Voi että...viimeisen puolitoista vuotta paino on nyt sahaillu 73-77 välillä iloisesti. Tuossa jo pääsin taas hyvään vauhtiin ja alitin sen 74:senkin, mutta eikös sitten...mumpsmumpsmumps...syksy, hyvinhyvin rankka sellainen sai taas aikaan sen, että paino tänä aamuna 75,5kg. Pitäisi kai olla tyytyväinen, että homma ei sen pahemmin ole karannu käsistä, mutta kyllä se taas ketuttaa...

No, turha sitä on ketään muuta tai säitä tai *askaa onnea syytellä...eiku niskasta kiinni ja hommiin taas. Eli siis tätä kautta taas sitä motivaatiota hakemaan. Hyvää alkavaa vkoa.

Kiittää ja kumartaa ja häippäsee seuraavaan ryhmään -> 65Kg

elen90, sun tarina kuulostaa niiiin tutulta. Mulla on itselläni ollut ihan sama kuvio. Kesään asti ruokavalio pysyi tosi tiukkana, mutta koko syksy ollut taistelua, jotta ei tulisi kiloja lisää, ja onhan niitä siltikin tullut 1-2. Viime viikonloppuna mätin taas illanistujaisissa herkkuja kuin viimeistä päivää ja olin vielä tänä aamunakin ihan turvonnut.

Oi mistä löytäisi sen motivaation taas?

Tänään puntari näytti 73,1kg. Eli pian on välitavoite saavutettu Liikuntauolla ollaan nyt, kun kauhia räkätauti kävi kimppuun. Tsemppiä kaikille!

elen90, täällä myös yksi suklaanhimosta kärsivä laihduttelija. Päätin lokakuussa, että nyt menee "korkki kiinni" . Kun huomasin, että on onhan typerää nähdä kamala vaiva suunnittelemalla syömisiään ja liikkumalla lähes joka päivä, jos sitten onnistuu vetämään vessasta koko homman viikonloppuna tai vaikka joka ilta, ja vaan sen takia, että en osaa syödä herkkuja kohtuudella. Nyt olen ollut lakossa ja sortunut luvankanssa vain juhlissa (synttärit, ravintolailta yms.), joita on muutama tähän aikaan sattunut, mutta muuten olen ohittanut viikonloppukarkkihyllyt hampasta purren.
Himo on helpottanut ja uskon, että kun jouluaattona avaan suklaarasian ja päätän lakkoni, niin voin olla itseeni tyytyväinen . En tiedä opinko tästä mitään, mutta ainakin tämä lakko on avannut silmiäni syömiäni herkkumääriä kohtaan. Se minkä minä luokittelin vähäksi...olikin oikeasti aika paljon. Joten tsemppiä kaikille herkkujen kanssa kamppaileville...kohtuus ei ole aina helppoa.

Mäkin täältä taustalta ilmottaudun tän ketjun seurailijaks!

Tavoitteena ensin 70kg, mut sen jälkeen ehkä vielä pari kiloa pois. 79,5kg näytti puntari tuossa lokakuun lopulla, ja Cambridgen avulla oon nyt lukemissa 72,9kg, eli tavoite lähestyy hyvää vauhtia! Oon viimeset 10 v. ollu semmonen vähän pyöreä, ja nyt kyllästyin siihen. Tuntuu ihanalta olla normaalipainoinen eikä aina lievästi ylipainoinen.

Liikuntaa pitäis vielä lisätä ihan vaan yleisen terveyden takia. Hassua, et periaatteessa pystyn kyllä koukuttamaan itteni johonki liikuntaan, esim. uintiin, zumbaan, kuntosalille tms. kunhan pääsen niissä vauhtiin. Ja silloin nautin liikunnasta paljon. Mutta se alkuun pääseminen onkin usein se vaikein juttu. Kun useimmiten vaan laiskottaa ja työpäivän jälkeen sohva kutsuu. Ja silloin ei sitä motivaatiota jotenki meinaa millään löytyä. Mut en taida olla ainoa, joka kamppailee tän asian kans.

Oon yrittäny keksiä erilaisia käytännöllisiä keinoja, joilla tulis lähdettyä paremmin liikkumaan. Esim. että otan salikamat mukaan työpaikalle, josta meen suoraan salille. Tai että kirjotan kalenteriin, milloin oisin menossa liikkumaan. Tai että pyydän kaveria mukaan johonki tiettyyn jumppaan. Osittain nää auttaa, mut täytyy sen liikuntalajinkin tietysti olla mieluinen. Nyt oottelen läheisten laskettelurinteiden valmistumista, että pääsis sitä taas kokeilee.

Tsemppiä kaikille!

Ihan pikkuhiljaa minäkin hiivin tänne päin. Vielä lukemat kolkuttelevat 78:aa, mutta tahdonvoimalla niitäkin ravistellaan! Hiljalleen mutta varmasti.

Meikäläisen painonpudotushistoria eroaa aika lailla normaalitarinoista. Lähdin reppureissaamaan maailman ympäri kokeakseni enemmän mutta myös ravistaakseni perusturvallisuutta. Taivalta on takana nyt kuukausia ja matkalle on jäänyt kiloja mukavasti.

Mutta ny kaivattaisiin sitä kuuluisaa tsemppaamista!

Jotenkin päässäni kaikuu tällä hetkellä ajatus "Olen jo laihtunut niin rutkasti, että eiköhän ny voi hyvällä omallatunnolla rauhoittua hetkeksi. Mutta kun ei voi! Pieni tauko herkkuineen ja kaikki vaiva on ollut turhaa. Varsinkaan, kun en ole laihtunut rutkasti - painonpudotus on vasta aluillaan.

Mikä teitä tsemppaa jatkamaan eteenpäin? Mikä on kannustanut selättämään väsymyksen ja innostanut jatkamaan urakkaa?

Moikka vaan kaíkille pitkästä aikaa. Häntä koipien välissä joudun tunnustamaan, että koko uusi urakka ja elämä on mennyt ihan päin p#"¤ttä jos nätisti sanotaan. Kai se liki kahden vuoden jumi van otti liian lujille ja päästin ohjat kokonaan käsistäni. Tulos parissa kuukaudessa: plus kymmenen kiloa. Jiihaa. Eli nyt sitten 84 kiloisena koitan taas saada kiloja sinne 74 kieppeille. Oma vika, ei voi muuta sanoa, vaikkakin LIEVÄSTI tympii että menee usea vuosi että saan painon putoamaan, sinnittelen lähes kaksi vuotta samoissa lukemissa ja saan kymmenen kiloa takas parissa kuussa...!!!
No kitinät sikseen, kuntosalilla on taas käyty ja juoksulenkkiä paukkasta, ilokseni huomasin, ettei juoksukunto ole mihinkään laskenut ja aamulla teinkin taas 5 kilsan lenkin puoleen tuntiin. Toivottavasti nää 10kg menis vähän joutusammin nyt alas. Ryhmää en suostu vaihtamaan!!!

Lähettelen täältä paljon tsemppihuutoja ja kannustuksia kaikille!

Itteäni kannustaa se, että kun on päässy alkuun ja näkee tuloksia: vaatteet alkaa roikkua ja on kevyempi liikuttaa itteään. Toki itelläni vaikuttaa varmasti paljon myös tuo keventymistapa, eli nopea vähäenerginen dieetti. Saa niitä tuloksia näkymään nopeammin.

Mua kannustaa paljon myös työkavereiden, aviomiehen, oman äidin ja siskon kommentit mun muuttuneesta ulkonäöstä. Oonkin siinä aika onnellisessa asemassa, kun on tukijoita. Oon avoimesti kertonu kaikille läheisimmilleni, että yritän hoikistua ja sanonu niille, et millaiset kommentit mua kannustaa. Että en halua kuulla latteita kohteliaisuuksia, että "no eihän sun tartte laihtua" , vaan oikeaa kannustusta siinä mihin oon ryhtyny.

Niin ja oli hassua kun yks päivä venyttelin, niin sainkin helposti tehtyä semmoisia liikkeitä, joissa aiemmin maha oli vähän tukalasti edessä. Uskomattoman hienolta tuntui.

Tsemppiä Putikka! Tiedän tunteen, kun paino vaan singahtaa takas ylös eikä oikein ees ehdi tekee mitään tai motivoitumaan uudestaan. Mut kiva et juoksukunto on tallella, se varmasti auttaa! Vaikken tunnekaan sua, jotenki uskon että onnistut pudottamaan ne 10 kiloa nopeammin kuin viimeks. Mukavaa viikonloppua!

Kiitos Strawberry Time, tsemppi auttaa aina! En aio nyt puntarilla käydä ainakaan pariin viikkoon, tunnen kropastani, ettei mitään ole vielä tapahtunut ja vaikka sen tiedostankin, en halua nähdä sitä puntarista..

Joten ei muuta kuin tsemppiä vaan kaikille ja StrawberryTime, tuohan se just on se kaikkein mahtavin juttu kun huomaa vaatteista, että ne on oikeasti isoja!!