Kipa, ovatpa todella pelottavia nuo pojan kohtaukset, toivottavasti löytyy syy ja lääkitys. 
Ja kohta hän on jo isoveli...

Voi Kipa. Ymmärrän niin huolesi lapsenlapsen asiassa. Toivottavasti kaikki selviää parhain päin. ❤️ Mikään ei ole niin kurjaa kuin pienten lasten sairastaminen puhumattakaan sitten kun ei tiedetä mistä oireet johtuu. 
Lastenlapset on kyllä niin rakkaita. Ei sitä tienny tätä tunnetta ennen kuin vasta heidän synnyttyä. Haluaisi suojella kaikelta kivulta ja pahalta tässä maailmassa. 🙏🏻❤️

Meillä on täällä edelleen päivystys menossa. Miniän laskettuaika oli viime keskiviikkona eikä vieläkään oo tapahtunut mitään. Me haetaan pikkutytöt tänne heti kun kutsu kuuluu. Lähdetään vaikka keskellä yötä ajamaan. Heillä on kyllä varahoitajat, jos käy niin, että emme ehdi perille ennen kuin he lähtevät synnärille. Jännittää  niin, että kumpi sieltä tulee. 
Pikku tytöt niin oottaa, että pääsisivät tänne. Onneksi ovat jo olleet keskenään täällä niin ei sitä asiaa tarvi mun jännittää. Mieskin odottaa heitä niin kovasti. On jo monena päivänä kysynyt, että pitäiskö jo laittaa auto lämmitykseen. 😄
Nyt pitäisi mennä nukkumaan. Viime yönä en jostain syystä saanut unta ennen kuin joskus kolmelta. Ja kahdeksalta jo heräsin. Toivottavasti tänä yönä nukun. 
Mukavaa viikon jatkoa kaikille.

Miten monenlaisissa tunnelmissa täällä itse kukin juuri nyt elää. Kipalla ja Pikselillä on sydämet huolta tulvillaan. Kipan sydämessä pieni lapsi, joka kärsii eikä mitenkään isovanhempana pysty häntä auttamaan. Pikselin ajatuksissa huoli miniästä, joka odottaa saavansa aloittaa syöpähoidot eivätkä läheiset pysty mitenkään niiden aloittamista kiirehtimään. On vain odotettava ja luotettava siihen, että apu löytyy. Odotettava, vaikka tekisi mitä vain, että kaikki sujuisi hyvin ja kipu ja sairaus häipyisivät taivaan tuuliin. Jaksamista teille ja teidän rakkaillenne. 

Ihan eri tunnelmissa on Kivikasa. Uuden lapsenlapsen maailman tulo on lähellä, on tätä kirjoittaessani jo ehkä tapahtunutkin. Jännitystä ja iloa, uuden elämän toivoa.

Minä olen juossut labroissa, eri alan lääkärien juttusilla ja kaiken huippuna ällöttävässä tutkimuksessa Oysissa. Mitenköhän tuota tutkimusta eli ” ulostamisen magneettikuvausta” kuvaisi. No kuvitelkaa makaavanne peppu paljaana kapealla pedillä, nuori mieslääkäri tulee tervehtimään, yritätte iloisesti sanoa päivää ja kuunnella, kun hän kertoo, mitä tulee tapahtumaan. Hän selittää, että peräsuoleeni ( onkohan se peräsuoli) pumpataan jotain ainetta ja sitten minut nostetaan hieman pystynpään asentoon, jossain alapuolellani on joku astia ja hänen käskystään vuoroin pidättelen ”skeidaamista ” ( siis kakkaamista) ja vuoroin ponnistan ja annan mennä.

Ja kun ”skeidaamiset” on ohi, nuori mies astelee luokseni, hymyilee ja toteaa, että kaikki saatiin hyvin kuvatuksi, kiitos vaan. - Eipä mitään, vastaan ja sitten minut autetaan ystävällisesti makuuasennostani turvallisesti lattialle. Eli sellaiseen filmiin pääsin pääosan esittäjäksi näin 78 vuotiaana.

Eilen kävin vielä Oysissa gynekologisissa tutkimuksissa ja lääkäri kertoi eri kokeiden tuloksista Eikä tässä mitään suuria ongelmia ole. Toistaiseksi pärjään näin ja seurantatutkimus on joskus keväällä tai kesän jälkeen.

Olen aikani kuluksi lukenut erittäin mielenkiintoisen kirjan ” Jumalan synty – Isän ja pojan kätketty historia” (Ville Mäkipelto, Juha Pakkala, Raimo Hakola). Kirja oli ainakin minulle huima sukellus omien totuuksieni ja uskomuksieni tutkailuun. Kirja avaa hämmästyttäviä, tutkimukseen perustuvia näkökulmia Jumalan varhaishistoriaan. Toivoisin, että varsinkin ne ihmiset, jotka perustelevat omia, usein hyvinkin ehdottomia, näkemyksiään Jumalan sanalla ja Raamatun lauseilla, lukisivat tämän kirjan. Kaikki ei välttämättä olekaan ihan niin yksinkertaista kuin luulisi.

Minun omaa uskoani kirja ei mitenkään horjuttanut, mutta antoi valtavan paljon ajattelemista ja rohkeuttakin uskoa juuri niin kuin uskon.

Talvi on kaunis. Lunta on satanut ainakin 10 cm. Puut ovat kuin kauneimmissa maalauksissa. Talvi saa miettimään elämän kulkua. Syntymisen ihmettä ja kuoleman vääjäämättömyyttä. Miten mahdoton yhtälö onkaan se, että mitä rakkaampi ja tärkeämpi joku on minulle, sitä suurempi on tuska ja suru kun hänet menettää.

Iloon sekoittuu aina häivähdys surun mahdollisuutta, onneen tietoisuus siitä, ettei mikään ole ikuista. Ja kuitenkin uskon, että on parempi iloita juuri nyt kuin odottaa sitä milloin on itkun aika. On parempi rakastaa koko sydämellään juuri nyt kuin odottaa milloin on luopumisen aika.

Kiinalainen sananlasku opettaa: ”Surun ja huolen linnut lentävät yli pääsi, sille et mahda mitään, mutta voit estää niitä pesimästä hiuksiisi.”

Monta mukavaa hetkeä tähän päivään, itse kullekin.

JJet, taas niin kaunis kirjoitus.
Sain sen mainitsemasi kirjan lainaan ja etenkin alku oli ihan uutta tietoa vanhoista kulttuureista ja niiden uskonnoista, esim se Ugarit, joka mainitaan.
Itse luen yhä tällaista kirjaa joka täydentää kuvaa.

Joanna Töyräänvuori ja KIrsti Valkama: Historiaan hävinneet. Romahtaneet yhteiskunnat Troijasta Juudaan.
Julkaisija on oppi- ja tietokirjoihin erikoistunut Gaudeamus Painopaikka Tallinna 2025.
Kirjoittajat ovat tutkijoita ja teos on huolellisesti lähdeviittein nootitettu.

Kirja kertoo mm. Syyrian rannikolta v 1928 löydetyn Ugaritin historiasta alueellta löydettyjen lukuisten savitaulujen tietoihin nojaten. Toisen maailmansodan ajan britit, koodinmurtajat, onnistuivat tulkitsemaan tekstejä.
Kirjassa arvellaan, että Waltaria Sinuhea kirjoittaessaan tiesi noista kaivauksista.

Olen jo selvittänyt fiistealaisten kuningaskuntien historian. Jäljellä vielä Juudea ja Israel. Niin vähän tiesin historiasta, että Egyptin, Assyrian ja Babylonian imperiumien ulottuvuudet - heeteistä puhumattakaan - olivat uutisia. Samoin arkeologian tieteenalan laajuus: on tutkijoita jotka ovat erikoistuneet selvittämään vanhoista kerrostumista löytyneiden siementen alkuperän ja tulkitsemaan merkitystä.

Hyvää vointia kaikille, ja kaikkien kaikille kultaisillle lapsenlapsille.

Vielä. JJ, muistaakseni siinä äsken lukemassasi kirjassa tutkijat loppupuolella lainaavat Wittgensteiniä, joka uskonnosta ja tieteestä puhuessaan sanoi, että ne ovat kuin kaksi rinnakkaista kieltä. Se tulkinta auttaa ainakin minua ymmärtämään ihmisten maailmankuvia.

"Lyhyesti ilmaistuna fideismillä (josta on monia erilaisia muotoja) tarkoitetaan näkemystä, jonka mukaan uskonnollisia näkemyksiä ei voi eikä ole tarkoituskaan arvioida rationaalisesti. Fideismin mukaan uskonnossa ei ole kysymys tosiseikoista, vaan elämän ja todellisuuden merkityksestä. Tämän takia uskonnollisia näkemyksiä ei pidä arvioida järkikriteerein." (Vartija-lehdessä olleen kirjoituksen mukaan siis W oli fideisti, kuten Pascal, Kirkegaard ja William James).
En ole filosofian tuntija, kunhan lainailen muita...🐧

Hola Aurinkorannikolta
ja kiitokset kuulumisista, vaikka varmaan monien muiden lailla huolestuin kun luin Kipan päivitystä. Toivottavasti pikkumiehen oireille löytyy syy, jotta niitä päästään hoitamaan oikealla tavalla. Pikselinkin huolestuneisuuden ymmärrän, mutta uskon että kaikki menee hyvin. Asioilla on tapana järjestyä (niin ainakin äitini väitti).

Kivikasalla puolestaan on ihan viehättävä vaihe menossa! Jumbojetille ja Merellelle lausun kauniit kiitokset kirjavinkeistä. Pitääpä etsiä noita kahta teosta kunhan kotiinpalataan, ellen satu löytämään e-kirjoina Storytelistä. Edellyttäen että saldo riittää. Lukuaikapalvelussa on 100 kuuntelutuntia/kk rajoitus mutta kun mä en kuuntele vaan luen (kännykästä) niin ne muunnetaan jollakin mystisellä kaavalla sivumääräksi. Arvatkaapa onko kiva kun kesken lauseen kännykän näytölle poksahtaa ilmoitus ”saldosi on loppunut. Uusi kausi alkaa 3 päivän kuluttua”. Tää on käynyt mulle jo kaksi kertaa tässä viime kuukausina! Täytynee hankkia jokin rajaton lukuaikapalvelu niin saa selville tarinan loppuratkaisunkin vielä samana iltana…

Lukemisen lisäksi on kävelty, tähystelty lintuja, ja mä olen heiluttanut harjanvartta läheisen puiston keppijumpassa kahdesti viikossa. Painoon tällä yllättäen iskeneellä kuntoiluinnostuksella ei liene vaikutusta, sillä täkäläinen jäätelö on hyvää, pizzat isoja, patongit rapeita eikä juustoissakaan ole moittimista. 

Jumbojetille vielä erikseen kiitokset sydämeenkäyvästä kirjoituksesta.
 
Voikaa kaikki hyvin ja kertokaa kuulumisia! Tai kirjoitelkaa vaikkei mitään kummempia kuuluisikaan!

Kirjoitin pitkähkön kirjoituksen ja kopioin sen välillä, mutta lopulta painoin väärää nappulaa ja teksti katosi: Katsotaan, milloin on resursseja kirjoittaa uutta. 
Kiitos kaunis kaikille kirjoituksistanne, Pikkumiehen kanssa olemme edelleen odottavalla kannalla. Tyttärellä ultra (ylimäirinen ensimmäisen raskauden ilmenneiden seikkojen vuoksi) ja lähdemme lapsen hoitoon, että vävykin pääsee ultraan mukaan.

Suuri sydän kaikille. Suoraan sanoen harmituttaa, että teksti katosi, vaikka vielä varmistin sen parii otteeseen kesken kirjoituksen.

Hyviä vointeja, terveyttä ja hyvää mieltä. <3 

Tervehdys Tampereen talvesta!

Totisesti talvi tuli parissa päivässä, vaikkakaan kestosta ei voi mennä takuuseen, kun lämpötila pysyttelee nollan tietämissä. Eilen oli kuntosalipäivä ja lunta tuli koko päivän eri kokoisina hiutaleina/riekaleina ja välillä satoi ihan silkkaa vettäkin. Onneksi ei ole liukasta, mutta otimme jo varmuuden vuoksi talvikengät käyttöön, kun niiden pohjat ovat rouheammat kuin kävelykenkien.

Kävimme tiistaina katsomassa näytelmän nimeltään Murha kahdelle, joka on helsinkiläisen Musiikkiteatteri Kapsäkin ja Turun Linnateatterin yhteistuotantoa. Tykkäsimme kovasti! Siinä oli vain kaksi näyttelijää (Juha Pulli ja Joel Mäkinen), joista toinen esitti etsivää ja toinen kaikkia kymmentä epäiltyä. Esitys sisälsi laulua ja pianonsoittoa, jota kumpikin näyttelijöistä esitti taitavasti. Näytelmä kesti puolitoista tuntia ilman väliaikaa eikä ollut epäilystäkään, etteivätkö näyttelijät olisi antaneet kaikkensa. Siitä hyvänä todisteena oli kaikkia epäiltyjä näytelleen Pullin hiestä läpimärkä paita!

Muuten meille ei kuulu mitään sen kummempaa. Päivä toisensa jälkeen vierähtää uskomattomalla nopeudella ja oikein hämmästyin, kun kalenteria selaillessani totesin ensi viikon olevan jo marraskuun viimeinen ja jouluunkin on enää kuukauden päivät! Tietenkin, kun nousen ylös vasta klo 10 tai vähän ennen, niin eihän päivää kovin pitkälti kestä ja vaikka käyn nukkumaan vasta yöllä yhden aikoihin, niin eihän myöhällä oikein mitään voi tehdä. Yleensä katsomme meirämmiähen kanssa uutisten ja A-studion jälkeen pari jaksoa jotain sarjaa (viime aikoina La Promesa on pitänyt meitä jännityksessä 2-3 jakson päivävauhdilla!), sitten iltatoimien jälkeen meirämmiäs käy jo nukkumaan, kun minä vielä lueskelen sängyssä tunnin verran.

Toivotan Pikselille ja Kipalle voimia rakkaiden läheisten terveyshuolissa sekä Kivikasalle iloista odotuksen aikaa. Kaikille yhteisesti toivotan hyvää viikon- ja marraskuun loppua ❤️

Sydäntäni riipaisi, kun Kipa kertoi pikkumiehen oireista 💔. Mikä huoli vanhemmilla ja isovanhemmilla onkaan! Voi vain toivoa parasta. Hänestä pidetään hyvää huolta, mutta varsinkin raskaana olevalle äidille tilanne on kuormittava. Voimia teille! ❤️

Jokohan Kivikasan nuorin lapsenlapsi on syntynyt?

Menna, kiva kuulla, että teillä menee hyvin miehen muistisairaudesta huolimatta. Jaksatte harrastaa kuntosalia ja kulttuuria.💚 
Perheemme teatteriryhmä tulee joulukuun lopulla Tamperelle katsomaan Kaunotarta ja Hirviötä.

IL, onnea Juniorin ajokortista. Meidän abityttö ei päässyt läpi. Hallitsee auton käytön kyllä hyvin, mutta tuli pari mokaa. Jännittää kai liikaa. - Teillä on aina jotain kivaa meneillään, kuten sukunne vuotuinen puurojuhla. Onnea 20-vuotiaalle abille!🎂

Tiinuliinun, Ukkokullan ja Lyytin seikkailuista Andaluciassa on kiva lukea. Ihania retkiä olette tehneet! Jospa vielä joskus pääsisi sinne.

Merelle on aina niin viisas ja filosofinen. Toivottavasti silmäsi ovat toipuneet leikkauksesta ja näet taas hyvin! Töyräänvuoren ja Valkaman kirja täytyy ottaa muistiin. Liityin syksyllä lukupiiriin, joten olen lukenut pääasiassa siellä esiin otettavia kirjoja.

JJ, kirjoitit taas niin kauniisti. Toivottavasti terveydentilasi ai anna aihetta huoleen!💚

(Piti jatkaa omilla kuulumisilla toisessa viestissä, mutta kirjoitus katosi)

Miniän sytostaattihoidot alkoivat perjantaina. Tarjosimme perheelle ruokaa ja luulin, että miniä olisi huonossa kunnossa, mutta sieltä hän vain tuli reippaana muiden mukana syömään. Jäsenkivut ja pahoinvointi tulevat vasta pari päivää myöhemmin ja niihin saa ottaa lääkkeitä. Seuraava hoito on kolmen viikon päästä. Valitettavasti luin Hesarin yleisönosaston palstalta, että jonkun haimasyövän leikkausta viivyteltiin ja annettiin sytostaatteja ja sädetystä, kunnes ei enää voitukaan leikata. Kasvain oli pienentynyt, mutta samalla levinnyt muualle. Uskon ja toivon, ettei rakkaalle, ihanalle miniälleni käy huonosti, vaan hän selviää.

Mieheni lähti väsyneenä ja henkisesti uupuneena jälleen Pohjanmaalle. 95-vuotias sisar kaksi viikkoa sitten voinut niin huonosti, että sattumalta kyläilemään tullut vieras oli tilannut ambulanssin. Vuorokautta myöhemmin hänet kotiutettiin Vaasan sairaalasta sillä seurauksella, että seuraavana yönä hän oli kaatunut vessaan mennessään ja aamulla kotihoitaja löysi hänet lattialta sekavana ja käsi murtuneena. Taas lähdettiin ambulanssilla sairaalaan, ja siellä hän nyt toistaiseksi on ja päässeekö enää kotiin. Toivottavasti turvallinen hoivapaikka löytyisi, vaikka niistä on siellä kova pula. Eihän tuollainen yksin asuva ja huonosti liikkuva vanhus pärjää enää kotona!

En ole juurikaan kävellyt koko marraskuussa. Melkein joka päivä on ollut muita menoja, joiden jälkeen pimeys ja sadesää eivät houkuttele ulos. Olen kyllä käynyt kaksi kertaa viikossa salilla abitytön kanssa. Kaksi kertaa viikossa on kuoroharjoitukset ja lisäksi esiintymisiä hoivakodeissa ja kirkkokuorolla muitakin tilaisuuksia. Keskiviikkona olin ystäväni kanssa Ateneumin näyttelyä katsomassa. Oli sellainen näyttely, että sinne täytyy mennä toisenkin kerran! Lisäksi olin kuoroharjoitusten jälkeen kirjastossa lukupiirissä. Tällä kertaa käsiteltävä teos oli Elisa Dusapinín Pachinkokuulat. Se oli sopivan lyhyt,175 s., jotka ahmaisi kerralla. Löysin tarinasta yllättäen vertauskuvallisesti paljon yhteyksiä elämäni tapahtumiin.

Nyt kun mies on maalla, olen siivonnut hänen vaatekomeronsa. Kasa vanhoja alusvaatteita  menee poistotekstiili-keräykseen. Vaihdoin lakanat ja pesin entiset. Pesin myös miehen 6 villapaitaa ja 3 villa-liiviä sekä tuuletin lisäksi 5 villaneuletta. Vanhimmat lienevät 40 vuoden takaa, mutta ennen villa olikin todella hyvänlaatuista ja kaikki ovat käyttökunnossa. Nähtäväksi jää, mitä pidetään ja mitkä voi lahjoittaa keräykseen. Lisäksi löysin muutamia villakerrastoja. Ei pitäisi miestä palella, kun ottaa ne käyttöön.

Onneksi marraskuu alkaa olla pian ohi. Tuntuu, etten jaksaisi lähteä ihmisten ilmoille, vaikka se lopulta kannattaa ja tuo vähän iloa. Haluaisin olla yksin hiljaisuudessa ja käpertyä sänkyyn, mutta kun uni ei vaan tule. Melatoniinit, antihistamiinit ja muut korvikelääkkeet eivät enää auta, eikä unilääkkeen puolikasta voi joka ilta ottaa. Onnellista odotettavaa on hyvin kirjoittaneen abitytön lakkiaiset, tällä kertaa ihan vain lähipiirissä, ja sitten onkin pian jo joulu!

Toivon terveyttä ja hyvää mieltä kaikille!