Mustikkaposki osanotot ja lämpimät halit❤️ Jaksamista suureen suruun💕

Lämmin osanottoni sinulle Mustikkaposki.❤️

Lämmin osanottoni ❤️, Mustikkaposki

Mustikkaposki, lämmin osanottoni suureen suruusi. ❤️

Mustikkaposki, lämmin osanottoni.

Osanotto ja voimia sinulle tuleviin päiviin❣️

Mustikkaposki lämmin osanotto vielä tätäkin kautta. Samoja ajatuksia edelleen, mistä sunnuntaina kerroin. ❤️Voimia tulevaan. Onneksi sinulla on niin suuri tukijoukko siellä. 

Mustikkaposki, vasta nyt ehdin kurkistaa foorumille ja luin suruviestisi. Lämmin osanotto ja iso halaus.

Tervehdys,

tulimme kaupunkikotiin viime viikon lauantaina. Kun olin saanut kassit purettua ja ensimmäisen koneellisen pyykkiä pestyä, niin lähdimme tietysti tyttären luo lapsia katsomaan. Meillä on nyt usein sellainen käytäntö, että syömme iltaisin yhdessä. Yleensä vuoron perään hankimme ruuan. 

Savossa lähtivät jäät aiemmin kuin koskaan ennen. Siippani ehti aloittamaan jo kanoottikauden. Minä riisuin talviturkin ja siippani villasukat 🤣.

Tiinuliinu kyseli pääsiäisestä. Meidän kohokohta oli tietysti ne kaksi vuorokautta, kun tyttären perhe oli luonamme. Pieni neitokainen oli nyt ensimmäistä kertaa "ykköskodissamme" käymässä. Ja pikkumies nukkui nyt ensimmäistä kertaa meidän talossamme, koska vanhassa mökissä on vain yksi makuuhuone ja vanhemmat pelkäsivät, että yöt menisivät ihan ranttaliksi,  jos toisen herättyä toinenkin heräisi. 

Meistähän se oli ihanaa. Uskomatonta, miten nopeasti kehittyvät. Tuntuu, että ymmärtää jo kaiken puheen, mutta vielä ei itse juurikaan puhu. Jotain yksittäisiä sanoja tulee. 

Siippani lähti viettämään tutun porukan kanssa pidennettyä jalkapalloviikonloppua. Tällä kertaa matkasivät Saksaan. Tytär tuli sitten perjantaina tänne pienen neidin kanssa yökylään ja meillä riitti juttua puoli kahteen. Aamusta hän sitten nauroi ensimmäisen kerran ääneen. Tytär sai siitä videopätkänkin. Eilen olin päivällä sitten tyttären luona ja tullessani kotiin, poikamme oli juuri astunut autosta ulos. Sain sitten kantoapua - varovaisesti, kun hänellä oli äidin uurna kädessään ja sanoi, että on yllättävät painava. Poikakin oli täällä lähes puoleen yöhön. Ihanaa, että "uhraa" lauantai-illan niin, että viettää sen äitinsä kanssa. Molempien lasten kanssa söimme toooosi hyvin. 

Tänään on lähisukulaisen nuorimman lapsen nimiäiset, jonne olen päivällä menossa. Jos ehdin vähän torkahtaa ennen sinne lähtöä, niin sitten lähden vielä todennäköisesti tyttären luo. Tulevat kyllä koko perhe samaan tilaisuuteen, mutta siellä en ehkä saa tarpeeksi helliä pikkumiestä. 

Meillä on sitten ensi viikolla äidin uurnan lasku ja perunkirjoitus tilaisuus. Kyllä on ollut super stressaavaa haalia kokoon kaikkia mahdollisia ja mahdottomia papereita ja pitää sanoa, että toinen veljistänikin on käyttäytynyt todella törkeästi. Tällä hetkellä ei mitään perintöä vielä edes jaeta, niin miten ihmeessä joku keksii tapella asiasta kuin asiasta. Olen ollut superkuormittunut, samoin isäni. Juuri puhuin hänelle, että käyttää nyt rahojaan omaan hyvinvointiinsa mahdollisimman paljon. Ei tarvitse säästää mihinkään. Sanoi, että kun on lapsia, niin pitäähän sitä perintöä jättää. Varmaan monen tuon ikäisen (91 v) ajatus. Sanoin, että ei pidä. Ne ovat sinun rahojasi. Ainoastaan kuolinpesän varoja ei voi käyttää. ❤️ Minulla on niin kultainen isä, että ei parempaa voisi olla. 

Viikon päästä sunnuntaina on sitten pienen neidin ristiäiset. Onneksi löysin suppiksia tarpeeksi vielä myöhään syksyllä, että saa tehtyä sinne suppispiirakkaa. 

Ohjelmaa on koko viikolle. Loppuviikon olemme sitten "pyhittäneet" sille, että voimme olla lapsenvahteina, että tytär ja vävy saavat kaiken mahdollisen valmiiksi. Ristiäiset ovat samassa paikassa, jossa oli isoveljen ristiäiset. Minulla on täällä kristalli astia, joka on ollut käytössä jo minun ristiäisissä ja meidän molempien lasten ristiäisissä. Kastepuku tulee sitten vävyn puolelta. Iso liuta tyttären ja vävyn ystäviä on sinne tulossa. Onneksi paikassa on astiasto ja kaikki mahdollinen talon puolesta. 

Sen jälkeen maanantaina olisi tarkoitus siirtyä taas Savoon. Mulla lääkärijuttuja siinä jo vapun aatonaattona ja vielä vappuaaton aamunakin Mikkelin sairaalassa. 

Leikatun käden haavakipu on ihmeen kovaa. Tietty haava sellaisessa paikassa ja vielä oikea käsi kyseessä, että tuntuu jo ovenkahvaankin tarttuminen vaikealta. Nyt olen sitten torstaista lähtien ajanut autoa ekan kerran leikkauksen jälkeen ja vähän on vieläkin tuskaisaa ottaa ratista kiinni. 

Meillä on sitten tarkoitus tulla äitienpäivä viikonloppuna piipahtamaan täällä. Silloin on lyhyt visiitti. Säästyy pakkaamiselta ja varmaan siinä vaiheessa olemme voineet ottaa vapaa-ajan asunnossa pyykkikoneen käyttöön. Sehän on ulkotilassa  "koirankopissa", niin voi ottaa käyttöön vasta, kun yöpakkaset on ohi. Ja siinä on aina jokavuotinen jännitysmomentti käsillä, kun on ensimmäiset pyykit koneeseen menossa. Toimiiko vai ei. 

Yöunet ovat mulla aivan totaalisen surkeita. Osittain saan syyttää itseäni, kun on mennyt liian myöhäiseksi nukkumaan meno, mutta sitten on ollut näitä äidin kuolemaan liittyviä paperiasioita ja läheisen ystävän syöpä, joka ei enää parane. Kaiken lisäksi hänen miehensä joutui noin viikko sitten sairaalaan eikä ole saanut edes sängystä nousta. Odottaa sydänleikkausta ja ensimmäisen jälkeen vielä toista. Niin paljon kuulee surullisia asioita ystäväpiiristä. Tietty alamme olla siinä iässä, että tuo lienee luonnollista. 

Hereillä varmaan pitää vähän tämä maailman tilannekin, kun tuntuu olevan kriittisiä ja pelottavia tilanteita niin monessa paikassa. 

Päivä vain ja hetki kerrallansa... kunpa tuon sanat muistaisi ja lakkaisi huolehtimasta asioista, joille ei mitään voi. 

Toivotan kaikille mukavaa sunnuntaita sekä tulevaa viikkoa. 

Saluti dalla Sicilia

tai jotain sensuuntaista, sillä viime viikolla huomasin italiantaitoni pahasti ruostuneen. Hyvin me silti pärjättiin ja kivaahan siellä Sylvian joululaulun maisemissa oli. Käytiin ihan Etnan rinteelläkin, kraattereille asti ei viitsitty kiivetä kun maisema oli jokseenkin yksitoikkoinen: tummaa laavakiveä ja -hiekkaa silmänkantamattomiin. 

Kirkkoja tutkittiin, samoin muutama museo ja yksi yliopisto. Nimittäin Catanian yliopisto (joka kuuluu Euroopan vanhimpiin, perustettu 1434) majailee vanhassa benediktiiniläisluostarissa. Rakennus kyllä muistuttaa enemmän linnaa, mutta hyvin se tuntuu tarkoitustaan palvelevan ja hyvin mahtuvat korkeiden marmoriholvien alle sekä kuljeskelevat turistit että opiskelijat. Molempia riittää, vaikka varsinainen matkailusesonki ei vielä ole menossa. 

Käveltiin paljon, syötiin hyvin, juotiin proseccoa ja cappuccinoa. Ei menty shoppailemaan, vaan istuttiin sekin aika katukahvilassa koska aurinko paistoi. 
Ajettiin junalla naapurikaupunkeihin eli Messinaan ja Syracusaan ja tehtiin kävelyretkiä siellä. Luettiin saaren monivaiheisesta historiasta jossa vieraita valloittajia ja vallanpitäjiä riitti joka vuosisadalle; välillä valta vaihtui vuosikymmenenkin välein. Seurattiin telkkariuutisista Unkarin vaaleja ja iloittiin lopputuloksesta. 

Nyt iloitaan kotimaan keväästä; puissa ja pensaissa on suuria silmuja, valkovuokot ja kiurunkannukset kukkivat. Oli mukava matkustaa mutta kiva on olla kotonakin. Lyytillä oli ollut hoitopaikassaan (tyttären perheessä) oikein mukavaa, mutta jälleennäkemisenkin riemu oli rajaton. Epäilin jo että pienen koiran häntä irtoaa, niin tomerasti se sitä heilutti. 

Hyvää alkavaa viikkoa, kirjoitelkaahan kuulumisia!