Moi

Huikealla 104 kg painolla minäkin tänne tungen. 2 kk kohta yksinäistä taaperrusta takana, mutta nyt haluaisin vähän vertaisseuraa. Lähdössä oli painoa 115 kg. Eli siis ne ihan helpot kilot on tiputettu. Pieni toive olisi kuitenkin kesäkuussa päästä tästä ryhmästä pois ja takaisin neuvolaan punnittavaksi. Eikös kaikki alle 100 kg siellä punnita?

Mä en oo uskaltanu nyt käydä ees vaa'alla.

Ahistaa taas, kun alkaa kesäiset kelit tulemaan ja taas iskee se paniikki ku ei oo oikeesti mitään järkevää vaatetta missä ei näyttäs hirveelle sotanorsulle.
Toisaalta kesäkelit kyl kannustaa taas liikkumaan ulkona. Siinäpähän voi kanssaihmiset kattoo, et siinä se läski nyt hikoilee

Jostain syystä itsellä tää turvotus ei nyt ala millään helpottaa vaikka syönkin säännöllisesti ja järkevästi. Ehkä se sit taas ku pääsee normaaleihin rytmeihin kiinni. Nyt kuitenkin vietän arkipäivät eri paikkakunnalla ja vlopuiksi matkustan aina Helsinkiin. Stressaa jonkun verran tää matkalaukkuelämä jo.

Shock, tervetuloa ryhmään, vaikket puntarille uskaltaudukaan. Toivottavasti panat yli 100, ettei tule tavoiteltua väärään suuntaan. Hymiö..

Noita ahdistavia tuntemuksia on mullakin aika usein. Mutta kun ihan järjellä asiaa ajattelee, kukaan ei katso että tossa se läski hikoilee, meitä on siellä muitakin! Ja kun oikein tarkkaan katsoo, niin aika paljon. Kaikenlaisia mahtuu mukaan ja kaikki sulautuvat joukkoon.

Tietysti sitä haluaisi näyttää hyvältä ja olla huomiotaherättävän hoikka ja kaunis ja fiksu, mutta kun tilanne on mikä on, voi ainoastaan laittaa puhtaat loimet päälle ja kulkea selkä suorana.

MInäkin täällä kauheasti neuvon. Huomenna on punnituspäivä ja mulla on tänään kaikki pallot punaisena ja kalorit hipoo kulutusta. Aamulla nähdään, ovatko viikon ponnistelut tuottaneet tulosta.

No niin, hyvinhän siinä kävi. Tämä viikko aloitetaan 300 grammaa kevyempänä kuin viime viikko. 25 kilon rajapyykki lähestyy. Hitaasti, mutta ihan varmasti. Ehkä. Sen on pakko.

Mä oon viime päivät ollu tosi vähällä syömisellä. En tiiä syönkö jopa liian vähän kun päätä särkee koko ajan. Ehkä se keho vaan taas totuttelee pienempään kalorimäärään.

Viikonloput on mulle ne hankalalimmat paikat kyl. Maistuu aina liian hyvälle se viinilasillinen rankan viikon jälkeen

Ja hopeapeili kyllä mä oon käyny vaa'alla jokunen viikko sitten ja sillon se näytti 108 ja risat Nyt en oo pariin viikkoon käyny punnarilla ku tiedän aina näin laihdutuksen alussa että jos paino ei tipu heti niin mun motivaatio lakkaa. Haluun eka sen kevyemmän fiiliksen ennen kuin alotan tuijottaa vaakaa

Minä taas olen syönyt kahtena edellisenä päivänä enemmän kuin kertaakaan viime marraskuun jälkeen. Vajeta jäi molempina päivinä vain 300 kaloria, ja se harmittaa. Mutta syöti mikä syöty.

En aio yrittää kompensoida tuota erhettä syömällä tänään liian vähän, koska siitä tulee just sitä päänsärkyä sekä nälkä, jota en kertakaikkiaan kestä! En pysty paastopäiviiin. Nälkäisenä mun alkaa tehdä mieli napsia kaikenlaista epäterveellistä. Tämän ei kuulu olla kidutusta!

Tänään aion tehdä broileriruokaa, koska kunnon annos kanaa pitää ainakin mun kokemukseni mukaan nälän poissa parhaiten. Ja uunijuureksia kylkeen, niin maha tulee täyteen ja ruokapäiväkirjakin näyttää vihreää valoa. Vaikeinta minusta on saada tarpeeksi oikeanlaista rasvaa, mutta kunnon loraus oliiviöljyä juuresten päälle kyllä auttaa asiaa.

Minä olin vuosikausia vaakakammoinen, ja paino nousi kymmeniä kiloja. Aina kun epäonnistun täällä, hylkään vaa'an, ja paino nousee. Nyt punnitsen kerran viikossa. Se on joka kerta hirveän stressin paikka, ja koko maailma romahtaa joka kerta kun paino ei olekaan laskenut ponnisteluista huolimatta. Silloin täältä saatu vertaistuki on pelastus.

Hei!

Uusvanha on palannut vissiinkin viiden vuoden tauon jälkeen Kiloklubiin kirjoittelemaan. Päiväkirjani kertoi, että vuonna 2012 olen viimeksi kirjoittanut.

Ajattelin liittyä ryhmään 120kg:n tavoittelijat, mutta huomasin, ettei siellä ole joulukuun jälkeen ollut keskustelua lainkaan

Tuo sata kiloa, tai oikeastaan 99kg on pitkän tähtäimen tavoitteeni tällä hetkellä, siitä ehkä sitten vielä alaspäin. Lähtöpaino vuosi sitten oli 165,8kg. Tänään vaaka näytti 126,2kg.

Nyt alkuun tavoittelen 120kg, sitten 115kg, 110kg jne

Saanko liittyä joukkoonne?

Vau Chanda miten paljon olet saanut painoa alaspäin vuodessa! Onnittelut siitä. Mikä on salaisuutesi?

Olet tervetullut tänne tavoittelemaan haamurajaa, mullakin on vielä aika matka sinne, ja hitaasti mennään tällä hetkellä. Mutta mennään silti.

Kiitos kovasti!

Hopeapeili,

en oikein osaa sanoa, mikä on salaisuuteni..
Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun tajusin painavani monta kymmentä kiloa enemmän kuin miesystäväni. Kaivelin myös pari valokuvaa joissa olen oikeasti sairaalloisen lihava. Siitä se sitten lähti.

Vuosiin en ollut liikkunut kunnolla. Aloitin siis todella varovasti, ja aloittelin vain hyötyliikunnalla. Pikkuhiljaa siihen lisättiin pienet kävelylenkit "tukihenkilöni" kanssa.

Nyt olen jonkin aikaa käynyt kävelemässä pari kertaa viikossa pidemmän lenkin, noin tunnin verran - plus miinus suuntaan tai toiseen. Maanantaina aloitin kuntosalilla, maanantaina käytiin Pt:n kanssa kuntosaliohjelma läpi ja sen jälkeen olen nyt käynyt ohjelman kahdesti läpi itsenäisesti. Maanantai, tiistai ja nyt tänään torstaina. Oli tarkoitus pitää tänään lepopäivä, mutta oli pakko pääästä höyryjä purkamaan, kun muuten olisi pää varmaan räjähtänyt. Parisuhde nostattaa tällä hetkellä kierroksia aika lahjakkaasti

Ruokavalion uusin myös täydellisesti. Herkut olen jättänyt pääsääntöisesti kauppaan. Herkuttelen Skyrin rahkoilla ja silloin tällöin zero cociksella Myös einekset olen jättänyt kauppaan. Teen lähes kaiken itse alusta alkaen. Minä, todellinen leipähiiri, olen onnistunut jättämään leivän lähes kokonaan pois! Usein iltapalalla otan siivun ruisleipää, kun muuten iltapalani silloin koostuu marjoista ja maustamattomasta jogurtista. Kasviksia olen lisännyt, kaupan pakastealtaasta on kätevä napata mukaan pussillinen vihanneksia Salaattia siihen kaveriksi. Proteiinia tarpeeksi niin ei nälkä yllätä niin herkästi.

Josta tulikin mieleen; Nyt ruoan laitoon!

Chanda, salaisuutesi on siis tavallinen elämä. Sitä minäkin yrittelen, paitsi etten vielä pysty kävelylenkeille huonon polveni takia. Sen pitäisi tulla paremmaksi, kun paino menee alle sadan. Tavoittelemista riittää.