Tuesday, joo, ymmärrän. Vuorotyö haittaa pahasti vakitunteja.

muumimamma82, äläs nyt turhaan panikoi.

tällä hetkellä en vain jaksa kattoa syömisiäni

Etkö jaksa katsoa siksi, että merkkaaminen on työlästä vai siksi ettet halua kirjata ylös, mitä tulee syötyä? Jos jälkimmäistä, niin ei ruokapäiväkirja ole mikään yleinen syyttäjä, sehän kertoo vaan missä mennään ja ehdottaa parannuksia (=ruokapallot).

Yhdessä päivässä et ole voinut mitenkään syödä niin paljoa, että _lihoisit_neljä kiloa. Sen sijaan vaaka voi hyvinkin pompsahtaa yhden päivän syömisillä hetkeksi noin paljon ylöspäin. Usko pois, olen kokenut saman (kuten varmaan luitkin ketjusta muutama sivu sitten). Minulla esimerkiksi hiilarit keräävät nestettä ilmeisesti yli ns. normilaskukaavan, jonka mukaan 1 g hiilareita voi kerätä 3, ehkäpä sinullakin?

Joten sitkeyttä sinne vaan ja päivä kerrallaan!

(Olen lähdössä viideksi päiväksi reissuun. Tällä viikolla on turvotuksia kerätty sekä liikunnalla ja loput pitkillä työpäivillä istumalla aina kerralla 12 h konttorissa putkeen. Aikas pinkeä olo, vaikka pallot vihertää. Nyt sitten tähän päälle muutamat hyvinsyömiset, vinkunlipittelyt ja saunakaljat - toki jotain rotia yritetään pitää yllä. Taitaa vaaka seuraavaksi räjähtää, kun sinne asti ensi viikolla jossain vaiheessa pääsen. Mutta sellaista on elämä. )

Tsempit kaikille!

kiitoksia rasvareija sanoistasi <3 joo tänään oli jo toinen mieli ja uudella vauhdilla taas lähdetään

ainut syy taitaa olla nyt se, ettei oikein jaksa panostaa tähän ruokailuun ja liikkumiseen, kun nuorin lapseni (5kk) valvottaa öisin. ja koska sekään ei öisin nuku kunnolla, niin päivisin on sitten itkuinen ja koko päivä vähä takkuinen, että eilen unohdin syödä kokonaan!! heräsin aamulla viideltä sellaisiin maha kipuihin ja luulin, että nyt alkas mulla mahatauti, mitä täällä päin tuntuu olevan jokaisella! oksetti ja mahaa kramppas. sitten seitsemältä aamulla tajusin, että enhän mä ollut eilen syönyt, kun aamulla ruisleivän ja puolilta öin viilin!!
oksetus ja mahakipu häipyi heti, kun sai syötyä ruisleivän

mutta joo, tuossa kyllä yks (ja varmaan ainutkin) syy, kun ei ole mitään rytmiä tässä mun päivä ohjelmassa. lapsilla kyllä on ja niiden mukaan mennään. ja yleensä syönyt päiväruoan silloin, kun nuorin on päiväunilla, mutta eilen kun ei jostain syytä nukkunutkaan uniansa, niin mä unohdin tyystin syödä.
no, oppia ikä kaikki ja toivoa, että toiste ei näin pääse käymään, sen verran oli huono olo aamulla!!!
ja huomaa senkin, kun yöt on katkonaisia tai ei saa yhtään nukuttua itse, niin eipä sitä jaksa päivällä keskittyä muuhun, kun vain tehä ne pakolliset tehtävät ja napsia jotain suuhun (silloin kun muistaa ).

joo ja tiedän ja olen jo kuullut lausahduksen "pakkoko sun on nyt juuri laihduttaa, kun on noin pieni lapsikin..." ei, ei ole pakko. tai on. oman mielenrauhan kannalta ja että voisin katsoa itseäni peilistäkin. ei tarttis aina vähätellä ittiänsä.. kyllä te tiedätte, varmaan samoja ajatuksia meillä kaikilla, jokka on tämän painoisia..
ja kuitenkin suurin asia on se että oppisin syömään oikein! sitä kautta vosin opettaa lapsenikin syömään terveellisemmin, kun itse näytän mallia totta kai haluan elää hyvin ja terveellisemmin, jos sitä kautta saan enemmän vuosia tähän elämään ja pystyn nauttimaan perheeni seurasta <3

hmmm.. huomaa, että unen puutetta on, kun höpötän jo kaikkea.. mutta, niinkuin jo ehin sanoa, niin uus vaihde vain päälle ja menoksi! täällä aurinko paistaa ja joet tulvii, joten kevät on tullut, eikun lenkkarit jalkaa, muksu vaunuihin ja jäitten lähtöä seuraamaan
"pienistä joista kasvaa iso järvi", joten eiköhän tästä taas pienillä ja hyvillä teoilla pääse parempaan lukemiin

rasvareija ei muuta kuin nauti reissustas, jatketaan sitten "arkena" taas tätä "puurtamista" ja tsempataan toisiamme. kyllä tähän vuoteen näitä päiviä mahtuu, jotta ei muuta kuin hyvillä mielin reissus

Terveisiä 95 kilon tavoittelijoista!! Lähellä olette jo seuraavaa ryhmää - toivottavasti pian tulette!!

Sydäntä särki NIIIN kovasti Muumimamman kirjoitus...Minä olisin voinut sen kirjoittaa vielä viime vuonna ja siitä kymmenen vuotta taaksepäin. Vetoa olen lyönyt, tavoitevaatteita ostettu, mahapanta laitettu, kaikki "laihiskuurit" kokeiltu, mutta mikään ei auttanut. Ei sitten mikään.

Viime syksynä olin aivan loppu. Vaihtoehtoina kuolema tai elämäntapamuutos. Vielä kerran päätin kokeilla jälkimmäistä. Löysin ihanan mentaalivalmentajan, jonka kanssa alussa tapasimme kaksi kertaa viikossa. Meni jokunen viikkon ennen kuin edes aloitimme ruokavalion korjaamisen. Ekaksi laitettiin päässä palikat paikoilleen. Aloitin kehumaan itseäni (ei ollut helppoa tekohymy päällä kehua paskaa itseään) ja TODELLAKIN ymmärsin, että 15 min herkun mielihyvää päivässä pilaa loppuelämäni. Onko se sen arvoista?? Miksi haluan laihtua? Ja saan syödä ihan mitä vaan, mutta kannaattaako se? Tuoko se hyvinvointia minulle? Ensiksi luovuin karkeista, sitten olin valmis luopumaan jäätelöstä. Seuraavaksi lähti keksi ja pullat. Itseleivottua sain vielä silloin syödä (ikinä en kuitenkaan jaksanut leipoa...) Eli askel kerrallaan luovuin tarkeistä herkuistani. Viimeisenä oli 1 dl kuohukermaa (laitoin rahkaan) päivässä ja siitä luopuminen oli ehkä kaikkein vaikeinta

5.12.12 alkoi minun "oikea" dieetti ja -28 kiloa on mennyt. Aamulla paino oli 97.7 kg. Koen tämän elämänvaiheen erittäin helpoksi ja ihmettelen, miksi en aiemmin tehnyt tätä?! Luulen, että epäonnistuin aina siksi, kun psyykeäni ei oltu valmisteltu tarpeeksi. Lähdin aina "soitellen sotaan" ilman kunnollista pohjatyötä. Tarvitsin ulkopuolista apua ja sain sitä

Herkuttelen päivittäin. Omena maistuu suussani herkulta. Iltaisin otan superherkkuni eli marjarahkan (nyt jo ilman kermaa!!). En enää kaipaa suklaata yms. Ne tuntuu todella kaukaisilta. Ja liikunta on mulla edelleen todella vähäistä enkä ota siitä mitään stressiä. Keskityn ruokavalioon ja niihin tavoitevaatteisiin, jotka oikeasti laitan vielä päälleni - tällä kertaa

Lämpöisin terkuin Bansku

Ihana lukea Bansku sun terveiset. Kiitos tuosta kirjoituksestasi!

Mä olen tuskaillut sen kanssa, että pitäisikö ottaa yhteyttä johonkuhun joka voisi auttaa mentaalisesti tässä hommassa. Kun laihtuminen kuitenkin on niin voittopuolisesti psyykkistä työtä, oman ajattelun ja asenteiden ja sitä kautta toiminnan muuttamista, niin on hassua oikeastaan että siihen ei juurikaan haeta apua psykologilta tms.

Mä valmistelin itse itseäni syklsyn puolella tähän, luin Teemu Ollikaista ja Patrik Borgia ja keräsin motivaatiota. Alkuvuodesta oli helppoa, paino laski parhaimmillaan jo 7,5 kiloa, mutta nyt on vähän tullut takaisinpäin. Onneksi nyt kuitenkin viimeiset viikot ollut aika lailla tasannetta, ei ole noussut muttei myöskään laskenut.

Alan nyt uudelleen harkita tuota psykologille menoa. Se on varmaan ihan omasta pussista kaivettava eli pitäisi sitten vaan löytää hyvä tyyppi ettei mene isot rahat kankkulan kaivoon...

Hei kaikki sadan kilon tavoittelijat! Olen uusi täällä ja kolmatta päivää Easy Diet pussiruokinnalla. Olo on kurja, päätä särkee, mikään ei onnistu, masentaa ja itku on ollut herkässä jo toista päivää. Sisäinen ääneni toistelee "who am I kidding" ja kutsuja herkutteluun satelee. Olen kuitenkin samoilla mietteillä liikenteessä että "vaihtoehtoina kuolema tai elämäntapamuutos".

En jaksa enää.

Monella foorumilla lupaillaan että kun on jaksanut vaikeimpien päivien yli (päivät 3-4) pitäisi jo helpottaa... Olen myös yrittänyt hakea apua julkisesta terveydenhuollosta, mutta tähän mennessä en ole saanut muuta apua kuin sen perinteisen kuvan lautasmallista.

Tänä aamuna paino oli tasan 103kg. Se on alin minkä olen nähny 4-5 vuoteen. Kivaa!

VAIKKA eilen herkulteltiin epäterveellisesti, tänään kyllä myös hieman, mutta nyt taas jaksaa, koska se on lähempänä taas sataa

Hurraa, ei mennyt punasille eiliset kalorit vaikka en tippakaan ajatellut mitä suustani alas pistän. Tänään sitten tarkempana taas!
Ja Marinea, tsemppiä. Minä en kannata noita pussijuttuja, mutta toisille se varmasti sopii. Saa hyvän aloituksen ja sitä kautta innostusta korjaamaan ruokavaliotaan. Ei muuta kuin sinnikkyyttä ja sisua!

Kiitos tsempistä Tänään onkin ollut jo huomattavasti parempi fiilis. Elämäni ensimmäistä kertaa (kohta 35v) olen pystynyt noudattamaan pussikeittokuuria pidempään kuin yhden vuorokauden. Ei ole edes nälkä ja päänsärkykin katosi. Itku on silti herkässä. Ei tämä mitään pidempää varmaankaan tuo, mutta innostus laihduttamiseen vahvistuu päivä päivältä vaikka en ole vaa'alla vielä uskaltanutkaan käydä. Tarkoituksena olikin vain vähän puhdistaa elimistöä tällä 6 päivän kuurilla (mielessä pyörii koko ajan josko jatkaisi vielä ainakin pari päivää sen jälkeenkin) ja etsiä samalla ohjeita pysyvään ruokavalion muutokseen. Olisikohan tuo vähähiilihydraattinen ruokavalio hyvä tie? Olen avoin kaikille vinkeille ja ehdotuksille, sillä tiedän, että toiselle toimii joku mikä toiselle ei toimi ja siksi haluankin löytää juuri sen oman juttuni.

Mulla on ollu pudotusvapaaviikko ja sallittakoon se näin 15 viikon välein., joten jätetään painolukemat odottamaan aikaa parempaa (ensi viikkoa).

Teretulemas Marinea klubiin ... olet juuri oikeassa paikassa. Täältä löytyy ajatuksia, ideoita, kokemuksia, vertaistukea, klubin ruoka pylpyrät jne.

Mulle toi hiilarien vähentäminen on ollu ykkösasia, vaikka en oo lähelläkään karppausta. Protskuja ja rasvoja olen yrittänyt nauttia, kun eihän pelkillä rehuilla elä. Ja maittavia aterioita on ollut ullin kyllin.

Hellurei tänne kaikille tasapuolisesti

Mukamas ollu niin kauhea kiire ettei tännekään ole ehtinyt kirjotella

Tällä viikolla on taas kirjaamiset jääny,mut eipä se mitään ku on tässä kuitenki töissä juostu niin varmasti jokainen kalori minkä on syöny on kulutettu

Lenkille ois huomenna taas töiden jälkeen suunnattava ja taas uudella tarmolla uuteen viikkoon Hyvää tulosta otellen perjantaina