IL, Asia ymmärretty😁 Halusin vaan tietää mistä tällainen päätös nyt oli tullut?
Pitääkö Justus kuitenkin mökkinsä edelleen?
Kaikkea hyvää uuteen mökkiin.

Ei mekään mitään enään jaksettais, mutta ei kuitenkaan haluta kotona olla.
Rivarissa on pieni piha ja asunto on kyllä ihan mukava. Ollaan kuitenkin tällaisia pikku työmyyriä ja tykätään puuhastella.
Meidän mökkihän on tässä tontilla missä isäntä on syntynyt. Rakennukset oli lahonneet, joten ne jouduttiin purkamaan.
Ja uudet tilalle rakennettu. 
Isäntä kokee täällä olevansa kotonaan. Tosin kyllä minäkin.
Mökkihän lahjoitettiin muutama vuosi sitten pojalle ja poitsulle.
Meille jäi hallintaoikeus.
Poitsu on viettänyt lapsuutensa täällä, joten hänelle tärkeä paikka. Hänen mummolansa on täällä.
Me häärätään täällä se mitä jaksetaan ja pojat käy joskus auttelees.

Huomenet!
Kiva uutinen tuo loma-asunnon osto, IL! Onnittelut!

Ymmärrän hyvin mökinmyyntimotiivisi; suunnilleen samat syyt saivat meidät viime kesänä luopumaan veneestä. Mökissä ja mökkitontissa vain on moninkertainen urakka veneeseen verrattuna (vaikka senkin kunnostus kyllä työllisti keväisin vähintään riittävästi).

Meistähän tulee melkein naapureita, sillä meidän loma-asunto (tyttären perheenhän se oikeasti on mutta meillä on avaimet ja täysi käyttöoikeus) on Hangossa; kaupunkien väli on noin 35 km eli tuommoinen puolen tunnin ajomatka (tie on kapea ja runsaasti rajoituksia). Tällä viikolla on taas tarkoitus lähteä Hankoon muutamaksi päiväksi, kunhan kuoroharkat on käyty, kirjoja kannettu kirjastoon ja kirjastosta ym.
 
Olen joskus miettinyt, miksi kuorolaulu tuntuu virkistävän miltei yhtä hyvin kuin pikku päivänokoset. Tämän aamun Hesarista syy selvisi: englantilaistutkimuksen mukaan ”näytelmissä, musikaaleissa ja baletissa käyminen sekä erityisesti musiikin tekemiseen osallistuminen on yhteydessä masennuksen ja kivun vähenemiseen sekä elämänlaadun paranemiseen". Esimerkiksi yli 65-vuotiaat, jotka osallistuivat joka viikko piirustuskursseille kolmen kuukauden ajan, kävivät vähemmän lääkärin vastaanotolla ja tunsivat olonsa paremmaksi kuin verrokit.

Brittien mukaan kulttuurin kulutuksesta on yksilöille myös taloudellista hyötyä. Vähän epäselväksi mulle jäi, mistä sitä syntyy mutta menen silti uusimaan museokorttini kun se kuuluu olevan taas tarjouksessa.

Mukavaa keväistä viikkoa – ehkä tuo sääkin vähän lämpenee? UK haluaa Hangossa katsella muuttolintuja, joten pakataan varmuudeksi molemmille pitkät kalsarit.

Mahtava juttu tuo loma-asunnon ostaminen IL. Vaatii aina melkoisen määrän rohkeutta luopua vanhasta ja tutusta ja heittäytyä uuteen. Voin vaan kuvitella miten työläs vaikkakin ihana mökkisi on ollut ja miten se on muistoja tulvillaan. Aikansa kutakin ja nyt on aika siirtyä uuteen.

Me asumme vanhassa (1978 rakennetussa) omakotitalossa. Joka syksy on mietittävä, miten selviämme talven lumitöistä. Toistaiseksi olemme selvinneet. Välillä ihan omin voimin, välillä tyttären, vävyn lapsenlapsien ja naapurin avustuksella.

Talossa olisi kaikenlaista pientä korjattavaa ja ehkä suurempaakin. Talon käyttöarvo on huomattavasti suurempi kuin myyntiarvo. Olen tyttärelle sanonutkin, että jos asumme täällä niin kauan kuin elämme ja hän aikanaan joutuu miettimään tämän myymistä, kannattaa ehkä vaan myydä tontti niin ei tule jälkikäteen ikäviä laskuja, kun talosta voi löytyä vaikka mitä ongelmia.

Viihdymme talossa hyvin. Meitä eivät pienet kauneusvirheet ja muut ongelmat haittaa. Talossa kaikki on samassa kerroksessa, tilaa on todella paljon, sauna ja takka lisäävät viihtyvyyttä, joten kyllä me taidamme toistaiseksi edelleen tässä vanhentua ja rapistua yhdessä talon kanssa.

Jouduimme pienen pulman eteen, kun kesäkuusta lähtien antenni televisioista ei enää näy maksakanavat. Me, joilla on käytössä useita maksullisia urheilukanavia, jouduimme hankkimaan Telian kautta härveleitä, joiden avulla maksukanavien katsominen taas onnistuu. Mutta huh,huh! Jos ei tyttären kumppani olisi tullut avuksi emme ikinä olisi osanneet näitä vempaimia virittää kohdalleen ja saada kanavia näkyviin tai ehkä olisimme, mutta monien kiroilujen ja riitojen sävyttäminä.

Olen kohta lähdössä viemään miestäni laboratorioon ja lääkärin tutkimuksiin. Hänellä on ollut hieman huono olo enkä halua yhtään pitkittää tilannetta hänen monien sairauksiensa vuoksi. Toivottavasti mitään pahempaa ei ole.

Juuri nyt on tosi kylmä toukokuun aamu, -1 astetta. Parin päivän aikana satanut lumi on kyllä jo sulanut. Muutama lintu virittelee varovaisesti laulujaan. Taivas on harmaiden pilvien peitossa, mutta kyllä se aurinko siellä jossain jo odottaa pääsemistään esille.

Kaikkea hyvää itse kunkin tähän päivään.

Moro Tampereelta nääs!

Ihan ensiksi haluan minäkin onnitella Suupalttia ilahduttavista uutisista ❤️ Yksin on toki hyvä, mutta kyllä sitä välillä kaipaa halikaveria ja muutenkin arki sujuu mukavammin, kun on joku, jonka kanssa sen jakaa.

Näytän kirjoittaneeni viimeksi 21.3., mutta olen kyllä lueskellut teidän kirjoituksianne, joita en nyt sen enempää kommentoi. Tosin haluan vielä onnitella IL:n mökkihankinnasta. Olen kerran saanut vierailla Lohjansaaren mökillä (oikeastaan enemmänkin huvila!) ja se oli todella viehättävä paikka. Ymmärrän kuitenkin, että sen hoitaminen alkaa käydä voimille. Tammisaari on kaunis kaupunki, vaikken ole siellä kovin paljoa aikaa viettänytkään. Meirämmiähen vanha kansakoulukaveri asuu Hangossa ja siellä olemme käyneet useammin. Sinänsä kaupungissa on helpompi asua, kun pienestäkin löytyy läheltä palveluita ja tokihan täysin kunnostettu paikka kiinteistönhoitoineen helpottaa huomattavasti oleskelua. Minkälaisia suunnitelmia Justuksella on oman mökkinsä suhteen?

Japenallakin on suuri elämänmuutos edessä ja taatusti ansaitusti. Toivottavasti silmäsi paranevat hyvin ja talokauppa toteutuu toivotusti.

Me emme sen enempää pääsiäistä kuin vappuakaan varsinaisesti viettäneet. Toki söimme mämmiä ja vapuksi ostin Prismasta 7 prosenttista Asti Tostia vapun kunniaksi. Tissuttelimme sen hiljuksiin vapunpäivän kuluessa. Käymme tavallisesti vapunpäivänä kaupungilla kävelemässä, jotta minä saan ulkoiluttaa vaivoin hankittua yo-lakkiani, mutta tänä vuonna sekin jäi väliin. Useana vappuna olemme käyneet vappubrunssilla tai -lounaalla joko Tampereen Teatterissa tai jossain ravintolassa, mutta korona katkaisi sen tradition ja sitä paitsi teatteri on nyt remontissa enkä osannut valita ravintolatarjonnasta sopivaa, joten kotoiluksi se sitten jäi.

Ravintoloista puheen ollen, meillähän oli tapana käydä kuntosalin jälkeen syömässä italialaisessa La Famiglia-ravintolassa, mutta kuten olen jo tainnut kertoakin, se lopetti. Siirryimme sitten lähistöllä Tammelan stadionin kompleksissa sijaitsevaan, niin ikään italialaiseen ravintola Fiorinaan. Kyllähän senkin ruoka on ollut ihan syötävää, mutta häviää selkeästi La Famiglialle, jossa ei koskaan esim. tarvinnut pyytää suolaa. Olen elämäni varrella oppinut, että pastan keitinveteen pitää laittaa runsaasti suolaa, sillä suolan lisääminen valmiiseen pastaan ei toimi samalla tavoin. Fiorinassa pasta on melko suolatonta ja kun kastikkeissakaan ei ole ihan tarpeeksi suolaa, niin eihän se maistu samalla tavoin.

Vappuna La Famiglian paikalle avattiin Kalevan Hertta-niminen kortteliravintola, jonka listaltaa löytyy wieninleikkeitä, fish & chipsiä, burgereita ja pizzoja sekä voileipiä (oopperaleipä, metsästäjänleipä yms.). Vaikuttaa aavistuksen verran rekkamiesten mättöruoalta, mutta ajattelimme silti tulevana torstaina käydä kokeilemassa, sillä eihän sitä muuten osaa kehua/moittia. Samalla tulee katsastetuksi, olisiko siellä entistä henkilökuntaa.

Meillä oli 29.4. meirämmiähen muistilääkäri ja kuulemma muistitestissä hän sai paremmat pisteet kuin vuosi sitten! Tosin kellotaulun piirtäminen ei oikein sujunut, hän kun teki siitä niin pienen, ettei numerot ja viisarit kunnolla mahtuneet. Sitä vastoin laskutehtävät menivät hyvin, kuten insinööriltä voi odottaakin! Lääkäri oli myös tyytyväinen, kun alkoholin käyttö on saatu kuriin, vaikka siitä usein väännetäänkin. Hänellä aloitettiin uusi lääke entisen rinnalle ja nyt sitten puolitellaan pillereitä, kun aloitus tapahtuu aina pienimmästä annostuksesta ja sitä sitten lisätään tasaisesti. Juhannuksen jälkeen alkaa sitten lopullinen täysmääräinen annos. Kävely on se varsinainen murheenkryyni ja siihen kiinnittivät huomiota sekä muistihoitaja että lääkäri. Pikseli mainitsi tärinälaitteesta ja olen kyllä nähnyt sellaisesta mainoksia mm. Valittujen Palojen verkkokaupassa. Voisihan se olla hyväksi, mutta lähinnä tarvittaisiin tukea kävelyyn. En ihan vielä olisi valmis hankkimaan rollaattoria, mutta kävelysauvoista voisi olla apua.

Kerroin varmaan jossain aiemmin, että meirämmiäs on alkanut mussuttaa hirveästi makeaa. Muistilääkärillä hänet oli punnittu ja lääkäri totesi hänen painonsa olevan ideaalitasolla, kun yleensä muistisairailla esiintyy ennemminkin aliravitsemusta, joten hänen mielestään makean mussuttaminen ei ole haitallista ellei paino sitten ala huomattavasti nousta. Kerroimme, miten meillä on tapana syödä päivittäin jäätelöpuikot ja lääkäri ehdotti, että tekisimme kerran viikossa ”jäätelökävelyn” eli kävelisimme jonnekin syömään jäätelöt. Ei hullumpi idea ja voisi meillä jopa toimiakin 😄  Meidän kyllä pitäisi ihan oikeasti alkaa harrastaa kävelylenkkejä kuntosalin ohella ja varsinkin nyt kesällä, kun kuntosali on kesätauolla.

Tiinuliinu, mainitsit musiikin vaikutuksesta ihmisen vointiin ja tottahan se on. Musiikkiterapialla on esim. saatu aivoinfarktin jälkeen potilas toipumaan nopeammin ja tehokkaammin. Itse olen kokenut aina laulamisen sangen terapeuttiseksi ja sitä paitsi sehän tehostaa hengitystä ja vahvistaa muutenkin keuhkoja!

Jokohan tässä olisi tarpeeksi? Toivotan teille kaikille kaunista kevättä siitäkin huolimatta, että meillä oli tänä aamuna piha valkoisena ja lunta tuli välillä melko sakeastikin 😬 Onnea talokaupoille ja elmänmuutoksille. Voikaahan hyvin. Laulamisiin 🎵

Merelle, minulla on Kuybunin sekä lenkkitossut että sandaalit ja olen tosi tyytyväinen niihin. Pysyn selkeästi kävelemään pidempiä matkoja niiden kanssa kuin toisilla kengillä. Kenkiähän saa ainakin Helsingistä Medi-Shopista, mutta siellä valikoima on aika pieni. Minä tilasin omani suoraan Kuybunilta ja kaikki sujui hienosti.

Kiva kuulla Mennastakin ja Jumbojetistä ja Pikselistä ja kaikista muista. 

Olen aika stressaantunut kaiken kiireen keskellä. Eilen kiirehdimme yhden tapaamisen jälkeen mökille, jossa välittäjä valokuvaajan kanssa jo kuvasi ulkokuvia. Onneksi sisällä oli suhtsiistiä, miehet siirsivät pikkutavaroita huoneesta toiseen sitä mukaa kun kuvattiin. Takkaan tuli ja tunnelmakuvia.

Minä piilottelin pesuhuoneesta kaiken ja asettelin sievästi vitivalkoisia pyyhkeitä. Justus-parka etsiskeli hammasharjaansa illalla ja kodinhoitohuoneesta oli hävinnyt kaikki kylpytakitkin.

Nyt on jatkettava raivaushommia l. inventoitava laatikoista ja hyllyistä roinat pois, pakattava rakkaitten valokuvat seiniltä piiloon jne. Välittäjä  voi käydä täällä milloin vain, kun sovittiin yksityisnäytöistä. En halua yleisnäyttöä, jolloin tänne tulisi puoli kylää uteliaisuuttaan ilman pienintäkään ostoaietta.

Ja sitten pitäisi ehtiä Tammisaareen tarkistamaan vielä kerran taloon tehtävät muutokset. Mahassani lepattaa miljoona ampiaista. Täytyy yrittää eteenpäin päivä kerrallaan.

Tervehdys pitkästä aikaa <3

Katsoin tuossa vähän historiaa taaksepäin enkä varmaan ole koskaan ollut näin laiska kirjoittaja.

9.2. ja 17.2. oli päivitykset, jotka osittain kertoivat kipuhelvetistäni ja 90-vuotiaan isäni sairastumisesta (joka on ollut aina pääosin terve). 1.3. oli minulta myös lyhyt kirjoitus, jossa jo epäilin Lappeenrannan tapaamiseen tuloani. Ihanan positiivisesti IL siihen kirjoitti ja myöhemmin puhelimme, että kesäkuuhun on paljon aikaa, jospa paranet siihen mennessä.

Nyt pitää sanoa, että tietynlainen ihmeparantuminen on tapahtunut. Kiitos uuden hermokipulääkkeen ja kortisonipistoksen uä-ohjauksen ansiosta elämä jälleen hymyilee. Tottakai - syvimmänkin kipuhelvetin ja toivottomuuden keskellä - iloa ja valoa elämään loi pikkumies ja hänen kasvunihmeensä. Siis vielä aiempaan palatakseni, en ole huippukunnossa, mutta nyt taas näyttää siltä, että selviydyn. Se on tärkeää - tuo tunne, että selviytyy. Olen aina ajatellut itsestäni, että en ole masennukseen vaipuvaa tyyppiä, koska minulla on niin paljon läheisiä ystäviä ja pystyn heille purkautumaan, mutta nyt syvimmilläni olin niin pohjamudassa kiinni, että en edes halunnut puhua puhelimessa kenenkään kanssa - paitsi tietysti lähiperhe ja muutamat läheiset ystävät, jotka soittavat, vaikka minusta ei kuuluisi mitään ja sen perusteella osaavat uumoilla, mistä on kyse. No, vastuu on soittajalla.

Onnekseni ja kevään edetessä oloni on tosiaan kohentunut. Näillä näkymin olisin tulossa bussilla Mikkelin suunnasta Lappeenrantaan bussilla, joka lähtee klo 10.00 Mikkelistä. Pitänee varata matka pian. Paluu onkin sitten haasteellisempi. Lappeenrannasta Mikkeliin ei ole muita kuin yksi kukonlaulun aikaan lähtevä aamubussi. Siinä ei ole järkeä. Ja niin, en voi jäädä yöksi, koska minulla on seuraavana päivänä Mikkelissä erikoishammaslääkäri ja aiheena uniapneaan liittyvä kiskohoito. En voisi riskeerata, että junissa tapahtuisi jokin viivähdys. Edelleen poikamme olisi näillä näkymin valmis lähtemään stadista Lappeenrannan kautta järven rantaan tekemään etätöitä. Katsotaan, kuinka käy. Toivottavasti pääsen tulemaan tilaisuuteen.

Pikkumies kasvaa ja voimistuu. Joka aamu herätessä nousee väkisinkin hymy huulille, kun ajattelen pikkumiestä. Mikä onni ja siunaus. Jaksot, joita vietämme vapaa-ajan asunnollamme, ovat täynnä ikävää. Tytär lähettä videoita ja kuvia ja viime kuukauden aikana olemme saaneet säännöllisesti kommunikoida pikkumiehen kanssa Whattsappin välityksellä.

Tulimme kaupunkiin aioittua aiemmin. Yksi läheisimmistä ja rakkaimmistamme ystäväpariskunnista menettivät yllätyksellisesti poikansa noin kolme viikkoa sitten. Poika oli omaamme hiukan vanhempi enkä ole koskaan ennen häntä hoitanut ketään vauvaa yhtä paljon. Vuosien saatossa vielä pariskunta lapsineen olivat luonamme nykyisessä vapaa-ajan paikassamme vähintään 1 - 2 viikkoa kesästä putkeen, kun vietimme lomia yhdessä. Eipä ollut sähköä eikä juoksevaa vettä, mutta onnellisia olimme. Pojan yhtäkkinen kuolema koiria ulkoiluttaessa oli shokki kaikille. Tänään oli hautajaiset. Kyllä oli kaunis siunaustilaisuus Honkanummen isossa kappelissa lauluineen. Yksi nuori neitonen oli säveltänyt ja sanoittanut laulun tälle ystävämme 40-vuotiaalle lapselle. Muistotilaisuus oli myös kaunis - tunnelma lämmin ja läheinen. Kellekään ei soisi, että oman lapsensa "kesken elämän" joutuisi hautaan saattaa. Kaikesta jäi kuitenkin lämmin ja läheinen tunnelma. Ja lopulta lähes kaikkihan meistä haluaisivat lähteä täältä "saappaat jalassa", joten voi olla kiitollinen, että nuori mies ei joutunut kärsimään, vaan kaikki tapahtui ihan hetkessä.

Noin puolitoista viikkoa sitten, kun olimme täällä pk-seudulla, poikamme oli luonamme täällä kaupunkikodissa. Meiltä meni aikaa noin klo 16 - 24.00, kun kävimme läpi 21 valokuva-albumia ja poikamme kuvasi paperivalokuvia tästä menehtyneestä nuoresta miehestä digitaaliseen muotoon.

Rakas siippani oli silloin Milanossa saman porukan kanssa, joiden kanssa olivat noin vuosi sitten Espanjanssa IL: n tyttären appivanhempien kartanolla. Nyt tekivät tavanomaisen pidennetyn viikonloppufudisreissun. Edellinen Milanoon suunnattu peruuntui v. 2020 koronan vuoksi ja nytkin sitten heidän "pääottelunsa" Inter Milano vastaan Rooma, siirtyi paavin hautajaisten vuoksi lauantailta sunnuntaihin. Toinen matsi jäi sitte katsomatta. Mutta onneksi eivät jääneet jumeihin lentojen vuoksi ja heti maanantaina siippani palattua reissultaan kävimme vielä hakemassa Torin kautta pinnasängyn pikkumiehelle. Meillä oli mukana täällä "etelässä" peräkärry ja tuolla kerralla olivat sekä peräkärry että farmariauto tupaten täynnä.

Valitettavasti emme saaneet valokuvakirjaa toimittajalta hautajaisiin, mutta ovat luvanneet tehdä voitavansa, että saisimme sen perjantaihin mennessä ja toimitettua vanhemmilleen ennen äitienpäivää. Toivottavasti tuo onnistuu.

Meillä on tarkoitus viettää äitini luona äitienpäivää jo lauantaina. Sunnuntaina sitten ensin pakkaamme (hauvavauva on hoidossamme) ja sitte iltapäivästä lähdemme tyttären luo ja sieltä sitten jatkamme Etelä-Savoon.  Minulla taas liuta lääkäreitä ensi viikolla, niin pitää lähteä "ajoissa".

Nyt olen näillä näkymin kovasti tulossa Lappeenrantaan 10.6. Minulla on sitten 11.6. aika hammaslääkärille uniapneakiskojen vuoksi, joten takaisin on päästävä samana iltana. Näillä näkymin poikamme hakisi minut Lappeenrannasta. Niin pitkää matkaa en pysty edestakaisin samana päivänä ajamaan selkäni vuoksi. En ole sitten vuoden 1999, kun selkäni leikattiin.

IL voin vain kuvitella tunteittesi kirjoa tuossa haastavassa tilanteessa. <3

Japena voimia myös teille talon myynnin suhteen.

Nyt keittiö kutsuu.

Voikaa hyvin. Kiitos kaikille kirjoituksistanne. <3

Hyvää äitienpäivää kaikille!

Olen siivonnut vinttiä ja löysin kaksi pahvilaatikkoa täynnä lastenkirjoja. Äitini oli kirjoittanut laatikoiden päälle nimeni ja että sisältö on minun kirjojani. Johonkin muuttokuormaan näköjään joskus ne ujuttanut. En ollut tajunnut. miten paljon hän on ostanut minulle kirjoja jo siitä lähtien, kun olen ollut parivuotias. Jokaisessa kaunis omistuskirjoitus ja rakkaudella äiti. Kyynel vierähti, enpä osannut arvostaa tätäkään hänen eläessään. Mutta varmaan tässä syy, miksi rakastan lukemista.

Olemme vieneet tavaroita ja roskia sitä mukaa pois, kun auto on täyttynyt. Olen myynyt koneita, tänäänkin tulee klapisirkkelin hakija. Selkä ja käsivarsi valittavat ja vintin pölystä on tultava välillä pihalle hengittelemään.

Miksi mä en ole tehnyt tällaista siivousta aikaisemmin? Tai siivosinhan mä vintin alkuvuodesta, mutta en raaskinut tehdä mitään monille käsinkirjailuille pöytäliinoille, mummoni kalastajalangasta virkkaamille sängynpeitoille yms. Nyt on pakko luopua kaikesta turhasta.

Mahassa lepattaa koko ajan, saanko mökin myydyksi pian. Ja jos saan, miten saan sen tyhjennettyä? Tyttären perhe on ison osan kesästä Espanjassa, pojat tulevat kyllä auttamaan koulun loputtua. Sitten on ne vävyn 50-vuotisjuhlat, joissa on paljon hommaa. Ihmettelen, miten Japena jaksaa. Mutta hän onkin niiiin paljon nuorempi!

Hyvää sunnuntaita joka tapauksessa ihan kaikille, aurinko paistaa!

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille minunkin puolestani. 

Voi IL voin vain kuvitella, millaisen tunnekuohun vallassa mahdat olla fyysisestä rasituksesta puhumattakaan. Ihania löytöjä nuo kirjat. Saat sitten antaa niitä eteenpäin, kun teidän pojat saavat lapsia. Tai onhan jo nyt niitä bonuslastenslasten jälkeläisiäkin. Ja olenhan ennenkin sanonut tämän, uskon, että "mökkisi" menee kyllä kaupaksi alta aikayksikön. Paras aika vuodesta myydä ja on niin ihana paikka kaikin puolin ja vielä niin lyhyt matka pk-seudulta. Älä huolehdi liikaa. Helppo tietysti sanoa, mutta ihan tosissani olen. 

Minä olen tyytyväinen, että aikanaan pidin pääni ja säilytin aikamoisen joukon kirjoja (rakas siippani heittäisi lähes kaiken pois). Meillä ei tietysti ollut säilytystilaa liikoja, joten ison osan annoimme pois, samoin kuin lähes kaikki lelut. Mutta tärkeimpiä ja rakkaimpia lastenkirjoja on paljon tallessa. Kohta niitä saa lukea pikkumiehelle.

Me olimme eilen viettämässä äitienpäivää äitini hoivakodissa. Haimme ensin isäni, hän oli ostanut kakun ja minulla oli kahvit termarissa. Meillä oli myös hauvavauva mukana, kun tytär, vävy ja pikkumies olivat eilen ristiäisissä Helsingin keskustassa ja jäivät sitten sinne hotelliin yöksi. Tyttären ensimmäinen äitienpäivä ja minun ensimmäinen äitienpäivä mummina. Se on niin ihanaa, että ei ole sanoja sitä kuvaamaan. 

Tänään lähdemme täältä sitten tyttären ja vävyn luokse iltapäivällä syömään. Minä vien salaatin mennessäni, tytär tekee yhden riisi-kanttarelli ruuan (jonka nimeä en muista) ja miehet grillaavat. Poikamme tulee myös tietysti sinne ja lähtee sieltä sitten isäni luokse. Isällä huomenna geriatrille aika ja poika menee mukaan. 

Me sitten suuntaamme kohti ykköskotiamme Etelä-Savoon suoraan tyttären luota. Tavaraa on taas niin paljon, että saa nähdä, miten kaikki mahtuu autoon... On sentään farmari auto. Toissapäivänä, kun olin tyttären ja pikkumiehen kanssa shoppailureissulla Iso-Omenassa ja Espoon Ikeassa, niin annoimme tyttärelle mukaan jo yhden kassin, että hauvavauva mahtuu sitten meidän autoon tänään tuolle lyhyelle matkalle. 

Tiistaina tulimme ja joka päivä on ollut täynnä ohjelmaa - Pikkumiestä olemme tavanneet joka päivä paitse keskiviikkona, kun olimme hautajaisissa ja eilen, kun lähtivät kaupungille sinne ristiäisiin. Ja viikon päästä ovat tulossa meidän luo Savoon. Kyllä odotan niin pikkumiehen ensi käyntiä siellä. 

Nyt ryhdyn hommiin, että saan kaiken valmiiksi. Suurin osa on onneksi pakattu valmiiksi. 

Olisi mukava lukea enemmänkin kirjoituksia täällä. Huono olen nyt sanomaan, kun olen niin laiskasti viime aikoina itse kirjoittanut. Jospa se tästä nyt muuttuisi. 

Olen niin ikionnellinen äiti ja mummi. Pikkumiehen kasvun ja kehityksen ihmettä on niin mahtavaa seurata. Sydän on pakahtua. 

Moi,
terveisiä Suomen eteläkärjestä! Käveltiin nimittäin Hangon Tulliniemeen, jossa sijaitsee Suomen mantereen eteläisin piste. Pohjoistuulesta johtuen niitä muuttolintuja ei näkynyt ja pitkät kalsarit olivat aivan tarpeelliset, mutta muuten oli mukavaa. 

Pihatöitäkin tehtiin; talolla jossa loma-asunto sijaitsee, on iso piha. Nurmikkoa, oleskeluryhmiä, vanhoja omenapuita ja tietysti perennoja, jotka vasta heräilevät talven jäljiltä. Pihaa hoidetaan talkoohengessä: haravaan ja ruohonleikkurin kahvoihin tarttuu se joka ehtii ja viitsii ja jonka silmää varisseet lehdet tai pitkäksi venähtänyt heinä häiritsee.

Eilinen äitienpäivä oli ihan ihana. Ajeltiin Hangosta Espooseen, missä vävy ja mamin muruset pistivät pöytään maukkaan myöhäislounaan. Ruusu availee nuppujaan tuossa pöytäni kulmalla, suklaarasiaa en ole vielä avannut sillä iltapäiväkahville on luvassa tyttärenpojan tekemää suklaa-juustokakkua (sitä oli sen verran paljon että jouduttiin ottamaan evästä).

Nyt lähdetään ostamaan parvekepelargoneja. Sitten pitää miettiä, mitä leipoisin kuoromme huomisiin nyyttäreihin (kevätkonsertti vaihtui keskinäiseen kestitykseen).

Mukavaa viikkoa kaikille! Kiva kuulla että Kipa voi paremmin eikä Mennan miehen muistisairaus ole ilmeisesti edennyt. Japenalle ja IL:lle toivottelen voimia! En osaa edes kuvitella miten iso urakka noin isojen asuntojen tyhjentäminen on kun meidän pikkukotosemme raivaus (jota on joskus tehtävä vaikkei muuttaisi mihinkään) on loppumaton urakka. Mutta pakko on paras innoittaja, sanoi joku viisas joskus.

Laiska töitään luettelee, sanoi mummoni muinoin. Siitä huolimatta käväisen kertomassa millaisissa puuhissa tämä päivä on kulunut.

Käytiin siis puutarhamyymälästä parvekepelargonit. Kirkkaanpunaiset kuten aina ennenkin. Kasasin ostoskärryyn vielä kirsikkatomaatteja. Niistä saatiin viime kesänäkin runsaasti satoa, tosin vasta syyspuolella - olin itse kasvattanut taimet siemenistä joten aikaa meni ennen kuin syömään päästiin. Lisäksi basilikaa, persiljaa, oreganoa, sitruunamelissaa ja kiinansipulia (se on semmoista ruohosipulin näköistä ja makuistakin). Sitten kiersin vielä siemenhyllyn kautta.

Nyt olen istutellut kukat ja tomaatit ja yrtit. Kylvöksetkin on tehty; toivon mukaan mullasta kurkistavat ennen pitkää vuonankaalin, vesikrassin ja lehtisalaatin idut. Lehtikaali, jota Facen parveketarhureiden, Marttojen ja muiden suhteellisen luotettavien lähteiden mukaan voi kasvattaa parvekkeella, menee taimikasvatukseen keittiön ikkunalle kun parveke ei taida olla vielä ihan riittävän lämmin vaikka se onkin lasitettu ja etelä-lounas-suuntainen.

Kevään ensimmäiset parvekekahvit juotiin juuri. Miten ihminen voikaan olla näin pienistä asioista iloinen?

PS. Toki tiedän, että sillä rahalla, joka siirtyi tililtäni puutarhayrittäjälle, ostaisi torilta tai läheisestä supermarketista monta kiloa vihanneksia. Todennäköisesti monikymmenkertaisen määrän parveketuotantoon verrattuna. Mutta se kasvun ihme - kun ensimmäiset sirkkalehdet ilmaantuvat, niitä pitää käydä katsomassa ainakin pari kolme kertaa päivässä. Meillä multasormilla on myös tapana tehdä taimistamme Facebook-päivityksiä, joita sitten toiset cityviljelijät käyvät kehumassa. Hassumpiakin harrastuksia on kai olemassa - vai onko?