä päämääränään vähentää iäkästä väestöä. Jätin asian hautumaan ainakin huomiseen. 

Isää on vaikeaa saada pysymään aloillaan ja olemme huolissamme, että huomenna pakonomaisesti ryntää lumitöihin. Nythän ei poikammekaan pääse avuksi, kun on sen pahoinpitelyn vuoksi kykenemätön ajamaan autoa vieläkin lähes kuuteen viikkoon. Kohta soittelen taas sinne ja kyselen vointia. Pari kertaa olen tänään soittanut ja tiedän, että muutkin soittavat, niin pelkään vähän, että kohta hermostuu.

Äitini oli siellä vielä lauantaina kotikäynnillä, niin heti eilen ilmoitin hoivakotiin tilanteesta. Äidillä ei ainakaan kuumetta ollut, mutta yski kyllä tavallista enemmän, kun tänään olin puhelimitse yhteydessä häneen. Mietin sen Mykoplasman tartuttavuutta monen kannalta. Itsenikin siinä mielessä, että keskiviikkona ennen tänne tuloa, olimme siellä isäni luona ja äitiä katsomassa. Vielä lähtiessä halasin isää ja annoin pusun poskelle. Ei nyt tässä vaiheessa ainakaan mitään oireita ole, mutta sen luin että oireet voivat ilmaantua tartunnusta 1-14 vrk:n kuluttua. Olen kuullut nyt tänä syksynä monesta tautiin sairastuneesta.

JJ  suuri sykkivä sydän sinulle. Toivottavasti paraneminen edistyy ja huonovointisuus olisi jo mennyt ohi. 

Kun viime torstaina tulimme tänne, niin siippani lähti verkon laskuun heti kannettuaan kaikki tavarat ensin sisään. Perjantaina meitä odottikin taas oikein Pietarin kalansaalis. 4 siikaa, joista kaksi noin 1,5 kiloisia, kolmas lähellä sitä ja yksi arviolta noin 800 g. Graavisiikaa teimme paljon ja osasta sitten ihan paistettavia siianfilee paloja, jotka nyt ovat pakkasessa. Kävimme lauantaina vastarannalla kylässä ja veimme sinne yhden "kokonaisen" siian graavisuolattuina fileinä. Rouva kutoo lapsenlapsellemme merinovillasta vaatteita. Sain jo ensimmäiset villahousut mukaani. Vastarannalle olisi veneellä lyhyt matka, mutta tuuli oli niin kova, että autolla tulee melkein 10 km edestakaisin. Lähinaapurille vein "maistiaisina" valmiiksi siivutettuja graavisiian viipaleita. Laittoi jääkaappiin ja lupasi viedä sunnuntaina kotiin, että miehensäkin saa maistaa. Nautimme siellä glögilasilliset - taisi olla tämän syksyn/talven ensimmäiset. 

Tänne tuli lopulta lauantaina aivan hirveä myrsky ja tuuli. Alkuillasta, kun rantasaunasta kävelimme kotiin, oli pienen matkan varrella jo paljon risuja ja yksi sellainen koivun oksa, joka olisi takuulla tehnyt huonoa jälkeä, jos olisi päähän tippunut. Tuuli jatkui vielä sunnuntaina iltapäivään asti. Kun lähinaapuri ajoi kohti kotiaan, soitti mulle matkan varrelta parista kaatuneesta puusta, jotka siippani kävi sitten myöhemmin "siirtämään" paremmin. Lähdin sunnuntaina juuri ennen pimeän tuloa pienelle lenkille "toiseen suuntaan" ja sielläkin oli tiellä isoja ja pienempiä oksia. Osan heittelin tieltä, mutta joihinkin en edes yrittänyt koskea. Kesken lenkkiä tuuli tyyntyi ja oli jotenkin ihan maaginen olo, kun tuli niin hiljaista. 

Eilinen meni Mikkelissä. Mulla oli hermoratatutkimus. Ensi viikolla on fysiatrille aika. Sen verran sain selville, että rannekanavan ahtauma ei ollut pahentunut - ehkä ennemmin päin vastoin. Mistä ihmeestä nämä rannesäryt johtuvat?? Sinänsä tietysti hyvä uutinen, että ei sen tiimoilta ole ainakaan ihan lähitulevaisuudessa leikkausta odotettavissa. Loppupäivä kului kaupoissa. Saunaan ei vielä eilen saanut mennä neulan pistojen vuoksi. Tässä on taas yksi muistettava asia, että pitää käydä suihkussa ihan alkuillasta, että ei mene tuuletin automaattisesti kylppärissä päälle. Näin käy, kun kosteusprosentti nousee tarpeeksi. Ja ongelma on siinä, että jos takka on jo "päällä", niin imee takasta savua ja nokea. 

Eilen illalla kuuntelimme pitkästä aikaa musiikkia ja vähän tanssahdeltiin Saimaan norpan tahdissa. Pääosin kuuntelimme nuoruuden aikaista lempimusaamme. Liian harvoin tulee tehdyksi sitä. 

Tänään täällä oli mitä kaunein ilma. Aurinko paistoi ja oli aivan tyyntä. Siippani laski aamusta verkot ja nosti iltapäivästä ylös. Saalis soikea 0. Siippani teki nautinnollisen kanoottilenkin - ei näkynyt mitään liikettä missään. Minä tein postilaatikkolenkin apunani kävelysauvat. 

Tänään saunoimme ja heitimme löylyä ämpäristä, jossa oli aamupäivästä lähtien likoomassa vihdan oksia. Voi mikä ihana tuoksu. 

Tämän viikon perjantaina on sitten rakkaan pikkuisemme leikkaus. Suhtaudun positiivisesti, mutta huomaan kyllä päivän lähestyessä, että hiukan alkaa sellainen pieni pelko hiipiä sisinpään. Taistelen kyllä sitä vastaan enkä oikeasti voi mitenkään uskoa, että kaiken jälkeen, siinä voisi jotain vielä mennä pieleen. En usko, en tahdo uskoa. Niin ei vaan voi käydä. 

Seuraavat kaksi päivää taitaa minulta jäädä lenkit väliin. Siippani taitaa ulkoilla lumitöiden merkeissä. Toivotan kaikille hyvää ja mukavaa viikon jatketta. Antanette anteeksi, jos jotain ihmeellisyyksiä jää tekstiin. Kävimme välillä saunassa ja olen tallentanut tekstiä muutamaan otteeseen. Välillä on sitten tullut varsinaiseen tekstiin "lihavoinnit" nimien kohdalla, toisinaan taas ei. Välillä minulta katoaa kursori, niin että osa tekstistä on saattanut tulla johonkin "ihmeelliseen" paikkaan. Mutta mukavaa viikon jatketta ja terveyttä itse kullekin läheisineen. <3 

Anteeksi, nyt näyttää koko teksti tulleen yhteen pötköön. On pakko lopettaa.

Tulin varmaan ekan kerran muokkaamaan tekstiä, että sain edes kappalejaot. Sitä en ymmärrä, miten taas katosi lihavoinnit nimistä.... 

No huh, olipa isälläsi kohtelu. 
Mykoplasma on yleensä nuorten urheilijoiden tauti mutta eihän mikään enää pidä paikkaansa. 
Kampaajallani oli juuri, samoin entisellä työkaverilla ja molemmilla johti keuhkokuumeeseen. Hoidettiin suonensisäisillä antibiooteilla. 
Laulan tässä samalla tuutulaulua nelivuotiaalle joten pitää lopettaa.

Tulirumpu olen kuullut myös tosi monesta Mykoplasma-tapauksesta. Olihan täälläkin Pikselillä se Mykoplasma... Ei tainnut kuitenkaan keuhkokuumeeksi yltyä. Julkisuudessa muutamat HUSin lääkäritkin ovat sanoneet, että on ennätyksellinen Mykoplasma vuosi. 

Isä oli onneksi aamulla ihan kohtuullisessa kunnossa. Se tässä nyt kauhistuttaa, kun kelit tämän ja huomisen osalta ovat mitä ovat. Isän ja äidin talo on sellaisessa paikassa, että sinne tulee ihan tavattoman helposti sähkökatkoja. Jossain Salmenkartanon alueella on muuntaja, jonka "ansiosta" nuo sähkökatkokset aina tulevat. Mulla tulee omaan puhelimeen ilmoitukset isän sähkökatkoksista ja siippani sitten tiirailee aluetta. En ymmärrä, miksi Caruna ei tee asialle mitään, kun on tosiaan jo useamman vuoden ajan selvästi sähkökatkot aiheutuneet samasta paikasta. 

Mukavaa päivän jatkoa kaikille. Lähdemme pienelle happihyppelylle ennen kuin myräkkä iskee tänne. 😊