Mulla vihdoinkin paino tippunut 69,2kg,mutta vielä on matkaa 60kg,mutta olen tyytyväinen kuitenkin.

^Onnittelut painon putoamisesta!

Tuli pompattua tänään vaa'alle ihan mielenkiinnosta ja näyttäisi siltä, että flunssasta huolimatta paino on edes vähän laskusuunnassa. Ensin tuli mieleen, että mistä moinen johtuukaan viikonlopun herkuttelun jälkeen, mutta tajusinpa sitten, että ruokahalu on ollut aika huono tämän flunssan kourissa. Yleensä on tuskallista syödä iltapalaksi pelkkä rahka marjoilla tai yksi ruisleipä, ja nyt yhtään enempää ei olisi maistunutkaan...

Pääsin vihdoinkin taas alle 65... Voi tätä ilon ja onnen päivää...
Kohtuullisesti sujuu ruokahommat, mutta liikunta vähäistä.

Miten te saatte itsenne tuon pimeään ja märkään lenkille? Haluaisin vain käpertyä sohvalle katsomaan jotain hyvää sarjaa. (HBO mielellään)
Suklaata en sentään mussuta.

Mulla on koira, niin se pakottaa tekemään edes jonkun sortin lenkit joka päivä. Eikä mulla anna luonto periksi luistella noista lenkeistä kovinkaan paljon. Minusta se näet menee vähän eläinrääkkäyksen puolelle, jos jatkuvasti tehtäs vaan jotain 15 min pikalenkkejä.

Koiralenkit menee vähän fiilispohjalta, mutta muut liikunnat ei. Lyön treenit ja juoksut kalenteriin ja niistä ei sitten enää luisteta, vaikka mikä olis. Minä en saa liikunnan jälkeen mitään endorfiiniryöppyä enkä todellakaan nauti itse tekemisestä. Kuka hullu siitä nyt nauttii? Sehän sattuu aivan saatanasti! Eli suomeksi sanottuna, minä en ikinä treenais, jos minä jäisin odottelemaan jotain kipinää siihen hommaan.
Enkä varsinkaan juoksis. Se on minusta NIIIIIN vastenmielistä hommaa.

Minulla on toki hyvä mieli treenin jälkeen, mutta se on enemmän vain sitä tyytyväisyyttä, että tuli tehtyä. Lisäksi tulokset motivoi. On aina hienoa, kun saa laittaa lisää rautaa tankoon.

Meilläkin on koira MUTTA se treenaa monta kertaa viikossa toisen ohjaajan kanssa (nykyään kun lopetin itse...) ja juoksee vapaasti omalla pihalla. Lenkeilläkin juoksee vapaana tossa lähimetsässä, joten myönnän, että näillä ilmoilla olen laiskistunut lenkkeilyn suhteen. Lenkit jäävät turhan usein lyhyehköksi liian hitaaksi lenkiksi... Eli ei ole omaksi kuntoiluksi. Pitäisi ehdottomasti tsempata tässä asiassa. Toisaalta, paras aika pidemmälle lenkille on silloin kun lapset saa nukkumaan, eli pilkkopimeään märkään pääsee lähtemään noin klo 21. Motivaatio on aika usein sillon kadoksissa... Myönnän myös, että liikunta on muutenkin vähän hakusessa just nyt.

Tämä flunssa on nyt kestänyt 2 viikkoa ja tämäkin aamu alkoi iloisesti päänsäryllä, yskänkohtauksilla ja tukkoisuudella. Alkaa tympiä ihan tosissaan.

Painon suhteen sentään iloista asiaa, 63.0 kg eli -400 g. Tällä hetkellä tuntuu, että se on flunssan kourissa lähtenyt lähinnä lihaksista. Mutta aivan sama, alaspäin on suunta. Tässähän pääsee kohta sovittelemaan farkkuja kaapista. Mulla on iso kasa pikkaisen pieniä farkkuja kaapissa ja yksille olin laittanut rajaksi, että sovitan niitä kun paino on alle 63 kg.

62.9 kg, eli 100 g alas. Suunta oikea, määrä vähäinen.

Mun paino ei putoa.
Viikonlopun herkuttelut kuittaa viikolla kertyneen vajeen, luulen ma.

Ruokapäiväkirjaa en ole pitänyt, kun se tuntuu niin työläältä. Lenkkeilykin virtuaalista. Siis katsonpa taas kerran peiliin...

^Mulla on ollut todella usein tuo ihan sama tilanne. Viikonloppuna antaa itselleen luvan ottaa vähän liian rennosti. Tykkään ideasta, että lauantaisin saa ottaa vähän rennommin, mutta helposti se menee siihen, että ottaa rennosti myös perjantaina ja sunnuntaina...

Just niin.
Ensin herkuttelen perjantaina, sitten onkin kiva jatkaa lauantaina. Sunnuntai menee sitten siinä samalla. Maanantaina häntä koipien välissä vaa'alle... Turvotusta ei voi pitää kestävänä selityksenä.

Tervehdys!

Mahtuuko mukaan 32v jojo-laihduttaja, joka tahtoisi vihdoinkin ulos tästä kierteestä?
Olen ollut "laiharilla" jo kaksi vuotta (kuopuksen synnyttyä) ja välillä painoin jo 58kg jutta dieetin ansiosta.
Syön kuitenkin niin iloon kuin suruunkin ja herkuttelen mielelläni juurikin koko viikonlopun pe-su...
Mulla on ollut vaikeat 2 vuotta terveysongelmien ja läheisen kuoleman vuoksi olen antanut itselleni " luvan" lohduttautua suklaalla ynnämuulla... Hyviä tekosyitähän nämä vain ovat. Urheilen aika säännöllisesti kuitenkin, harrastan juoksua (silloin kun olen terveenä, nyt välilevyvaivaa selässä) ja talvisin hiihtoa. Autoa ei ole ja arkiliikuntaa tulee mukavasti lasten kanssa, kävelen myös työmatkat ja kauppareissut.
Tänään kävin puntarilla, painan 71kg. Eli olen syönyt takaisin kaikki raskauskiloni (olen 159cm pitkä).

No eipä auta itku markkinoilla, tehty mitä tehty. Toivoisin vertaistukea taas yhteen rutistukseen, jonka toivon jäävän viimeisekseni. Ensi kesänä haluaisin olla omissa entisissä mitoissani, eli 55-60kg.