Kiitos pienienkeli, näinpä täytyi tehdä. Nyt jo kuitenkin tajusin kopsata linkin suosikkeihini, tiedä vaikka viikon päästä oikeasti saisin muokattuakin vanhaa.

Kiitos myös Kipa 2 tsempityksistä. Mä en muista milloin olen painanut 75...yläasteella kai. Ja tietysti olin kamala läski jo silloin. Jospa olisin tiennyt millaista se oikeasti on.

Äkkiä nukkumaan, valvominen lihottaa

maanantaina, 20. tammikuuta 2014 klo 22:36 Supermama76 kirjoitti::
Moi!

Tickeriä en saa muokatuksi vaikka itkisin. Olen koettanut kopioida sen osoitteen kymmenesti varmaan, ja saan näkymään sen mutten muokattavassa muodossa. Osaisko joku neuvoa vielä tähänkin, kun en tuolta muualta ole löytänyt toimivaa ohjetta?

Kun teet tickeriä, laita siihen ekaan ruutuun pin-koodi. Kun sen koodin laittaa, on mahdollista päivittää tickeriä sitä klikkaamalla. Se sitten kysyy sen pin-koodin ja pystyy päivittämään pin:in alapuolelta Edit/Update Weight Data..

Mulla ei ole viimeisen viikon aikana mennyt kovin hyvin nämä syömiset. Olen ollut viimeisen viikon opintojen takia poissa kotoa, ja vaikka vaihtelu onkin mukavaa, tämä on nyt jollain tavalla sekoittanut ruokailujani. Pääosin olen syönyt ihan normaalisti, mutta ruokailuvälit ovat välillä venyneet turhan pitkiksi (=nälkä ennättää liian isoksi ja tulee syötyä helposti enemmän kuin olisi tarpeen) ja sitten on ollut päälle kyläilyjä ja kahvittelua ja ihan mielihaluja ja vähän itseni lohduttelua makealla, kun opinnot tuntuvat vaikeilta, aika on tullut välillä pitkäksi ja on vähän ihmissuhdehuoliakin. Alunperin tarkoitus oli, että palaan tänään kotiin, mutta minun onkin nyt käytännöllisintä jäädä tänne vielä ensi viikkoon. Onneksi miesystäväni tulee viikonloppuna tänne seurakseni, sen ajatteleminen ilahduttaa jo etukäteen.

Tällä hetkellä hermostuttaa jonkin verran se, kuinka paljon vahinkoa nuo ylimääräiset syömiset ovat aiheuttaneet painolleni. Oli luku sitten paljon tai vähän, olo olisi rauhallisempi jos tietäisin. Kotivaakaan pääsen sitten reilun viikon kuluttua. Tällä hetkellä toivon, että jospa saisin sen näyttämään samaa tai edes vähän pienempää lukua kuin reissuun lähtiessäni. Olo tuntuu turvonneelta, mutta en tiedä, johtuuko se psyykestä (siitä, että tiedän syöneeni turhia herkkuja yms.), oikeasta painonnoususta vai pian alkavien kuukautisten aiheuttamasta turvotuksesta. Luultavasti kaikista näistä.

Kokonaan en ole läskiksi heittänyt kuitenkaan. Olen pitänyt kirjaa syömisistäni tunnollisesti (joskus aiemmin olen tällaisissa tilanteissa jättänyt sen kokonaan ja todennut, että olkoon, ei tästä mitään tule) ja liikkunutkin säännöllisesti, käynyt joka päivä joko vesijuoksemassa tai kävelemässä ulkona.

Ei tässä kai auta kuin pitää kiinni näistä hyvistä asioista ja jatkaa eteenpäin, hetki ja askel kerrallaan. Viikon epätarkka syöminen tuntuu pitkältä ja paljolta, mutta luultavasti liioittelen nyt mielessäni sen merkitystä kokonaisuudelle. Yksi viikko on kuitenkin melko pieni osa elämääni, enkä kuitenkaan ole vetänyt tässä ruokaa ja ns. herkkujakaan kaksin käsin, vaikka ne runebergin tortut ja suklaapatukat ovat turhia olleetkin.

Ai niin vielä, olen miettinyt tuohon punnitusketjuun liittymistä, mutta ehkäpä odotan nyt ainakin sen että pääsen taas kotiin ja puntarin ääreen.

Iia_maria; minullekaan ei nuo reissussa syömiset ole helppoa; mutta pitäisi oppia tekamään viisaita valintoja reissussakin; no jospa sitä oppisi....ajan kanssa...toki jos reissuja tekee harvoin niin sillä ei ole suurtakaan vahinkoa saa pitkällä aikavälillä aikaiseksi. Eli välillä otettava rennostikin; ainakin minun. Nyt tavaoittelen 95kg;n painoa kiivaasti ja toivoisin sen saavuttavan 29.1.2014 mennessä; mutta täytyy sanoa että tiukkaa tekee ja on ihmeellistä jos siihen pääsisin...lähdemme reissuun tuona päivänä ja niitä plussia tulee silloin; mutta se on lohdullista että tähän mennessä noin viikossa olen saanut painoni lähtötilanteeseen ja tainnu mennä vähän allekin eli +-karkoitettua ja toivon saman linjan jatkuvan; toki parasta oli jos ei +kiloja tulisi ollenkaan....mahdotonta kuitenkin minulle ainakin toistaiseksi.
.
.
.

Ny se makean himo jäi sitte päälle
Tsempatkaa ny naista mäessä että pääsen siitä taas irti ja ruotuun, ny ei onnistu ei sitte mitenkään...

Kokeile Alma73 lyödä vetoa asiasta. Itselläni puolison kanssa veto, kumpi sortuu ensin hyvyyksiä, maksaa toiselle 100 euroa. Vaikka yhteisessä pesässä ollaan, niin kyllä tuo kummasti motivoi.

alma73 nyt vaan ajatrlemaan jotakin muuta; onnistuuko tuhota makeat talosta ja olla ostamatta niitä lisää; säännöllinen ruokarytmi ja riittävän suuri proteiini saanti sekä vähäinen hiilihydraattien määrä ovat auttaneet minua itseäni eteenpäin. Toki syön makeaakin mutta paljon vähemmänkuin aikaisemmin ja laatikossa odottelee nytkin suklaata ja englanninlakuja ja ois kiva syödä ne sieltä pois ; mutta saavat nyt olla; yritän sinnitellä reissuun asti eli ainakin vielä viikon; vähän reilun....toki voisin joulumakeusia käydä osramassa kaupasta varastoon ; mutta onneksi olen nyt nuukalla päällä enkä halua tuhlata enempää rahaa mitä on välttämättömyys kun ei kauheasti ole ylimääräistä ja on säästeltävä reissua varten eli pakkasen tyhjennys menossa meillä ja mahdollisimman vähän ostelen jos ei ole pakko...maitorahka loppuu kohta, salaattitarpeet samoin sekä juomista pitää ostella ; muuten aika hyvin on tuotteita tuolla pakkasessa...
.
.
.

lia maria yksi viikko ei todellakaan ole meitä lihottanut ennenkään, joten älä stressaa. Voisiko tässä vain olla se rapputasanne jossa huokaista, mutta ei lyödä läskiksi ?

Alma73. Voisiko ne Dietorellet, rusinat tms. olla avuksi? Muista syödä oikeita eväitä tarpeeksi usein. Minä ainakin syön nyt tiheämpään kuin hammaslääkäri suosittelis....pitäis alkaa xylipastilleja imeksimään. Jos et ole aspartaamikammoinen, olisko mitään light-mehujää?

Mä olen ostanut lapsille karkkia normisti, ja ne ei huutele mulle kun en kato tarkemmin...pari olen ottanut. Maitosuklaata ei kärsi olla näköpiirissä

Paljon tekstiä tullu siitä kun viimeksi oli aikaa lukea. Hyvä niin ja tervetuloa joukkoon japena!

Minulla on mennyt ihan kivasti ja olen selvinnyt karkkipäivästä ja uimahallireissusta, vielä ei ole makeanhimo ollut ylipääsemätön En kyllä sinänsä usko, että herkut olisivat niin pahoja pienissä määrissä, mutta haluan katsoa miten kauan pystyn olla ilman...

Hienoja pudottamisia on tullut ja liikkumiseenkin ollaan innostuttu. Ja teille, joille ei vielä ihan sujuvasti mene, kyllä se siitä kunhan ette anna periksi. Unohtakaa se huono eilinen ja katsokaa eteenpäin!

Syömisestä ja kuiduista on ollut puhetta. Itse noudatan siis KK menetelmää aika orjallisesti tällä hetkellä. Keskitys sekä palluroiden vihreäksi saamiseen että kalorimääriin. Olen nyt syönyt niin, että päivän toinen pääateria on kokonaan kasvisateria. Toimii minulle, koska kyllästyn helposti lihaan/kanaan/ kalaan, ja huomaan nyt jo voivani paljon paremmin

Kuituja saan täysjyväleivästä tai näkkäristä, mitä syön usemapia kertoja päivässä. Kärsin nimittäin edellisessä raskaudessa raskausdiabeteksestä ja sillon suositeltiin täysjyväleipää jokaisen aterian yhteydessä, että verensokeri pysyy tasaisena, se on jotenkin jäänyt pälle ( en muuten ole ollut leipäihminen).

Olin luennolla koskien kodin pitämistä siistinä/oragnisoimisessa ja siellä sanottiin, että kun jonkun asian tekee samalla tavalla 28 kertaa, siitä tulee tapa. Päteisköhän tämä myös elämäntapamuutokseen? Tuleekohan lenkkeilystä tapa 28 kerran jälkeen? Kohta se nähdään