Kiitos voimaviesteistä, niitä tarvitaan.
Torstaina tuli tulokset koepalasta ja se oli pahin mahdollinen. Parantaa ei voi mutta yrittävät saada pienemmäksi sädehoidolla.
Keskiviikkona on Kuopiossa ensimmäinen hoito johon kyselivät minua saattajaksi.
Joudun lähtemään kotoa jo ennen viittä ellen mene etämiehen kotiin tiistaina yöksi.
Sillä konstilla lyhenisi matka noin tunnilla. Mikkelin sairaalassa ei voida tehdä hoitoja ja hänelle etsitään nyt ainakin hoitojen ajaksi hoivakotipaikkaa koska hän tarvitsee ympårivuorokautista valvontaa ja hoivaa.
Tilanteen hyväksyminen on tosi vaikeaa. Hän pystyy puhumaan mutta syöminen ei onnistu auttamatta ja ei pääse jalkeille. Juttelee väliin asiaa ja välillä ei hahmota aikaa eikä paikkaa. Kohtausta edeltävän viikon tapahtumista ei muista mitään. En ole täysin varma tajuaako itse tilanteen vakavuutta vaikka siitä on hänelle kerrottu.

Yritän nyt siirtää kaikki muut tehtävät toisille sillä sairaalareissuihin menee 5-7 tuntia reissu ja olen käynyt siellä ainakin pari kertaa viikossa.

Tämä meni nyt pelkäksi valitukseksi, anteeksi.

Mustikkaposki❤️älä mitään anteeksi pyytele. Meillä ja lähipiirissä kaikkea niin ikävää koko ajan, että multa on jo sanat loppuneet.
Mutta, sulle ja miehelle jaksamista🩷kurjaan tilanteeseen.
Olet mielessäni💕

Voimia, Mustikkaposki, paljon voimia ja rohkeutta! Nyt vaan jätät kaiken muun ja olet miehen tukena. 
Eikä mitään anteeksipyyntöjä. Kirjoitat tilanteesta jos jaksat ja ehdit. Etähalauksia taitaa tulvia joka suunnasta. 

Mustikkaposki olipa ikävä uutinen. Voimia ja jaksamista sinulle ❤️

Mustikkaposki, voi miten surullinen uutinen etämiehesi tilanteesta.  Ei voi kuin aavistaa miten hirveän pahalta sinusta nyt tuntuu. Kaiken surun ja hämmennyksen lisäksi nuo sairaalareissut ovat paitsi henkisesti niin myös fyysisesti rankkoja.

Ymmärrän hyvin, että tilanteen hyväksyminen on vaikeaa. Tietysti on. Koko elämä muuttuu yhdessä hetkessä, eihän sitä voi mitenkään tajuta tai ymmärtää eikä varmasti hyväksyäkään. 

Melkein itku tuli minullekin, kun luin tuon viestisi. Niin pahalta näin vierellä kulkijastakin tuntuu. On ihan mahdotonta löytää sanoja, joilla lohduttaisi sinua, koska oikeastaan mikään ei voi lohduttaa silloin, kun rakas ihminen on vaikeasti sairaana eikä häntä voida parantaa, ei ainakaan kokonaan, näin ymmärsin.

Elämän arvaamattomuus on aina suuri salaisuus. Sellainen, jota oikeasti ei koskaan voi ymmärtää. Välillä, kun kaikki on hyvin unohtaa miten katoavaa elämä on. Ja kun sen hetkeksi ymmärtää sydämeen sattuu niin lujaa, että siitä hetkestä muistaa vain kyyneleet.

Jaksamista sinulle, voimia ja kärsivällisyyttä. Kirjoita tänne aina, kun siltä tuntuu. Äläkä oikeasti ikinä pyydä anteeksi sitä, että kirjoitat. Sitä vartenhan täällä ollaan. jakamassa ilot ja surut, pienet ja suuret asiat.

Olet ajatuksissani.

MUSTIKKAPOSKI, ei ole sanoja. Onneksi JJ:llä on. Allekirjoitan täysin. Mikään muu ei ole nyt tärkeää - paitsi tietysti omasta hyvinvoinistasi huolehtiminen ajan ja voimiesi raameissa. Etähalaus. 🍃

Mustikkaposki, kyyneleet tulivat silmiin, kun äsken aamukahvia juodessani luin viestisi. Elämästä ei koskaan tiedä.
Olet jo saanutkin ihania, tukevia viestejä. Voimia ja rohkeutta kohdata tilanne (minkä teetkin) toivon sinulle ja Etämiehelle myös.
Jätä kaikki vähemmän tärkeä nyt ja keskity Etämieheen ja itsesi hoitamiseen. Voisitko asua Etämiehen kodissa ne välipäivät, kun vierailet sairaalassa?

Lämmin virtuaalihalaus (ja mun puhelin toimii, jos haluat jutella).

Mustikkaposki tuli kyyneleet silmiin täälläkin, kun juuri luin tuon viestisi. Olen muutenkin ajatellut teitä paljon ja viestien vaihdon jälkeen mietinkin sitä, että saatteko uutiset juuri, kun olette matkalla sinne hautajaisiin. 

Eipä ole sanoja, millä lohduttaa. Ei varmaan kenelläkään. Viittaan JJ:n viestissä olevaan tekstiin, johon yhdyn täysin. 

Mietinkin tuota samaa, jota IL kyseli, että pystyisitkö olemaan osan viikosta etämiehen kodissa, niin käyntimatkat lyhenisi. 

Lämmin etähali meiltä molemmilta. <3 

Voi miten paljon täällä on suruja teillä monella. Lämmin halaus kaikille teille. ❤️
Niin se tosiaan on, että tässä ollaan semmoisessa elämänvaiheessa, että suruja joutuu kohtaamaan ja rakkaista luopumaan. 
Onneksi on noita pieniä tuomassa iloa ja eloa elämään. Itse lähden perjantaina viikoksi Ouluun miniän ja lasten seuraksi kun poika lähtee Lappiin hiihtovaellukselle. Välillä käväsen kotona kun mies lähtee ensi viikon keskiviikkona reissuun tyttären tyttärensä kanssa. 
Viime viikolla teimme pikareissun Englantiin. Tapasimme yhden juuri 80 täyttäneen ystävän ja veimme hänet parin päivän reissulle Järviseudulle ja Yorkshireen. Hänen miehensä kuoli viisi vuotta sitten eikä hän ole oikein toipunut siitä. Ajattelimme, että ehkä pikku reissu piristäisi. Mutta enpä tiedä... Hän puhui melkeimpä yksinomaan miehestään ja välillä itki. Oli meille vähän raskas matka, mutta parhaamme yritimme häntä piristää. 
Menomatkalla Helsinkiin kävimme Lahdessa tapaamassa veljeäni. Hänellä on muistisairaus ja vaimonsa sanoi, että tilanne on huonontunut. Huomasin sen itsekin kun keskustelusta ei oikein tullut. mitään. Se vaan tyrehtyi alkuunsa. 
Kyllä hän kuitenkin tuntee vielä minutkin, joten se tuntui hyvältä. 

Nyt yritän taas vähän ommella kun on tullut hamstrattua kankaita vähän liikaakin. 
Voimia teille kaikille. Onneksi kevät etenee, vaikkakin täällä on aika koleaa. 

Lyhyt tervehdys. 

Äidin hautajaiset olivat viime perjantaina. Kaunis paikka Vihdin uusi kappeli. Lämminhenkinen siunaus- ja kahvitilaisuus - me lähimmät vain läsnä.

Suru on muuttanut muotoaan. Ei enää itketä samalla tavoin kuin ennen hautajaisia. Ikävä on tietty läsnä. Huoli isästä ja stressiä kaikesta paperisodasta, joka asiaan liittyy.

Tänään mulla on tämä rannekanavan ahtauman leikkaus. Huonossa kunnossa ollut käsi ja hankala käyttää, mutta nyt tulee sitten varmaan ainakin pariksi viikoksi aika hankalaksi tuo käden käyttö. Kunpa vaan loppuisi tuo puutuminen ja tietynlainen kipu siitä.

Kevään odotusta itse kullekin ja mukavaa viikon jatketta. <3