Kyllä minäki aamiaisen puolesta puhun, itsellä oli myös tuo pelko että jos päivän mittaan syö paljon jo niin illalla paukkuu kalorirajat yli niin että roiske käy. Vaan ka eipä ookaan niin käynyt! Ihmeellistä sinänsä.

Täytyy nyt vähän avautua vaaoista. Ja miten ne mua ÄRSYTTÄÄ. Eilen kävin aamupainon mittaamassa kuntosalilla, näytti 65 ja jotain. No en sitä usko koska se näyttää liian vähän. Täällä kotona vaaka (sellanen aataminaikuinen viisarivaaka) näyttäisi ehkä olevan 67 kohdalla aamupainossa. Ja tänään kävin aamupalan ja tunnin siivoamisen jälkeen sellasella tarkalla vaa'alla joka näytti yli 68. Eli mitäpä näistä nyt uskoisi?! Mrrh. En aio painoa tänne päivittää ennen kun mulla on sellanen vaaka jolla käyn jatkuvasti, siihen asti mennään terveellisesti ja hyvinvoivana eteenpäin vaakojen lukemista välittämättä. Tai yritetään ainakin!

Minä olen koko ikäni ollut sellainen, että aamuisin ei ruoka ole maittanut. Monta aamua on mennyt pelkän tee kupin voimalla tai yhden kuivan ruisleipäpalasen energialla. Nyttemmin olen yrittänyt satsata aamupalaan, vaikka aamusyönti niin kamalan vaikealta välillä tuntuukin (ei vain tahdo maistua).
Edistystä on jopa tapahtunut jo sen verran, että olen saanut sen ruisleivän päälle lisättyä mm. kinkkua ja kurkkua ja joinain aamuina seuraksi syön jogurttin tai jonkun hedelmän. Ostin itselleni testattavaksi jopa weetabix-muroja, mutta ne ei oikein maistu millekään (sopan kanssa söisin kyllä, mutta kun lapset ehtivät syövät sen sopan aina).
Pikkuhiljaa opettelee, ei niitä muutoksia aina yhdessä yössä pysty tekemään... vanhoista tavoista on välillä niin vaikeaa päästä eroon

Aamupalasta: äänestän ehdottomasti sen puolesta!

itse olen aina kyennyt syömään aamupalan, liekö kotona opittua / pakotettua Senhän ei tarvitse olla suuren suuri, minulla nykyään esim 1 ruisleipäviipale kunnon päällyksillä. Ennen lounasta syön vielä välipalan, esim rahkaa ja marjoja... Oma syöminen on muuttunut selvästikin aamupäiväpainotteiseksi ja yleensä klo 17 päivällisen jälkeen ei teekään enää ruokaa mieli koko iltana.

Ei sitä aamupalaa kannata pelätä, tärkeintä on mitä koko päivän aikana syö!

Hyvin hyvin hitaasti tuntuu tavoite lähestyvän. Nyt tuli sentään pitkästä aikaa edes 300 g viikkopudotusta. No, jos positiivisia asioita etsii, niin tämän vuoden aikana on suunta ollut jatkuvasti alaspäin, pois lukien yhtenä viikkona, jolloin paino pysyi samana.

Ai, kuinka kaipaan silti väliin vaikka -700 g viikkoa Urakkaa on edessä kuitenkin vielä ihan riittävästi, tosin normaalipainon sisällä jo (just ja just) liikutaan.

Huomenna ois taas aika nousta puntarille ja kyllä hirvittää. Niinku tossa alkuviikosta puhuttiin, niin kyllä on helle ja sit viel toi kortisonikuuri kyllä niin turvottanu. Lohtuna on se, että kuuria on jäljellä enää viis päivää ja helteetkin loppuu , niin ehkä se paino sit tipahtaa nopeammin kuin arvaankaan. On ollu jotenkin turhauttavaa noudattaa tätä vähähiilihydraattista ruokavaliotakin, kun ei se missään näy.

Mie oon huomannut, että maanantai aamuna oon aina painavimmillani ja loppuviikkoa kohti taas kevenee. Su ja ma aamujen mittausten välillä voi olla yli 1kg heitto.
Luultavasti johtuu siitä, että viikonloppuna tulee syötyä vähän reilummin ja epäterveellisemmin ja se sitten kolahtaa maanantaina mittariin.

riskan mainitsema maanantaipaino on tuttu minullekin. Siksipä tällä kertaa otin uuden elämäntavan aloituksen keskelle viikkoa ja siitä jäi punnituspäiväksi tarkoituksella torstai

Maanantai-aamut on muutenkin ihan tarpeeksi ankeita. En halua pilata niitä vielä punnituksellakin

Vaikka totuuden nimissä on kai sanottava, että kyllähän se on ihan sama, minkä päivän viikosta valitsee punnitukselleen. Käyrän suuntahan siinä ratkaisee, eikä se, olisiko sitä piirun kevyempi eilen, tänään vai huomenna.

AAMUPALASTA: Minulla on suuri vaikutus päivän syömisiin sillä, millaisen aamupalan syön. Reilu aamupala, jossa kuitenkin sisältö kohdillaan (puuroa, protskulähde, marjakeittoa) pitää hyvin nälkää ilman että kaloreita tulisi liikaa. Toisaalta proteiinipitoinen aamupala (munakas & kasvikset tms) toimii myös hyvin. Loppupäivän aineenvaihdunta toimii säpäkästi ja 'näläkä' tulee ajallaan.

Nyt olen hyppinyt kaikkien sääntöjen vastaisesti vaakalla joka aamu. Se pitää hyvin kurissa ja tsemppaa, jos näkee 100g pudotuksen. Nepal läskillä lukutaitoa - punnitus lähestyy!

Mäkin oon nyt punninnut vähän turhan ahkerasti Juurikin tuon lähestyvän loppupunnituksen vuoksi. Oon kaverini kanssa menossa vissiinkin ensi keskiviikkona loppupunnitukseen ja tarkoitus on tietysti puristaa kaikki irtoavat läskigrammat pois ennen sitä. Tavoitteena mulla oli kaksi kiloa pudotusta ja se varmaankin toteutuu myös. Nyt on just siinä hilkulla.

Voi että kun saisin nyt jumin pois, vielä olisi aikaa toukokuun viimeiseen perjantaihin ja punnitukseen vaikka kuin kivasti. Nyt vaan hakemaan niitä juminpoistoketjuja... Saattais hyvällä tuurilla (ja keplottelemalla nesteillä ja vaatteilla ennen punnitusta) saada vielä kilon pois. Kalliita kiloja, sanon ma.