Kiitos toivotuksista. Flunssa  meni, mutta viime viikolla alaselkä meni jumiin ja jouduin soittaa TK:n neuvontaan. Eihän sitä nyt lääkärille pääse kun sentään itse voi puhelimeen tarttua!😐 Lihasrelaksanttia ja tulehduskipulääkettä käski kuurinomaisesti syödä ja sitten sain sentään ajan fysioterapeutille ensi viikolle. Hän tsekkaa selkääni ja arvioi, tarviiko lisätutkimuksia. 
Tämä vaivahan minulla on ollut aina silloin tällöin, tähän asti ei ainakaan röntgenissä ole mitään erityistä havaittu. 
Nyt selkä on parempi ja olen tehnyt kävelylenkkejä. Tekisi miele huomenna vesijuoksuun ja vesijumppaan. Tänään olisi jooga, mutta sinne en uskalla kun pelkään, että en pääse lattialta ylös😃

Viime viikonloppuna pojan piti tulla pikku tyttöjen kanssa meille, mutta nuorempi oli perjantaina tullut kipeäksi ja hänellä ilmeisesti oli enterorokko. Ehkä tulevat ensi viikonloppuna.  

Eilen ostettiin lentoliput aprillipäivälle. Ei mennäkään Alicanteen vaan Portugalin Faroon. Mies on hyvä etsimään edullisia lentoja ja tällä kertaa lennetään Vienin kautta Rayanairilla. Menolippu jotain 75€/pää. Junaliput Helsinkiin jotain 12 €/eläkeläinen. Paluuliput ovat vielä etsinnässä. 
Tarkoitus on ehkä junailla Lissaboniin, mahdollisesti vuokarata autokin muutamaksi päiväksi ja paluumahdollisuuksia on lentää Farosta, Lissabonista tai jopa Portosta. Minä vaan odotan, mitä mies löytää. Täytyy sanoa, että hän on kyllä mestari löytämään edullisia reittejä. Ehkä ei aina niin mukavia, mutta vielä jaksetaan vaikka nuokkua lentokentällä tarvittaessa😄 
Syksyn Portugalin reissu oli niin kiva, että mieluusti lähden sinne uudelleen.  
Kunhan ne paluureitit on selvillä, voi alkaa katsella majoitusta. 

Olen katsellut Areenasta viime aikoina norjalaista sarjaa Tiettömän taipaleen takana. Olen ihan koukussa siihen. Kesällä haluaisin taas automatkalle Norjaan, tällä kertaa ehkä pohjoiseen ja sieltä alaspäin. Mies taas haluaisi lähteä autolla Englantiin, mutta minusta siitä tulee liian pitkä reissu. En halua olla monta viikkoa kotoa poissa. Pari viikkoa riittää.   Saapa nähdä nyt sitten, mitä kesä tuo tullessaan. 

Nyt pitäis yrittää imuroida. Ei ole mun lempihommaa 😃

Nyt on kuntoilukausi vihdoin avattu! Kävin eilen venyttelyssä ja kyllä tekikin eetvarttia! Ohjaajamme olikin jo kuullut esimieheltään meirämmiähen tilanteesta, kun olin sähköpostilla kysellyt mahdollista rahojen palautusta, jota ei siis tule. Siinä ei varmaan auta edes kuolema! Jumppakaverit ihmettelivät yksinoloani ja päivittelivät kuultuaan syyn ja kovasti lähettelivät toipumistoivotuksia. Tuollainen ryhmä on kyllä on hyvä, kun siellä tutustuu kivoihin ihmisiin.

Torstaina meillä olisi kuntosali, jonne meirämmiäs kyllä voi tulla tekemään muita kuin käsiliikkeitä. Huono puoli on vain se, että hän sai kutsun ortopedian polille juurikin torstaiaamuksi, mutta ehkäpä me ehdimme salillekin. Ja ellei silloin, niin sitten ainakin seuraavalla viikolla. Ans kattoo ny!

Tiinuliinu, me olemme aina varanneet teatteriliput jo hyvissä ajoin juurikin siksi, että näytökset on hyvin usein loppuunmyytyjä ja lisäksi meillä on lempparipaikkoja, jotka ovat muidenkin lemppareita!. Pisin odotusaika meillä tuli silloin, kun olimme ostaneet liput Tampere-talon Lentävään hollantilaiseen, joka jouduttiin koronan vuoksi siirtämään ja esiintyjien aiemmista sopimuksista johtuen väliin tuli kaksi vuotta! Yleensä joudumme odottelemaan vain puolisen vuotta kuten nyt Kaunottaren ja hirviön kohdalla, kun liput ensi syksyllä alkavin esityksiin tulivat myyntiin jo nyt. Jollen väärin muista, niin ensimmäiset 10 000 lippua oli jo myyty siinä vaiheessa kun itse ostopuuhiin ryhdyin ja nyt on kuulemma saatu lisäesityksiä, mikä vain tiedoksi sinullekin, Pikseli 😉 Kannattaa toimia pikaisesti.

Meillä sattui jokin aika takaperin hassu juttu. Kun käyn yöllä vessassa, laitan valot vasta varsinaiseen vessaan enkä kodinhoitohuoneeseen ja yhtenä yönä lamppu ei syttynytkään. Tuumin, jotta peilikaapin lamppu on varmaan simahtanut, kun se oli hieman antanut viitteitä siihen suuntaan ja kyllähän homma hoitui ilman valoakin, kun ei siellä ihan säkkipimeää ole! No, aamulla kun menin aamutoimilleni, ei kodinhoitohuoneenkaan valo syttynyt ja meirämmiäs kertoi, että suihkuhuonekin oli pimeänä, mutta kodinhoitohuoneen pöydän yläpuolella oleva loistevalo oli syttynyt ja sen valossa hän kyllä näki peseytyä 😆 Minä sitten ihmettelemään moista pimeyttä ja arvelin, että olisiko sulake palanut, mikä ei ollut tullut meirämmiähelle edes mieleenkään. Sähkökaapissa sitten huomasin yhden pikakytkimen olevan off-asennossa ja sehän se syyllinen sitten olikin. Olemme asuneet tässä 23 vuotta ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin kävi. Muistelen ennen vanhaan, kun sulaketauluissa oli vielä sellaiset valkoiset vaihdettavat sulakkeet, niin niitä paloi suhteellisen usein ja meillä pidettiin aina sulaketaulun päällä varasulakkeita, josta ne varmuudella löytyivät.

Kivikasa, olen kuullut noista Ryanairin huippuhalvoista hinnoista, mutta kuinka paljon siihen tulee lisähintaa esim. matkatavaroista sun muista lisä"palveluista"? Portugali kyllä kuulostaa mukavalta matkakohteelta. Kävimme vuosia sitten erään risteilyn yhteydessä päiväseltään Lissabonissa ja se on viehättävä kaupunki. Olisi hauskaa päästä tutustumaan maahan paremminkin, mutta sellaiset matkat taitavat kyllä olla meidän osaltamma taaksejäänyttä huvia. Kälyni oli pari vuotta sitten jokiristeilyllä Doro-joella ja kehui sitä kovasti, joten ehkäpä sellainen meiltäkin vielä onnistuisi.

Pikseli, outo tuo sinun nenätulehduksesi. En ole sellaisesta koskaan kuullutkaan. Minäkin googlasin tuon Wegenerin granuloomatoosin ja kyllähän se pahimmillaan kuulostaa vakavalta, joskin onhan se aika harvinainen. Toivottavasti saat selvyyden pian.

IL, tuo miehesi pojan ammatinvaihdos virkamiehestä puutarhuriksi saattaa joissakin herättää ihmetystä, mutta oikeasti hänelle täytyy nostaa hattua. Unelmat jäävät valitettavan usein vain unelmiksi, vaikka ainakin minun mielestäni se, että tykkää työstään, mikä se sitten onkin, on kaikkein tärkeintä. Oma "loikkaukseni" ei ollut ollenkaan noin dramaattinen, mutta poikkesi kyllä ratkaisevasti kaikesta siihen asti tekemästäni. Päivääkään en päätöstäni katunut ja ainoa harmituksen aihe oli se, ettei mahdollisuus tullut vastaan aikaisemmin! Sitten kun jouduin jäämään eläkkeelle, jäin kaipaamaan sekä työtäni että hienoa työyhteisöäni enkä yhtään ihmettele, että näin tosi pitkään unta siitä, että olin yhä töissä tai että kävin anelemassa töihin pääsyä vaikka ihan ilman palkkaakin 😄

Katselin jokin aika takaperin CD:lle tallennettuja kuvia läksiäisistäni, jotka pidettiin Kangasalla sijaitsevassa Urku-nimisessä ravintolassa (se taitaa olla jo lopetettu) ja vieraina oli ei ainoastaan koko Tampereen aluetoimiston väki, vaan melkein koko Hämeenlinnan auetoimistonkin väki, jonka kanssa teimme tiiviisti yhteistyötä. Sain virallisten viirien yms. lisäksi lahjoja jopa yksittäisiltä työkavereilta! Mielestäni hauskin oli lahjakortti kahdelle Mäntän kiinalaiseen ravintolaan. Juttu oli nimittäin niin, että aina kun olimme Mäntässä pitämässä kutsuntoja, jotka kestivät pari päivää ja yövyimme Mäntän klubilla, kävimme kutsuntaupseerini Niklaksen kanssa syömässä kiinalaisessa ravintolassa, josta tuli meidän kantapaikkamme. Niklakselta sain lahjakortin ja kävimme sen sitten "kuittaamassa" meirämmiähen kanssa eräänä kauniin kesäpäivänä ja lähetimme Niklakselle kortin todisteeksi. Voi niitä ihania aikoja 🥰

Jahas, näiden nostalgisten muisteloiden jälkeen täytynee palata arkeen ja lähteä kasaamaan jotain päivälliseksi. Onneksi ei sentään ole mitään työlistoja aiheuttamassa huonoa omaatuntoa! Mukavia matkasuunnittelusessioita ja kaikenlaista muutakin kivaa teille kaikille ja paranemista potilaille 😃

Menna: Kyllähän niitä lisäpalveluita ostamalla Ryanairin lennoillekin hintaa tulisi. Me ollaan vaan tässä vuosien mittaan opittu pärjäämään viikon reissu helposti käsimatkatavaralla eli ei osteta mitään lisäpalveluita. Joskus on ostettu etukäteen paikat kun on haluttu esim. ikkunapaikat molemmille mahdollisten maisemien takia. 
Ryanairin käsimatkatavaran koko on vuosien varrella pienentynyt, mutta ainakin syksyllä pärjättiin Porton reissulla ihan ok. Meillä oli onneksi majoituspaikassa pyykkikone, joten saimme pestyä vaatteita, vaikka olimme laskeneet, ettei sekään olisi ollut välttämätön. 
Ollaan siis aina oltu vähän sellaisia budjettireissaajia. 🙂
Nyt on sitten paluuliputkin ostettu. 8.4 Farosta Brysselin kautta takaisin ja ehdimme vielä saman päivän aikana kotiin. Eli meno-paluu kotoa 163,4€/pää. Tuossa mukana myös junaliput Helsinkiin ja takaisin.

Ei olis vieläkäään pitänyt luopua nastakengistä. Tänään oli yhden rivitalon parkkipaikat ihan täynnä ja ajoin auton tien viereen käydäkseni yhden vielä minuakin vanhemman papan luona viemässä tavaroita. Noustessani autosta liukastuin ja lensin polvilleni. Jouduin konttaaman lumelle ennen kuin sain pitävän pohjan jaloille. Nyt on polvet ja toinen ranne kipeänä, onneksi ei luita mennyt.

Täällä on ollut eilen ja tänään tosi kosteat kelit. Vettä on tihkunut kaiken päivää.

(Nyt tulee vain omaa napaa. Kiitos kirjoituksistanne!)
Nenäni väliseinän tulehdus ei sitten onneksi ollut se Wegenerin granulooma, muuta vaivan laadusta ei selvinnyt. Lääkäri tarjoutui polttamaan loputkin, mutta jäin empimään, koska toimenpiteestä paraneminen oli niin epämiellyttävää ja hidasta. Jatkan antibioottivoiteella ja katsotaan sitten.

Olen alkanut nähdä unia yli vuosi sitten kuolleesta kälystäni. Ensimmäisessä unessa hän tuli meille kylään ja ihmettelin, miten hyvä vointisen näköinen hän oli. Sanoin, että ethän sinä olekaan kuollut! Toisessa unessa nousin Helsingissä bussiin, josta minun oli määrä vaihtaa toiseen kulkuneuvoon. Käly istui bussissa ja neuvoi, ettei aikomallani pysäkillä vielä kannata jäädä pois.

Viime yönä näin unta, että Suomessa oli sota. Stockmannin ikkunat oli peitetty vanerilla ja keskustassa kulki vieraan maan sotilaita. Muuten oli hiljaista ja autiota. Kohtasin pari luokkatoveria, jotka pyysivät minua tulemaan mukaan jakamaan sotilaille ruokaa. Sanoin, etten voi jakaa ruokaa vapisevin käsin. Ahdisti niin, että ajattelin mennä City käytävän baariin ottamaan drinkin, mutta se oli täynnä saksalaisia sotilaita, jotka lauloivat marssilaulua. Toisessakin baarissa puolestaan oli muun kielisiä sotilaita. Toivottavasti ei ollut enne-uni!

Mies on alkanut tuoda kaupasta isoja karkkipusseja, vaikka olen kieltänyt. Hän sanoi, että voi sitten itse ottaa niistä joskus. Mies ei yleensä karkkeja syö, koska pelkää 2-tyypin diabetestä, joten ihmettelen tätä mielitekoa. Minä taas napostelen makeita, jos niitä löytyy kotoa, vaikkei edes tekisi niin mielikään. Laihduta tässä sitten!

Täytän syksyllä tosi pyöreitä vuosia ja haluaisin sen kunniaksi lähteä jonnekin. Ajattelin mennä kaikessa hiljaisuudessa miehen kanssa jonnekin rauhalliselle lomalle, ehkä Mallorcan Alcudiaan, hotelliin, jossa majoituimme ihan ensimmäisellä kerralla siellä käydessämme (on saanut hyvät arviot). Mutta tuskin siellä on enää tilaa. Lapset perheineen haluaisivat myös mukaan ja toivovat jotain once in a lifetime -kokemusta. En tiedä, miten jokin Välimeren risteily onnistuisi? On aina niin paljon säätämistä, kun mennään isolla porukalla.

Kävely on jäänyt valitettavan vähiin, mutta olen sentään käynyt abi-tytön kanssa kerran viikossa kuntosalilla. Tekee lukutoukalle hyvää rasittaa välillä myös kehoa.

Pikseli, hyvä ettei nenäsi pode sitä kummaa tautia! Toivottavasti tulehdus kuitenkin antibioottivoiteella pikkuhiljaa paranee.

En yhtään ihmettele sotaisia uniasi, kun telkkarista ei paljon muuta tulekaan. Uutiset ovat tietenkin täynnä sotaa ja lisäksi on tullut lukuisia erilaisia sotajuttuja kuvaavia dokumentteja. Ne ovat pääasiallisesti uusinnan uusintoja, mutta meirämmiäs katselee ne aina kaikki vaikka seitsemättä kertaa. Minä en niitä viitsi katsella, kun muistan ne yleensä jo kertakatsomisella. Meirämmiäs usein väittää, ettei ole jotain usein tullutta ikinä nähnytkään, mikä tietty osaksi selittyy muistisairaudella, mutta toisalta, ei hän ole koskaan muistanut juuri mitään katsomaansa tai lukemaansa jälkikäteen. Hän ei niin ikään koskaan muista minkäänlaisia osoitepaikkoja, vaikka olisi käynyt niissä lukemattomia kertoja. Olemme asuneet Tampereella jo 28 vuotta, mutta hän ei esim. muista mitään katuja keskustassa. Yleensä jos olemme käyneet autolla jossain, niin seuraavalla kerralla minä muistan reitin sinne ihan hyvin, mutta meirämmiäs tarvitsee aina opastusta. Hän turvautuu usein navigaattoriin, mutta se antaa turhan pitkän tai monimutkaisia reittejä. Minä tiedän hyviä oikoteitä ja navigaattoria käytän ainoastaan silloin, jos menen jonnekin ensimmäistä kertaa. Usein selvitän uuden reitin jo etukäteen kotona karttasovelluksesta, jolloin en sitten välttämättä tarvitse opastusta. No, ihmiset ovat erilaisia ja riippuu paljon keskittymiskyvystä, miten hyvin jotain muistaa. Vaikka meirämmiäs on insinööri, joita yleensä pidetään loogisina, niin hänellä ei kyllä ole minkään valtakunnan logiikkaa missään asiassa!

Kävimme 30.1. tapaamassa ortopediä TAYS:ssa meirämmiähen olkapään vuoksi, mutta se jäi kyllä hieman köyhäksi. Lääkäri käänteli kättä ja kyseli, onko tuntoa yms. Kyselin häneltä leikkauksesta ja hän totesi, että leikkauksella käden liikeratoja saadaan kyllä laajemmiksi, mutta kiertoa siihen ei juurikaan tule. Leikkauksessa on tietenkin aina riskinsä ja käsi kyllä tulee vähitellen kivuttomaksi ja sitten sen liikkuvuutta voidaan alkaa yrittää parantaa kuntoutuksella. Nyt jo kivut ovat selvästi vähentyneet eikä meirämmiäs ole välttämättä ottanut kipulääkkeitä kuin yötä vasten. Täytynee yrittää löytää jostain fysioterapeutti, jolta saisi neuvoja harjoituksiin, joita voi sitten kotona tehdä. Loppujen lopuksi leikkausmahdollisuus jätettiin lepäämään, sillä lääkärin mukaan olkapään voi leikata myöhemminkin, jos tuntuu siltä, ettei sen kanssa pärjää. Minä olen itsekseni miettinyt, että kun muistissairauden myötä meirämmiähen omatoimisuus todennäköisesti tulee heikkenemään, niin huonosti toimiva käsi voi tehdä asioista turhankin vaikeita. Täytyy nyt vähän aikaa seurata tilannetta, mutta mielestäni päätös olisi hyvä tehdä mieluiten ennemmin kuin myöhemmin.

Muistisairauksista puheen ollen, minulla tuskin sellaista on, mutta jotenkin tämä vapaaherrattaren elämä välillä hämärtää ajan kulua. Tänään olisi ollut venyttelytunti, mutta minä elin koko aamupäivän sunnuntaita. Telkkarista tuli jumalanpalveluskin ja kiirehdin laittamaan telkkarin kiinni, kun aihe ei kiinnosta, mutta sehän oli tietenkin uusinta eiliseltä! Kun lopulta käsitin, että tänään olikin maanantai, en enää ehtinyt venyttelyyn 🙄  Täytyy varmaan laittaa puhelimeen kestohälytys maanantaiksi ja torstaiksi, jotta kuntoilu ei vallan jää varsinkin, kun siitä on maksettukin!

Varasin meille tänään pöydän ravintola Coussiccasta 12.2. klo 17, kun meirämmiäs on jo pitkään haaveillut kunnon sisäfileepihvistä punaviinin kera. Kyllähän me tietenkin voisimme ostaa pihvit kaupasta ja laittaa ne itse, mutta niistä ei koskaan tulee juuri sellaisia kuin pitäisi ja onhan se vähän vaihtelua mennä ravintolaan syömään pitkän kaavan mukaan. Mietin ensin ystävänpäivää, mutta silloin siellä on todennäköisesti turhan paljon porukkaa, joten aikaistin sitä vähän. Coussicca puolestaan valikoitui siksi, että saamme alkuruoaksi heidän etanoitaan, jotka ovat maan ellei maanosan parhaat 😋 emmekä ole siellä pitkään aikaan käyneetkään.

Toivotan teille mukavaa alkanutta viikkoa, jolle on povattu aikamoisia pakkasiakin. Yritetään pysyä pystyssä 🙂

Moi mimmit! Kommentoinpa muutamaa juttua, vaikka luen aina kaikki ajatuksella. Pikseli, unien näkeminen kuuluu asiaan. Äitini kuolemasta on jo 12 vuotta, ensimmäisinä vuosina en nähnyt hänestä minkäänlaisia unia. Mutta nyt silloin tällöin näen ja hän on niissä aina entinen, terve ja iloinen itsensä. Ja pyöreistä vuosistasi, muistan kun juhlistimme sun edellisiä pyöreitä Belgessä tarjosit meille skumppaa ja tarjoilija toi myös pullon ravintolan puolesta. Menna, päivät menevät sekaisin minultakin ja olenkin sekoillut niiden kanssa. Ja yötkin, kun nukun kolmessa eri paikassa. Välillä en herätessä muista, missä olen ja sitten täytyy miettiä, mihin päin lähtee vessaan.

Eilen oli hauska päivä, olimme Heviteinin penkkariajelua katselemassa. Täytyy kai nimetä hänet uudelleen, vaikka Abiksi, eihän 19-vuotias enää mikään teini ole. Poikahan käy nelivuotisen lukion ja kirjoittaa tänä keväänä kaksi ainetta, mutta kaikki abien perinteet vietetään nyt omien kavereiden kanssa. Tapiolan Urheilukenttä oli täynnä rekkoja, metelöiviä abeja ja katujenvarret pursuivat läheisistä, jotka myös kiljuivat (minä muiden mukana). Iso, roteva tyttärenpoikani oli kovin suloinen valkoisessa jääkarhunpentupuvussaan. Voi miten iloitsin hänen riemustaan, vilkuteltiin hänen vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa ja saatiin karkkisade päällemme. Poika lähti abiristeilylle Tallinnaan, ovat olleet hotellissa yötä ja palaavat illalla takaisin. Oli kiltisti laittanut äidilleen aamulla viestin, että on kunnossa. Vanhempansa viettävät tänään 21-vuotishääpäiväänsä ja edelleen tyttäreni mies on minulle Unelmavävy. Kun penkkarirekat etenivät ajelulleen, lähdimme Abin isovanhempien kanssa syömään ja sitten veimme heidät juna-asemalle, olivat tulleet Tampereelta vain Abin penkkareita katsomaan.

Muutoinkin elämässä ollut taas kaikkea hauskaa sairastelun jälkeen. Viime viikolla olimme Justuksen kanssa kolme päivää Tallinnassa ja hänen toiveidensa mukaisesti keskityimme erityishyvien ravintoloiden katsastamiseen. Ekana iltana illastimme Rotermannin vanhalla teollisuusalueella R14-nimisessä Michelin-ravintolassa, jota voin mainiosti suositella. Tunnelmallinen, rouhea miljöö täpötäynnä ihmisiä ja iloista puheensorinaa ja tärkein kaikista, erinomaista ruokaa. Seuraavana päivänä Justuksella oli, harvinaista kyllä, shoppailuinto päällä. Käveltiin Stockmannille ja hän löysi kahdet farkut ja jotain muuta. Jo laivasta satamaan tullessamme hän osti leveät tossut, koska oli lyönyt pikkuvarpaansa tuolinjalkaan ja valitteli kipua. Meille oli kerrottu erikoisesta salakapakasta vanhankaupungin kupeessa ja sinne suuntasimme illalla. Söimme ensi yläkerrassa pitkän kaavan mukaan herkkuruokia. Sitten joku nainen tuli hakemaan meidät, kertoi 50-luvun salakapakkaideasta Amerikassa ja johdatti meidät vaatekomeron kautta kellariin. Se oli sisustettu vanhoilla huonekaluilla tunnelmalliseksi kapakaksi, jossa tarjoiltiin ”terveellisiä yrttijuomia”. No, ehkä niihin oli ujutettu tequilaa, vodkaa ja ties mitä. Pois noustiin kierreportaita, joiden yläpäässä oli iso papukaijan häkki, jota kautta pääsimme pois. Voi että oli hauskaa, pikkuhiprakassa kuljeksimme vanhankaupungin läpi hotelliimme.

Lähtöpäivän aamuna Justus kiiruhti vielä ostoksille ja osti kolmannet farkut, minä hain kukkatorilta valtavan kimpun keltaisia papukaijatulppaaneja, jotka kukoistavat vieläkin! Joo, ja lähti minulle mukaan kaksi käsilaukkua, toinen keltainen ja toinen valkoinen. Todettiin, ettei käyty yhdessäkään näyttelyssä, mutta käveltiin päivittäin reilut 10000 askelta. Kotona seuraavana päivänä ehdotin kävelylle lähtöä, Justus vetosi kipeään varpaaseensa, jolloin minä kipakasti, että olet juuri kolme päivää kävellyt aika lailla muistamatta valittaa varpaasta, nyt vaatteet päälle ja menoksi. Ja niin reippailtiin, kuten myös sitä seuraavana päivänä.

Tiistaina oli kampaajapäivä ja yllättäen siellä oli myös eräs hyvä ystäväni. Ei oltu ikinä tultu jutelleeksi, missä kampaamossa käydään. No sittenhän oli ihan pakko mennä päivittämään kuulumisia ja siihen meni se päivä. Hiuksistani on nyt vihdoin saatu kaikki keltaisenvaalea pois ja korostetaan omaa harmauttani, joten nyt tunnen olevani taas oma itseni tummahkoissa hiuksissa. Tosin se vaati kampaajan vaihdon, koska italialainen maestro ei suostunut kuuntelemaan minun toiveitani, teki mitä itse halusi ja laskutti vielä paljon enemmän kuin nykyinen.

Ajelimme eilen vielä iltasella mökille. Lunta ei ole missään ja voisin ehkä mennä keräilemään terasseilta koivunrisuja pois. Justus on anellut korvapuusteja koko talven, nyt on tarvikkeet ostettu ja kohta teen taikinan. Tyttären lempipuserosta oli sauma ratkennut ja hän tuskastuu, jos pitäisi itse korjata, joten on otettava ompelukonekin esille. Ja mä vaan tuijottelisin maisemaa ja nauttisin tästä hiljaisuudesta. En tiedä, ehdimmekö enää mökille ennen maaliskuista Espanjan matkaa, ensi viikkokin täynnä ohjelmaa. Justuksen esikoislapsenlapsen sotilasvalatilaisuus menee minulta ohi, kun alokas saa kutsua vain viisi läheistä. Omasta perheestä kolme ja kaksi isoisää, täytyy tyytyä valokuviin. Ja sitten on Justuksen nuorimman 15-vuotisjuhlat, samalla juhlitaan hänen nimipäiviään, kun nimensä tuli vasta tänä vuonna kalenteriin. Poika on sitä mieltä, että tarvitsee takautuvasti 14 nimpparilahjaa! Katsotaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

IL, minä näin tuon teidän Abin auton, mutta en tunnistanut hyljevauvan puvussa olevaa poikaa! Olin poikani kanssa myös tuolla Tapiolan urheilupuiston laidalla, mutta Otaniemen lukion auto tuli melkein letkan perälle emmekä sitten huomanneet omaa abiamme. Menimme vielä Haukilahden rannalle katsomaan ajoja, ja taas teimme oharin, vaikka tyttö sanoi heittäneensä karkkeja eteemme. Harmitti vähän, mutta tärkeintä on, että abityttö näki meidät. Miniä oli abia vastassa ja sai hyvän kuvan oranssissa vangin puvussa hymyilevästä tytöstä.

Ja kuinka ollakaan: poika oli sittenkin saanut vangituksi videolle oikean auton! - Meidän abimme kirjoitti jo syksyllä pitkän fysiikan ja englannin, nyt on vuorossa kai pitkä matematiikka ja äidinkieli, syksyllä sitten ruotsi ja jokin muu. Yo isovelikin koettaa vielä parantaa kahden aineen arvosanoja ja lukee niiden lisäksi Kauppakorkean pääsykoetta varten. Vuoden lopussa syntyneelle pojalle opiskelumotivaatio syttyi vähän myöhemmin. Onneksi on armeija jo takana. Voi kun nämä rakkaat nuoret löytäisivät paikkansa elämässään ja pääsisivät opiskelemaan haluamilleen aloille!

Tyttären tyttärellä on keväällä edessään lukion valinta. Toivottavasti hän onnistuu pääsemään toivomaansa oppilaitokseen. Tämä tyttö on erityisen lahjakas kaikissa taideaineissa ja haluaisi tietysti lukioon, jossa on samanhenkisiä nuoria.

Abityttö ei mennyt risteilylle, vaan tuli perjantaina kanssani kuntosalille. Pienempänä tyttö heitteli voltteja trampoliinilla ja oli muutenkin liikunnallinen, mutta lukiossa liikunta on jäänyt vähälle. Yritän nyt innostaa häntä uudelleen liikkumaan. Toki hän joskus käy myös jonkun kaverinsa kanssa ryhmäliikunnassa.

Menna, kerroit, että miehellesi tuottaa vaikeuksia suunnistaa Tampereen keskustassa. Minä olen myös huomannut, ettei mieheni enää oikein muista Helsingin keskustan katuja ja ajoreittejä, vaikkei hänellä ole ainakaan vielä muistisairausta todettu. Muutenkin olemme huomanneet, että hän on muuttunut kärsimättömäksi eikä jaksa keskittyä asioihin, jos ne eivät häntä kiinnosta.

Aamulla näytti olevan kerrankin tyyni ilma. Aamiainen venyi, kun viivyin kauan Hesarin ääressä ja sitten piti kirjoittaa puhtaaksi jotain miehen juttua. Puin lenkkivaatteet ylle aikomuksena lähteä sauvakävelylle, mutta ulkona hyytävä viime meni ohuemman takin hihojen läpi ja käsivarsia kylmäsi. Paksumman takin kanssa taas olisi reippaassa vauhdissa tullut liian kuuma. Niinpä luovuin sauvistelusta. Tulee niitä vielä kauniimpia ilmoja, ja olinhan eilen salilla!

Lyhyt tervehdys täältä. 

Ensin: kiitoksia kirjoituksistanne. En nyt tällä kerralla kommentoi mitään. 

Olemme nyt täällä Savossa. Kaupunkijaksomme venyi aioittua pidemmäksi, kun isäni yllättäen sairastui vakavasti ja oli reilut kaksi viikkoa elämän ja kuoleman välimailla. Alkoi nivustyrän kuroutumisesta, jonka vuoksi joutui/pääsi päivystysleikkaukseen Jorviin. Riski 90-vuotiaan kohdalla tuollaisessa  leikkauksessa on todella suuri. Ensin näytti, että leikkaus meni hyvin. Ohutsuolesta poistettiin 15 cm ja leikkauksen jälkeisenä päivänä isä oli yllättävän pirteä. Tietysti oli vielä aivan lääketokkurassa, mutta toisaalta hyvä peruskunto varmaan lopulta (ainakin toistaiseksi) pelasti isän hengen. Leikkauksen päälle tuli sitten vakava keuhkokuume, johon sai aluksi väärää antibioottia ja isän tila heikkeni kovasti. 

Sitten onneksi tilanne näytti vakiintuneen (sydämessä kyllä myös häiriöitä) ja lopulta toissapäivänä illan suussa sai siirron oman alueen tk:n vuodeosastolle. Kyllä piti tapella vastaan, kun olisivat väkisin laittaneet 90-vuotiaan aivan heikossa kunnossa olevan miehen kotiin. Ensimmäinen yö uudessa paikassa jo osoitti, että jos olisi kotona ollut, niin ambulanssia olisi tarvinnut, kun oli rintakipuja. 

Tämä on raastanut meitä kaikkia kovasti. Vaikeaa ymmärtää, että puoli tuntia ennen tyrän kuroutumista kun puhuimme, oli vielä lähdössä vesijuoksuun piahkoin. Nyt pystyy pienen matkan kävelemään rollaattorin avulla. 

Oma vointini on aivan pohjalukemissa. Elän tällä hetkellä sellaisessa kipuhelvetissä, että en oikein moista muista. Juuri olin saanut lääkitystä vähennettyä ja säännöllisen jumpan aloitettua, kun päivä päivältä kivut pahenivat niin, että pelkkä makaaminenkin sattuu ilman vahvaa kipulääkitystä. 

Näillä mennään nyt. Ikävää kirjoittaa tällaista. Mieluummin haluaisi kertoa jotain positiivista. Positiivista on tietysti pikkumiehen kehitys. Nyt kun emme tapaa meidän täällä ollessamme, ihailen videopätkiä, joita tytär päivittäin lähettää ja ihastelen elämän suurta ihmettä. 

Toivotan itse kullekin hyvää kevättalven jatkoa sekä terveyttä. 

Voi Kipa sun kanssa. Eikö olisi helpompaa asua täällä etelässä, kun olisi lääkärit ja kaikki lähempänä, pikkumiehestä puhumattakaan.

Pikseli, abi ei ollut hylje, vaan jääkarhu! Onhan niillä nyt vähän eroa sentään!

Mä olen ollut tänään mahataudissa, liekö tarttunut eilen Abista, kun käytiin kahvilla. Halattiin pojan kanssa pariinkin otteeseen, hän kun ei ollut vielä ihan terve ja minua säälitti.

Ei mulla tänään muuta.