Suupaltti, konsertti löytyy Areenasta

Kiitos tiedosta Menna, taidankin ruveta sitä katsomaan kunhan riisipuuro valmistuu.

Heippa,

kiitoksia kirjoituksistanne ja hyvää vuoden jatketta.

Olipa onni, että siippani kävi kaupassa maanantai aamupäivällä, eilen ei olisi päässyt minnekään. Lunta on satanut ja paljon. Meilläkin oli lyhyitä sähkökatkoja, mutta onneksi säästyimme pitkiltä katkoilta.

Siippani on kolannut "omaa" tietämme jo aika monet kerrat, mutta siitä eteenpäin noin kilometrin matka postilaatikoille, on sellainen pätkä, jota ei ole aurattu useaan päivään. Ilmeisesti tänään pitäisi tulla auraus.

Olemme olleet täällä kuin Herran kukkarossa. Muutamia raketteja täälläkin näkyi uuden vuoden aattona, mutta pääosin on hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Maisema on kaunis, kun lunta on niin reilusti puiden päällä. Eilinen tuuli ei osunut tontillemme eikä kyllä tuonna metsäteillekään, joten riski tulevista sähkökatkoksista tietysti kasvaa, kun puiden oksilla on niin paljon lunta. Nyt olemme olleet lämmittämässä takkaa täällä, mutta jos pidempi sähkökatkos tulisi, kun emme olisi paikalla, niin mm vesivahinkoriski kasvaisi aika lailla. Olisi kyllä suotavaa, että sähköjohtoja saataisiin kaivettua maan alle niin paljon kuin mahdollista.

Minulla oli eilen "sairauspäivä". Aamulla olo oli aivan hyvä, mutta aamiaisella ollessani alkoi vatsaan koskea ja kuvottaa niin, että toinen kahvikupillinen jäi juomatta. Olo jatkui lähes koko päivän eikä vieläkään ole "ihan normaali" olo vatsassa. Makoilin koko päivän lukien ja telkkaria katsoen. Selkä kyllä kertoo nyt, että liikaa on löhötty.

Ulkona on hieno ilma, pakkasta toki hiukan liikaa kasvoilleni, mutta neopren maskin kanssa uskaltaudun varmasti tänään lenkille.

Toivotan mukavaa vuoden jatkoa kaikille

Huomenta, ystävät hyvät ja loistavaa vuotta 2019!

Joulut ja Uudet Vuodet on sitten vihdoinkin juhlittu ja pikkuhiljaa pitäisi palata arkeen.

Oli kyllä todella rentouttavaa ja kivaa, mutta kivaa on saada "oma" elämänsä taas takaisin. Tällaisena sosiaalisena erakkona jatkuva seurustelu vaatii veronsa.

Uusi vuosi oli aika hiljainen rakettien suhteen täällä. Ehkä jo nyt ihmiset ovat alkaneet niiden paukuttelemista vähentämään, kun tietoisuus niiden vaikutuksesta koiriin ja luontoon on tullut paremmin esille.

Nuo paukkuarat koirat ovat niin reppanoita. Meilläkin yksi koira oli sen takia niin huonossa kunnossa, että lopettamista jouduttiin jo harkitsemaan. Sille kun ihan tavallinen arki alkoi olla liikaa. Päätin sitten, että kokeilen vielä kerran ja aloitin paukuttelemalla purkkapalloja. Kuljin kotona ympäriinsä, mussutin purkkaa ja tein paukkuja. Sitten kun se tottui siihen, kuljin mustekynän kanssa ja naksuttelin sitä, jne. Eihän se ikinä paukkuvarmaksi oppinut, ei edes sietämään ilotulitteita, mutta arjessa sentään sitten selvittiin. Lopulta ei enää joku satunnainen autonoven pamahdus saanut sitä suunniltaan.

Myrsky meni meiltä ihan huomaamatta ohi. Keskiviikkona piti lähteä hakemaan uutta autoani (tai siis käytettyä, mutta minulle uutta), mutta ei uskallettu kun piti tulla niin kauhea myrsky. No lunta tuli ehkä kaksi senttiä ja iltapäivällä jo aurinko paistoi nätisti. Vähän harmitti, vaikka yritinkin muistuttaa itselleni, että pitäisi olla vaan iloinen, kun ei tullutkaan myrskyä vahinkoineen.

Mallikselle lämmin halaus. Toivon kaikkea hyvää sekä sinulle, että tyttärellesi.

Siirryn huokailemaan painoani tuonne päiväkirjan puolelle, täällä on aina niin niin kivoja juttuja, etten viitsi sitä tylsillä painoasioilla pilata

Voikaa hyvin ja niin, nythän on taas perjantai, eli hyvää viikonloppua!

Voi Muori, olipa tosiaan hermoja raastava tilanne sulla. Onneksi rahat lopulta löytyivät. Oli varmaan kuin pienoinen lottovoitto.

Ihana talvinen pakkaspäivä. Harmaan läpi alkaa valo pilkistää. Paksutkaan pilvet eivät voi valon voimaa estää. Siihen luotan silloinkin, kun pimeys on pimeintä.

Valoa itse kunkin päivään ja mukavaa loppiaisaattoa.

Leppoisaa loppiaisaattoa!

Hienoa kun Muorin rahat löytyivät - onhan mahtanut olla melko pelottava tilanne.

Pikselille totean, että tyttären perheen vaihto-oppilas (italialainen tyttö) vaihtoi perhettä juuri joulun jälkeen. Rotaryjärjestön kautta tulevat vaihtarit asuvat yhdessä perheessä 3 kk ja siirtyvät sitten toiseen - tosin Italian tytön aika mun tyttäreni perheessä vähän venähti, kun joulu oli tulossa ja arvelivat, että sitä olisi mukavampi viettää tuttujen ihmisten kanssa.

Tyttö saikin ilokseen viettää maalaiskirkonkylän joulun lumisella Pohjanmaalla. Oli ollut elämänsä ensimmäistä kertaa murtomaasuksilla liikkeellä, lukenut jouluevankeliumin suomeksi ja kaikenlaista muuta kuulemma unohtumatonta. Me varmaan tapaamme häntä vielä kevään aikana, sillä pääkaupunkiseudulle hän jäi, jottei tarvinnut koulua vaihtaa.

Ensi yönä tulevat täällä Espanjassa ne Itämaan tietäjät, jotka tuovat lapsille lahjoja, eikös se niin mene?

No meillä eletään nyt lapsettomassa taloudessa seuraavat kolme viikkoa. Tunti sitten vilkutimme tyttärelle, vävylle, teinineitoselle ja pikkuveljelle moikat.

Vajaan kahden viikon kuluttua on tosin lisää lomaseuraa luvassa; ukkokullan veli vaimoineen tulee viikoksi tähän samaan hotelliin. Kyseisen pariskunnan kanssa on matkailtu mm. Italiassa ja kertaalleen täällä Gran Canariallakin, joten eiköhän meillä ihan kivaa liene. Semminkin kun me voimme melkein toimia paikallisoppaina, sen verran hengästyttävää on tuo lomailuvauhti nuoremman perheen kanssa ollut, paljon on nähty ja tehty.

Jospa uudenvuodenaatosta sananen? Ne viinirypäleet, mitkä piti perinteisen tavan mukaan syödä keskiyöllä, unohtuivat ostamatta, mutta ei tuo haitannut. Olimme nimittäin tilanneet pöydän rantaravintolasta, jossa asiakkaat ja Atlantin erotti vain lasiseinä.

Mä sain eteeni merianturan punaisten vihannesten ja hedelmien kera (kävi ilmi, että kyseessä olivat punajuuri ja veriappelsiini) ja maultaan valinta paljastui erinomaiseksi. Muut söivät kuka mitäkin, kalaa enimmäkseen; myös jälkiruokatortut ja -vanukkaat olivat maistelemisen arvoisia (seurueemme on omaksunut tavan, jossa jokainen saa vähintään pari haarukallista jokaiselta lautaselta).

Puoli kahdeltatoista riemu repesi. Henkilökunta, joka oli jo aiemmin ollut oikein ystävällistä ja mukavaa, alkoi jakaa asiakkaille yllätyspusseja, joista paljastui hassuja karnevaalihattuja, naamioita, serpentiinejä, paperikukkaseppeleitä kaulaan ripustettaviksi, ilmapalloja ja vihellyspillejä. Ei ravintola aiemminkaan mitenkään hiljainen ollut, mutta kyseisen jakelun jälkeen asiakkaista lähti ääntä enemmän kuin olisi voinut olettaa!

Illastaneet rouvat asettelivat karnevaalihatun taidokkaalle kampaukselleen, herrat vetivät naamarit silmille ja kaikki joilla henki vähänkin kulki, puhalsivat pilleihin tuhatta ja sataa. (Teinineitonen vingutti pilliä koko matkan rannasta hotellille, vaikka oli etukäteen suhtautunut hieman epäilevästi kun kuuli että yöllä saattaa olla odotettavissa karnevaalihumua.)

Ilotulitukset olivat - noh, komeita. Koska Maspalomas/Meloneras on pääosin turistialuetta, kaikki isot hotellit olivat asentaneet puutarhoihin omat paukkunsa, ja rantatiellä oli ainakin kolme neljä ilotulituspatteria valmiina ammuttaviksi taivaan tuuliin. Mielestäni ilahduttavaa oli, että heti kun paukut oli ammuttu, ryntäsi pakettiautolla liikkuva partio noukkimaan hylsyjä ym. joten katu oli hetkessä jälleen siisti yön kulkijoiden astella. (Toki olen edelleen sitä mieltä, että ilotulitukset voisi ihan hyvin korvata laservaloshow’lla - koirien ja muiden eläinten kannalta se olisi kivempaa, eikä jätettä tulisi niin paljoa.)

Tämän vuoden puolella osa meidän porukasta on pyöräillyt serpentiiniteillä, innokkaimmat jopa kahtena päivänä, ja kaikki ovat talsineet dyyneillä joissa hiekka on sen verran upottavaa että vaellusssandaaleilla kulkeminen on kuin lumikengillä kävelis. Hiekkaa oli eilispäivänäkin tukassa, korvissa, vaatteiden saumoissa, olkalaukun vetoketjun välissä ynnä lukuisissa muissa paikoissa.

Taidankin tästä taas lähteä. Katsomaan josko niitä kameleita näkyis. Tai edes tietäjiä. Mukavaa loppiaisviikonvaihdetta ja onnellista alkanutta vuotta kaikille!

Tiinuliinu, sun pitää jättää oven taakse kameleille maitoa ja heiniä ja tietäjille portviiniä tms. Muutoin ei ole toivoakaan, että jättäisivät sulle mitään!

Minä ja Iker olemme nauttineet leppoisista päivistä. Olen yrittänyt opettaa sille kepinhakemisen ihanuutta, mutta se hakee ehkä viidesti ja sitten mulkoilee, että enpä viitsi enää tuoda sulle sitä, kun aina heität sen pois. Ikerin mielestä on tosi vitsikästä pureskella kamalaäänistä villisikaa ja varsinkin, jos olen syventynyt kirjaan, viskata se sivujen päälle.

Bonuslapsenlapsi opetti minulle spotifyn käytön. Telkkarista en ole onnistunut vielä saamaan musiikkia, kun kaukosäädin on niin moderni, ettei siinä ole numeroita eikä nuoiia, hopeinen litteä kapula vain. Mutta puhelimesta onnistuin räjäyttämään ilmoille upeaa klassista. Iker nousi matolta ja marssi mielenosoituksellisesti makuuhuoneeseen, jossa se nyt kaluaa puruluutaan. Täytyy ehkä sulkea spotify.

Huomenna minun on vietävä Iker kotiinsa, sen perhe saapuu tänä yönä. Vaativat jo, että olisi pitänyt mennä heille yöksi, mutta en suostunut. Ovat harrastaneet Espanjassa vaikka mitä, kun ei ole tarvinnut ottaa huomioon polvikipuista mammaa eikä koiraa; cartingia, vuorikiipeilyä, Valencian tiedekeskusta ja kaikkea hauskaa.

Jatkamme hiljaiseloa vielä tämän illan!

Mukavaa Loppiaista Ihanaiset,

kuusi pitäisi vissiin riisua koristeista mutta en millään raaskisi taidan siirtää homman ensiviikkoon .

Hyvä Suomen nuoret leijonat, alku aina hankala, lopussa kiitos seisoo .

Nyt pitäisi saada vertaistukea tai sitten suorat sanat minulle, etten suotta hötkyilisi. Minua niiiiin ärsyttää nämä joka paikassa vastaan tulevat evästeet . Viimeinen pisara oli Hesarin uudet käyttäjäehdot jotka pitävät sisällään luvan kerätä, analysoida, käyttää ja myydä tiedot minusta. Tämä kaikki vain minun parhaakseni, saisin erityisesti minulle kohdennettuja mainoksia sekä uutisia jotka SAATTAISIVAT kiinnostaa minua . Mitä ihmettä , eikö sanomalehden, etenkin puolueettomaksi itseään kutsuvan, pitäisi välittää lukijoilleen mahdollisimman monipuolista uutistarjontaa. Paljon puhutaan siitä että nykyään ihmiset elävät omissa kuplissaan samanhenkisten kanssa eivätkä vaivaudu kuuntelemaan toisenlaisia mielipiteitä kuin omiaan tai haastamaan itseään. En halua juuttua poteroon vaan mennä edes joskun mukavuusalueeni ulkopuolelle. . Mainos tyrkytykset eivät minua niinkään haittaa, voin ohittaa se kuten nytkin teen mutta ajatus algometrien tekemistä analyyseista, luokittelusta ja ennusteista mikä minua kiinnostaa tai on minulle hyväksi saa minut raivon partaalle. Olen jo miettinyt koko Hesarin tilauksen perumista. Paperilehteä en enää halua, se ei ole ekologinen. Digi lehteä en pysty enää lukemaan ennenkuin hyväksyn uudet käyttöehdot.

Kysymys kuuluu olenko täysin kahjo ja vastarannan kiiski fossiili joka ei ymmärrä kehityksen päälle mitään vai saako änkyröintini yhtään ymmärrystä. Huh, huh, ainakin tämä avautuminen helpotti minua paljon .

Mukavaa sunnuntaita kaikille, taidan lähteä happipyppelylle, se laskee verenpainetta,

Juu Merelle, tiedetään , mutta yrityksen arvoissa varmaankin puhutaan myös sitoutumattomuudesta, eettisyydestä ja ehkä jopa sivistämisestä .... mutta tuleeko robottien ennusteista faktaa vai maalaanko vain seinille

Minä olen yrittänyt taltuttaa digihesarin algoritmejä poikani neuvomalla konstilla. Jokaisen jutun lopussa voi ruksata kiinnostavat aiheet, joita algoritmi sitten jatkossa tuputtaa vielä enemmän. Kun aina ruksaa kaikki vaihtoehdot, pitäisi saada jatkossa kaikkia mahdollisia aiheita tasaista tahtia