Minä kannatan myös raejuustoa puuron terästäjänä tai 'silmänä'. Minusta on erityisen hyvää sellainen vähän kosteampi ja pehmeämpi raejuusto marjapuuron kanssa. Laitan marjapuuroon mukaan mehumaijasta mehun teosta jäänyttä marjakuitua. Tulee kuitua, makua ja vähän makeutta. Pitää nälkää hyvin ja vatsa tykkää myös. Ja tulee kasvatetut tai kerätyt marjat käytettyä kokonaan. Joskus aiemmin kompostoin muhjun, mutta tämä oli hyvä keksintö. Puurosta tulee parempaa ja vaihtelevampaa.

Ehkä raejuustopuuro ansaitsee mahdollisuuden... tai sit ne voi vaan syödä samalla aterialla erikseen Jokonen, joko kokeilit?

En ehkä oo suuri kulinaristi, mutta en toisaalta pysty hedonistiselle itselleni perustelemaan minkään syömistä pelkästään sillä että "nyt on kyllä ravintoarvot kunnossa", jos ruoka ei muuten houkuta. Haluan nauttia siitä mitä syön, vaikka sitten pienempiä määriä. Ja mieluiten seurassa, oon sosiaalinen ruokailija.

Hirvittää katsoa, kun noissa telkkarin superdieeteissä ihmiset vetää päivästä toiseen jotain ilman rasvaa paistettuja kanafileitä pakasterasiasta YKSIN, kun dieetillä ei mukamas voi syödä tavallista ruokaa työkavereiden/puolison/perheen/kenenkään kanssa. Ja iänikuista maitorahkaa on vissiin kans pakko lusikoida naamaan vaikka kuinka kyllästyttäis. Ruoka irrotetaan sosiaalisuudesta ja nautinnosta ja se on vaan tankkaamista, ja se tuntuu surulliselta. Ruuan merkitys osana kulttuuria sivuutetaan.

Miten sellasta matemaattista ravitsemusta kukaan jaksaa kovin kauaa, jos ruoka ei ole hyvää ja ruokailut mukavia?

(Oho, tulipas nyt vähän avauduttua. Oikeesti en oo ees kattonu niitä laihdutusohjelmia kuin ehkä pari jaksoa, joten en ihan kunnolla tiedä mistä puhun )

Joo jokin balanssi tohon varmaan pitää saada. Että ei mene herkutteluksi koko elämä, mutta ei askeesiinkaan.
Hyvä voi olla kevyttä tai kalorikkaamman määrä voi olla kohtuullinen. Ja sitten kun sen croissantin vetää, sen muistaa sit kanssa. Tai kai sitä kukin taaplaa tyylillään omaa ruokapyramidiaan, mutta omalla kohdalla täytyy olla balanssia. Ääri-ilmiöihin en pysty kykeneen, enkä motivoidu.

Täten raportoin raejuustopuurosta: ihan hyvää, yllättäen. Marjojen kanssa toimi. Oli hurjan ruokaisaa, ei ole nälkä yhtään vaikka kaloreita on "jäljellä" tälle päivälle. Kiitos vinkistä.

Oon Koiramuorin kanssa samaa mieltä balanssista. Jos elinikäisiä muutoksia haluaa, niin ei voi olla äärirajoilla koko ajan. Kaikkea kohtuudella (paitsi mun kohdalla sokeria, sen suhteen pidettävä melkein nollatoleranssi).

Oli muuten hassu fiilis käydä pitkästä aikaa R-kioskilla. Hain passia ja sitä piti aikalukon takia odotella muutama minuutti. Siinä oli sitten aikaa katsella ympärilleen, ja tuli samanlainen fiilis kuin lapsena ruotsinlaivan taxfreen viinaosastolla: mieletön määrä kaikkia värikkäitä ja periaatteessa varmaan houkuttelevia pakkauksia, mutta kuitenkin sillä lailla ulkopuolinen olo, että mikään noista ei kyllä oo mulle. Kun eihän ärrällä oikein muuta näytä olevan ku makeisia ja "herkkuja" joka lähtöön. Oon ehkä sopivan vieraantunut karkeista, kun ne ei näyttäytyneet mulle millään lailla houkuttelevina

Muuten ollut kyllä hirveät naposteluhimot muutaman päivän. Onneksi kotoa on löytynyt hyvänlaatuisia naposteltavia – pähkinöitä ja mulperimarjoja. Ne sisältää onneksi muuta kuin tyhjiä sokereita. Oonkohan syönyt jotenkin vajaita aterioita, kun niiden välillä on tehnyt koko ajan mieli jotain

Pienin töpöaskelin kuitenkin kohti tavoitetta: vihdoin sain taas siirtää tickeriä, vaikka sitten vain 100g. Mökiltä hankitut turvotukset ovat lähteneet, paino jokseenkin sama kuin oli ennen flunssaa. Päivän lukema 70,7 kg

Hei kaikki! Mun virallinen punnitus näytti tänään 69,6, eli paitsi että olen uudella kymmenyksellä, paino on pudonnut viikossa puoli kiloa ja vyötäröltä on lähtenyt viikossa 2 cm! Kauan eläköön raejuustopuuro.

Mutta kyllä, periaatteesta vastustan sellaista "tankkaamista" ilman mitään ruokanautintoa. Saa nähdä miten kestävää tämä munkaan meininki on: olen nyt hirmu motivoitunut kyttäämään syömisiä ja välttämään kaikkea hyvää, mutta sellaista "kaikkea kohtuudella"-asennetta haluaisin pidemmän aikavälin tavoitteena pitää tämän kieltäytymispainotteisen linjan sijaan. Having said this, söin torstaina kakkua ja ah miten oli hyvää.

Mutta jee, alle 70! Jos olen ensi viikollakin alle sen, alan uskoa tulokseen!

Hienoa Jokonen! Kiva, että raejuustopuuro maistui.

Mulla on mennyt vähän niin ja näin pari päivää. Eilen päivällisen syöminen venyi niin pitlään, että nälkä pääsi kiljuvaksi. Vetäsinkin sitten falafel annoksen lohkoperunoilla ja jälkkäriks jätskiä ja lakua. Oli aika turvonnut olo aamulla.

Tänään oli aamulla niin kiire, että jäi aamiainen väliin ja se kostautui sitten illalla siten, että ahmin kaksi pussia niitä proteiinisipsejä. Tosi terveellistä!

Nyt yritän päästä takaisin GFG-ruotuun huomenna.

Sain ikävän muistutuksen siiä, että olen oikeasti LÄSKi, kun kävin kaupoissa etsimässä talvitakkia tänään. Kaikki kiristivät. Mun piti ottaa lopulta koko XL. Miten sitä unohtaakaan kuinka läski oikeasti on siloin kun vain käyttää omia vanhoja vaatteita. Sitten sovituskopissa ihra vyöryy joka paikkaan.

Niin se käy mullakin, sovituskoppi on totuuden paikka. Joku vaate näyttää niin kivalta mutta kun alat sovittaa niin äh...ei mene kuin alkua vaatteesta ja loppu jää auki..mutta tään ketjun nimihän on 70 kg tavoittelijat ja siihen pyrimme.

Tuolla toisella foorumilla ihania onnistumis kokemuksia kuvineen.
Minä taas tein ulkotöitä ja puolukoita kävin vielä poimimassa niin ruoka kuin unehtui ja nyt sitten näkkäriä, marjapuuroa, pähkinää. yms vielä syömättä..ihana lauantai ilta ja saa nautia hyvällä omalla tunnolla..

Tsemppiä kaikille!

Oho ja vau, Jokonen! Pitäis varmaan meikäläisenkin siirtyä raejuustopuuroon

Kurjat sovituskopit, kauheita paikkoja. En prampusher tietenkään tiedä sun mittoja, mutta painon ja BMI:n perusteella uskallan väittää, et jos sun koko on XL niin sit mitotus on kyl pieni. Joku nuorisomerkki? Et oo kuitenkaan hirveen kaukana normaalipainosta.

Pieni karhu, Vero Modan takin ostin. L-koko kiristi vatsasta ja pyllyn ympäriltä. Olin jotenki siinä uskossa, että L olisi mulle sopiva, mutta oon lihonnut salakavalasti pikku hiljaa niin paljon, että ei mennytkään. Se on tosi outoa, kun kehon mitat muuttuu lihoessa tai laihtuessa. Siinä ei meinaa itse pysyä perässä. Kun viimeksi laihduin, ostin kauan aikaa liian isoja vaatteita.