Nyt vasta tajusin että Koshkoi on mennyt kihloihin. Onnittelut täältäkin!
Me ei olla oltu vielä kihloissa, olen monta kertaa kysynyt mieheltä, milloin mennään. Hän vain naurahtaa, että ei enää viitsi.
Kesällä tuli 27v avioliitossa täyteen. Kihlat jäi, kun minä kosin? kun viranomaiset pakotti ja tuli kiire, kun olisin joutunut takas Suomeen, siksi kosin.

Hei saksalainen! Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa, mutta mukavaa kun joskus piipahdat.

Ikävää että olet sairaana ollut. Ota kuitenkin vielä levon kannalta leikkauksen jälkeen.

Kiva reissu pariisiin, mutta ikäviä nuo mellakat. Ja vielä hissikin epäkunnossa, mut onneks alaspäin!

Mukavaa joulun odotusta teille

Saksalainen, oli mukavaa kuulla sinusta!

Minulla ei ole minkäänlaista joulustressiä, mutta pientä kiirettä piisaa. Olen nauttinut sydämeni pohjasta ystävien tapaamisista, konserteista ja jopa jouluostoksista, kun nyt kerrankin olen Suomessa joulun aikaan.

Eilen eräs ystävä tuli aamupäivällä tuomaan joululahjansa, vaikka oltiin sovittu, että vaihdetaan ne joulun jälkeen, kun hän käväisee mökilläni kauppamatkallaan. Sitten jalkahoitajalle, joka pyysi saada eilisen Hesarin muistokirjoituksen Doris Laineesta, kun olivat vuosikymmenien ystävät, hoiti ja hoitaa edelleen balettilaisten jalat.

Kipa pyrähti autollaan portille ja lähdettiin hoitamaan muutama asia. Sitten Kipan kotiin 6-kymppisiä juhlistamaan, nostettiin aluksi maljat. Kipa puhui aloittavansa joulusiivouksen tänään, mutta minun mielestäni heillä oli valtavan siistiä ja kodikasta, paljon kukkia ja kynttilöitä ja valtava lahjaröykkiö kuusen alla. Pieni Viki-koira viihtyi sylissäni, se hurmaava rääpäle on pienempi kuin Ikerin pää!

Sain nauttia kuuluisasta Kipa-naurusta, kun kerroin sunnuntaisesta lounaastani. Lounaskaverillani on hidas ja harkitsevainen tapa puhua ja minun on todella hillittävä itseäni, etten alkaisi "auttamaan" häntä lauseiden lopettamisessa. Kun mainitsin, että hän otti etanoita alkuruoaksi, Kipa räjähti. Se nauru täytyy kuulla, siitä ei voi kuvailla!

Tänään lähden Tiinuliinun kanssa tutkimaan kirjavalikoimia ja illalla menen Johanneksen kirkkoon, jossa veljeni laulaa kuoronsa Psaldon kanssa. Huominen on sitten vielä enemmän tapahtumia täynnä!

Heippa,

lyhyesti täältäkin

JJ, niin kuin edellä sanottiin, kirjoituksesi suorastaan pursusi ja huokui rauhaa. Osaat muutenkin kirjoittaa niin kauniisti ja puhuttelevasti, kuten moni muukin tällä Foorumilla.

Miten vietätte joulua, Koshkoi, uusperheen kanssa?

Kiva, kun kerroit kuulumisia saksalainen. Pikaista toipumista leikkauksesta.

Nyt on onneksi pahin kiire takana. Sen vuoksi tulee kiire, että en haluaisi jättää asioita viime tippaan. Sunnuntaina kävimme veljeni luona. Hän ja siippani kävivät pelaamassa pingistä ja minä kälyni kanssa kävimme läheisessä kauppakeskuksessa hakemassa melkein viimeiset joululahjat.

Sunnuntaina ja maanantaina sain sitten paketoitua oikeastaan kaikki. Maanantaina meillä kävi ystäviä kyläilemässä ja lahjoja tuomassa. Eilisen aamupäivän valmistelinkin päivällistämme, jotta pääsisimme IL:n ja siippani kanssa ruokailemaan mahdollisimman pian saavuttuamme. Siippani oli kuorinut perunat vamiiksi Niiden kiehuessa paistoin lohipalat. Salaatti olikin valmiina, samoin aamulla tehty kalakastike. Jälkkärit meiltä jäivät sitten syömättä, mutta juttua riitti. Tuo naurupurkaus tuli vaan kun yhdistin hitaasti puhumisen ja seuraavassa lauseessa IL kertoi ystävänsä tilanneen etanoita - mielleyhtymä sai nauramaan Ei sitä jälkeen päin oikein osaa enää kertoa, mutta tilannekomiikkahan on yleensä sitä parasta.

Siippani lähti sitten tytärtä ja vävykokelasta vastaan hauvavauvan kanssa. Nyt kun ihana karvapallo ei ollut enää täällä, niin matot on tampattu, lattiat pesty ja petivaatteet vaihdettu.

Kohta lähdemme kaupan kautta yksien ystäviemme luokse. Käyn jo kalajuttuja jouluksi ostamassa ja pojalle tilaamani kirja on vihdoin saapunut Suomalaiseen, joten siinä sitten viimeinen joululahjapaketointi tältä erää.

Loppupäivät on mukavaa jouluruokien valmistelua, kauneimpia joululauluja, vanhempieni luona käyntiä ja äidin pesua. Aatonaattona teemme sitten hautausmaakierroksen.

Sydämen pohjasta rauhaisaa joulunodotusta kaikille

#Ollaan aattona omassa asunnossani kuusen ja ruokien kanssa ja minun lapseni ja ehkä heidän sussujaan ja puolisoitaan on paikalla. Yöksi Anin luo ja seuraavana aamuna Zaan. Päivystän tapaninpäivän. #

Viimeisetkin kirjalahjat pakattu. Tytär pyysi auttamaan paketoimisessa, joten kohta mamma lähtee aputontuksi.

Mistä pitäisi osata ymmärtää olevansa vanha? Siitä, kun istuu ratikassa ja vastapäiselle penkille pelmahtaa päiväkotilapsia nuoren ohjaajan kanssa. Ja nuori ohjaaja huutaa kauemmaksi jäänelle pikkupojalle, että tule tänne tän mummon viereen!

Purskahdin nauruun ja mielessäni totesin, että ei auta kampaus ei meikki, mummo mikä mummo. Tyttö katsoi minua ja sanoi, että sori, emmä tarkottanu. Minua nauratti vaan enemmän. En aio mennä silmäluomileikkaukseen, vaikka luomet roikkuvatkin silmien päällä, eikä mikään ryppyvoide enää suupieliä pelasta, täytyy vaan hymyillä koko ajan, niin suupielet pysyvät edes jotenkin ylöspäin.

Illalla herkistelin Johanneksen kirkossa, jossa esiintyi akateeminen mieskuoro Psaldo ja jossa veljenikin lauloi. Laskeskelin, että olen käynyt hänen konserteissaan, opereteissa ja oopperoissa yli 30 vuotta. Kälyni, joka on myös koulutettu laulaja, yhtyi vieressäni yhteislauluun "Maa on niin kaunis" ja kyyneleet silmissä kuuntelin, hänellä on upea ääni.

Vaan nyt on ruvettava pakkaamaan autoon salaperäisiä, mustia jätesäkkejä, että ehdin piilottaa ne tyttären kodin lämminvarastoon,ennen kuin uteliaat pienet miehet tulevat koulusta. Sitten vien pojat jouluostoksille, annan rahaa ja saavat valita vanhemmilleen lahjat.

#Hääpäivä varattu#

Koshkoi, toivotan onnea, rakkautta ja kaikkea hyvää sinulle ja puolisollesi.

Monta sivua sitten joku kirjoitti betonilattioista. Poikani ja miniäni laitattivat uuteen taloonsa sellaisen. Heidän ensimmäinen värivalintansa oli valkoinen, mutta siihen jäi aina kuivuttuaan keltaisia läiskiä, kuin joku olisi pissannut. Kahteen kertaan se hiottiin pois ja väriksi valittiin viimein lämminsävyinen vaalean harmaa. Se onnistui paremmin. Lattia on paljon lämpimämpi kuin parketti. Jos olisimme tienneet miten kiva se on, olisimme itsekin valinneet sellaisen.

Isoveli täytti 14 vuotta. Sukusynttäreillä lapset halusivat minut mukaan pelaamaan Trivial pursuitin perhepainosta. Poika ilmoitti siirtyvänsä aikuisten kysymyksiin, ja voitti.

Peijuli (12 v.) pääsi (lue joutui) osallistumaan Espoon kaupunginjohtajan itsenäisyysjuhliin. Aihe oli kovin arka ja harmittava, varsinkin kun piti tanssia pojan kanssa, mikä oli tietysti ihan "tyhmää".
Vaivalla saatiin ostettua uusi mekko ja samettiballerinat. Juhlasta ei ollut uteliaalle mummalle mitään kerrottavaa. Taitaa olla murrosikä alkamassa, kun kaikki on niin hankalaa.

Keijuli (9 v.) esiintyi koulunsa tanssi- ja musiikkiluokkalaisten kanssa Oodi kirjaston avajaisissa ja oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi vielä Itsenäisyyspäivänkin esiintymiseen, jossa lapset lukivat "Pikku Marjan eläinkirjaa".

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet kiireisiä, sillä joka päivälle on ollut jotain ohjelmaa. On ollut ilo kuunnella hienoja konsertteja, ja ilo myös laulaa itsekin vähän vaatimattomammissa kokoonpanoissa. Olemme esiintyneet lähes joka viikko jossakin Espoon hoivakodissa tai palvelutaloissa.
Eilen oli viimeinen esiintyminen. Tulkoon joulu!

Moi,

muutama rivi tänne ennen kuin heittäydyn hetkeksi lukemaan jotain kivaa kirjaa. Niitä on pieni määrä pinossa olohuoneen pöydällä, ja ellen erehdy, niin lahjakopassakin on jokunen kova paketti joissa taitaa olla mun nimi.

Jouluvalmistelut on tehty. Tosin ne olivat tänä vuonna ennennäkemättömän vähäiset: siivous oli ihan normaali imurointi ja lattioiden moppaus sekä pienimuotoinen pölyjen pyyhintä. Mielestäni järjetöntä kuurata kotia kun ollaan heti joulun jälkeen lähdössä neljäksi viikoksi reissuun - johan siinä ajassa ehtii pöly nousta ja laskeutua. Edes jouluverhoja ei vaihdettu, mutta perinteiseen tapaan keittiön pöytää verhoaa punainen liina, jonka kulmat on sidottu pöydänjalkojen ympärille sievillä silkkinauharuseteilla.

Leivontakin supistui saaristolaislimppuun (joka on helppotekoista: vain taikinan sekoitus kulhossa ja siitä sitten kauhalla voideltuihin vuokiin) ja juustokakkuun, jota ilman joulu eikä muukaan juhlapyhä mulle tule. (Totta puhuen se maistuu kyllä myös arkena, mutta sitähän mä en ihan vähässä hädässä tunnusta.)

Kun joululahjat ovat kirjoja, ne oli helppo pakata. Ruoat ostettiin valmiina; vain porkkana-lanttu-bataatti-perunalaatikko on omatekoinen. Se odottaa joulua pakastimessa. (Ruoan nimi tulee siitä, että pistin kaikki soseet sekaisin, hulautin hieman siirappia, tilkan kermaa ja taisinpa paiskata kulhoon pari kananmunaakin ynnä reilusti yrttimausteita, inkivääriä ja muskottia. Vuokaan, uuniin, hyvää tuli. Itsenäisyyspäivänä salaa maisteltiin.)

Joulutunnelmaa käytiin noutamassa Tallinnasta, jossa oli eilen hyytävän kylmää. Tavattiin yksi ystäväpariskunta, notkuttiin joulutorilla, parissa kahvilassa ja tutussa tavaratalossa josta ostin soman villatakin ja ihan hitusen suklaata. (Sillä jos vuoden alusta aloitan laihduttaa niin pitää olla mitä laihduttaa! Paino sanalla jos.)

Huomenna tulevat joulupuurolle ukkokullan lapset ja ne lapsenlapset, jotka töiltään ja flunssiltaan pääsevät. Sitten laskeutuu joulurauha: ulkoillaan, lueskellaan, poltellaan kynttilöitä ja syödään niitä suklaita. Tyttären perheen kanssa vietettiin ennakkojoulua jo viikko sitten - he lähtevät huomenna anivarhain vävyn vanhempien luo.

Hauskaa/hyvää/ihanaa/iloista/mukavaa/rauhallista/suloista (tarpeeton ylipyyhitään) joulua jokaiselle! Ja jo tässä vaiheessa kiitokset kaikille tästä yhdessä kuljetusta vuodesta!

Heippa,

IL, minäkin nauroin, kun luin ratikkatapahtumastasi Odotan innolla, milloin kerrot teidän eilisistä juhlistanne Käväisin äsken pikaisesti naamakirjan sivuilla ja huomasin, että heviteini (meniköhän oikein) oli sitten saanut lainata isänsä "joulutakkia".

Pikseli, varmasti ihanaa, kun on laulanut niin monessa paikassa ja saanut ilahduttaa lauluilla muita ja samalla itseään. Kummasti ne lapsenlapset vanhenevat, vaikka itse ei vanhene lainkaan

Muori, sen verran kun sinua tunnen, niin en yhtään ihmettele, että kroppasi käy ylikierroksilla. Taitaa tällä hetkellä olla meikeläinenkin vähän ylikierroksilla.

Merelle, kiitti liikuntavinkistä.

Tiinuliinu, kiitos joulukalenterikuvista naamakirjassa Niitä oli hauska seurata. Nauttikaa rauhallisesta joulusta

Jotenkin kuvittelin, että olisi hieman jo rauhoittunut meno tähän päivään mennessä, mutta liikkeellä oikeastaan koko päivän.... Iltapäivään asti olimme vanhempieni luona (outoa, kun eivät tule jouluaattona nyt meille ) mutta äiti on sen verran huonossa kunnossa, että ei onnistu. Meillä on tarkoitus sitten joulupäivänä mennä sinne kahveille ja ainakin miehet saunomaan. Tulomatkalla sieltä sain tiedot, että tilaamani kolmet rillit olivat saapuneet. Joten matkasimme suoraan kauppakeskukseen.... onneksi ei tarvinnut käydä muualla kuin silmälasiliikkeessä ja rakas siippani pysyi visusti autossa sen aikaa Se muistutti muurahaispesää - siis kauppakeskus.

Minä jäin vielä kyydistä lähiostarin luona ja kävin pikakaupassa ja apteekissa. Siinä sitten pyykin laittelua ja ruuan valmistusta. Olin haaveillut pienestä iltapäivä/alkuiltalevosta ennen kauneimpiin joululauluihin lähtöä, mutta niin hurjaa vauhtia kello tikitti eteenpäin, että juuri ehdin sovituksi ajaksi alakerran rouvan ovelle. Kotona olimme vasta puoli kymmenen jälkeen.

Siippani oli sillä aikaa pientä remonttihommaa tekemässä tyttären ja vävykokelaan luona ja samalla roudasi aikamoisen kasan joululahjoja tänne suuntaan. Nuoret lähtevät huomenna aamusta vävyn vanhempien luokse itäiseen Suomeen ja tulevat sieltä sitten jouluaattona suoraan tänne.

Uutiset ja osan toisesta ohjelmasta katsoimme siippani kanssa tallennettuina. Nyt aion kohta mennä katsomaan espanjalaissarjan toiseksi viimeisintä osaa - jos pysyn hereillä.

Eilen sain tehtyä graavilohen ja -siian, lasimestarin sillit ja sienisalaatin. Huomiseksi ei ole enää kuin muutama ostos lähikaupasta ja pari lahjan vientiä lähelle. Olen ajatellut jopa hieman levätä

En ole vielä syönyt palaakaan suklaata. IL toi minulle niin upean näköisen suklaaherkun, että en tiedä, miten sen raaskii avata. Tässä on sitten näköetäisyydellä hyllyssä vielä pino konvehtirasioita houkutuksena. Yritin hillitä itseni jouluun asti. Se on niin, että sitten kun aloitan konvehtirasian tyhjentämisen, niin loppua ei meinaa tulla ennen kuin se on tyhjä Suklaa on heikkouteni - helpompi kuin pysyy kokonaan siitä erossa.

Hyvää joulua niille, jotka eivät foorumilla enää piipahda ennen joulua. Muille luulen toivottavani vielä lähempänä joulua.