Lämmin osanottoni ❤️, Mustikkaposki

Mustikkaposki, lämmin osanottoni suureen suruusi. ❤️

Mustikkaposki, lämmin osanottoni.

Osanotto ja voimia sinulle tuleviin päiviin❣️

Mustikkaposki lämmin osanotto vielä tätäkin kautta. Samoja ajatuksia edelleen, mistä sunnuntaina kerroin. ❤️Voimia tulevaan. Onneksi sinulla on niin suuri tukijoukko siellä. 

Mustikkaposki, vasta nyt ehdin kurkistaa foorumille ja luin suruviestisi. Lämmin osanotto ja iso halaus.

Tervehdys,

tulimme kaupunkikotiin viime viikon lauantaina. Kun olin saanut kassit purettua ja ensimmäisen koneellisen pyykkiä pestyä, niin lähdimme tietysti tyttären luo lapsia katsomaan. Meillä on nyt usein sellainen käytäntö, että syömme iltaisin yhdessä. Yleensä vuoron perään hankimme ruuan. 

Savossa lähtivät jäät aiemmin kuin koskaan ennen. Siippani ehti aloittamaan jo kanoottikauden. Minä riisuin talviturkin ja siippani villasukat 🤣.

Tiinuliinu kyseli pääsiäisestä. Meidän kohokohta oli tietysti ne kaksi vuorokautta, kun tyttären perhe oli luonamme. Pieni neitokainen oli nyt ensimmäistä kertaa "ykköskodissamme" käymässä. Ja pikkumies nukkui nyt ensimmäistä kertaa meidän talossamme, koska vanhassa mökissä on vain yksi makuuhuone ja vanhemmat pelkäsivät, että yöt menisivät ihan ranttaliksi,  jos toisen herättyä toinenkin heräisi. 

Meistähän se oli ihanaa. Uskomatonta, miten nopeasti kehittyvät. Tuntuu, että ymmärtää jo kaiken puheen, mutta vielä ei itse juurikaan puhu. Jotain yksittäisiä sanoja tulee. 

Siippani lähti viettämään tutun porukan kanssa pidennettyä jalkapalloviikonloppua. Tällä kertaa matkasivät Saksaan. Tytär tuli sitten perjantaina tänne pienen neidin kanssa yökylään ja meillä riitti juttua puoli kahteen. Aamusta hän sitten nauroi ensimmäisen kerran ääneen. Tytär sai siitä videopätkänkin. Eilen olin päivällä sitten tyttären luona ja tullessani kotiin, poikamme oli juuri astunut autosta ulos. Sain sitten kantoapua - varovaisesti, kun hänellä oli äidin uurna kädessään ja sanoi, että on yllättävät painava. Poikakin oli täällä lähes puoleen yöhön. Ihanaa, että "uhraa" lauantai-illan niin, että viettää sen äitinsä kanssa. Molempien lasten kanssa söimme toooosi hyvin. 

Tänään on lähisukulaisen nuorimman lapsen nimiäiset, jonne olen päivällä menossa. Jos ehdin vähän torkahtaa ennen sinne lähtöä, niin sitten lähden vielä todennäköisesti tyttären luo. Tulevat kyllä koko perhe samaan tilaisuuteen, mutta siellä en ehkä saa tarpeeksi helliä pikkumiestä. 

Meillä on sitten ensi viikolla äidin uurnan lasku ja perunkirjoitus tilaisuus. Kyllä on ollut super stressaavaa haalia kokoon kaikkia mahdollisia ja mahdottomia papereita ja pitää sanoa, että toinen veljistänikin on käyttäytynyt todella törkeästi. Tällä hetkellä ei mitään perintöä vielä edes jaeta, niin miten ihmeessä joku keksii tapella asiasta kuin asiasta. Olen ollut superkuormittunut, samoin isäni. Juuri puhuin hänelle, että käyttää nyt rahojaan omaan hyvinvointiinsa mahdollisimman paljon. Ei tarvitse säästää mihinkään. Sanoi, että kun on lapsia, niin pitäähän sitä perintöä jättää. Varmaan monen tuon ikäisen (91 v) ajatus. Sanoin, että ei pidä. Ne ovat sinun rahojasi. Ainoastaan kuolinpesän varoja ei voi käyttää. ❤️ Minulla on niin kultainen isä, että ei parempaa voisi olla. 

Viikon päästä sunnuntaina on sitten pienen neidin ristiäiset. Onneksi löysin suppiksia tarpeeksi vielä myöhään syksyllä, että saa tehtyä sinne suppispiirakkaa. 

Ohjelmaa on koko viikolle. Loppuviikon olemme sitten "pyhittäneet" sille, että voimme olla lapsenvahteina, että tytär ja vävy saavat kaiken mahdollisen valmiiksi. Ristiäiset ovat samassa paikassa, jossa oli isoveljen ristiäiset. Minulla on täällä kristalli astia, joka on ollut käytössä jo minun ristiäisissä ja meidän molempien lasten ristiäisissä. Kastepuku tulee sitten vävyn puolelta. Iso liuta tyttären ja vävyn ystäviä on sinne tulossa. Onneksi paikassa on astiasto ja kaikki mahdollinen talon puolesta. 

Sen jälkeen maanantaina olisi tarkoitus siirtyä taas Savoon. Mulla lääkärijuttuja siinä jo vapun aatonaattona ja vielä vappuaaton aamunakin Mikkelin sairaalassa. 

Leikatun käden haavakipu on ihmeen kovaa. Tietty haava sellaisessa paikassa ja vielä oikea käsi kyseessä, että tuntuu jo ovenkahvaankin tarttuminen vaikealta. Nyt olen sitten torstaista lähtien ajanut autoa ekan kerran leikkauksen jälkeen ja vähän on vieläkin tuskaisaa ottaa ratista kiinni. 

Meillä on sitten tarkoitus tulla äitienpäivä viikonloppuna piipahtamaan täällä. Silloin on lyhyt visiitti. Säästyy pakkaamiselta ja varmaan siinä vaiheessa olemme voineet ottaa vapaa-ajan asunnossa pyykkikoneen käyttöön. Sehän on ulkotilassa  "koirankopissa", niin voi ottaa käyttöön vasta, kun yöpakkaset on ohi. Ja siinä on aina jokavuotinen jännitysmomentti käsillä, kun on ensimmäiset pyykit koneeseen menossa. Toimiiko vai ei. 

Yöunet ovat mulla aivan totaalisen surkeita. Osittain saan syyttää itseäni, kun on mennyt liian myöhäiseksi nukkumaan meno, mutta sitten on ollut näitä äidin kuolemaan liittyviä paperiasioita ja läheisen ystävän syöpä, joka ei enää parane. Kaiken lisäksi hänen miehensä joutui noin viikko sitten sairaalaan eikä ole saanut edes sängystä nousta. Odottaa sydänleikkausta ja ensimmäisen jälkeen vielä toista. Niin paljon kuulee surullisia asioita ystäväpiiristä. Tietty alamme olla siinä iässä, että tuo lienee luonnollista. 

Hereillä varmaan pitää vähän tämä maailman tilannekin, kun tuntuu olevan kriittisiä ja pelottavia tilanteita niin monessa paikassa. 

Päivä vain ja hetki kerrallansa... kunpa tuon sanat muistaisi ja lakkaisi huolehtimasta asioista, joille ei mitään voi. 

Toivotan kaikille mukavaa sunnuntaita sekä tulevaa viikkoa. 

Saluti dalla Sicilia

tai jotain sensuuntaista, sillä viime viikolla huomasin italiantaitoni pahasti ruostuneen. Hyvin me silti pärjättiin ja kivaahan siellä Sylvian joululaulun maisemissa oli. Käytiin ihan Etnan rinteelläkin, kraattereille asti ei viitsitty kiivetä kun maisema oli jokseenkin yksitoikkoinen: tummaa laavakiveä ja -hiekkaa silmänkantamattomiin. 

Kirkkoja tutkittiin, samoin muutama museo ja yksi yliopisto. Nimittäin Catanian yliopisto (joka kuuluu Euroopan vanhimpiin, perustettu 1434) majailee vanhassa benediktiiniläisluostarissa. Rakennus kyllä muistuttaa enemmän linnaa, mutta hyvin se tuntuu tarkoitustaan palvelevan ja hyvin mahtuvat korkeiden marmoriholvien alle sekä kuljeskelevat turistit että opiskelijat. Molempia riittää, vaikka varsinainen matkailusesonki ei vielä ole menossa. 

Käveltiin paljon, syötiin hyvin, juotiin proseccoa ja cappuccinoa. Ei menty shoppailemaan, vaan istuttiin sekin aika katukahvilassa koska aurinko paistoi. 
Ajettiin junalla naapurikaupunkeihin eli Messinaan ja Syracusaan ja tehtiin kävelyretkiä siellä. Luettiin saaren monivaiheisesta historiasta jossa vieraita valloittajia ja vallanpitäjiä riitti joka vuosisadalle; välillä valta vaihtui vuosikymmenenkin välein. Seurattiin telkkariuutisista Unkarin vaaleja ja iloittiin lopputuloksesta. 

Nyt iloitaan kotimaan keväästä; puissa ja pensaissa on suuria silmuja, valkovuokot ja kiurunkannukset kukkivat. Oli mukava matkustaa mutta kiva on olla kotonakin. Lyytillä oli ollut hoitopaikassaan (tyttären perheessä) oikein mukavaa, mutta jälleennäkemisenkin riemu oli rajaton. Epäilin jo että pienen koiran häntä irtoaa, niin tomerasti se sitä heilutti. 

Hyvää alkavaa viikkoa, kirjoitelkaahan kuulumisia!

Heippa pitkästä aikaa!

Huomasin, että olen viimeksi pidemmän kirjoituksen kirjoittanut 11.3. eli taas on aika suorastaan lentänyt!

Tässä on kiireitä pidellyt, kun ensin tuli ilmoitus, että auto pitää katsastaa viimeistään 16.4.. Auton mittaristo oli jo jonkin aikaa ilmoitellut, miten pitkään on aikaa määräaikaishuoltoon, joka sattui likeelle katsastusta siitä yksinkertaisesta syystä, että vuosi sitten hoidimme ne samalla käynnillä. Tilasin siis huollon ja pakolliset mittaukset katsastusta varten sekä ajan katsastukseen, joka onneksi hoituu samassa paikassa. Auto oli talven jälkeen sikalikainen, joten kävimme pesettämässä auton edellisenä päivänä. Odottelimme huollon hoitumista paikanpäällä, kun olisi ollut sangen monimutkaista lähteä julkisilla muualle. Kävimme  odotellessamme sitten vain läheisessä Wigrenin lounaskahviossa syömässä. Katsastus meni (tietenkin) läpi.

Seuraavalla viikolla oli venyttelyä, siivouspäivä, parturissakäynti kummallakin, renkaiden vaihto sekä kuntosali, joten ei montaakaan täysin vapaata päivää ole ollut. Tällä viikolla ei onneksi ole muuta kuin kuntoilua sekä lauantaina innolla odotettu ravintolailta etanoineen (!), kun meirämmiäs täyttää 80 vuotta. Tarjoan hänelle ravintolaillan lahjaksi, kun ei tuon ikäiselle enää mitään krääsää tarvita. Kyllähän hän tarvitsisi uusia flanellipaitoja ja siistit suorat housut kesäksi, mutta saa luvan ostaa ne itse 😉

Terveinä olemme pysyneet, vaikka flunssaa on ollut liikkeellä tosi paljon. Emmehän me tietenkään kovin ahkerasti ihmisvilinässä liiku varsinkin, kun käyn kaupassakin vain kerran viikossa venyttelytunnin jälkeen. Siitä meirämmiäs vähän nillittää, kun ei kuulemma juuri kodin seinien ulkopuolelle pääse! Tottahan se tavallaan on, mutta on loogista käydä kaupassa samalla kun muutenkin olen liikkeellä ja ajan vieläpä käyttämämme marketin ohitse. Sitä paitsi selviän paljon nopeammin kauppareissusta yksikseni eikä tarvitse aina vääntää Alkon kohdalla 🙄 Siitä olen tyytyväinen, että Prismassa on käytössä skannerit, johon voin skannata tuotteet ja pakata ne saman tien kassiin, sillä se nopeuttaa ja helpottaa kaupassakäyntiä todella paljon ja maksaminen itsepalvelukassalla sujuu tosi nopeasti.

Tiinuliinun Sisilian-matka kuulosti todella kivalta. Olen itsekin kierrellyt samoilla paikoilla ja minä jopa kiipesin ihan Etnan kraaterille asti. Sinne olikin aika kapuaminen, kun ilma alkoi olla sen verran ohutta, että se pani todella puuskuttamaan. Ryhmämme kiipesi jonomuodostelmassa ja loppuvaiheessa olin ihan jonon hännillä yhden 8-kymppisen herran kanssa. Kiipesimme ja puuskutimme ja aina välillä istahdimme sopivalle laavamuodostelmalle lepäilemään, mutta pääsimme kuitenkin perille! Jylhien maisemien lisäksi mieleen on jäänyt se, kun ylhäällä tosi navakka tuuli lennätti laavapölyä, jota olikin sitten joka paikassa. Hiukseni tuivertuivat ihan kamalan näköisiksi ja kun yritin alaspäästyäni kammata niitä, ei kampa mennyt läpi, kun hiukset olivat ihan tönköt. Hotellissa pesin heti hiukseni ja ette usko millainen musta vesi niistä lähti 😲

Olen varmaan kertonut teille torstaisin käymässämme ravintolassa olevasta söötistä tarjoilijapojasta Jesperistä. Hän on ottanut tavaksi halata minut aina poislähtiessämme. Viime viikolla hän ryntäsi halaamaan heti kun olimme päässeet sisään, kun edellisellä viikolla ravintola oli appron takia täynnä opiskelijoita eikä Jesper ehtinyt halaamaan! Vähän ihmiset katsovat meitä pitkään, mutta ehkä he ajattelevat minun olevan isoäiti tai joku muu sukulainen 😄 Jostain syystä hän on tykästynyt minuun ja kun me käymme yleensä päivän hiljaisimpaan aikaan, niin hän ehtii rupatella meidän kanssamme. Hän haki tänä keväänä kolmatta kertaa teatterioppilaitokseen ja oli vähän pettynyt, kun putosi jo toisen kierroksen jälkeen. Edellisellä kerralla hän haki Helsinkiin teatterikorkeakouluun ja pääsi silloin viimeiseen osioon saakka, muttei sitten kuitenkaan päässyt sisään. Lohdutin häntä sillä, että moni meidän nykyisistä eturivin näyttelijöistä on kertonut päässeensä sisään vasta kuudennella tai seitsemännellä yrittämällä, joten hänellä on vielä runsaasti aikaa!

Seuraan kyllä uutisia, mutten jotenkin osaa lainkaan pelätä maailman tapahtumia. Tietenkin ihmettelen Trumpin hulluutta ja poukkoilevia päätöksiä, sillä eihän hänen touhuissaan ole järjen hiventäkään! Sitten hän vielä edellyttäisi muiden Nato-maiden osallistuvan esim. Hormuzinsalmen tilanteen selvittämiseen vain sillä perusteella, että me kuulumme Natoon, mutta kun hän on itse hyökkäystoimet aloittanut, niin sehän ei kuulu mitenkään Natolle, joka vain puolustaa, ei hyökkää!

Unkarin tilannetta seuraamme myös kiinnostuneina. Orbanilla porukoineen on mielestäni liian pitkästi aikaa hävittää asiakirjoja ja rosvota rahoja, joten Magyarin alku saattaa olla hyvinkin hankalaa. Aika näyttää.

Saa nähdä millainen "takatalvi" meille on tulossa. Tässä on vappuun sen verran aikaa, että ennusteet ehtivät muuttua moneen kertaan. Onhan monina vappuina satanut lunta tai räntää vaakasuoraan, joten se ei niin ihmeellistä olisi. Ihmeellistä on sen sijaan ollut tämä todella lämmin huhtikuu. Edellisinä vuosina olemme päivitelleet kesäisiä lämpötiloja toukokuussa, mutta huhtikuussa se on kyllä aika tavatonta. Saammekohan seuraavaksi ihmetellä tosi lämmintä maaliskuuta, mene tiedä. Jos tämä liittyy ilmastonmuutokseen ja se etenee tätä vauhtia, niin kohtahan meillä on ikuinen kesä ja sitten voimmekin alkaa suunnitella vaikkapa viinin kasvatusta sekä muita leudon sään viljelyksiä! Ihmiset ovat kovasti pohtineet rengastilannetta, kun valtaosa on jo vaihtanut kesärenkaat alle, mutta meille se ei onneksi ole mikään ongelma. Jos on pakkasta ja maassa lunta, niin emme lähde autolla mihinkään!

Tässäpä vähäiset kuulumiset täältä Tampereelta. Mukavaa viikon jatkoa kaikille. Koettakaahan pysyä terveinä 😃

Kiva kuulla Mennasta, pitkästä aikaa! Kiitos kaikille muillekin kirjoituksistanne!

Pääsiäisen jälkeen lähdimme mieheni kanssa E-Pohjanmaalle. Halusin tulla mukaan katsomaan kälyn vointia hoivakodissa. Vähän aiemmin pelkäsimme hänen olevan jo elämänsä loppusuoralla. Pojan perhe oli käynyt runsasta viikkoa aikaisemmin siellä katsomassa häntä. Ystävällisenä ihmisenä miniä oli auttanut tädin vessaan ja siinä samalla tullut koskettaneeksi vaippaa. Hoitaja hälytettiin avuksi ja hän kertoi, että kälyllä on sairaalabakteeri. Miksi sitä ei aiemmin kerrottu omaisille? Poikani ei olisi vienyt syöpäsairasta vaimoaan sinne, jos olisi tiennyt! Onneksi miniä ei sairastunut ja viimeiset sytostaatit annettiin viime viikolla. Heti samana iltana miniä sai verisuonitukoksen käsivarteensa, jonotti kolme tuntia sairaalassa, tutkittiin ja sai verenohennus- lääkkeet. Toukokuun 19. päivä on leikkaus ja sitten vielä sädehoidot.

Minä haravoin maalla kahtena päivänä suurimman osan pihaa, sen, mikä näkyy tielle. Syksyllä ei kukaan ollut haravoinut ja talvinen myrsky oli katkonut oksia. Iso, hoidettu piha oli ollut anopin ylpeys, mutta nyt sen kuntoa on mahdoton pitää yllä. En mielelläni mene maalle, koska siellä valtaa aina toivoton olo kaikesta, mitä pitäisi tehdä. Vielä vaikeampaa se on miehelleni: hänen isoisänsä 1800-luvun lopulla rakentama talo ja ulkorakennukset pitäisi purkaa, sillä ne ovat kohta romahtamaisillaan, kun ovat olleen 50 vuotta tyhjillään. Miehen lapsuudenkoti on onneksi vielä suhteellisen hyvässä kunnossa. Se on kivitalo ja kerran remontoitu.

Kälyn asioiden hoito on myös hankalaa. Mies on viimein saanut tehtyä edunvalvonta-hakemuksen digivirastolle. Lakimiehen pari vuotta sitten laatima valtuutus ei ollut enää pätevä, eikä esim. pankki anna mitään tietoja kälyn rahatilanteesta. Onneksi kälyn talosta löytyi pankin lähettämiä tiliotteita, joiden tiedot toimitettiin hoivakodille hoivamaksun määrittelemistä varten. Hoivakoti on yksityinen, kunnallista ei paikkakunnalla ole.

Mies on ollut hermostunut kaikesta tästä, potee vatsaansa ja on lyhytpinnainen. Nyt minunkin vatsani on kipeä. Siihen on vaikuttanut myös epäsäännöllinen syöminen. Aina ei ehdi lounaalle, kun näin keväällä on viihdekuorolla harjoitusten lisäksi hoivakotiesiintymisiä lähes viikottain. Kirkkokuoromme lauloi Pääsiäismessussa.

Eräänä päivänä nuori mies jostain 4H-yrityksestä tuli tarjoamaan ikkunanpesua, mutta mieheni sanoi pesevänsä itse ikkunamme. Olin harmissani! Muistan, miten vaikeaa se oli jo viime kesänä, vaikka minä pesin osan. En ymmärrä, miksei mitään palveluja voi ostaa! Olen niin väsynyt jo siivouksiin ja ruoanlaittoon. Sanon aina miehelleni, etteivät hänen vanhempansa enää 8-kymppisinä tehneet mitään. No, heidän elämänsä oli tietysti ollut aiemmin raskaampaa, ettei ehkä ihan voi verrata.

Puutarhatöistä kuitenkin tykkään, kai siksi, ettei niitä ole meillä liikaa. Maanantaina haravoin kotipihaa ja kiskoin rajaojasta pitkäjuurista heinää, joka leviää sinne naapurin puolelta. Pojan talon kohdalla sama rajaoja kasvaa valkovuokkoja ja myöhemmin kieloja. Me olemme vähän ylempänä ja maa on karumpaa.