Moi mimmit. Pikseli, minullakin on restoraattori, hankin polvileikkauksen takia ja käytinkin aika pitkään. Nyt se odottaa toisen polven leikkausta. Mennalla on kaikki hyvin, hän kirjottelee tänne, jahka ehtii.

Viime viikolla mökkinaapurit kävivät kahvilla ja kuulin kamalan jutun viime kesältä. Tai olin kyllä lukenut asiasta lehdessä, mutta en tiennyt, että se oli tapahtunut mökkinaapurien viereisellä mökillä. Pariskunnalla on ollut mökki yli 30 vuotta, mutta eivät olleet tekemisissä naapureiden kanssa, mies käytti alkoholia aika lailla. Iäkäs mies oli kaatunut keskiviikkopäivänä ulkona mökin keittiön ikkunan alla, vaimo ei halunnut auttaa eikä pyytänyt naapureitakaan. Oli vienyt sanomalehtiä miehensä päälle, kun tämä valitti palelevansa. Ei antanut lääkkeitä eikä ruokaa ja antoi miehen tehdä tarpeensa housuihin. Perjantaina oli soittanut hätäkeskukseen, että mies kaatui. No kuolluthan mies oli jo siinä vaiheessa, kun apua saapui. Tämä vaimo on vasta 60-vuotias ja ihan täysijärkinen.

Kävimme itse kylässä Jätkäsaaressa ystäväperheen luona, heillä on mainio kääpiösnautseri. Pyysivät järjestämään käppänäkahvittelun niin, että Tiinuliinun Lyytikin tulisi. Lyytin juoksu on helmikuussa, joten ehkä parasta siirtää myöhemmälle kevääseen, tai kohta meilläkin on käppänä.

Aloitimme taas kuntoilun ja minä allasjumpan. Ja kyllä lihaksista seuraavina päivinä huomasi, etten ollut moneen viikkoon niitä rasittanut. Keskiviikkona tultiin mökille ja minä aloitin vintin siivoamisen. Sellaista hommaa en malta keväämmällä enää tehdä. Minulla on reilun 30 m2:n vintti ja jostain syystä se oli taas niin täynnä epämääräistä tavaraa, ettei siellä pystynyt edes kulkemaan. Torstain ja perjantain mellastin pitkiä päiviä ja nyt on lähdössä kierrätykseen ja SPR:lle monta laatikkoa tavaraa sekä aika paljon roskiin. Minulla on kaikissa vierassängyissä tarpeeksi tyynyjä, mutta vintistä löytyi 15 kpl lisää. Vieraiden yhtaikaista suurryntäystä vartenko? Suurin osa tyynyistä muuttaa muualle. Ilokseni löysin upouudet kesäkengät omassa laatikossaan, olen kai alesta ostanut ja säilönyt talven ajaksi vinttiin. Onneksi klassinen malli, voin ottaa kesällä käyttöön. Jos muistan. Löytyi myös yksi paita, jossa oli vielä hintalappu (hyi minua). Vasta viime viikolla olin ostanut kodinhoitohuoneesee harja/rikkalapiosetin, kun sellaista ei ollut. Vintistä löytyi kaksi uutta settiä!

Mökissä on harjakatto ja laipeiden alla paljon tavaraa. Mutta leikattuun polveeni sattuu konttaaminen kamalasti, miten teillä muilla operoiduilla? Kehitin oman tyylini, istuallaan peppua siirtelemällä sain imuroituakin. Ja eikös tuon voimisteluliikkeen uskota pienentävän takamusta? Huojentuneena riemuitsin eilisiltasella, että nyt voin levätä lauantain ja tehdä kaikkea kivaa. No, sakea lumipyry muutti suunnitelmat. Maatalon isäntä kävi jo eilenillalla traktorillaan ajamassa tien portiltani pihalle, mutta ei päässyt toiselle tielle, koska siinä seisoi meidän Musti. Aamulla heräsin kuudelta, kun isäntä touhusi taas pihallani, lunta oli pyryttänyt koko yön. Justus sai lumilingon toimimaan ja siisti isoa terassia ja teki polkuja liiteriin ja kompostille. Minä putsasin lumentyöntimellä viidet portaat ja pienen terassin, lumenvetimellä ison teltan (jossa klapikone ym) katon sekä peräkärryn. Musti oli niin lumen peitossa, että kauhoin ensin lasten lumilapiolla ja sitten harjalla. Riisuttiin saunassa, kun lunta oli tuiskuttanut puseron sisään selkäänkin ja joka paikkaan, kylläpä rommitoti sitten maistui!

Saimme joulupukilta Disney+ -kanavan vuodeksi. Justuksen nuorin lastenlapsi 14 v. oli vanhempiensa kanssa viikko sitten ja hän laittoi kanavan näkymään kunnolla, minä olin osannut vain läppärin kautta. Sieltä löytyy upeita leffoja ja aika uusia. Hän asensi myös kännykkääni uuden ilmalämpöpumpun etäyhteyden. Vanhin lastenlapsi aloitti armeijansa, mutta aika vähän on saatu tietoa. Kasarmilla ollaan tautitilanteiden takia melko eristyksissä. Poika oli saanut ensin aivan liian pienen takin ja palellut, mutta seuraavana päivänä se vaihdettiin. Hän kuuluu merikomppaniaan ja sanoi, että tarkempaa ei vielä tiedä.

Tyttäreni täyttää tulevalla viikolla 47 vuotta. Kummallista, että mulla on niin vanha lapsi. Löysin vintistä pienen valkoisen pitsimekon, jonka kudoin hänelle, kun hän oli muutaman kuukauden ikäinen. Taittelin sen hellästi laatikkoon, jossa oli muutama muukin vauvanvaate, jotka haluan säilyttää muistona. Löytyi myös meidän poikien satukirjoja ja pikkuisten palapelejä, jotka vien bonuslapsenlapsenlapselleni.
Hyvää sunnuntaita kaikille huomenna!

Hei teille kaikille! Elossa ollaan ja periaatteessa kaikki on hyvin. Olen erittäin otettu, kun olette olleet huolissanne ❤️

Jotenkin aika on valunut jonnekin ja kun varsinaisesti mitään erityistä ei ole tapahtunut, ei ole tullut kirjoitelluksikaan. Viimeisin kirjoitukseni näytti olevan marraskuun 30. päivältä ja kun en itse asiassa ole edes kurkannut tänne foorumille tässä välissä, niin nyt olikin melkoinen urakka lukea teidän kaikki  kirjoituksenne! Hieman hävettää, kun en edes joulua tai uutta vuotta toivottanut, mutta ainakin ne teistä, jotka olette facessa, saatoitte bongata sieltä toivotukseni 😏

Joulu meni! Meillä oli 3 kilon kinkku, joka saatiin syödyksi sekä mätiä, graavilohta, Sorsapuiston silakkaa, joka sivumennen sanoen on todella herkullista sekä tietenkin lanttulaatikkoa aidosta lanttuhaudasta. Oikeastaan ruoan lisäksi meillä ei mistään huomannutkaan, että oli joulu. No, kyllä me kuuntelimme jouluista musiikkia ja minä viihdytin itseäni telkkarista tulleilla ihanan hörhöillä jouluelokuvilla! Häpeäkseni on tunnustettava, että ensimmäisen kerran elämässäni unohdin katsoa joulurauhan julistuksen, joten varmaan olen ollut jotenkin alamaissa. Terve kylläkin!

Uusi vuosikin vaihtui ja sen kunniaksi sentään tuhosimme muutama vuosi sitten eräältä ystävältä saamamme shamppanjapullon kuunnellessamme Wienin filharmoonikoiden uuden vuoden konserttia. Kyseessä oli siis ihan OIKEA shamppanja (en nyt muista sen nimeä, mutta se oli sellaisessa koristeellisessa valkoisessa laatikossa) ja onneksi meillä on superhienot Villeroy & Bochin shamppanjalasit 😄

Muuten asiat ovat hyvin, paitsi että meirämmiäs kaatui viikko sitten perjantaina ja loukkasi olkapäänsä. Hoidimme sitä Voltarenilla, mutta viime viikolla sitä alkoi liikutuskivun lisäksi särkeäkin, joten tilasin lääkäriltämme ajan viime perjantaiksi. Lääkäri uumoili ensin murtumaa olkavarressa, mutta kuvista näkyikin, että olkapäässä on pirstalainen murtuma ja nivel on jotenkin väärässä asennossa. Hän kirjoitti siltä istumalta lähetteen Acutaan ja lähetti kuvatkin, joten mehän sitten ajelimme ratikalla Acutaan, jossa ensimmäinen vaihe menikin nopeasti, mutta varsinaisesti päivystyksessä odotimmekin sitten neljä tuntia ennen kuin meirämmiäs kutsuttiin uusiin kuviin ja sen jälkeen pääsimme suht nopeasti lääkärin pakeille.

Lääkäri vahvisti pirstaleisen murtuman ja nivel on kääntynyt jotenkin ympäri. Siitä en ymmärtänyt sen enempää, mutta ei olkapää ainakaan sijoiltaan ollut. Tulemme saamaan kutsun ortopediselle poliklinikalle keskustelemaan hoidoista, vaikkakin päivystävä lääkärin sanoi, että todennäköisesti leikkaus ei kuitenkaan tule kyseeseen iän ja muistisairauden lisäämien riskien takia. Nyt kättä pitäisi pitää kolme viikkoa kantositeessä (meirämmiäs ei tykkää!), jonka jälkeen alkaa varovainen kuntoutus. Lääkäri kirjoitti Burana 600 mg ja Panadol 1 g tarvittaessa 1-3 kertaa vuorokaudessa poistamaan kipua.

Meillä alkoi tänään venytykset ja torstaina alkaa kuntosali, mutta venytykset eivät kyllä tule onnistumaan ja laitoinkin jo kyselyä kaupungin liikunnanohjaajalle, onko mahdollista saada hyvitystä suoritetusta maksusta. Kuntosalille meirämmiäs mielestäni kyllä voi tulla tekemään muita kuin käsiä vaativia liikkeitä.

Jos tästä hakee jotain positiivisia puolia, niin vahvojen kipulääkkeiden vuoksi alkoholi on totaalisesti pannassa, joten siltä osin minultakin stressitekijät hieman vähenivät. Tosin joudun auttamaan joissakin asioissa, vaikka kyllä hän on itse pystynyt pukeutumaan ja peseytymään, mutta esim. oikean käden käyttäminen syömisessä ei oikein onnistu varsinkaan lusikalla ja minä olen pieninyt veistä tarvitsevat ruoka-aineet hänelle valmiiksi. Ei hän ihan avuton vasemmalla kädelläkään ole, mutta hieman hankalaa se kuitenkin on. Älkää ymmärtäkö minua väärin, hän kyllä yrittää ja olemme pärjänneet ihan hyvin ja pahemminkin olisi voinut käydä enkä todellakaan ole lähelläkään IL:n kauhukertomuksen tilannetta!

Yritän palailla täällä foorumillakin normaaliin päiväjärjestykseen, mutta toivottavasti ette pahastu, kun en nyt kommentoi teidän tässä välissä kirjoittamianne kuulumisia. Olen kyllä hengessä mukana niin iloissa kuin suruissakin ja onneksi iloa kuulostaa kuitenkin olleen enemmän!

Toivotan teille kaikille hyvää tätä vuotta ja kiitos, että olette olemassa ❤️

Juu, on tää vaan mahtava porukka tää forumin kuuskymppiset! Huolenpitoa ja vertaistukea ja myötätuntoa ja mitäpähän vielä.

Mutta hienoa kuulla, että Mennalla kaikki hyvin. Tuota miehen tapaturmaa tietysti lukuun ottamatta. Mutta murtumat kyllä paranevat (kokemusta on!) joskin aikansa se ottaa. Hienoa kun jaksat autella - ja kuntosalillekin meinaatte mennä!

Tänne ei kuulu kummempaa. Teekkarineito kävi eilen hakemassa piponsa ja teki lisätilauksen: neulottu villainen pääpanta jossa on solmu edessä. No sellainen valmistuu muutamassa illassa, ja kun nyt lankakaupassa kävin niin ostinpa pipolangat myös UK:lle ja lupasin neuloa niitä muullekin suvulle jos tarvista tulee. 

Varusmiehen vaatetuksesta huolehtii valtio, ja ensi viikonloppuna hän tulee ensimmäiselle lomalleen. Äitinsä tekee hampurilaisia ja minä juustokakkua. Kyllä nuorenmiehen kelpaa!

Voikaa hyvin kaikki!

PS. Merelle, Gothic Modern on tosiaan upea. Jos saan tällä viikolla tehtyä kaiken sen työntyyppisen, mitä olen luvannut, käyn nauttimassa siitä vielä toisenkin kerran. Aukihan se on aina 26.1. saakka mutta viimeisellä viikolla on Ateneumissa tietysti tolkuton tungos.

Tervehdys tääältä😊
 
Kiitoksia kirjoituksistanne. Lyhyt kommentointi:

Karmale, kipujen kanssa on opittava elämään. Haastellista on nyt se, kun yritetään vähentää lääkitystä, vaikka kivut eivät ole vähentyneet ja vielä kohtuullisen usein onnistun itseäni jotenkin telomaan. Tunnollisesti teen jumppaa, jonka OMT-fyssari on mulle tehnyt. Pikkumiestä näemme kyllä täällä pk-seudulla ollessamme lähes päivittäin. Haastavaa on jakso, jolloin olemme vapaa-ajanasunnollamme. Tosin kevään ja kesän tullessa varmasti pikkumieskin käy siellä usein. Heinoa, että olet päässyt aloittamaan metsäkävelyt. 

Tiinuliinu kyseli joulun riisumisesta. Meillä ei isoa urakkaa ollut. Aatto vietettiin tyttären ja vävyn luona ja sen jälkeinen aika Savossa. Siellä on kyllä joulua riisuttu juuri ennen tämänkertaista etelään lähtöä. Tosin led-kynttilät ja led-valot terassilla saavat vielä ilahduttaa pimeinä iltoina. Täällä kaupungissa ehdin vasta tänään ottamaan jouluistutukset pois, samoin led-valonauhat. Led-kynttilöitä on edelleen. Ennen olin tuikkujen himopolttaja, mutta nyt kun on niin aidonnäköisiä led-kynttilöitä ja tietoa tavallisten kynttilöiden levittämistä aineista on tullut enemmän tietoa, niin jäävät juhlahetkiin. Syksyisin poltan aitoja kynttilöitä kyllä kesäkeittiössä ja terassilla. 

Mustikkaposki hienoa, että vanhan talon uuniremppa on päässyt vauhtiin. Kauheasti olet hommia tehnyt ja ihmettelen kyllä voimiasi, miten olet kaiken tuon pystynyt tekemään. Lumityöt vielä päälle, niin kyllä tulee päivän liikuntapallo täyteen. 

Pikseli restoraattorin näin ensi kerran IL:n ja Justuksen luona. Jossain vaiheessa ostin itselleni ja on mielestäni kätevä, kun menee niin pieneen tilaan. Sitä pystyn polkemaan, kuntofillarilla tuli lonkka liian kipeäksi. Tytär löysi nyt tänne kaupunkikotiin oman, on hiukan erilainen. Vähän "tuhdimpi", mutta ajaa asiansa. 

IL muistan minäkin lukeneeni tuosta tapauksesta lehdestä. Kaikkea sitä sattuukin. En pysty konttaamaan leikatulla polvella - enkä oikein toisellakaan. Jumppamatolle on mentävä varoen. Jos on polvillani jotenkin oltava, niin otan tyynyn tai vastaavan polven alle. 

Menna olipa mukava kuulla sinusta, vaikka teirän miehen kaatumisjuttu ei ollut kiva. Jotain hyötyä tuntuu siitä kuitenkin olevan, kun ei nyt voi juoda. Näin tässä jossain vaiheessa puumerkkisi Facessa, mutta käyn itse siellä tosi harvoin. Yleensä olet vähän useammin tänne jotain kirjoittanut, niin herää huoli, jos ei pitkään aikaan kuulu mitään. 

Tulimme viime torstaina tänne etelään. Oli kurja ajosää, mutta onneksi pääsimme ehjinä perille. Ja tietysti normi kuviot pyykkien ja kassien kanssa. Perjantaina oli sitten noutotilaus kaupasta haettavissa ja sen purettuani paikoilleen lähdimme äitiäni katsomaan. Keli huononi koko ajan. Kotona ehdimme tehdä salaatin ja ruuat uunivalmiiksi ja lähdimme tyttären luo synttäreitä viettämään sekä pikkumiestä tapaamaan. Kyllä oli ihanaa nähdä häntä livenä ja voi miten oli taas tullut kahden viikon ja kahden päivän sisällä niin paljon uutta. Ilta oli ihana, mutta keli kauhea. Siippani mietti jo sinne mennessämme, että mitenköhän pääsemme takaisin kotiin. Pääsimme, piti ajaa hiljaa. 

Lauantaina olimme pikkumiestä hoitamassa, kun vanhempansa olivat kaupoilla useamman tunnin. Oli kyllä taas niin ihania hetkiä hänen kanssaan. Iltaisin on aika itkuinen ja syö vähän väliä, mutta kun on hyvä hetki, niin maailman valloittavin hymy sulattaa sydämen. 

Eilen menimme taas jo aikaisin aamusta samaan paikkaan ja paljon oli järjestelyitä ja mukaan otettavaa ristiäisiä varten. Olivat varanneet kauniin paikan, jossa oli hyvä varustetaso keittiössä. Pikkumies nukkui onneksi, niin että pääsimme muut hommiin ennen tilaisuuden alkua. Tehtävää oli paljon, onneksi tuli lisäjoukkoja avuksi. Tilaisuus oli herkkä ja rento. Pappi puhui kauniisti. Sama ystäväpariskunta, joka lauloi Italian häissä, esitti kaksi laulua. Varsinkin jälkimmäisen kohdalla silmäni vuotivat liikutuksesta kuin vesiputous. Pikkumies seurasi tilaisuutta silmät suurina, uteliaan näköisenä. Kastemalja on vanha. Minun ristiäisissäni se oli noin 66 vuotta sitten ja sen jälkeen on ollut molempien lastemme ristiäisissä. Kastemekko oli vävyn puolelta. Isäni liikuttuu herkästi ja kyllä hänkin nenäliinaa joutui kaivamaan.

Juhlat menivät oikein hyvin ja kaikki kutsutut tulivat paikalle. Ruoka riitti eikä kakkukaan loppunut kesken. Juhlien jälkeen saimme siivottua paikat yllättävän nopeasti, kun oli paljon auttajia. Paikassa oli tiskikone, joka pesi astiat 90 sekunnissa. Koreja kävi koneen läpi kyllä monta. 

Olin totaalisen poikki alkuillasta, kun vihdoin pääsimme kotiin rahdattuamme ensin autolastillisen tavaraa tyttären luo. Jalat särkivät kuin olisivat olleet tulessa ja yöunetkin olivat jääneet tosi lyhyiksi. Viime yönä nukuinkin sitten minun mittapuullani hyvin ja olen kyllä ollut edelleen koko päivän tosi väsynyt. Päikkärit tekivät hyvää... edelleen väsyttää ja tekisi mieli mennä vaan pötköttämään ja lukemaan tai katsomaan kesken jäänyttä sarjaa Areenasta. 

Tänään olen pysynyt vaan neljän seinän sisällä. Siippani teki lenkin ja oli osittain liukasta. Saa nähdä, miten liukkaaksi tulee, kun nyt sataa lumen päälle. Huomenna menemme taas pikkumiestä tervehtimään ja sieltä isääni ja äitiäni tapaamaan.
Yleensä kaupunkijaksoilla on ollut joka päivä täyteen buukattu. Nyt on pakko pitää "välipäiviä" ja huilia. Pikkumiestä voin kyllä käydä joka päivä katsomassa  .

Mukavia talvipäiviä itse kullekin. Tämä sää vähän ihmetyttää. Nyt on luvattu viikolle niin paljon plus-asteita. 

Ps. Lihavoinnit katosivat kopioinnin yhteydessä. Nyt on painuttava ruuan laittoon, joten toivon, että jotain tolkkua saatte kirjoituksesta. 

Sunnuntai-iltapäivää kaikille. 
Minulla on vieläkin joulu riisumatta. Jopa joulukuusi loistaa vielä olohuoneen nurkkapöydällä. Ehkäpä huomenna... viikon Nuutin päivästä myöhässä. 
Edellisenä viikonloppuna piti mennä Ouluun pojan perheeseen, mutta siellä oltiin koko viikko vuoron perään flunssassa, joten en mennyt kun en halunnut riskeerata eilisiä siskon miehen hautajaisia. 
No siinä sitten kävi niin, että vihdoin miehen kuusi viikkoa kestänyt flunssa kai tarttui minuun viikon puolivälissä. Perjantaina oli olo jo niin surkea, että soitin siskolle ja sanoin, että en voi tullakaan. Onneksi muut sisarukseni pääsivät tilaisuuteen.
Mietin, että miten ihmeessä saan toimitettua meidän yhteisen kukkalaitteen ja pari adressia perille. No onneksi velipoika ilmoitti, että on tulossa pohjoisesta naapurikaupungin kautta, joten sovimme treffit siellä huoltoasemalle aamulla ja hän otti kukat ja adressit mukaansa. Matkaa meille tuli vain 23 km suuntaansa. Olin kyllä sitten loppupäivän ihan tokkurainen. Kuume nousi taas, vaikka aamulla ei ollut. Nukuin melkein koko päivän tai ainakin lojuin sohvalla. Finrexinin ja burana C:n avulla olo oli siedettävä ja päänsärky meni pois. 
Astmalääkkeeni on pitänyt kyllä keuhkot auki, vaikka yskiäkin on pitänyt. Limaa ei ole tullut muuta kuin nenästä. Ja kun hammaslääkäri on kieltänyt voimakkaat niistämiset noiden juurihoito-ongelmien takia, ostin nenäsumutteen, joten nenäkin on pysynyt hallinnassa. 
Tänä aamuna olo on suht ok. Ei oikein vieläkään jaksa mitään, joten huomenna sitten joulusiivot.🙂 Jäi nimittäin imuroinnitkin viikonlopuksi tekemättä. 
Miehellä on huomenna uusi tulehdusarvon  mittaus kun viime viikolla se oli koholla. Noin 30, hoitaja sanoi, että paras mitata, että onko muutosta tullut. Ihmettelin kun eivät kuunnelleet edes keuhkoja, vaikka kuusi viikkoa on yskinyt!

Nyt voisi alkaa suunnitella vähän kevät reissua. Maaliskuun loppupuolella aateltiin ehkä mennä Alicanteen. Maaliskuun alun pari viikkoa olen luvannut olla pojan perheen apuna kun poika menee ensin Kanadaan viikon työmatkalle ja sitten sattuu heti perään hänen joka vuotinen hiihtovaelluksensa lapissa. En tiedä, tarvitaanko minua koko ajan, mutta olen valmiudessa. Luulen, että miniä toivoo lähinnä seuraa kun on siellä lasten kanssa. Ja kyllähän se minulle passaa. 

Kun tästä nyt vaan tokenee. Onneksi on niin keväistä, vaikka  onkin vasta tammikuu. Hiihtämään en ole vielä päässyt, mutta ajattelin, että jos ei kunnon hiihtokelejä tule, sitten ei hiihdetä. On ihan kiva kävelläkin tuolla ulkona kun ei ole hirveitä pakkasia.
Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille. Pysykää terveinä ja turvallisesti näillä jäisillä keleillä. 

Terkkuja Tampereelta!

Meillä on nyt kaikki joulusta pöydän alle jääneet murusetkin "riisuttu", kun tänään oli siivouspäivä! Kelpaa sitä taas sotata 🙃 Viime viikolla vein vuodeksi taas kaappiin sähkökynttelikön keittiön pöydältä. Loppiaisena kyllä sen jo sammutin, mutta olin päättänyt tutkia, mitä kyseinen yläkaappi on syönyt, joten siksi pieni viive. Kaapissa oli se, mitä siellä muistinkin olevan sekä meirämmiähen isän hieno Ricoh-järjestelmäkamera, jonka olimme kumpikin jo unohtaneet. Kamera näyttää ihan pistämättömältä enkä tiedä, onko sitä ikinä käytetty. Meirämmiäs ei muista koskaan nähneensä isänsä sillä kuvaavan, vaikka muuten he kyllä harrastivat valokuvausta ja kehittivät itse jopa värifilmitkin.

Amaryllis on kasvattanut ensimmäisen yhden varren jälkeen kaksi, jotka ovat paljon pidemmät kuin alkuperäinen. Kummassakin varressa on kuusi kukkaa ja eilen aamulla se oli tietenkin mennyt nurin. Kun meillä ei ollut mitään sopivaa tukikeppiä, otin pätkän vihreää kukkien sidontalankaa, jota olen myös pussien sulkijana käyttänyt ja tuin amarylliksen varret sen avulla jalkalampun jalkaan. Nyt varret sojottavat kiltisti pystyssä eikä ole pelkoa kaatumisesta. Ihminen on sitten fiksu!

Meirämmiähen käsi on odotetusti yhä sangen kipeä. Välillä sitä kuulemma vähän särkeekin ja silloin hän ottaa kipulääkettä. Syöminen on haasteellista, kun kädellä ei oikein saa lusikkaa nostetuksi suuhun ja veitsen käyttäminenkin on vaikeaa. TAYS:sta tuli ilmoitus, että hänelle on varattu aika ortopedille 30.1. klo 9.40 (jumalaton aika 😯). Vaikkei mitään leikkausta tulisikaan, niin on hyvä saada lisäohjeita kuntoutukseen, sillä päivystyksessä hommat hoidettiin sen verran vauhdilla, ettei sellaisille keskusteluille ollut aikaa. Oletettavasti ainakin fysioterapeutille olisi hyvä saada jonkinlainen jakso, jotta saisimme ohjeita omaan toimintaan.

Meidän kevään kuntoilu sai hieman nihkeän alun, sillä ensimmäinen venyttelytunti jäi, kun en saanut itseäni liikkeelle ajoissa. Kuntosalille viime torstaina me kyllä lähdimme, mutta sekä meidän pelastustiemme että varsinainen katu olivat niin sairaan liukkaat, ettemme pystyneet kävelemään kuin pienin lipsuvin askelin. Minulta petti hermo puolivälissä ja käännyin takaisin enkä usko, että sillä vauhdilla olisimme edes bussiin ehtineetkään. Olisi pitänyt laittaa nastakengät jalkaan ja meirämmiähelläkin on sellaiset kenkiin kiinnitettävät liukuesteet, joista voi kääntää nastat pois, kun menee sisälle. Olen yrittänyt puhua häntä ostamaan icebugit, mutta hän ei ole lämmennyt ajatukselle, mutta nyt kun hänen kävelynsä tulee aina vain vaikeammaksi, niin ehkä ne kuitenkin pitäisi hankkia. Viikonlopun aikana kaikki jää kyllä suli pois, mutta tänään on tullut muutama sentti lunta ja kun pakkasta on kahdeksisen astetta ja jo huomiseksi ennustettiin taas lämpöasteita, niin tiedä minkälaiseksi keli taas muuttuu. Kauppaan ei onneksi ole tarvetta mennä, kun tänään tuli kotikuljetuksella ruokaa, mutta meillä on kummallakin huomenna hiustenleikkuu, joten ulos on pakko lähteä. Kampaajalle menemme kylläkin autolla, joten ei tarvitse kahlailla missään. On tämä kyllä ollut kummallinen talvi!

Tampereen Työväenteatterin ensi syksyn musikaalisatsaus on Kaunotar ja hirviö ja minähän ostaa pläjäytin meille liput. Tampere-talo puolestaan esittää Palatsiteatterissa klassikkoelokuvia joko brunssin tai illallisen yhteydessä ja  kun huomasin, että helmikuussa on The Sound of Music-brunssi, niin en voinut vastustaa kiusausta. Toukokuussa olisi My Fair Lady, mutta ajattelin ensin testata, miten homma kaikkinensa pelittää ja ostaa liput sitten tuonnempana. Vähän harmitti, kun en ollut huomannut, että viime sunnuntaina siellä esitettiin Tuulen viemää, jota en ole nähnyt aikoihin. Aion seurata ohjelmistoa, jos vaikka pääsisimme nauttimaan muistakin klassikoista hyvän ruoan kera.
Tampereen Teatterilla ei nyt keväällä ole juurikaan mitään kiinnostavaa, mutta yksi komedia houkuttaisi, kun siinä hullutelevat Risto Korhonen ja Ville Majamaa, jotka ovat lempparinäyttelijöitäni. Ensi kesänä Pyynikille palaa Tuntematon sotilas, joten sinne ei ainakaan tarvitse mennä!

Täytyy mennä tekemään jotain pientä iltapalaa, kun söin muutaman vihreän kuulan ja alkoi suolattaa. Periaatteessa ne ovat hyviä, mutten varsinaisesti ole koskaan ollut marmeliadien ystävä, kun ne tuppaavat olemaan ylimakeita.

Mukavaa tätä viikkoa kaikille ja olkaa varovaisia ulkona, ettette liukastu 🙂

Kiva, kun Menna on taas kirjoitellut! Kävipä miehellesi ikävä tapaturma! Toivotaan, että hän toipuisi siitä ilman leikkausta ja pääsisi kivuista. Olette silti jaksaneet  harrastaa kulttuuria. Tampereella on aina kivoja teatterikappaleita. Juuri nyt minua kiinnostaisi TTT:n musikaali School of Rock, jonka tytär ja tyttärentytärkin haluaisivat nähdä. Syksyllä sinne tosiaan tulee Kaunotar ja hirviö. Mekin harkitsemme lippujen ostoa, kunhan kaikille sopiva ajankohta löytyy.

Ja musikaaleista puheen ollen, kävimme taas katsomassa Vaskivuoren lukion vuotuisen musikaaliesityksen, joka tänä vuonna oli Prom: elämäsi tanssiaiset. Musikaalissa oli mukana entistä enemmän nuoria tanssijoita ja laulajia, joiden energia oli huikean mukaansa tempaavaa. Kaikki esitykset olivat olleet loppuun myytyjä. Ensi vuonna taas, jolloin on vuorossa Ylpeys ja ennakkoluulo.

Kivikasa, kyllä ulkomaan reissun suunnittelu aina piristää. Alicantessa on silloin keväällä jo kivat ilmat, ei liian kuuma muttei kylmäkään. Toivottavasti olet parantunut hyvin flunssastasi!

Kipan isän syntymäpäiväjuhlat onnistuivat hyvin. Voin hyvin kuvitella, että olit väsynyt niiden jälkeen. Toivvottavasti saat nauttia pikkumiehen seurasta mahdollisimman usein!

Minä poden edelleen nenän väliseinän tulehdusta. Antibioottivoide ei sitä rauhoittanut. Kävin taas erikoislääkärillä, joka otti tulehduskohdasta näytepalan. Vapisin hieman tuolissani ja selitin lääkärille, ettei se johdu pelosta, vaan sairastan essentiaalista vapinaa ja unohdin ottaa Propralin. Esiin nousi yhtenä mahdollisuutena minulle outo harvinainen sairaus, Wegenerin granulooma, jonkinlainen pienten verisuonten kasauma. Googlasin tietysti kotona ja nyt vähän hirvittää, vaikka turha sitä on etukäteen murehtia. Keskiviikkona lääkäri soittaa tuloksista.

Mies ei eilen päästänyt minua kirkkokuoroon avohaavaisen, laapiksella poltetun nenäni kanssa imuroimaan sieltä mahdollista uutta infektiota. Lauluja on tullut niin monta, että alttoäänen opetteleminen stressaa. Ja eilen niitä taisi tulla vielä lisää. Olo on epämukava, sillä en saa niistää, että haava rupeutuisi. Nenän alus punoittaa, kun joudun pyyhkimään vain ulkopuolelta.

Mieliala vaihtelee sään mukaan. Nämä pimeät, pilviset päivät ovat oikeita ankeuttajia. Eikä ole mitään kivaa reissuakaan odotettavissa näillä näkymin.
Mutta kyllä se tästä taas...

Toivon kaikkea hyvää teille, myös nimeltä mainitsemattomille! (En jaksa selata kuulumisianne kauas taakse, ettei kirjoitus taas katoa).

Moi mimmit ja hyvää sunnuntaita!
Tapahtui viime perjantaina kynsihoidossa:
Rupattelin viereisen hoitopöydän daamin kanssa. Hän heilutteli kynsiään ja tuumi, että olivat ehtineet mennä huonoon kuntoon, kun on ollut niin kiireitä. Mutta että nyt oli laitettava kuntoon, koska on menossa Ruotsiin seniorikisoihin. Ja että tykkää kierrellä ympäri Eurooppaa kisaamassa, voittaa aina mitalin, koska hänen ikäisiään osallistujia on enää kolme.
Hän on 97-vuotias! Voittanut joskus Suomen mestaruuden pituushypyssä ja jatkaa edelleen urheilu-uraansa.

Että siinä on meille hieman mallia!

Mä olen hitaasti toipumassa sairastelukierteestä. Ollaan juhlittu tyttären synttärit, suunniteltu vävyn 5-kymppisiä, tilattu Jussin tyttären perheen kanssa syyslomamatka Mallorcalle. Viime viikolla vävyn vanhemmat majoittuivat kaupunkikotiini ja menimme yhdessä kyläilemään taiteilijan luokse. Voi miten ihana Dowton Abbey -kattaus jälleen odotti! Ja monta upeaa ruokalajia. Minä vähän nikottelin, että kun hän laittaa kaiken niin hienosti, niin eihän me toiset osata mitään järjestää. Johon leidi vastasi, että jos ei saa kattaa hienoimpia astioitaan, ei järjestä sitten mitään. Asia selvä.

Eilen kävimme kahvilla edesmenneen mieheni nuorimman pojan luona, olivat vaihtaneet kotinsa pienempään, kun lapset asuvat jo omillaan. Tosin poika tuli kylään valkoisen paimenkoiransa kanssa. Lähes kaksivuotias pentu oli niin suloinen ja tottelevainen, sosiaalinen luonne. Poika vietti pienenä paljon aikaa mökilläni, viihtyi ulkona, tutki luontoa ja teki omia kokeitaan pitkin pusikoita. Niinpä en paljonkaan ihmetellyt, kun kertoi keskeyttäneensä insinööriopintonsa ja muuttavansa Rovaniemelle metsurikoulutukseen.

Sanoi, että ajatus pöydän takana istumisesta insinöörihommissa alkoi ahdistaa niin kamalasti ja veri vetää koko ajan metsiin. On saanut jo opiskelija-asunnon, koira lähtee mukaan ja koulusta oli luvattu, että se saa olla ulko-opetuksien aikana mukana korvessa. 

Minusta on hienoa, että uskaltaa tehdä noin isoja päätöksiä nyt, ei tarvitse vanhana katua. Mieheni keskimmäinen poikahan jätti virkamiesuransa, opiskeli yli 50-vuotiaana puutarhuriksi ja möyrii nyt kourat mullassa ja toteuttaa elinikäistä unelmaansa.

Me lähdemme keskiviikkoaamuna Tallinnaan ja vietämme hotellissa loppuviikon. Kerrankin aikaa kuljeskella missä haluaa. Ja Norwegianin alesta ostettiin lennot Alicanteen, aiomme olla koko maaliskuun ottamassa varaslähtöä kesään!

Lakanat vaihdettu, pyykki pyörii, kohta mankeliin, hei hei!

Terve teille. Sain vihdoin aikaiseksi kirjoitella tänne.

Toivottavasti Kipan, Pikselin ja ketä muita teitä sairastelevia olikaan vaivat alkavat helpottaa.
Minä olen toistaiseksi pysynyt suht terveenä mitä nyt nuo krooniset kivut välillä kiusaavat ja haittaavat nukkumista.
Täällä on liukkautta riittänyt viime aikoina joten ulos en ole uskaltautunut ennen  tätä päivää ilman nastakenkiä. Tänään on pahimmat jäät jo onneksi sulaneet teiltä mutta päivä on ollut niin pilvinen että vaikuttaa ihan marraskuulta.

Se parin viikon takainen työmäärä kostautui kun en viime viikolla saanut riittävästi aikaiseksi.
Tänään ryhdistäydyin ja olen kirjoitellut listoja tekemättömistä töistä, hankittavista tarvikkeista ja selvityksiä sekä korjausehdotuksia isännöitsijälle, nämä liittyen vapaaehtoistyöhön.

Pinnasin loppuviikon hommista ja lähdin torstaina etämiehen luo. Ulkoilimme liukkaudesta huolimatta joka päivä. Lauantaina kävimme Mikkelissä juhlissa. Ne pidettiin konserttitalo Mikaelissa. Virallisten puheiden ja muistamisten lisäksi siellä esiintyi Mieskuoro Svengarit jota  nautinto kuunnella. Ruoka oli maistuvaa eikä juomissakaan ollut moitteen sijaa. Eilen ajelin iltapäivällä kotiin ja talkootöihin teatteriin.

Juhlat jatkuvat tällä viikolla sillä kummitätini täyttää torstaina 90-vuotta ja juhlii Lappeenrannassa.
Kutsu aiheutti kyllä ison ongelman kun ei halua lahjoja eikä kukkia vaan toivoo ohjelmanumeron.
Lauantaina on taas paikallisen pankin kutsuvierastilaisuus jossa olen ollut jo yli 30 vuotta eri hallintotehtävissä. Sielläkin toivottiin muistelua menneistä. Ne hommat loppuvat vihdoin helmikuussa.

Tässä tärkeimmät kuulumiset. Tuli soitto taas uusiin tehtäviin niin että toivottelen teille terveyttä ja mukavia päiviä. 

Moi!
Kirjoitteleminen on jäänyt mutta kuulumiset luin. Pikselille ja Kivikasalle – ja olikos muita potilaita – toivottelen toipumista, samoin Mennan miehelle. Teillä on tuo teatteriharrastus varsin pitkäjänteistä; meillä on mennyt vähän siihen että katsotaan olisiko ensi viikonloppuna jotain mukavaa jossain. Jos on, liput ovat yleensä loppu. No muutama kiinnostava leffakin on katsomatta. Olisiko helmikuu ns. kulttuurikuu? Ateneumin Gothic Modern -näyttelyssä sentään käväisin (jo toisen kerran) ennen kuin se sunnuntaina suljettiin.

Mustikkaposken tavoin olen touhuillut työasioita. Tekemättömien töiden lista mulla on post-it-lapuilla, niitä onkin kerrostunut kirjahyllyn kulmaan tässä alkuvuodesta aika tavalla. Mutta tänään tai viimeistään huomenna pitäisi yhden ison kolmivuotisen urakan lopultakin valmistua ja sitten lähdetään hetkeksi Hankoon. Siellä ei olekaan käyty sitten syyskuun. Talvinen kaupunki on oletettavasti hyvin hiljainen mutta mukava siellä on silti kävellä.

Kipan lapsenlapsijutut kuulostavat ihanilta. Omat pallerot kun ovat – noh, nuoria aikuisia jo. Vaikka vasta ihan äsken heitä päiväkodista ja ala-asteelta kotiin saattelin.

IL:lle hyvää Tallinnan-matkaa, Espanjan-lomaa ehdin varmaan vielä ensi kuussakin toivottaa. Kiva tuollainen kaupunkimatka jossa kaikkea ohjelmaa ei tarvitse ahtaa yhteen päivään.

Vieläkö te jaksatte kuulla kääpiösnautserijuttuja? Ei se mitään, kerron silti.

Nimittäin joulukuun alussa silmiin osui sosiaalisesta mediasta mainoksia kiintoisasta interaktiivisesta lelusta. Älypallosta, joka hyppii ja pomppii, kierii ja vierii valojen vilkkuessa niin että koiralla piisaa puuhaa palloa tavoitellessaan.

Oltiin Espanjassa, mutta sikäläiset koirakaupat eivät olleet kyseisestä lelusta koskaan kuulleetkaan. Palloja sai tilata netistä monesta osoitteesta, mutta minä valitsin luotettavan kotimaisen toimijan ja noudin paketin postista pari päivää ennen joulua. Lelu ladattiin ja käärittiin lahjapakettiin.

Aattoa odotellessa mietin, miten innostuneena Lyyti lelun kanssa touhuaisi. Neljännestunnin kerrallaan, kuten markkinointitekstissä suositeltiin ettei eläin riehaannu liikaa. Pistäisin pallon sitten keittiön kaappiin. Lyyti ehkä nyyhkäisisi, mutta menisi kohta torkuille kuten koiran aktivointihetken jälkeen kuuluukin tehdä.

Aattoiltana snautseri avasi paketin ja Ukkokulta käynnisti pallon. Koira vilkaisi lelua korvat luimussa ja pakeni nojatuolini taakse (se on hänen mielestään kodin turvallisin nurkka). Sama toistui joulupäivänä, tapanina, uudenvuodenaattona. Joka kerran kun pallo otettiin esille, koira jäykistyi liikkumattomaksi (snautseripiireissä tätä kutsutaan nimellä käppänähalvaus). Ja näin se tekee edelleen.

Ei tullut lempilelua, mutta tuli mainio kurinpitoväline. Aina kun vintiö villiintyy, tarvitsee vain tavoitella sinistä palloa pöydänkulmalta ja rauha palaa talouteen.

Rauhaisaa ja mukavaa viikonjatkoa kaikille KK-kavereille – myös koirattomille!