Joo, tervetuloa vaan! Jäätävä läski menee kyllä ehdottomasti silloin tällöin esiin pulpahtavien helminimimerkkien joukkoon Se vaatii jo kevyttä itseironiaa. Sullahan ei kyllä kovin kauan aikaa tässä ryhmässä tulekaan hupenemaan, kun olet noinkin lähellä tavoitetta. Mutta tsemppiä matkaan.

Mulla on ollut jotenkin ihme seilaamista ja jumitusta tässä pari viikkoa. Nyt on kova targetti saada uudet kilolukemat perjantaipunnaukseen, mutta kahellaan....

Saanen ängetä itteni tähän ryhmään?

Muutama sana ittestäni: Oon 35v nainen, joka kyllästy tossa tammikuussa olemaan suunnaton läskipallo, joka tuskastuu jatkuvasti tiellä oleviin vatsamakkaroihin ja siihen, että on vaikee löytää kunnon saliverkkareita. Silloin merkkasin lähtöpainoksi 142kg. Nyt painoa on 128,3kg, kilot on lähteny lähinnä oikeaa ruokaa (eli ei enää "kauheekiirekäynmäkissä"-linjalla) syömällä. Rehuja ja kunnon kuituja tilalle. Liikuntaa lisäsin käytännössä viikkoon vaan yhen päivän, ennestään ohjelmaan kuului jo kolmesti viikossa kuntosalilla hikoilu ja yhtenä päivänä jotain muuta sitten. Nyt olen taas alkanut käymään uimassa kerta viikkoon ja se viides liikuntapäivä sitten on mitä milloinkin, keilausta, kävelyä, kotijumppaa, mitä milloinkin.

Kiloklubi on kyllä osoittautunut mulle erittäin hyödylliseksi. Auttaa ihan älyttömästi hahmottamaan omia syömisiään ja tajuamaan mistä ne kalorit oikein tulee. Tää foorumi on kyllä henkiseltä puolelta auttanu kans tosi paljon. Ennen pidin kaiken painoon liittyvän täysin omana tietonani, enkä todellakaan kertonu kellekään mitä se vaaka näyttää. Esim. avomieheni sai tietää painoni tarkalleen vasta parin viikon täällä oloni jälkeen. Kyllähän se helpottaa, kun huomaa ettei ole tämän kanssa yksin ja voi avoimesti puhua kaikesta.

Kyllästyin siihen, että hypin suunnilleen seinille, kun paino heittelehti muutaman sata grammaa sinne tänne ja päätin vähentää hermopainetta alkamalla punnita itseni vain joka kuun 1. päivä. Aluksi oli vaikeaa olla punnitsematta, mutta työnsin vaa'an oikein syvälle kaapin alle, eikä sitä nyt olekaan ikävä.

Syön samalla tavoin kun olen tehnyt viimeiset 2 kk. Sen pitäisi tehota niin, että laihdun tasaisesti. Tosin viime viikko meni syömiseen kannalta vähän niin ja näin, mutta nyt on taas kaikki kohdallaan. Kipeä polvi pistää mummon kuriin. Jos se eka kymppi lähti oikealla syömisellä, niin kaipa se toinenkin ja kolmaskin jne lähtee. Aikanaan.

Huomaan, että täällä ovat mm. enkerro ja Jäätävä läski, ihan hilkulla pääsemässä siirtymään kohti uusia tavoitteita. Onnittelut teille! Tuo antaa meille muillekin voimia jatkaa!

Jaahas. Tämä nainen on viimeisen viikon ollut kokonaan pois Kiloklubista. Vastoinkäymisten aiheuttama herkuttelu ei ole inspiroinut punnitsemaan itseään eikä ole iljennyt tarkistaa viime päivinä kaloreitakaan. Olis varmaan ollut hurjia lukuja, niin kilot kuin kaloritkin.

Mutta tänään koin valaistuksen, kun käytiin perheen kanssa ostoksilla. Tarvitsin uuden kevättakin ja voi sitä riemua, kun sain ostaa kaksi numeroa pienemmän takin. Jiihaa!!! Ensin etsin kokoa 56 niinkuin ennenkin, ei ollut. Sitten mietin josko uskaltaisin kokeilla kokoa 54, ei ollut sitäkään. Koko 50/52 oli ja rohkaistun sitä kokeilemaan ja kappas vaan se oli just sopiva. Ihanaa! Oon ihan pilvissä leijaillut koko päivän ja sovitellut takkia. Mahtava fiilis kurjan mässäilyviikon päätteeksi. Eli huomenna jatkan taas kohti pienempiä kilolukemia. Tässähän saa kohta pistää koko garderobinsa uusiksi ja mikäs sen mukavampaa. Tarttee varmaan ruveta pienentelemään vanhoja vaatteita istuvimmiksi.

Ja toivottavasti pääsen mahdollisimman pian tästä ryhmästä eteenpäin vaikka täällä onkin mukavaa ja kannustavaa sakkia. Mutta siirrytään sitten porukalla.

Niin ja tervetuloa uusille tyypeille joukkoon kannustavaan!

No, nyt uskaltauduin vaakaan. APUA!!!! Muutama kilo tullut takaisin. Ihan uskomatonta! Kyllä ihminen osaakin olla pässi. Nyt kyllä ketuttaa ja lujaa. ARGH!!!! Ei tartte haaveillakaan herkuista hetkeen... Tähän asti kuitenki suunta ollut alaspäin, hitaasti mutta varmasti. No, mutta kyllä se pienempi takki vähän lohduttaa. Sen kanssa ei olekaan varaa lihoa yhtään eli ehkäpä se motivoi parempiin suorituksiin. Niin ja ens viikolla alkaa terveyskeskuksen painonhallintaryhmä, johon pääsin. Läskeille kyytiä oikein urakalla ja vertaistukea sieltä ja täältä. Ihanaa pääsiäisen loppua kaikille! Mulla loppui nyt ainakin pääsiäisherkuttelu. Ei enää rahkaa eikä suklaamunia.

Hyvää aprilipäivää! Toivottavasti vaaka ei jekuttanut mua.

Näyttää siltä, että harvempi punnitsemistyyli sopii mulle, koska pudotusta kolmen viikon takaisesta lukemasta oli kertynyt 4,2 kiloa ja paino on nyt 122,2. Seuraavaksi astun vaa'alle vappuna!

Kyllä jännitti, miten on mennyt, koska muutamana päivänä söin kaloreita aivan liikaa ja aika monena muuna päivänä olivat pallot väärän värisiä. Vaatteistakaan en ole enää huomannut mitään muutosta, koska niistä se alkukiristys oli jo ekan kympin mukana häipynyt. Kyllähän toppatakin alla on nykyään jo aika paljon ilmaa, mutta se saa kelvata talven loppuun.

Tämä on siis mun tyyli. Eihän toi pudotus voi aina noin hurjaa olla, mutta hienosti alkoi tämä kokeilu. En jaksa päivittäin enkä viikoittain miettiä, mitä olen tehnyt oikein tai väärin kun paino heittelehtii. Syön ne Kiloklubin suosittelemat 1500 kaloria päivässä, sillä vähemmällä en tule toimeen ja enempää en tahdo syödä (paitsi joskus jos on mokkapaloja tarjolla). Sen pitää siis kelvata, olipa pudotustahti mikä hyvänsä.

Tsemppiä kaikille teille, onneksi pääsiäinen ja sen herkut loppuvat tähän päivään!

Vautsi ja onnea Toyota Tavis! Ja jatkoonkin pitkämielisyyttä ja onnistumisia!

Ja sinä todella olet pitkäpinnainen. Minulta ei millään onnistuisi noin pitkä tauko punnitusten välillä.

Minä olen langennut kahtena peräkkäisenä päivänä. Ja punaisilla paukkunut. Jotenkin olen niiiiin tylsistynyt, kun nämä pyhät ovat niin yksinäisiä. Ja sitten tulee syötyä. Päivät vielä jotenkin menevät, mutta illat sitten oikein ahdistavat - ja mitäpä sitä muuta tällainen tunnesyöppö tekee kuin syö...

No - onneksi huomenna alkaa arki ja jospa sitten taas pääsisi ruotuun.

Mukavaa 2. pääsiäispäivää kaikille! Aurinkoiselta näyttää, joten ulkoillaan iloksemme!

mimmu1

Hei taas!!

Tulin jälleen teidän kannustavaan porukkaanne.
Huhtikuu tosiaan alkoi ja auringonpaiste senkun jatkuu - ja ihanat ulkoilukelit.
Ironista kyllä, en ole liikkunut pääsiäisen aikana yhtään (herkkuja leiponut ja nauttinut pikän kaavan mukaan kyllä).
Jokin henkinen lamaannus iski, mutta arjen alettua on tarkoitus tehdä taas tulosta.
120 kg on tosiaan ihan lähellä, vain 1,1 kg!!!
Hyvällä tuurilla saavutan sen jo ensi viikolla.

Kateudella olen katsellut teidän hienoja tickereitä(haluaisin itsekin sellaisen) - vaan ei järki riittänyt vielä.
Mutta onhan tässä aikaa testailla

Koittakaahan pärjäillä kaikki!

Pari päivää taas siistittyä ruokavaliota ja inhottava painonkorotus kääntyi alaspäin. Huh huh. Ja mikä parasta, mieskin on huomannut, että farkut ei enää kiristä, eli hänkin on laihtunut huomaamattaan. Oon siis perheen kauppavastaava ja kun herkut on jääneet kauppaan, niin eipä ole mieskään niitä saanut. Ehkäpä meidän koululaisenkin pyöreä vatsa alkaa pienentyä tämän asian myötä.

Täältähän väki kohta kaikkoaa seuraaviin ryhmiin, kun niin hienoja pudotuksia kaikilla . Mulla nyt tuli hieman takapakkia, mutta tulipa nyt koettua tuo törkeä repsahdus. Jos se vaikka olisi nyt avannut silmät sen suhteen, että eipä tässä ole varaa leikkiä näillä ruoka-asioilla ja että niitä syömisiä on nyt vaan seurattava.

No, tänään sitten vielä sinne painonhallintaryhmään katsomaan mitä siellä on tarjolla. Nyt jo harmittaa, että en pysty ihan täysillä siellä käymään, kun on noita lapsen harrastuskuvioita joka toinen viikko samaan aikaan. Mutta eiköhän nämäkin asiat järjesty jotenkin.

Aurinkoista arkea kaikille!

Kovasti te vaan etenette! Hienoja tuloksia. Minä keikun aika lailla puolivälissä matkallani 130 tavoittelijoiden ryhmästä 110 kilon tavoittelijoihin, eli 125,1 oli puntarin armollinen lukema viime punnauksessa. Toivotaan, että menisi jo tällä viikolla alle tuo ikävän haamurajan.