Tänään 99 kilon alitus. Oli niin kivaa nähdä 98-alkuista numeroa <3

Tänään 98,4, eli kohta olen kyllä varma siitä, että kuulun tähän ryhmään (kun edelleen kirjoittelen myös 100 kg tavoittelijoissa).

Paino tuntuu nyt pyörivän 97-99 kilossa, vaikka mitä tekisi. Odotan ensi viikolle luvattua viileämpää säätä, josko sen myötä keventyisi olokin. Nyt maistuu rasva ja suola, vaikkei kunnon ruoka niin maistukaan.

Muksuliina heitti mielenkiintoisen kysymyksen:

Millainen teidän minäkuvanne on? Itse en ole oikein koskaan mieltänyt itseäni "lihavaksi", vaikka BMI on 34. Pikemminkin huomaan edelleen yllättyväni valokuvista tai peilikuvastani, että "oho, noinko lihavalta näytän". Ja tulee häpeän tunne.

Kun siis: hyvin vahvasti sama. Olen ollut pitkään aika pyöreä, mutta se että olen obeesi on aika shokki minulle valokuvissa ja ohimennen peilissä nähtynä. Kotipeilin edessä osaa jotenkin olla ryhtevästi, mutta ne kauppojen sivupeilaukset näyttävät aika pahalta. Eikä olemuksestani saa hoikan oloista kuvaa edes kasvoista enää, vaikka yrittäisi. Viihdyin tosi hyvin jossain 78 kilon tietämillä ja se on ensisijainen tavoitteeni vaikkei kai ihan normaalipainossa vielä, mutta tosiaan joku tuollainen 85 olisi ihan hyvä tasapainottelupiste myös, että ehtisi taas tottua muuttuneeseen olemukseen. Vaatteita sille koolle minulla olisi varastossa hyvin, tälle nykyiselle koolle onkin sitten vähemmän. Muutaman uuden sopivan vaatteen ostin tällä viikolla, kun kerran nyt ollaan tässä ja näillä mennään.

Myyria, kiva kuulla, että on muitakin ihmisiä joilla on samanlaisia tuntemuksia.

Tänään jäin miettimään, mihin vaatekokoon haluaisin palata, ja sanoisin, että olisi ihanaa, jos voisin taas käyttää kokoa 40-42 (yläkroppa) ja 42-44 alakroppa (minulla siis ylä- ja alakroppa hieman "eri paria"). Minulla on mekko koossa 40 tai 42, joka olisi aivan ihanaa saada pukea päälle taas! No, tästä on ainakin kiva unelmoida.

Ostin juuri ennen koronapandemian alkua uuden, kalliin vaatesetin töihin. No, nyt näyttää siltä, että jäävät käyttämättä. En jaksa kuitenkaan ottaa siitä stressiä, vaan ajattelen, että mielelläni ostan uudet, pienemmät vaatteet, jos tarve vaatii. Jään kuitenkin mahdollisuuksien mukaan etätöihin niin paljon kuin pystyn syksyllä, ja silloin riittää kun on mitkä tahansa verkkarit.

Eilen olin muuten illalla hölkkälenkillä, ja mielestäni kroppa tuntuu jo hieman kevyemmältä eikä vatsa hölskynyt niin pahasti. Tuntui hyvältä.

Mulla suunta on nyt ihan väärä. Sunnuntaina oli synttärijuhlat, ja niistä jäi herkkuja, joiden syömistä sitten jatkoin. Nyt viikon aikana on näemmä tullut melkein kilo lisää! Vielä alle 100 kg, mutta kohta joudun palaamaan 100 kg tavoittelijoihin, jos tämä jatkuu.
Asiaa ei nyt auta lainkaan se, että olen nukkunut tosi huonosti, jolloin herkkujakin tulee syötyä helpommin ja liikkuminen on vähentynyt, kun väsyneenä ei jaksa lähteä lenkille. Työpäivät ovat myös venyneet. Toissapäivänä töissä puoli kolmeen saakka - siis yöllä. Olin aloittanut 8.30 aamulla, joten tulihan tuossa työpäivää...
Eilen illalla menin nukkumaan ihan normiaikaan 22-aikaan, mutta heräsin 1.30 yöllä ja olin hereillä puoli viiteen asti. Sitten mies herätti töihin 8-aikaan, eli vajaaksi jäi tämäkin yö. Onneksi saa olla etätöissä, ettei tarvitse herätä kovin paljon ennen työpäivän alkamista. Tuntuu, että nyt pitäisi ihan ensimmäisenä yrittää saada nukkuminen kuosiin. Mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja työt ahdistaa tosi paljon. Eli saa nyt nähdä...

Nukkumisesta on hyvä huolehtia tosiaan ensin Muksuliina! Toivottavasti on jo helpottanut. Väsymys turvottaa ja saa ainakin minut syömään "väärin", eli rasva ja hiilarit maistuu, kasvikset ja proteiinit ei juurikaan.

Paino ei ole minullakaan laskenut, mutta ei se nyt juuri tunnu kovin tärkeältä. Koitan saada kuntoa parannettua ja liikunta tuntuu hyvältä vaikka nälkää se minulla lisääkin. Kun liikunnan saa taas suunnilleen säännölliseksi, jatkan ruokailujen säätämistä. Askel kerrallaan.

Joo, tuo nukkuminen on akilleen kantapääni. Varmaan huonoja rutiineja. Nytkin menin ulos puutarhahommiin vielä 21-aikaan, ja hetki sitten tulin sisään iltapalalle. Iltapalakin jäi nöin ollen turhan myöhään, ja nyt kestää varmaan vielä hetken, ennen kuin rauhoitun ja pystyn menemään nukkumaan. Auttaisikohan Oura-sormus siihen että saisi järkevämpiä rutiineja?

No, tänään ostin Garminin älykellon hieman samassa tarkoituksessa. Se mittailee unia ja aktiviteetteja ja muistuttelee liikunta- ja hengähdystauoista. Eli Oura saa nyt jäädä odottamaan hetkeksi.

Tuota....
Yöunet jäi 3,5 tuntiin...
Ja olin eilen luvannut viedä mieheni syömään tänä iltana. Ollaan kaksistaan, ja ajattelin että olisi kiva mennä treffeille. Katsotaan pysynkö hereillä...
Jos olen rehellinen, en jaksaisi lähteä mihinkään.Tosi romanttista istua silmät ristissä ja odottaa, että pääsee kotiin nukkumaan.

Tuosta "treffistä" miehen kanssa ei tullut mitään. Hänellä oli flunssainen olo ja pääsi sitten sunnuntaina koronatestiin. Onneksi oli negatiivinen. Itsellänikin on ollut hieman flunssainen olo pari päivää. Sunnuntaina alkoi jo tuntua paremmalta parin hyvin nukutun yön jälkeen.

On muuten ihanaa, kun voi herätä töihin omia aikojaan. Oma sisäinen herätyskello soi noin 7.30. Pitäisi vain päästä aiemmin nukkumaan illalla.

Vedin aamusta puolen tunnin HIIT-treenit kun mies vielä nukkui. Tuntuu hyvältä liikkua. Etätöiden isoin ongelma on liikunnan puute.

Paino sahaa nyt minulla 97-99 väliä. Odottelen jo kovasti, että 97 kg alittuisi.

Eilen tuli puhetta mieheni kanssa laihdutuksesta. Hän kertoi laihtuneensa kevään aikana 3-4 kiloa. Letkautti sen jälkeen minulle, että ei jaksaisi mitään tiukkaa ruokavaliota (pitää sitä höpöhöpönä, kun koitan saavuttaa vihreitä palloja kiloklubissa). Itse siis olen onnistunut pudottamaan 4-5 kg varsin kurinalaisella ruokavaliolla. Hän sen sijaan nähtävästi vetää välillä karkkia eikä liiku läheskään yhtä paljon kuin minä.

Mutta siis joo, ei kovin kannustavalta tuntunut. Mutta näillä mennään.

Tänään alkoi loma. Ja söin karkkia (siis muuta karkkia kuin suklaata ) ensimmäistä kertaa piiitkään aikaan. Oli kyllä valtavan makeaa. Ja tuli paha olo. Hyvä niin.

Ja siis, lopetin kuitenkin hyvissä ajoin ennen kuin jättipussi loppui.