Tervehdys😊

Aika hiljaiseloa näyttää täällä olevan. Kiitoksia kirjoituksistanne teille, jotka olette jaksaneet tänne kirjoitella. Yhdyn IL :n sanoihin, että on hauska aina lukea kuulumisia täältä. 

Pikseli , joko väsymys on helpottanut. Toisaalta ei ihme, jos väsyttää, kun ei yöllä saa nukuttua kunnolla. Minua on viime aikoina eniten pitänyt hereillä hermosärky. Ennen eilistä iltaa otin varmaan kahtena tai kolmena yönä peräkkäin puolikkaan nukahtamislääkkeen. Yritän välttää sitä, että en ota useana yönä peräkkäin juuri sen vuoksi, että pelottaa riippuvuus niistä. Toisaalta jossain neuvotaan niitä käytettävän juurikin kuuriluontoisesti. Ja siinäpä kysymys muistin kannalta - kumpi on huonompi vaihtoehto: aivan liian vähäinen uni vai sitten kohtuullinen uni avustettuna nukahtamislääkkeellä. Itselleni ei melatoniini sovi, kun vatsa menee siitä aivan kuralle. Muuten se lienee paras vaihtoehto ainakin kokeiltavaksi. 

Onneksi joulunne sujui hyvin ja saitte nauttia toistenne seurasta.

Kivikasalla tuntuu olleen kovinkin vilskeinen joulu. Varmasti ihanaa, kun saa kaikki lapset puolisoineen saman katon alle ja vielä voi seurata ja osallistua lastenlasten kanssa joulupuuhiin. 

IL on tässä käynyt mielessäni, miten on mahtanut Euroopan huono sää vaikuttaa tyttären perheen ajomatkaan kohti kotimaata. Lentoja oli ainakin peruttu eilen paljon, ihmettelin kun siippani tyytyväisenä katseli Englannin liigan fudispeliä, jota ei kuitenkaan oltu peruttu, vaikka etukäteen siitä varoiteltiin. 

Olimme viime torstaina Mikkelissä. Mulla oli aika OMT-fyssarilla ja samalla hoidimme kauppa-asiat. Sain useamman uuden jumppaliikkeen ja voi että, kun olin huonona jo torstaina palatessamme kotiin pimeässä. Perjantai oli sitten aivan karsea päivä kipujen kanssa - eipä olisi tullut mieleenkään yrittää uusia jumppaliikkeitä. Lauantaina ja eilen ne kuitenkin tein ja aikomus tehdä myös tänään. Täällä on ollut kovia pakkasia. Siippani on tehnyt jäällä lenkkejä, mutta minä en ole uskaltautunut ulos lenkkeilemään, kun jäätä on sekä järvellä että kuivalla maalla, niin että päällä on vain kevyttä pakkaslunta ja pelko liukastumisesta hyvistä piikeistä huolimatta on kova. Olen tallustellut sisäkävelyä - eilenkin melkein tunnin yhteen menoon samalla kun puhuimme tyttären kanssa puhelimessa. 

Eilen illasta täällä oli 21 astetta pakkasta. Huh. Emme viitsi rantasaunaakaan kovalla pakkasella lämmittää, kun vedet jäätyvät siellä nopeasti. Siellähän ei ole muuta lämmitystä kuin kiuas. Suihku pitää ajoittaa aina ihan alkuiltaan tai iltapäivään, kun takan sytyttämisen jälkeen ei oikein voi suihkuun mennä. Syynä se, että ilmanvaihtohärpäke menee automaattisesti päälle, kun kylppärissä kosteus saavuttaa tietyn tason ja sitten imee takasta savua ja nokea... 

Jumpan ja sisäkävelyn lisäksi olen polkenut tunnollisesti sillä restoraattorilla. Yritin viime torstaina etsiä Lidlistä toista kappaletta, jonka olisin ostanut kaupunkikotiin, mutta maanantaina tulleet kappaleet olivat loppu. Tänään on samassa liikkeessä tarjolla vähän "tuhdimpi" malli ja tytär on luvannut käydä minulle sellaisen ostamassa, jos heidän kaupastaan moinen löytyy. En haluaisi kuskata tuota yhtä edestakaisin ja toisaalta, kun on niin liukasta, niin ulkolenkkeily saattaa jo sen vuoksi jäädä. Lisäksi kaupunkijaksoilla olemme niin paljon menossa, että eipä siinä juurikaan lenkille ehdi. Tosin tulevalla jaksolla ei ole ainakaan vielä joka päivää ohjelmoitu. 

Ensi sunnuntaina on pikkumiehen ristiäiset. Tytär jaksaa edelleen lähettää päivittäin kuvia ja videoita ja tuntuu, että hän kehittyy kovaa vauhtia. Ihan kauhea ikävä on ja yritän kovasti selviytyä ikävästä ensi perjantaihin asti.

Nurmijärvellä neljän nuoren hengen vienyt liikenneonnettomuus on koskettanut kovasti. Mietin, miten ihmeessä heidän perheensä selviävät eteenpäin. Ymmärtääkseni kaikki mahdollinen, mikä voi mennä pieleen huonolla tuurilla, on tuossa tapahtunut. Paikka on lähellä tyttären ja vävyn kotia. 

Toivottelen hyvää loppiaista, ihania hetkiä uudelle vuodelle ja terveyttä itse kullekin läheisineen. 
 
Taas täällä kysyn, missä Menna luuraa? 

Karmale,  jäi vahingossa äskeisestä pois kommentit sinun kirjoituksestasi.

Ihme katti teillä siellä, kun on jo niin pitkään terassillanne viihtynyt, mutta ei vieläkään tule sisään - edes pakkasilla. Ja sekin kummastuttaa, että ei näinkään pitkän ajan jälkeen anna lähestyä. 

Laihduttamisesta, kun kirjoitit, niin minulle tuli 22.12. - 31.12. aika tasan tarkkaan kolme kiloa lisää. Konvehtirasioita, kun oli vielä joulun jälkeen, niin pitihän ne syödä pois häiritsemästä. Nyt on jo pikkaisen mennyt alas päin. Tuosta vaan näen sen, että jos söisin sumeilematta kaikkea mahdollista, niin kyllä mulla paino äkkiä siihen reagoi.

Vielä uuden vuoden toivotuksen tähänkin kirjoitukseen. 

Kiitos Kipa!

Isäntä oli tänään mökillä ja niin vaan katti oli heti ilmestynyt sinne. Pelkää puukoppaa, vaikka on pöydän alla, niin miljoonaa oli taas syöksynyt pakoon kun isäntä oli puita lähtenyt hakemaan. Toki palaa heti takaisin.
Tänään oli ihan selvästi palellut ja isäntä pyytänyt sisälle lämmittelemään, mutta kun ei uskalla niin ei uskalla!

Harmi sun kipuilujas, voisinpa auttaa jotenkin❤️
Kesällä varmaan näette vauvelia useimmin💕

Aloitin nyt taas metsäkävelyt. Rinteissä ei ole liukasta, mutta tasaisella maalla on. 
Tänään olin toista kertaa ja Omhoitmies halus tulla mukaan. Hällä on samat vaivat kuin mullakin, selkä ja jalat. Ollaan tasavertaisia, tosin hän kulkee paljon edellä.
Tehtiin tänään pidempi lenkki. Hitaasti kiiruhtaen.
Oli senjälkeen pirteämpi olo. Keittelin vielä isännälle iltapuurot ja kiisseliä ja tein porkkanasämpylöitä.
Tiskit pitäis vielä hoidella. Meillä ei ole astianpesukonetta. Ei täällä kotona eikä mökillä. 

Kysyin omhoitmieheltä onko huomiseksi luvattu lumisade joku este kävelylle? Ei kuulemma ole, joten huomenissa kait kävelylle sitten?

Söin muuten kanssa jouluna suklaata pitkästä aikaa ihan urakalla🤔mutta paino nousi vaan kilon verran. Nyt jo hiukan laskenutkin.

Minunkin pitää huudella Mennaa?

Voikaahan hyvin💕

Heipä hei!

Joko teillä on joulu riisuttu? Meillä hommaa tehdään parastaikaa; UK kantoi juuri kuusen ulos. Se oli vielä varsin hyväkuntoinen; olisi varmaan lähiaikoina alkanut kasvattaa uusia versoja. 

Jonakin vuonna tein kuusenversoista – kerkkiä kai ne oikealta nimeltään ovat – snapsia. Tarjoilin sitä juhannuksena venekerhon bileissä, ja paikallaolleet totesivat että joulultahan tuo maistui. (Kukaan ei kylläkään halunnut toista lasillista.)

Vuosi on alkanut sopivan touhukkaasti, sukulaisvierailuja ja silleen. Eilen vietiin tyttärenpoika Upinniemeen, jossa hän aloitti asepalveluksensa. Sattumoisin samassa varuskunnassa kuin IL:n (tai siis tarkkaan ottaen Justuksen) pojanpoika. Kun kundien sukunimet alkavat samalla kirjaimella, niin tässä on vähän pohdiskeltu että tulisiko heistä peräti tupakavereita. Toistaiseksi siitä ei ole tietoa.

Muutenkin intistä isoäidille kantautunut informaatio on melko niukkaa. Tuoreella alokkaalla on yläpeti, ja hän kuuluu meritiedustelujoukkoihin. (Piti heti mennä intin sivuille katsomaan, mitä meritiedustelijat tekevät. No tiedustelevat, tietysti. Ollaanko me mummot vähän pöljiä?)

Joulusta ei siis ole jäljellä juuri muuta kuin kukkasia. Niistä ei näytä hetimiten eroon pääsevänkään. Amaryllikset, joita talouteemme osui useampia (ostettuja ja lahjaksi saatuja) kasvattavat kolmansia ja jopa neljänsiä kukkavarsia. Eihän semmoisia henno poiskaan heittää! Ja yhdessä korissa ollut muratti työntää sekin uusia versoja. Kun en ole kyseistä kasvia koskaan onnistunut pitämään hengissä paria viikkoa pitempään, on mielenkiintoista nähdä, miten tänä vuonna käy.

Mun maailma on siis ihan mallillaan. Toivottavasti teilläkin. Ainakin kuulumisenne ovat olleet varsin rohkaisevia. Pysykööt kivut ja muut vaivat poissa edelleenkin!

Mitä sitä on tapana tähän vuodenaikaan toivottaa? Hyviä härkäviikkoja? Rapeita reikäleipiä? (Sananlaskun mukaanhan loppiaisesta alkavat härkäviikot (mitä ikinä ne sitten lienevätkin) ja reikäleivät.)

No joka tapauksessa: kaikkea hyvää kaikille!

Kiitos kysymästä, joulun sain pakettiin eilen illalla. Muutama joulukukka jatkaa myös minulla kukkimistaan. Valkoisessa kerratussa amarylliksessä on kolmannet kukan parhaillaan auki.

Ei tässä ole kyllä paljon ehtinyt kukkia ihastella joulun jälkeen. Viikko sitten soitti muurari että voivatko he aloittaa loppiaisena vanhan talon uuniremontin ja minähän lupasin kun vihdoin puolentoista vuoden odotuksen jälkeen lupasivat tulla.
Viikoloppuna roudasimme etämiehen kanssa kalusteet ja muut tavarat pois uunin lähettyviltä ja purimme yhden poistettavan seinän pätkän..

Loppiaisaamuna miehet tulivat jo kahdeksalta ja heti alkoi uunin yläosan purku.  Etämies lähti kotiinsa loppiaisena joten minä yritin yksin pitää tupaa lämpimänä puuhellaa lämmittämällä ja siinä sivussa roudaamaan tavaroita. Se tuvan lämmitys olikin haasteellista kun ovet olivat auki vähän väliä kuskatessa purkutavaraa pihalle ja uutta tavaraa sisään. Onneksi poika tuli auttamaan minua tiilien ja muiden tavaroiden roudauksessa.
Purkamisesta levisi tupaan sadan vuoden pölyt ja tuhkat jotka sekottuivat ulkoa jaloissa kantautuneeseen lumeen. Kun tulin illalla kotiin niin näytin aivan riihitontulta mustine poskineni.

Vielä eilen jouduin kuskaamaan lisää tiiliä varastosta puukasojen takaa mutta nyt on korjattu niin uuni kuin puuliesikin. Kolmen viikon päästä voin varovasti aloitella lämmittämistä. Siivoamista siellä on ihan mahdottomasti mutta eiköhän siitäkin selvitä joskus.

Homma otti vähän voimille kun piti siinä sivussa hoidella myös yhdistyksen kiinteistöjen juttuja ja lumitöitäkin oli ihan riittävästi kahdessa eri paikassa. Meillä on tullut lunta maanantaista alkaen joka päivä ja ei ne sateet lopu kuin aikaisintaan sunnuntaina.

Tänään onkin ollut vähän toisenlainen päivä. Aamulla tein ensin lumitöiä  sekä hoidin viime tippaan jääneen lahjan hankinnan ja lähdin puolen päivän aikaan kälyn 80-vuotispäiville. Illn suuhun mahtui vielä kokoustamista Lappeenrannassa sekä puhelinpalavereita. Minulla olisi ollut tarpeen hoidella monia kauppa-asioita mutta kävin vain rautakaupassa ja suuntasin kotiin koska lumisade yltyi niin sakeaksi että päätin kotiutua ennen kuin tiet ovat täysin tukossa.

Huomisen ulkoilut hoituvat näillä näkymin myös lumikolan kanssa. ltapäivällä minulla on aika jalkahoitajalle tässä omalla kylällä. Toivottavasti siitä tulee rentouttava pakkolepo.
Nyt en kommentoi enää ketään vaan suunnistan iltapesulle ja sieltä peiton alle unta odottamaan.

Hyvää viikonloppua.

Huhhuh, Mustikkaposki!
Ihan tuli hiki ja väsy lukiessakin. Hattua nostan, ja korkealle, kun tuommoiset urakat olet sevittänyt! Tiilien roudaaminen ei ole ihan keveimmästä päästä hommia, niinkuin ei lumityötkään. Ja siihen päälle vielä kokoukset ja palaverit joihin tarvitaan henkistä jaksamista. On sulla rautainen kunto!
Tsemppiä ja jaksamista lumien keskelle.

Mustikkaposki, kylläpä sinulla on ollut monenlaista urakkaa! Olet kyllä aika hyväkuntoinen, kun tuosta kaikesta olet selviytynyt!

Eilen aamupäivällä eräs naapuruston mies tuli tohkeissaan lähimetsästä ja kertoi nähneensä suden jäljet ihan ylänaapurimme talon takana eli n. 20 metrin päässä meiltä. Mieheni kävi vielä varmistamassa havainnon. Susi oli tullut pitkin loikin metsästä ja pysähtynyt kuin seinään naapurin avoterassin eteen ja jatkanut sitten matkaansa. Luultavasti se oli jahdannut alueellamme liikkuvaa ainokaista citykania, joka oli onnistunut livahtamaan terassin alle. Naapurilla, jonka terassista on kyse, on kolme 6-10-vuotiasta lasta, jotka kulkevat metsäpolkua sadan metrin päässä sijaitsevaan kouluun, ja metsän kautta oikaisevat jotkut muutkin pienet koululaiset.

Ei ole kiva ajatus, että susi ei enää pelkää ihmisiä tarpeeksi, koska liikkuu asutuilla alueillakin. Ehkä tämä on sama susi, joka alkuviikolla oli nähty Espoon Mäkkylässä, mistä on aika lyhyt matka tänne Lintuvaaraan. Ja onhan noita susihavaintoja ollut Espoossa ja Vantaalla viime aikoina muitakin. Ilmeisesti kyseessä on vain yksi yksilö. Uskallanko enää kulkea yksinäisillä fatbike-poluilla metsissä?

Saisi jo lumen tulo loppua! Kolmen talon yhteinen pihatie on pakko pitää lumettomana, että autot pääsevät kulkemaan katoksiin. Koneellinen lumen poisto ei tule kyseeseen, koska lumelle ei ole tilaa sivuilla, vaan se on kolattava talojen väliin ja takapihalle. Tykkään kyllä toisaalta kolaamisesta, mutta mieheni on turhan perusteellinen siinäkin hommassa ja väsyttää itsensä. Onneksi nuoret ovat nyt osallistuneet näihin lumitalkoisiin ihan kiitettävästi.

IL ja Tiinuliinu, miten alokkaat ovat sopeutuneet armeijaan?

Kipa, onko restoraattori sellainen polkuvehje, jota voi polkea tuolilla istuen? Sellainen olisi varmasti hyvä meillekin, tai siis lähinnä miehelle, jolla jalat tuntuvat olevan se heikoin kohta. Leppävaaran Lidl on aika pieni, joten siellä on huono valikoima tuollaista tavaraa. Mies ei pitänyt kuntopyörästä, vaan lahjoitti sen abi-tytölle. - Ja kiitos kysymästä, väsymys on helpottanut, mutta nenän väliseinän tulehdus ei tahdo parantua. Runsaan viikon päästä menen uudelleen tarkastukseen.

Hyvää vointia kaikille!

Moi mimmit. Pikseli, minullakin on restoraattori, hankin polvileikkauksen takia ja käytinkin aika pitkään. Nyt se odottaa toisen polven leikkausta. Mennalla on kaikki hyvin, hän kirjottelee tänne, jahka ehtii.

Viime viikolla mökkinaapurit kävivät kahvilla ja kuulin kamalan jutun viime kesältä. Tai olin kyllä lukenut asiasta lehdessä, mutta en tiennyt, että se oli tapahtunut mökkinaapurien viereisellä mökillä. Pariskunnalla on ollut mökki yli 30 vuotta, mutta eivät olleet tekemisissä naapureiden kanssa, mies käytti alkoholia aika lailla. Iäkäs mies oli kaatunut keskiviikkopäivänä ulkona mökin keittiön ikkunan alla, vaimo ei halunnut auttaa eikä pyytänyt naapureitakaan. Oli vienyt sanomalehtiä miehensä päälle, kun tämä valitti palelevansa. Ei antanut lääkkeitä eikä ruokaa ja antoi miehen tehdä tarpeensa housuihin. Perjantaina oli soittanut hätäkeskukseen, että mies kaatui. No kuolluthan mies oli jo siinä vaiheessa, kun apua saapui. Tämä vaimo on vasta 60-vuotias ja ihan täysijärkinen.

Kävimme itse kylässä Jätkäsaaressa ystäväperheen luona, heillä on mainio kääpiösnautseri. Pyysivät järjestämään käppänäkahvittelun niin, että Tiinuliinun Lyytikin tulisi. Lyytin juoksu on helmikuussa, joten ehkä parasta siirtää myöhemmälle kevääseen, tai kohta meilläkin on käppänä.

Aloitimme taas kuntoilun ja minä allasjumpan. Ja kyllä lihaksista seuraavina päivinä huomasi, etten ollut moneen viikkoon niitä rasittanut. Keskiviikkona tultiin mökille ja minä aloitin vintin siivoamisen. Sellaista hommaa en malta keväämmällä enää tehdä. Minulla on reilun 30 m2:n vintti ja jostain syystä se oli taas niin täynnä epämääräistä tavaraa, ettei siellä pystynyt edes kulkemaan. Torstain ja perjantain mellastin pitkiä päiviä ja nyt on lähdössä kierrätykseen ja SPR:lle monta laatikkoa tavaraa sekä aika paljon roskiin. Minulla on kaikissa vierassängyissä tarpeeksi tyynyjä, mutta vintistä löytyi 15 kpl lisää. Vieraiden yhtaikaista suurryntäystä vartenko? Suurin osa tyynyistä muuttaa muualle. Ilokseni löysin upouudet kesäkengät omassa laatikossaan, olen kai alesta ostanut ja säilönyt talven ajaksi vinttiin. Onneksi klassinen malli, voin ottaa kesällä käyttöön. Jos muistan. Löytyi myös yksi paita, jossa oli vielä hintalappu (hyi minua). Vasta viime viikolla olin ostanut kodinhoitohuoneesee harja/rikkalapiosetin, kun sellaista ei ollut. Vintistä löytyi kaksi uutta settiä!

Mökissä on harjakatto ja laipeiden alla paljon tavaraa. Mutta leikattuun polveeni sattuu konttaaminen kamalasti, miten teillä muilla operoiduilla? Kehitin oman tyylini, istuallaan peppua siirtelemällä sain imuroituakin. Ja eikös tuon voimisteluliikkeen uskota pienentävän takamusta? Huojentuneena riemuitsin eilisiltasella, että nyt voin levätä lauantain ja tehdä kaikkea kivaa. No, sakea lumipyry muutti suunnitelmat. Maatalon isäntä kävi jo eilenillalla traktorillaan ajamassa tien portiltani pihalle, mutta ei päässyt toiselle tielle, koska siinä seisoi meidän Musti. Aamulla heräsin kuudelta, kun isäntä touhusi taas pihallani, lunta oli pyryttänyt koko yön. Justus sai lumilingon toimimaan ja siisti isoa terassia ja teki polkuja liiteriin ja kompostille. Minä putsasin lumentyöntimellä viidet portaat ja pienen terassin, lumenvetimellä ison teltan (jossa klapikone ym) katon sekä peräkärryn. Musti oli niin lumen peitossa, että kauhoin ensin lasten lumilapiolla ja sitten harjalla. Riisuttiin saunassa, kun lunta oli tuiskuttanut puseron sisään selkäänkin ja joka paikkaan, kylläpä rommitoti sitten maistui!

Saimme joulupukilta Disney+ -kanavan vuodeksi. Justuksen nuorin lastenlapsi 14 v. oli vanhempiensa kanssa viikko sitten ja hän laittoi kanavan näkymään kunnolla, minä olin osannut vain läppärin kautta. Sieltä löytyy upeita leffoja ja aika uusia. Hän asensi myös kännykkääni uuden ilmalämpöpumpun etäyhteyden. Vanhin lastenlapsi aloitti armeijansa, mutta aika vähän on saatu tietoa. Kasarmilla ollaan tautitilanteiden takia melko eristyksissä. Poika oli saanut ensin aivan liian pienen takin ja palellut, mutta seuraavana päivänä se vaihdettiin. Hän kuuluu merikomppaniaan ja sanoi, että tarkempaa ei vielä tiedä.

Tyttäreni täyttää tulevalla viikolla 47 vuotta. Kummallista, että mulla on niin vanha lapsi. Löysin vintistä pienen valkoisen pitsimekon, jonka kudoin hänelle, kun hän oli muutaman kuukauden ikäinen. Taittelin sen hellästi laatikkoon, jossa oli muutama muukin vauvanvaate, jotka haluan säilyttää muistona. Löytyi myös meidän poikien satukirjoja ja pikkuisten palapelejä, jotka vien bonuslapsenlapsenlapselleni.
Hyvää sunnuntaita kaikille huomenna!

Hei teille kaikille! Elossa ollaan ja periaatteessa kaikki on hyvin. Olen erittäin otettu, kun olette olleet huolissanne ❤️

Jotenkin aika on valunut jonnekin ja kun varsinaisesti mitään erityistä ei ole tapahtunut, ei ole tullut kirjoitelluksikaan. Viimeisin kirjoitukseni näytti olevan marraskuun 30. päivältä ja kun en itse asiassa ole edes kurkannut tänne foorumille tässä välissä, niin nyt olikin melkoinen urakka lukea teidän kaikki  kirjoituksenne! Hieman hävettää, kun en edes joulua tai uutta vuotta toivottanut, mutta ainakin ne teistä, jotka olette facessa, saatoitte bongata sieltä toivotukseni 😏

Joulu meni! Meillä oli 3 kilon kinkku, joka saatiin syödyksi sekä mätiä, graavilohta, Sorsapuiston silakkaa, joka sivumennen sanoen on todella herkullista sekä tietenkin lanttulaatikkoa aidosta lanttuhaudasta. Oikeastaan ruoan lisäksi meillä ei mistään huomannutkaan, että oli joulu. No, kyllä me kuuntelimme jouluista musiikkia ja minä viihdytin itseäni telkkarista tulleilla ihanan hörhöillä jouluelokuvilla! Häpeäkseni on tunnustettava, että ensimmäisen kerran elämässäni unohdin katsoa joulurauhan julistuksen, joten varmaan olen ollut jotenkin alamaissa. Terve kylläkin!

Uusi vuosikin vaihtui ja sen kunniaksi sentään tuhosimme muutama vuosi sitten eräältä ystävältä saamamme shamppanjapullon kuunnellessamme Wienin filharmoonikoiden uuden vuoden konserttia. Kyseessä oli siis ihan OIKEA shamppanja (en nyt muista sen nimeä, mutta se oli sellaisessa koristeellisessa valkoisessa laatikossa) ja onneksi meillä on superhienot Villeroy & Bochin shamppanjalasit 😄

Muuten asiat ovat hyvin, paitsi että meirämmiäs kaatui viikko sitten perjantaina ja loukkasi olkapäänsä. Hoidimme sitä Voltarenilla, mutta viime viikolla sitä alkoi liikutuskivun lisäksi särkeäkin, joten tilasin lääkäriltämme ajan viime perjantaiksi. Lääkäri uumoili ensin murtumaa olkavarressa, mutta kuvista näkyikin, että olkapäässä on pirstalainen murtuma ja nivel on jotenkin väärässä asennossa. Hän kirjoitti siltä istumalta lähetteen Acutaan ja lähetti kuvatkin, joten mehän sitten ajelimme ratikalla Acutaan, jossa ensimmäinen vaihe menikin nopeasti, mutta varsinaisesti päivystyksessä odotimmekin sitten neljä tuntia ennen kuin meirämmiäs kutsuttiin uusiin kuviin ja sen jälkeen pääsimme suht nopeasti lääkärin pakeille.

Lääkäri vahvisti pirstaleisen murtuman ja nivel on kääntynyt jotenkin ympäri. Siitä en ymmärtänyt sen enempää, mutta ei olkapää ainakaan sijoiltaan ollut. Tulemme saamaan kutsun ortopediselle poliklinikalle keskustelemaan hoidoista, vaikkakin päivystävä lääkärin sanoi, että todennäköisesti leikkaus ei kuitenkaan tule kyseeseen iän ja muistisairauden lisäämien riskien takia. Nyt kättä pitäisi pitää kolme viikkoa kantositeessä (meirämmiäs ei tykkää!), jonka jälkeen alkaa varovainen kuntoutus. Lääkäri kirjoitti Burana 600 mg ja Panadol 1 g tarvittaessa 1-3 kertaa vuorokaudessa poistamaan kipua.

Meillä alkoi tänään venytykset ja torstaina alkaa kuntosali, mutta venytykset eivät kyllä tule onnistumaan ja laitoinkin jo kyselyä kaupungin liikunnanohjaajalle, onko mahdollista saada hyvitystä suoritetusta maksusta. Kuntosalille meirämmiäs mielestäni kyllä voi tulla tekemään muita kuin käsiä vaativia liikkeitä.

Jos tästä hakee jotain positiivisia puolia, niin vahvojen kipulääkkeiden vuoksi alkoholi on totaalisesti pannassa, joten siltä osin minultakin stressitekijät hieman vähenivät. Tosin joudun auttamaan joissakin asioissa, vaikka kyllä hän on itse pystynyt pukeutumaan ja peseytymään, mutta esim. oikean käden käyttäminen syömisessä ei oikein onnistu varsinkaan lusikalla ja minä olen pieninyt veistä tarvitsevat ruoka-aineet hänelle valmiiksi. Ei hän ihan avuton vasemmalla kädelläkään ole, mutta hieman hankalaa se kuitenkin on. Älkää ymmärtäkö minua väärin, hän kyllä yrittää ja olemme pärjänneet ihan hyvin ja pahemminkin olisi voinut käydä enkä todellakaan ole lähelläkään IL:n kauhukertomuksen tilannetta!

Yritän palailla täällä foorumillakin normaaliin päiväjärjestykseen, mutta toivottavasti ette pahastu, kun en nyt kommentoi teidän tässä välissä kirjoittamianne kuulumisia. Olen kyllä hengessä mukana niin iloissa kuin suruissakin ja onneksi iloa kuulostaa kuitenkin olleen enemmän!

Toivotan teille kaikille hyvää tätä vuotta ja kiitos, että olette olemassa ❤️

Juu, on tää vaan mahtava porukka tää forumin kuuskymppiset! Huolenpitoa ja vertaistukea ja myötätuntoa ja mitäpähän vielä.

Mutta hienoa kuulla, että Mennalla kaikki hyvin. Tuota miehen tapaturmaa tietysti lukuun ottamatta. Mutta murtumat kyllä paranevat (kokemusta on!) joskin aikansa se ottaa. Hienoa kun jaksat autella - ja kuntosalillekin meinaatte mennä!

Tänne ei kuulu kummempaa. Teekkarineito kävi eilen hakemassa piponsa ja teki lisätilauksen: neulottu villainen pääpanta jossa on solmu edessä. No sellainen valmistuu muutamassa illassa, ja kun nyt lankakaupassa kävin niin ostinpa pipolangat myös UK:lle ja lupasin neuloa niitä muullekin suvulle jos tarvista tulee. 

Varusmiehen vaatetuksesta huolehtii valtio, ja ensi viikonloppuna hän tulee ensimmäiselle lomalleen. Äitinsä tekee hampurilaisia ja minä juustokakkua. Kyllä nuorenmiehen kelpaa!

Voikaa hyvin kaikki!

PS. Merelle, Gothic Modern on tosiaan upea. Jos saan tällä viikolla tehtyä kaiken sen työntyyppisen, mitä olen luvannut, käyn nauttimassa siitä vielä toisenkin kerran. Aukihan se on aina 26.1. saakka mutta viimeisellä viikolla on Ateneumissa tietysti tolkuton tungos.