Täällä ollaan!

Elämässä on tapahtunut niin paljon, että Kiloklubi ei ole ollut päällimmäisenä mielessä. Ruokaan olen kiinnittänyt sen verran huomiota, että yritän pitää ravinnon kasvispainotteisena, liha on enemmänkin mauste. Olen myös pyrkinyt puhdistamaan suolistoa paljolla kuidulla. Jouduin keskiviikkona kuitenkin olemaan työpaikalla pari tuntia, minkä vuoksi olenkin siitä asti ollut taas kipeä.

Tänään vein opintovapaa-anomuksen työnantajalle ja teen siis ensi vuonna jotain muuta - joko opiskelen tai olen toisaalla töissä. Aika kivoja työpaikkoja on auki, ja mulla on tunne, että kaikki vaihtoehdot on tosi hyviä, myös se, että ihan vain opiskelen. Aika hieno fiilis.

Nyt odottelen miestä ja lapsia kotiin, uunissa on peruna-kanavuoka ja koko viikonlopuksi on paljon kivoja hommia. Voisinkin lähteä seuraavaksi irrottelemaan rikkinäisen vessanpöntönkannen, että saadaan uusi paikalleen.

Tsemppiä kaikille! Kyllä tämä tästä!

Sama täällä, elämä on liian kiireistä aktiivisempaan kiloklubeiluun. Ja toisaalta, nyt kun olen käyttänyt vain foorumia, tämä on jäänyt vähän irralliseksi. Mutta taustalta olen käynyt kurkkimassa mitä täällä jutellaan vaiko jutellaanko mitään.

Paino on noussut (!) lukemaan 64.6 kg. Olen pyrkinyt tekemään pieniä pysyviä muutoksia, fiilis oli jo hetkellisesti hyvä (mm pääsin eroon iltaherkuttelusta) mutta pettymys melkoinen, kun paino oli vain noussut!

Nyt on vähän ajatukset hukassa, mitä tässä pitäisi tehdä... Jotain sellaista, että paino lähtisi laskuun, vaikka hitaastikin.

Tsemppiä kaikille muille, eiköhän teillä paremmin mene kun allekirjoittaneella.

Hellou...

Tervetuloa Viivi-Tiivi ... täällä ketjussakin vissiin tarvitaan tsemppausta...näyttää porukka oikeesti aika hiljaiselta nykyjään....No kai se kuuluu asiaan välillä...

Täälä tilanne pysyny samana...kesä lähestyy ja tavoite uhkaavasti vielä kaukana. Mulla alko talviloma mutta en usko senkään tilannetta parantavan kun motivaatio on hukassa...herkut näyttää lystävän ...kesälomaan neljä viikkoa....edelleen töissä ollessa pytyn paremmin pitämään syömiset kurissa...nyt on tilanne todella paha...toivotaan ettei talven miinuskilot pääse varkain loman aikana takas... Miten te pidätte itsenne kurissa kesänaikana? Minulla taisi viimekesänä painoa tulla mut toissakesä oli niin kiireinen vapaallakin etten joutanutkaan hirveesti herkuttelemaan ylimääräistä...mut sit syksyn päälle paino nousi...eli näyttää olevan joka vuosi tämä muutaman kilon projekti jossain vaiheessa totta... jos rehellisiä ollaan.

Jos tänään tekis vähän puutarhatöitä niin olisi käsillä muuta tekemistä... Ainakin sää sallii rankankin työnteon kun helle ei ainakaan rajota puurtamista.

Mukavaa kesän alkua kaikille ja koitetaan pitää tämäkin ketju hengissä.

Merelle*, totta, oikeassa olet, paino on ihan ok. Mutta enemmän kuin numerot vaa'alla asiassa häiritsee oma olo, huono kunto ja vyötärön ympärys. Kropan malli on sellainen, että liikutaan aikalailla vaarallisen lukeman tienoilla.

Kysynpä täältä sitä mitä olen pohtinut aikani. Parhaat vinkkinne pieniin pysyviin muutoksiin, joilla painon (ja sen vyötärönympäryksen ) saisi laskuun?

Jokaisellahan meillä on omat tyylimme, mutta ehkäpä teidän muiden ajatuksista sais ideoita omaan projektiin. Olen itse nyt pyrkinyt lopettamaan klo 20 jälkeen syömisen, ja iltanapostelut jäi pois, mutta ilmeisesti se ei ollut tarpeeksi iso muutos kuitenkaan...

Kiitokset tervetuloa- toivotuksista!

Painonhallinta ei ole avaruusteidettä, ihan kuin Merelle sanoi, mutta on se välillä vaikeaa.

Pitää vain jaksaa uskoa siihen mitä tekee.

Kiva, että olette vielä kuulolla . Kesä on tosiaan haaste pitää ruokailujaan kontrollissa. Yritän mennä nyt tällä mallilla, mikä on ollut viime kuukausina. Vuoden alusta huhtikuun loppuun liikuin paljon, mutta en oikein tätä painon alenemista myönnä liikunnan ansioksi. Ainoastaan kiinteydyin ja lihaksistuin . Ruokailussa en ole laittanut kiellettyjen listalle muuta kuin juuston. Siinä ei aina ole kohtuutta. Voin ostaa toisinaan karkkia ja syödä pullaa. Jostain ihmeen syystä on nyt tullut sellainen fiilis, että miettii päivän aikana, että olenko syönyt jo jotain ylimääräistä tai herkkua ja onko varaa enää ottaa ylimääräistä. Lisäksi olen oppinut ajattelemaan, että kun on jotain hyvää, niin siitä voi ottaa vain osan. Varttitunnin kuluttua herkuttelusta ei ole merkitystä söikö kokonaisen pullan vai puolikkaan. Illalla olen ottanut iltapalaa, minkä olen tähän saakka kieltänyt itseltä. Olen jättänyt päivällisen vajaaksi, minkä ansiosta syön sitten leipää. Syöminen on tainnut muuttua nälän tunnusteluksi eli kun tuntuu, että kohta alkaa tulemaan nälkä, otan jotain pientä välipalaa. Kun syö rauhallisesti ja tunnustelee tyytyväisyyttä voi vähäinenkin riittää. Jos menee liian nälkäiseksi ei mikään enää riitä ja menee ahmimiseksi.

Ihan totta on, että silloin kun elämässä on paljon hässäkkää ei laihduttaminen ole ensimmäinen prioriteetti. Mutta yritetään kaikesta huolimatta. Ja niitä negatiivisia fiiliksiä voi kertoa, koska tsemppiryhmähän tämä on . Tiedän kyllä itsestäkin, että kun menee heikosti niin ei jaksa tulla tänne sitä hehkuttamaan.

Yritetään pysyä kanavalla ja tsempataan toisia, jotta kesä ei mene totaaliseen repsahdukseen vaan on vain pieniä repsahteluja .

Tuota samaa asiaa olen minäkin pohtinut; voi valita syökö ison vai pienen pullan. Puolen tunnin päästä suussa ei maistu se kummanko söit, mutta lopputuloksessa (painossa) nämä päätökset tulevat jossain vaiheessa näkymään.

Heips
Me ollaan jo vuosia syöty puolison kanssa , kun ollaan kauppareissuillamme käyty kahvilla, niin pulla tai leivos puoliksi. Se on kyllä ihan riittävä ja tuleepa tyydytettyä kahvilassa käynti puolilla kaloreilla Tosin jotkut saattaa katsoa, etteikö noi raaski ostaa kuin yhden paakkelsin


Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille

Kasvion kasaaminen sai selailemaan vanhoja kuvia, josko sieltä löytäisi jotain käyttökelpoista. Törmäsin sitten kansioon, jossa oli kuvia muuton ajalta eli viiden vuoden takaa. Olin sen verran hoikan ja kivan näköinen, että ajatus niiden muutaman kilon pudottamisesta houkuttelee taas. Mieskin katsoi, että olitpas hoikka! Oli se itsekin aika monta kiloa kevyempi - ja molemmat tietysti sen viisi vuotta nuorempia.

Ajattelin nyt taas ryhdistäytyä ennen kaikkea kasvisten syönnissä, ruokapäiväkirjan pitämisessä ja veden juonnissa. Nyt kun olen ollut lähinnä kotona, ei ole samanlaista rytmiä kuin töissä, ja siksi juominen meinaa unohtua, ja jano tuntuu sitten muka nälkänä.

Suunnittelin, että kirjailen taas syömiset ylös, ja herkkuja syön vasta sitten, kun kilo kasviksia on päivälle täynnä. Yleensä se tulee kyllä helposti, mutta viime aikoina on maistunut aika hyvin makkaramunakkaat ja sämpylät. Mitäs teen niin hyviä.

Maha täyteen kasviksia on siis mun paras kikka. Ei tuu syötyä herkkuja ainakaan nälkään.

Tänään aamulla sain laitettua päälleni hameen, joka oli viimeksi käytössä kesällä 2006! Hame odotti siis kymmenen vuotta kaapissa, että pääsee jälleen käyttöön! Mikä ihana fiilis!

Tosin samassa kaapissa odotti vaalea pellavajakkupuku... aika oli ajanut sen puvun ohitse eli se meni sitten suoraan päätä kierrätykseen. Kaikki nämä vuodet olen sitä uskollisesti kuljettanut mukana ja nyt kun mahtuisi päälle, se on auttamatta vanhanaikainen. Mutta yksi hame sentään jäi. Me like!