Mennan miehelle toipumisterveiset. Toivottavasti leikkaus menee hyvin- ja tietysti menee!

Tervehtymistoivotukset Mennan miehelle täältäkin!

Oopperasta kiinnostuneille Hesarin digitilaajille tiedoksi, että Hesari sponsoroi Thaïs-oopperan huomenna keskiviikkona verkkosivuilta kotisoffalta katseltavaksi klo 18:40. Toivottavasti ehditään kotiutua siihen mennessä katselemaan.

Toipumisia Mennan miehelle! Eipä tarvitse sitten pitkään odotella tekonivelleikkausta. Voisi melkein sanoa, että onni onnettomuudesta. Toivottavasti leikkaus menee hyvin!

Voi Kipa, miten altis oletkaan onnettomuuksille! Olipa epäonnea tuon silmäsi kanssa. Ja nyt sait vielä flunssan. Paranemisia!

Pari viikkoa sitten sängystä noustessani niska ja toinen puoli kaulaa olivat ihan jumissa ja kärsin vihlovasta kivusta. Löysin lääkelaatikosta muutaman Voltaren Rapid tabletin, jolla sain kivun kuriin. Kun tabletit loppuivat ja kipu vain jatkui, menin yksityislääkärille, joka sattui olemaan puolalainen vanha rouva. Olin toivonut Voltarenia, mutta hän antoi vain lihasrelaksanttia, josta ei ollut juurikaan apua. Eikä se auttanut edes illalla unen saantiin, vaikka sen piti väsyttää. No, aika teki tehtävänsä ja niska parani. Mieltäni jäi askarruttamaan, miksi lääkärin taskussa oli musta soppakauha .

Keijuli oli viikonloppuna meillä yökylässä. Meillä sattui olemaan ruoaksi kaalikääryleitä. Tiedän kyllä, että lapset eivät yleensä kaalista tykkää, mutta kun tyttö on aika ennakkoluuloton syöjä, niin ajattelin edes tarjota. Keijuli sanoi, että hänellä on huono fiilis noista kaalikääryleistä. Onneksi naapurissa (siis poikani perheessä) oli paistettua lohta, joten lähetin tytön sinne. Siellä sitten pelasivat jotain peliä iltamyöhään.

Säät eivät suosineet ulkoilua, mutta sunnuntaina lähetin lapset koulun pihalle pulkkamäkeen. Tytöt pyysivät minua mukaan, mutta olin juuri valmistelemassa koko porukalle kanan koipia ja siipiä uunipannulle. Ehdin vähäksi aikaa tyttöjen iloksi pulkkamäkeen ja laskin muutaman kerran itsekin.

Minusta on niin ihana seurata, miten Keijuli katsoo ihaillen 14-vuotiasta serkkuaan, joka joskus tulee mukaan tyttöjen leikkeihin tai peleihin pienen serkkunsa mieliksi.

Nyt on sitten talojen viimeiset erät maksettu ja rakentaja on korjannut virheensä. Viisi vuotta tämä projekti kesti, eikä rakentaja olisi mitään korjannut, mutta meillä oli lopulta oma rakennustarkastaja, jolla oli esittää faktat virheistä ja laiminlyönneistä. Luojan kiitos!

Lauantaina menemme Valkealaan tätini hautajaisiin. Hän olisi täyttänyt kesällä 90 vuotta. Keuhkokuume ja sairaalabakteeri sitten lopulta nujersivat hänet. Hänen vuotta vanhempi sisarensa elää yhä samassa hoivakodissa dementoituneena, mutta liikkuvaisena.

Täytynee mennä nukkumaan.

Meirämmiäs leikattiin tänään iltapäivällä ja kaikki meni hyvin. Lonkassa on nyt proteesi ja hän oli jonkinlaisen kävelytelineen avulla jo jalkeillakin. Hän on opiskellut napapiikin laittoa ja ilmeisesti huomenna fyssari antaa hänelle tarvittavia kuntoutusohjeita. Ihan pirteällä mielellä hän oli, kun juttelimme puhelimessa. Sain häneltä tekstiviestin vähän jälkeen viiden ja yritin soittaa hänelle monta kertaa, mutta hänen puhelimensa oli taas mennyt äänettömälle, mikä on todella ärsyttävää. Lopulta hän oli huomannut minun soitelleen ja soitti takaisin. Huomenna ajattelin käydä häntä katsomassa ja silloin varmaan on jo tietoa kotiuttamisestakin.

Vielä kerran kiitoksia kaikille toivotuksista ja terveisistä, jotka olen kaikki meirämmiähelle välittänyt!

Hyvää yötä ja kauniita unia

Voi Menna, olipas ikävä tapaus miehellä. Nyt vaan pikaista paranemista toivottelen.

Olen Tampereella pojan luona. Sunnuntaina tulin ja huomenna pitää lähteä kotiin. Kivoja ovat ja haluisivat että vielä jäisin, mutta torstaina mulla menoja, joten pakko lähteä kotiin.

Halusin vaan tulla poitsua vielä kattomaan kun lähtevät Intiaan viikon päästä.

Isäntä oli päivällä mökillä ollut lumihommissa. Mökin ohi menevä pikkutie oli ollut jäisen urainen. Mitään loskia ei ollut aurattu, mutta oli tuotu kyllä sepeliä paksu kerros siihen loskajään päälle.
Sanoi että mun autolla ei olis voinut siinä ajaa ollenkaan kun helmat niin matalalla.

Oli käynyt parturissa samalla reissulla. Parturi kertonut kahden naapurin miehen saaneen sydänkohtauksen lumitöissä. Toinen oli menehtynyt ja toinen saatu elvytettyä, mutta ilmeisesti aivokuollut. Oli tuupertunut näkymättömiin penkan taakse ja löytyi sieltä vasta myöhemmin.

Kielsin sitten isännältäkin lumityöt.

Hyviä vointeja kaikille

Huomenta!

Voi ei, Menna. Harmillinen juttu, tuo miehesi kaatuminen, mutta onneksi jo leikkauskin onnellisesti ohi, ja toipuminen käynnissä. Kaikkiea hyvää sinne.

Kiitos tuosta Thais-opera vinkistä, pitääpä muistaa katsella se!

Eilen oli ihanan aurinkoinen päivä. Kyllä tuntui niin hyvälle ladata kunnolla aurinkoenergiaa pitkällä kävelyllä. Nyt olivat jo pyörätiet ihan sulat, eli oli jo mukavampi kävelläkin.

Tänään taidan keräillä kaikki talvikoristeet sisältä pois. Varsinaiset joulukoristeet toki on jo aikaa sitten laitettu pois, mutta jotain kynttiläjuttuja ja sellaisia on vielä ollut. Nyt tuntuu jo niin keväiselle, että tuli tarve jostain raikkaammasta. Kukkia ehkä tilalle, niistä tulee ihanan odottavainen olo, vaikka ulkona vielä puolen metrin hanget.

Minä olen noita käsitöitä tehdessäni kuunnellut Elena Ferranten Napoli-sarjaa. Vähän hämmentyneenä olen ihmetellyt sen suosiota. Päähenkilö on suorastaan vastemielisen selkärangaton ihminen(nainen), joka elää koko elämänsä vain miellyttääkseen muita ja sitten ainut kohta jossa hän tekee kuten tahtoo on miehensä pettäminen ja lastensa hylkääminen. Ehkä sitten suosio perustuukin siihen, että ihmiset saavat tuntea moraalista ylemmyyttä? Minulta tämä varmasti olisi jäänyt kesken, mutta uteliaisuus voitti, kun ajattelin, että on kai tässä jotain hyvää oltava, kun niin suosittu on. No en erityisemmin suosittele kenellekään, vaikka ihan kaunista kieltä onkin.

Voikaa hyvin muruset (IL, lohkareet sun muut kimpaleet vain loistavat kirkkaammin, luoden lämpöään ja valoaan muille murusille )

Mimsella, minä luin sarjan viimeisen osan ja täsmälleen samaa mieltä.
Aivan hirveä päähenkilö, meinasin jo lopettaa kesken.
Eikä hänestä näyttänyt olevan ollenkaan kummallista jättää lapset ex-miehen sukulaisten tai omien ystävien elätettäviksi.

Heippa,

Menna, teirän miehelle pikaista toipumista leikkauksesta. Kävipä huono tuuri. Tosin, ei ihme, kun on ollut niin kauhean liukasta.

Mimsella, kyselit, mitä uutta laitoin loheen. Usein paistan nyljetyt lohifileet pannulla ja silloin teen joukkoon kylmän kastikkeen, johon laitan kermaviiliä, creme fraiche-purkin, sinappia, sitruunapippuria, tilliä, sitruunan muotoisessa pullossa olevaa "mehua" ja sokeria. Jossain vaiheessa opin makuelämyksen kautta, että siihen sopii tosi hyvin myös puristettu valkosipuli.

Nyt tein lähes saman uunivuuassa olevien lohipalojen päälle. Ennnen "kastiketta" oli kyllä siivutettuina kolme sipulia lohipalojen päällä. Sinappia en käyttänyt ja puristin joukkoon yhden sitruunan mehut. Ensimmäisen kerran sitten lisäsin sokeria hieman joukkoon (maistui kirpeähköltä ilman), kun ennen uuniin laittoa maistelin kalapalojen päälle laittamaani seosta. Eipä tuon kummempaa.

Rakas siippani lähti eilen mökille. Lunta oli tooooosi paljon. On jo käynyt puhdistamassa iäkkään mökkinaapurin katonkin tänään (en kyllä pitänyt ajatuksesta, kun on peltikatto ja yksin on paikalla - onneksi ei sattunu mitään vahinkoa). Näistä kattojen lumitöistä on ollut paljon puhetta ja "asiantuntijat" ovat sanoneet, että eivät tavallisten omakotitalojen katot sorru, vaan lähinnä on kyse suuremmista halleista ja rakenteista. Onneksi oli pakastanut hieman, niin aura-auto oli päässyt auraamaan tien parkkipaikallemme asti. Siippani aiemmin kysellessä asiaa, oli epäröinnyt kovasti, kun sää oli niin paljon suojan puolella.

Tuntitolkulla meni eilen aikaa sitten polkujen tekemiseen ja tänään urakka jatkuu. Kävi vielä ihan lähimmän naapurin venevajan katonkin putsaamassa, kun tämä mies meille eilen soitteli muissa asioissa. Saimme hautajaiskutsun (matkalla ollessamme sain tyttärensä kautta tiedon, että tämä lähimmän naapurin vaimo oli kuollut.( Ymmärsin, että eivät kutsu hautajaisiin kuin ihan lähisuvun, mutta toisin nyt kävikin. Näillä näkymin lähdemme sitten ensi keskiviikkona mökille ja hautajaiset ovat sittten lauantaina. He asustavat itse siinä kirkonkylän keskustassa. Tämä toi hieman muutoksia ensi viikon suunnitelmiin, mutta naapuri oli todella ilahtunut sitten kun soitin takaisin juteltuani ensin siippani kanssa ja kerroin tulevamme. Kuolema oli odotettavissa - syksyllä kävimme vielä kylässä ja arvelin, että oli varmaan viimeinen kerta, kun mökkinaapurirouvan tapasin. Sydän oli kultainen. Ihminen itse sisukas ja työteliäs. Olen onnellinen, että olen saanut tuntea hänet lähes 40 vuotta.

Eilen olin pitkästä aikaa ulkona lenkillä, kun kävelin kauppakeskukseen ja takaisin ja vähän muutakin. Tulipahan 10 km täyteen. Päivä kuului puuhastellessa, puhelimessa ja illan suussa oli alakerran rouva kylässä.

Silmästäni olen huolissani. Se ei ole parantunut. Jouduin tänään soittamaan Silmäaseman silmäsairaalaan uudestaan ja kinuamaan lääkärin luo pääsyä. Illalla puolen yön aikoihin kun laitoin viimeistä kerttaa tippoja silmiin, huomasin, että oikean silmän yläluomen alla on ihan kuin joku "pallero", joka "nostaa" silmäluomea. Enpä juuri nukkunut viime yönä. Sain ensin ajan iltapäiväksi, joka oli sinänsä huono vaihtoehto, kun olen menossa tätini kanssa vanhempieni luokse käymään. Minullahan ei ole nyt autoa, kun siippani eläkkeelle jäädessä luovuimme toisesta autosta. Onneksi äsken soittivat ja sanoivat, että lääkäri oli ollut yhteydessä sinne ja haluaakin, että tulen jo aamusta, niin ottaa jossain välissä minut. Saatan joutua odottamaan, mutta ei haittaa. Juuri tulostin netin kautta sisällön, mitä tuo kynsibalsami oikein sisältää. Huono tuuri. Hurjan kallista tuo silmälääkärissä käyntikin on.... Laitoin viestiä jo vakuutusyhtiöön, jos menisi matkavakuutukseen, mutta kun minulla oli ennen makalle lähtöä tuo alaluomen tulehdus, niin voin hyvin kuvitella, että vakuutusyhtiö vetoaa siihen eikä korvaa näitä silmähommia. Uskon kyllä itse, että johtuu joko tästä matkalla saadusta flunssasta tai sitten siitä matkalla tapahtuneesta vahingosta. Olinhan jo ilman lääkettä ollut tiistaiaamun jälkeen koko jälkimmäisen viikon.

Täällä tulee lunta taas aivan kamalasti. Olin ajatellut tehdä pikku lenkin, mutta ehkä rupean siivoamaan ja tyhjentämään yhtä kaappia, jossa on paljon poisheitettävää..... ei vaan jaksa innostaa

Ruuan laittoon ryhdyn hyvissä ajoin. Tytär tulee töistä suoraan tänne ja vietämme "tyttöjen" iltaa hyvän ruuan merkeissä.

Nautinnollista oopperailtaa IL ja suupaltti

Kerrothan Menna sitten teiränmiehen toipumisen etenemisestä.

Mukavaa viikon jatketta kaikille. Piikit kenkiin

Olipa ikävää tuo Mennan miehen kaatuminen, mutta nyt on sitten lonkka entistä ehompi.

Kipa saitoa nyt vaivan silmistäsi. Toivottavasti apua löytyy pikaisesti,

Napoli sarja vetosi minuun. Kuuntelin sen, ehkä kirjana olisi jäänyt kesken. Jotenkin tykkäsin miettiä sen ajan tyttöjä Napolin kaduilla, se vetosi mielikuvitukseeni ja laittoi miettimään miten kokemukset vaikuttavat kenenkin.
Jotenkin se oli realistinen. Itse en kokenut ylemmyyttä vaan pohdin elämän raadollisuutta, miten sen ajan tytöt koittivat tavoitella unelmiaan mutta miten naisen asema määritteli tulevaisuuden ja jos siihen ei sopeutunut, joutui tekemään kipeitäkin ratkaisuja.

Nyt kuuntelen kirjaa Auschwitzin tatuoija, aika rankka.

Elämän raadollisuus on hieman koitellut taasen minuakin. Äitini seilaaminen kodin ja sairaalan välillä jatkuu, mies on taas keuhkokuumeessa, tosin sairastaa sen nyt kotona kun ei pahaksi päässyt, lapsen sokerit heittelehtii kovin ja joudun nousemaan yöllä niitä mittailemaan.
Myönnän olen uupunut ja kyllästynyt tähän jatkuvaan huolien täyttämiin päiviini.
Se kun menettää yöunet on oikeastaan pahinta.

No mitä minä tässä valitan, kukaan ei ole kuollut ja elämä jatkuu.

Nyt on nähty ja kuultu Thais-ooppera. Mutta ennen sitä tapasin Suupaltin ja mukavanoloisen miehensä Alminsalissa, kuuntelimme teosesityksen. Yllättäen paikalle pelmahti myös veljeni vaimonsa kanssa, ehdittiin vaihtaa kuulumisia. Ja yllätyksekseni tyttärenikin ehti ajoissa, hän tulee yleensä viime tipassa tai myöhässä.

Veljenvaimo tiivisti juonen 25 sekuntiin: pappi yrittää käännyttää kurtisaanin ja sitten kun on onnistunut ja kurtisaani mennyt luostariin, pappi riutuu lihan himoissaan ja lopulta kumpikin kuolee. Samastuin pappiin, joka oli vaeltanut erämaassa kolme kuukautta suurin piirten ilman ruokaa ja vettä ja silti miehellä mahakumpu pullotti rääsyjen alta. Vaan laulanta oli upeaa ja musiikki tenhoavaa.

Kahden väliajan aikana sulloimme herkkuja niin paljon kuin ehdimme. Hillopurkeista tarjottiin kaviaarileivokset, sen kanssa samppanjaa, kahvin kanssa suklaa-aprikoosikakkua. Liikuntaa tuli, kun kipitettiin vessaan.

Äiti-tytär -matka oli sitten siinä, kun tytär ei ehdi pitkiä viikonloppuja viettämään. Mutta matkustinhan minä ratikalla oopperaan ja tyttären autossa pääsin kotiin, joten olihan siinä matkaa (15 minuuttia).

Mennäänkö Suupaltti toisenkin kerran?