Onpa täällä tapahtunut paljon sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin. Suurin uutinen oli kai IL:n lomakodin osto. Kyllä sen tietää, kun oikea osuu kohdalle! Entinenkin mökkisi on tosi kaunis, mutta on tietysti kova työ pitää siellä paikat kunnossa. En yhtään epäile, etteikö se menisi kaupaksi. Ehkä kuitenkin tuntuu hieman haikealta jättää se pala historiaa taakseen.

Kipa, ihanaa, että ole voinut paremmin ja että kivut ovat jokseenkin hallinnassa. Pian saat nauttia pikkumiehen seurasta! Ymmärrän oikein hyvin, miten ihanaa sinusta on seurata hänen kasvuaan ja kehitystään. Kohtahan saatte hänet sinne mökille! 🥰

Menna, olipa ilahduttava uutinen, ettei miehesi muistisairaus ole ainakaan edennyt!

Kiitos myös muille kirjoittajille, mm. aina ahkeralle Mustikkaposkelle, parvekepuutarhuri Tiinuliinulle ja keitä täällä onkaan viime aikoina ollut.

Mies lähti keskiviikkona Pohjanmaalle lähinnä kai pihatöihin. Ei pyytänyt minua mukaan, enkä liioin tarjoutunut vielä tässä vaiheessa. Kaksi kuoroa pitävät minut kiireisinä ja näin keväällä on vielä esiintymisiä. Olen jälleen siivonnut, pessyt pyykkiä ja korjannut talvivaatteita pois kesävaatteiden tieltä. En osaa nauttia yksinolosta, jos tekemättömät työt painavat. Kuntosalilla kävin, mutta kirjaan en ole vielä ehtinyt tarttua - niitä on pino odottamassa. Olen nukkunutkin paremmin.

Olen aloitellut taas metsäkävelyjä, tällä kertaa varoen jokaista juurakkoa (syksyllä kaaduin, kun kompastuin puun juureen). Polkujuoksu ei sovi liki kahdeksankymppiselle 🥴. Olen nauttinut suunnattomasti kevään alkavasta vehreydestä ja kukista, joita puhkeaa siellä täällä. Aina ei osaa arvata, minne merkitsemättömät polut johtavat, joten viimeksi vähän eksyin. Onneksi oli kännykkä mukana, jonka avulla löysin oikean suunnan.Tuli pari ylimääräistä kilometriä.

Tänään mieltäni ilahdutti pieni poika, joka koulusta tullessaan ajoi pyörällä ohitseni, kun kävelin bussipysäkkiä kohti. ”Hei, sulla on reppu auki”! ”Onko? Kiitti sulle, kun kerroit!”

Huomenna perheemme naiset menevät katsomaan Vaskivuoren lukion esittämää näytelmää Ylpeys ja ennakkoluulo. Sain lipun miniältä äitienpäivälahjaksi.

Siirsin viime viikolla sitruuna-, viikuna- ja oliivipuut lasitetulle terassille, kun yöt vähän lämpenivät. Hyvin tuntuvat pärjäilevän. Hortensioita ja pelargonioita on vielä saatava.

Onpas täällä hiljaista! No minäpä panen päivät päälletysten, päällimmäisiksi paremmat. Huonoja hetkiähän tälle tarkastelujaksolle ei ole osunutkaan, kiireisiä kylläkin.

Kesä etenee sellaista vauhtia etten meinaa perässä pysyä. Kotitalon nurkalla kukkivat syreenit ja tuomipuu, Rajasaaren koirapuisto oli valkeaa kukkavaahtoa (=tuomia ja norjanangervoa) tulvillaan kun Lyyti sinne eilen vietiin. Puiston lähistöllä hanhipariskunta ulkoilutti kolmea untuvapalleroa (meillä oli siinä vaiheessa koira vielä kopassa auton takapenkillä emmekä edes maininneet Lyytille linnuista) ja kaupasta saa jo kotimaista varhaisperunaa (tosin hintalapun vilkaiseminen hirvittää).
 
Tiistaina sain katsella kotimaan kauneutta ihan koko päivän, kun istuin bussissa noin neljänkymmenen muun historianharrastajan kanssa. Käytiin Lohjan Kirkniemessä ja Askaisten Louhisaaressa; ensin mainittuun paikkaanhan yleisö ei tavallisesti pääse kun se on MetsäGroupin edustustila. Louhisaari puolestaan uhkaa mennä kiinni tämän kesän jälkeen Museoviraston säästötoimien takia. Hienoja paikkoja molemmat, ja osaavat oppaat kertoivat kiinnostavia kummitus- ja muita tarinoita. Kirkniemessä ei saanut kuvata sisällä, mikä tietysti innokasta facebookkaajaa hiukan harmitti.

Muuten aika on kulunut pitkälti tässä työpöydän ääressä; erinäisiä pikkuprojekteja ilmaantuu sitä mukaa kuin ehdin niitä hoitaa pois. Ja elämä menee aina vain värikkäämmäksi; justiin soitti Silmäsairaala ja ilmoitti, että mulla on molempien silmien kaihileikkaus maanantaiaamuna (sain peruutuspaikan).

Pitääkin tästä lähteä apteekkiin hakemaan silmätippoja, joiden määräys tehtiin toissapäivänä kun kävin esitarkastuksessa HUS:n uudessa Silmäsairaalassa. Ruissämpylöitäkin meinaan leipasta (hapanjuurella tottakai). Huomenna käyn kannustamassa tytärtä ja tyttärentytärtä, jotka ovat mukana Naisten Kympillä. Itse en mene kun nuo nuoremmat meinaavat JUOSTA koko kymmenen kilometriä! Huomiselle osuu myös UK:n ja mun 30-vuotishääpäivä (mihin aika katoaa?) jota varmaan vietetään kuten aikanaan häitäkin. Eli kotona kahden. Tai siis koira kolmantena kuten silloin ennenkin…

Kirkasta kevättä kaikille!

PS. Olen kuvitellut olevani melkoinen multasormi kun parvekkeella on tomaatteja, mutta tuo Pikselin terassipuutarha saa minut kyllä kumartamaan kunnioittavasti. Sitruunamehua, viikunahilloa, valkosipulioliiveja - voiko ihminen enempää toivoa?

PS 2. Hei kirjoitelkaa! Enhän mä osaa paljon mitään ihmetellä saati sitten kommentoida kun ei kuulumisia näy.

Lyhyt tervehdys täältä Mikkelin liepeiltä,

Tiinuliinu , kiitos kirjoituksistasi. Hanko, parvekepuutarha ja lenkit keskuspuistossa. Peukku noille. Kylläpä sait nopeasti ajan kaihileikkaukseen. Onneksi ehdit toipua pahimmasta ennen Lappeenrannan tapaamista. Minäkin kaipaisin enemmän kirjoituksia - taisin jo aiemmin siitä mainita, mutta olen ollut nyt "laiska" kirjoittamaan itsekin. Niin ja onnea 30-vuotis hääpäivän johdosta <3

Mustikkaposki kyllä ihmettelen tarmoasi. Pihatyöt ja remppa sekä lukuisat vapaaehtoistyöt. Ja vielä Lappeenrannan tapaamistammekin järjestelet. Voimia kaikkeen.

IL kyllä odotan, että näemme (toivottavasti) viimeistään Lappeenrannassa kuvia uudesta kakkoskodistasi vai olisiko lomakoti parempi nimi. Sitä taisi Pikseli käyttää. Pinnistelen, että en vaivaa sinua kyselyilläni, vaikka kovasti mieli tekisi. 

Pikseli melkein nauratti, kun luin tekstistäsi, että et voi nauttia yksinolostasi, jos tekemättömät työt painavat mielessä. Oli luetteva se ääneen siipallenikin. Meitä on siis ainakin kaksi. Kuoro ja metsälenkit ovat hyvää ravintoa niin päälle kuin kehollekin. Meidän tytärhän kävi Vaskivuoren lukion, joten siellä on käyty näytelmiä ja musikaaleja katsomassa useaan otteeseen. Tosin ei nyt enää noin 15 vuoteen. 

Meillä oli aivan ihana äitienpäiväruokailu tyttären ja vävyn luona. Automme oli kyllä kotoota lähtiessä niiiiin täynnä, että ei edes hauvavauvan kuljetuskassi mahtunut takapenkille turvavöihin. Pikkuinen oli sitten sylissäni tuon 15 minuutin matkan. Saatiin sentään autoon vielä mahtumaan jo tyttärelle aiemmin antamani kassi ja ihme ja kumma vävyn ostamia "lisäosia" biljardipöytään". 

Illan suussa olimme perillä ja minunhan on aivan pakko tyhjentää kaikki kassit. Osa sisällöistä - lähinnä lääke- ja kosmetiikkatarpeita - jäivät seuraavaan päivään. Nyt meillä on täällä taas paikkakunnan sivuapteekki rakasta siippaa lainatakseni. Oli jo tosi myhäinen ajankohta, kun pääsimme saunaan. Jäin vielä hetkeksi istumaan terassille saunan jälkeen ja se kannatti. Ensimmäisen kerran tänä vuonna kuulin kuikan huudon. Ihana ääni, ihana järven pinta, joka elää hetkessä säiden mukaan, nyt kun on kaikki jäät lähteneet. Pikkuhiljaa on luonto herännyt täälläkin. Selvästi on myöhässä "etelään" verrattuna. 

Olipa mielessäni onni ylimmillään, kun olin tässä vajaa viikko sitten rinteessä kitkemässä keltamoiden alkuja. Ei ole enää paljoa, kun olen sitkeästi vuodesta 2012 lähtien yrittänyt siitä päästä eroon. Eilen istutin vähän kesäkukkia ja tein muitakin "kukkahommia". Sain myös öljyttyä kaikki tammikalusteet, mikä on mielestäni turhan suuri homma. Etukäteen olin surrut, että pakko pyytää siippani sitä hommaa tekemään, mutta kyllä olen kiitollinen, että siihen pystyin ja iloisena homman tein. Tosin, jos olisi aika ostaa uusia kalusteita, ehkä valitsisin helpomman tien. Mutta toisaalta tonttimme virallinen nimi on vaatimattomasti Tamminiemi, niin osui tuo kalustusvalinta kohdalleen. Sitä paitsi, tämä on ensimmäinen ja varmasti ainoa kerta, jolloin olen voinut valita uudet kalusteet kerralla. Jo silloin v. 2014 oli "Tori" käytössä ja sieltä löysimme upeat sekä ruoka- että sohvapöydät. 

Kalaa on tullut huonosti. Poikammehan sai silloin keuhkokuumeisena virvelillä siian (1,6 kg) ja ison ahvenen, mutta meillä oli useamman kerran verkot tyhjinä. Joitakin suuria ahvenia saimme. 

Onneksi kaupasta saa lohta, sekä kokonaisena että fileenä ja nyt on ollut taas hyviä tajouksia, niin olemme nauttineet herkullisista lohiaterioista. 

Tytär, vävy, pikkumies ja hauvavauva saapuivat viime sunnuntaina. Olipa upeaa saada pikkumies ensimmäistä kertaa tänne. Sattui vielä ennusteista poiketen, että säät olivat lämpöisemmät, mitä alunperin oli ennustettu. Söimme itse savustettua lohta ja loimulohta, joka tuntuu olevan vävyn ja tyttären herkkua. Yhtenä iltana vävy ja tytär toimivat kokkeina kesäkeittiössä ja saimme mahtavan herkulliset hampurilaiset (se oli minun esittämäni toive). Meillä oli kesäkeittiössä myös lettukestit samalla kun pelasimme Besserr Wisseriä. Pikkumies piti meitä neljää aikuista sen verran kiireisenä, että lautapelit jäivät tavallista vähemmälle. 

Keskiviikkona iltapäivästä lähtivät ja kyllä tuntui hiljaiselta sen jälkeen. Hauvavauva on vanhus. Toinen silmä sokea eikä enää kauheasti jaksa liikkua. Nyt oli sen viimeisen päivän täällä todella väsyneen oloinen eikä juuri syönytkään. Joulukuussa täytti 12 vuotta, niin saattaa olla, että ei ole aikaa sillä enää kauheasti edessään. 

Odotan innolla Lappeenrannan tapaamista. Sitä ennen käymme pk-seudulla. Ystäväpariskunnan kanssa teemme Tallinnan reissun ja yksi päivä on varattu tyttären, pikkumiehen ja mun shoppailureissulle Espoossa. Jäi viime kerralla väliin lasten kirppis, joka meinataan koluta nyt läpi. Yksi päivä on pikkumiehen hoidolle varattu, kun tyttärellä ja vävyllä menoa ja sunnuntaina 1.6. on vielä vanhempieni 67 v-hääpäivä, jota juhlimme joukolla. Sieltä sitten suuntaame takaisin tänne. 

Kaikki paikat tuntuvat olevan täynnä, kun pikkumiehen tavaraa on sekä meillä täällä että vanhassa mökissä, jota lapsemme asustavat. Eiköhän pikkuhiljaa kaikille löydy oma paikka. 

Toivotan mukavaa viikonloppua ja kesän odotusta.
 

Tiinuliinu, eipä noiden Välimeren kasvieni hedelmiä oikein voi hyödyntää. Ensimmäisenä vuotena (2020) oliivipuu teki muutaman oliivin, mutta ne olivat pahoja (en kyllä tiedä, miltä tuore oliivi maistuu, sillä olen tutustunut vain niihin purkeissa myytäviin). Sittemmin se ei ole kukkinut eikä tuottanut hedelmää, viihtyy kuitenkin hyvin myös sisällä. Viikunapuu tekee vuosittain pari kolme hedelmää, mutta eivät ne kovin hyviä ole. Sitruunapuu on ahkerampi ja tekee useita kertoja vuodessa muutaman sitruunan. Ne ovat hyvän kokoisia, mutta kuivia. Olen ilahtunut, että nämä kasvit ovat säilyneet elossa. Välillä olen leikellyt niitä, että muoto säilyisi tasaisena eivätkä oksat kasvaisi liikaa.

Eilen oli messussa kirkkokuoromme vieraana Tikkurilan kirkkokuoro - me olimme kaksi vuotta sitten siellä. Kylläpä laulut soivat hyvin 35 laulajan voimin. Lopussa oli Ahti Kuorikosken upea uruille ja kuorolle sävelletty teos Kuningas kuninkaiden, joka kirvoitti kirkkokansan taputtamaan. Jäi hieno fiilis itsellekin ja sitä oli kiva purkaa kuorokavereiden kanssa kirkkokahveilla.
Huomenna on vielä viihdekuoron kevään viimeiset harjoitukset ja esiintyminen hoivakodissa. Laulut jatkuvat syksyllä, joten nyt jää enemmän aikaa muulle toiminnalle.

Lauantaina ostin lasiterassille punaisia pelargonioita ja terassipöydän ruukkuun ruukkuneilikoita. Hortensioita, lempikukkiani, olisi vielä ostettava, mutta tarpeeksi kauniita ei ole sattunut kohdalle. En pidä niistä terassihortensioista, joiden kukkien terälehdet ovat vähän suipot ja pykäreunaiset. Niitä on nyt ollut Citymarketissa. Myös laventelia minulla on yleensä ollut.

Miten IL:n mökin tyhjentäminen ja uuden kesäpaikan viimeistelytyöt sujuvat?

Kipa, ihanaa, että olet jälleen oma reipas itsesi! Ei olisi terassikalusteiden öljyäminen vielä viime kesänä onnistunut. Kiva nähdä Lappeenrannassa!

Odotan jo kovasti Iloklubin tapaamista! Kiitos Tiinuliinulle junalippujen hankkimisesta ja hotellivarauksista sekä Mustikkaposkelle sopivan ruokapaikan etsimisestä. Hauska nähdä teitä kaikkia ihania naisia, etenkin kun viime kokoontuminen jäi väliin sairastumisen takia!

Moi mimmit, muutama sana. Tänään allekirjoitettiin kauppakirjat, joten Tammisaaren koti on nyt minun (tai pankin). Viikonloppu oli kiireinen, siirrettiin Hesan kodistani vuodesohva Tammisaareen, samoin mökiltä paljon huonekaluja. Apuna vävy, tytär ja Abi sekä vävyn iso auto ja Justuksen perävaunu. Sitten vietiin mökin sohvakalusto Hesaan jne.
Huomenna taas mökkiä tyhjentämään. Veljeltäni saadaan juhlateltta lainaan ja sinne järjestetään loppuviikoksi pihakirppis. Yritän päästä eroon kaikesta siitä irtaimesta, mitä en voi ottaa mukaani.

Tarjouksia mökistä ei ole vielä tullut, katsojia ja kiinnostuneita on kyllä ollut.

Olen sen verran kaikesta stressaantunut, etten tahdo saada nukutuksi edes nukahtamislääkkeiden avulla. Mökin tyhjentämisellä ei olisi muutoin ehkä niin kiire, mutta kun tyttären perhe lähtee juhannukseksi Espanjaan, joten sitten ei ole kantoapua eikä isoa autoa. Meistä ei ole Justuksen kanssa enää raskaiden tavaroiden kantajiksi.

Hyvää helatorstaita!

No nyt on toinen silmäoperaatio takana päin ja onpas ikävä olo. Jotenkin silloin ensimmäisellä kerrallaodotin ikävämpää oloa ja nyt jotenkin se yllätti.
Ompeleihin lääkäri jätti varmaan tällä kertaa pidemmät langat kun niin hiertää. Silmä vuotaakin koko ajan, viimeksi ei niinkään. Viikko menee sitten helpottaa jos yhtään niin kuin viimeksi. 
Ulkona ihana ilma vaan silmät eivät valosta tykkää. Nyt ei ole sopivia aurinkolaseja. Vanhoilla kun näen niin epäselvästi jotta ikävä pitää. 
Löysin ehkä 10 vuotta vanhat ykstehot ja niillä näen kohtalaisesti. Viiden viikon jälkeen voi uudet lasit hommata. 

Tyttären perheessä kovin sairastetaan niin silmiä kuin keuhkokuumetta. En siitä sen enempää kun tuolla omassa päikyssäni siitä avautunut. 

Eilen muuten operaatiosta poikkesin IL luona ostamassa ihanan pitsisen päiväpeiton. Kiitos kahvista ja rupattelusta. 

Mites toipuu Tiinuliinu, toinen silmäoperoitu.

Kiva että Kipa voi paremmin. 

Kiitos kysymästä Japena,

taidan vastata kuten edesmennyt appiukkoni viimeisinä vuosinaan, kun hänen vointiaan kyseltiin: "Voin paremmin kuin eilen, huonommin kuin huomenna." Siinä missä toissapäivänä mikään määrä valoa ei tuntunut riittävän, nyt kynttiläkin on miltei liikaa (no tässä mä vähä kärjistän).

Eilen kaikki, ihan kaikki, näyttäytyi vahvan sumuverhon läpi. Onneksi siihen tottui veneilyvuosina. Tänään maailma aaltoilee (siihenkin ehti tottua veneilyvuosina). Tiedän, että läheinen toriaukio on täysin tasainen, mutta kummasti siihen mun kulkiessani ilmaantuu laaksoja ja kukkuloita. Aivoilta kestänee ainakin viikon, ellei enemmänkin, tottua tähän uuteen tilanteeseen. Mullahan leikattiin molempien silmien kaihi samalla kertaa; sain valita haluanko leikkauksen jälkeen nähdä ilman laseja kauas vai lähelle. Valitsin kauas näkemisen; käytännössä tämä tarkoittaa sitä että näen vaikeuksitta kolmen metrin päässä olevasta telkkarista tekstit. Lukemiseen ja kirjoittamiseen ym. tarvitsen lasit. Nyt mulla on päässä ns. tiimarilasit, viiden kuuden viikon päästä saan silmälääkäriltä reseptin uusiin laseihin. Tähän asti käyttämäni monitehot eivät toimi enää. Kuten eivät toimi sinunkaan lasit. 

Ulkona sitten aurinkolasit, satoi tai paistoi. Enimmäkseen näyttää tällä viikolla paistavan. Onneksi löysin kotoa UK:n ikivanhat. Niin vanhat, että ne ovat melkein muodikkaat taas. 

Mullahan oli sikäli helpompi leikkaus, että kyse oli pelkästä kaihista. Silmiini on siis asennettu tekomykiöt. HUSissa homma sujui tosinopeasti enkä tuntenut minkäänlaista kipua. (Tosin olin varmuuden vuoksi pyytänyt myös annoksen rauhoittavaa lääkettä.)

Toivotan tsemppiä ja toipumista Japenalle! Ja heleätä helatorstaita koko kuuskyt ja plus - porukalle!

PS. Semmonen jännä ilmiö tässä tapahtui, että mun naama turposi lievästi vaikka en tiettävästi ole pahemmin allerginen. Kyseessä taitaa olla nestekeräymä, ties mistä syystä aiheutunut. Mutta kun aamulla katsoin itseäni peilistä, totesin muistuttavani jossakin määrin saimaannorppaa. 😆

Onnea leikatuille. Jännä sattuma kun kahdella klubilaisella sattui silmäleikkaus samalle päivälle.
Joku aika sitten uusittiin porukan polvia oikein urakalla.

Sain viikko sitten kasvimaan tehtyä, vain kurkku, kesäkurpitsa ja kukat on vielä maalle laittamatta.
Loppuviikoksi olin suunnitellut vaikka mitä, myös sen tutustumisreissun Lappeenrannan sataman palveluihin kokoontumista silmällä pitäen.
Siinä kävi kuitenkin niin että keskiviikkona tukkoinen olo jota hoidin allergialääkkeillä muuttui kurkkukivuksi ja illalla nousi kuume. Maanantaihin saakka vietin aikaa pääosin sängyn pohjalla yskien kuumeillen ja niistellen. En ole aikoihin ollut niin kipeä. Sunnuntaina olin niin väsynyt yskimiseen että lähdin päivystykseen tehtyäni ensin netissä hoidon tarpeen arvioinnin.
Tulehdusarvo oli vaan 2 joten lääkäri diagnosoi virustaudiksi, siitepölyallergiaksi  ja pahentuneeksi astmaksi. Nyt vetelen kortisonia kolmella tavalla. Maanantaina heräsin vaikean yön jälkeen kuumeettomana ja päivän mittaan pystyin jo vähän tekemään kotihommia. 
Tämä päivä oli vielä eilistäkin parempi, vain ääni on enää niin matala että yksi tuttu mies kyseli olenko vetänyt viikon pirtua. 

Jaatkuu...

Testasin välillä lähteekö suoraan vai pitääkö kopioida, yllätyin kun tällä kertaa onnistuin,😃

Myönsin itselleni että en ehkä osaa muuten ottaa huilipäiviä kun taudin kaataessa sänkyyn.

Olisi muutakin kommentoitavaa mutta huomasin nukkumaanmenoaikani menneen jo aikoja sitten joten jätän muut kommentit seuraavaan kertaan.

Vilkutus kaikille seuraajille. Hyvää yötä.

Heipat kaikille!

Kipa, olen ilahtunut, että kipusi ovat vähentyneet ja pystyt tekemään vaativampiakin hommia, kuten kesäkalusteiden öljyämistä. Meidänkin pitäisi ne pestä ja öljytä samoin kuin kuistikin, mutta luulenpa sen jäävän pelkkään pesuun.

Tiinuliinu, minultakin leikattiin molemmat silmät samalla kertaa ja kaikki sujui muuten hyvin, mutta minä oli toivonut lasien käytön toisin päin eli yksitehoiset yleislasit jatkuvassa käytössä ja lukeminen ynnä muut lähihommat ilman laseja ja sehän ei tietenkään onnistunut. Tiedustelin asiaa leikanneelta lääkäriltä ja hänellä oli monenlaisia selityksiä, joita en kyllä oikein ottanut todesta, mutta minkäs sille mahtoi. Jouduin siis teettämään moniteholasit kokoaikaiseen käyttöön ja lisäksi teetin erikseen lukulasit, jotta lukeminen sängyssä on helpompaa. Onneksi Silmäsairaalan vuoden voimassa olleella alennuksella sain lasit puoleen hintaan.

Minä en huomannut minkäänlaisia kuoppia tai kohoumia leikkauksen jälkeen ja pieni usvaisuuskin hävisi parissa päivässä. Ainoa outo ilmiö oli silmien väreily, jota kesti melkein vuoden ja joskus vieläkin sitä ilmenee, jos silmäni pääsevät kuivumaan liiaksi. Odotan jännityksellä tuleeko minulle jälkikaihi, kun se tulee aika monille. Vielä en ole mitään huomannut ja voihan olla, ettei sitä tulekaan, kun leikkauksestakin tulee tulevana lauantaina kaksi vuotta.

Kävimme meirämmiähen kanssa viime sunnuntaina Tuulensuun Palatsissa klassikkoelokuvabrunssilla ja näimme iki-ihanan My Fair Ladyn. En muista koska olisin sen viimeksi nähnyt, kun sitä ei mielestäni ole tullut telkkaristakaan ja nautimme molemmat siitä kovasti. Totesin jälleen kerran, että kyllä Audrey Hepburn oli sitten kaunis ja erinomainen näyttelijä.

Olen teille kertoillut meirämmiähen voinnista ja mielestäni nyt aloitettu uusi lääke tuntuu toimivan hyvin, vaikka annostus on vielä melko pieni. Ainoa ongelma on huono tasapaino, joka vaikuttaa kävelyyn, mutta hän on lehteä hakiessaan käyttänyt pari viikkoa kävelysauvoja ja ainakin omasta mielestään kokenut niistä olevan apua. Kun olemme yhdessä liikkuneet ulkona, olemme yleensä kulkeneet käsi kädessä tai sitten minä olen työntänyt käteni hänen käsikynkkäänsä ja siitä huolimatta kävely on ollut vaikeaa. Nyt huomasimme yllätykseksemme, että kun meirämmiäs työntää kätensä minun käsikynkkääni, niin kävely sujuu melkein normaalisti! Aivot varmaan kokevat sen eri tavalla.

Ensi sunnuntaina lähdemme kyläilemään edesmenneen velipuoleni nuoremman tyttären luokse, joka on minun kummilapseni. Hänen äitinsä, vanhempi sisarensa miehineen sekä nuorempi veljensä (minun lempiveljenpoikani!) tulevat myös, mikä on mukavaa, kun emme ole tavanneet todella pitkään aikaan. Ainoa kurja juttu on se, kun joudumme taas kerran nousemaan hirmu aikaisin, jotta ehdimme klo 10 lähtevään junaan 😓, mutta kaipa sen hyvän asian vuoksi kestää!

Kohta alkaa kesäkuu, joten kaipa se oikea kesäkin tulee. Juhannus ainakin tulee ja me saamme nauttia taas mämmiä, vaikkei sitä meidän suosikkimämmiämme enää saakaan. Traditiosta aiomme kuitenkin pitää kiinni 😋

Oikein mukavaa kevään jatkoa teille kaikille, paranemista leikkauksista toipuville sekä muille poteville ja voimia muuttopuuhiin. Voikaatten hyvin 😃