Vielä 3,5 kiloa tätä ryhmää. Nyt lähti 600 grammaa viikon aikana ja lukema on siis 123,5. Kyllä se paino näköjään pikkuhiljaa laskee, kun kärsivällisesti vaan jatkaa samaa ruokailulinjaa.

Siivousta en sitten jatkanutkaan. Tuli tehtyä hetken aikaa lumihommia, ja mun polvet kestää just sen hetken aikaa. On pidettävä taas palautumistauko. Kärsivällisyyttä tarvitaan siis siivoushommissakin.

Syön jatkuvasti väärin. Kiloklubin ruokapäiväkirja suosittelee, että lounaalla pitäisi syödä tuhdisti ja päivällisellä vähemmän. Mulla on just toisinpäin. Lounaalla syön kasvissoppaa ja päivällisellä sitten samaa kuin muukin perhe. Tänään meni tuhti annos makaronilaatikkoa, koska en kestä pitkää iltaa, jos maha on puolityhjä kello viidestä lähtien. Iltapalaksi menee sitten vielä pari palaa näkkäriä.

Onkohan tästä tottelemattomuudesta vakavia seurauksia? Enkö laihdu niin paljon kuin pitäisi? Kääk.

Vaikka täällä laihdutetaan ja tehdään elämänmuutoksia porukalla, loppujen lopuksi kaikki tehdään kuitenkin yksin. Ollaan kiinnostuneita omasta etenemisestä, selitellään omia ruokailutapoja ja omia tuntemuksia. Kannustetaan toisia siinä toivossa, että joku sitten vastavuoroisesti kannustaisi takaisin.

Jokainen on eri tilanteessa, erilainen työ, asuinpaikka, perhe, ikä, elämänkatsomus, varallisuus, fyysinen kunto, psyykkinen tila, pelot, odotukset, estot, salaisuudet. Jokainen nimimerkki kertoo itsestään ne asiat, jotka itse haluaa. Emme tunne toisiamme, joten on mahdotonta antaa tai saada neuvoja, joista on oikeasti hyötyä.

Silti tästä on hyötyä ainakin mulle. Ilman ruokapäiväkirjaa en pärjäisi päivääkään.

Nyt olen ylpeä itsestäni. Söin eilen illalla viimeiseksi - ihan ylimääräisenä ilman näläntunnetta - päivälliseltä hellalle jäänyttä ruokaa, bataattia ja kermaperunoita, ja päälle päätteeksi vielä banaanin. Teki mieli ja annoin mielihalulle periksi. Kanansuikaleet maltoin heittää roskiin.

En ole ylpeä tuosta ylimääräisestä syömisestä, vaan siitä, että merkitsin kaiken ruokapäiväkirjaan. Aikaisempina laihdutuskertoina en olisi merkinnyt, koska hienoon vajepylväsriviin tuli kolo. Olen siis näköjään päässyt niin pitkälle, ettei mun tarvitse esittää itselleni, että olen mallikelpoinen oppilas. Se on edistystä.

Sitä paitsi sitä vajettakin jäi vielä. Eikä tullut edes huono olo.

Mä en ole saanut aikaiseksi muuta konkreettista kuin rasvan jättämisen pois leivän päältä. Pitkässä juoksussa luulisi kiloja karisevan, etenkin kun se leivänsyöminenkin on jäänyt vähemmälle.

Tähti1, hauskaa, että tulit tänne, niin tuntuu enemmän ryhmältä. Kyllä mun mielestäni rasvan pois jättäminen leivän päältä on hieno alku ja edistys. Omaa tahtia ja oman mielen mukaan täällä mennään. Tsemppiä sinulle!

Meillä ei syödä mitään jälkkäreitä muuta kuin sunnuntaisin, ja silloin se on useimmiten jätskiä. Sitä en kumma kyllä ala ahnehtia enempää kuin olen etukäteen päättänyt. Olen ollut jo melkein neljä kuukautta lähestulkoon ilman makeita "herkkuja", ja tuo desilitran jätskimäärä kerran viikossa on sopiva. Se on hyvää ja mahtava nautinto, mutta enemmästä tulisi luultavasti huono olo. Aikaisemmin pystyin yksin vetäisemään koko litran ihan tuosta vaan, eikä tuntunut missään.

Olen oikeastaan pyrkinytkin siihen, että vähän olisi riittävästi. Tämä jätskijuttu on hyvä alku siihen. Silti en uskalla kokeilla onneani suklaan kanssa, koska se ahmimismato saattaa olla vaanimassa valmiina hyökkäämään milloin hyvänsä. Ei kyllä tee edes mieli, koska en maista. Hyvä tilanne omasta mielestä.

128,8 kg Jee, mäkin tuun tähän kerhoon nyt

Moikka!
Siirryn tuolta 130kg tavoittelijoista tänne, kun vihdoin ja viimein paino 129kg.

Alkupaino oli siis vielä kaksi viikkoa sitten hurjat 135kg ja kahdessa viikossa täysnutraamalla paino pudonnut sen 6kg
Punnituspäivä aina maanantaisin. Tosin saatan hypätä keskellä viikkoakin vaa'alla

Sen verran voisin itsestäni kertoa, että painon kanssa täällä kamppailee 33v kotiäiti. Kotona hoidan kolmea poikaa, joten omat syömiset oli retuperällä ja olen tunnesyöjä.
Joten itse tarvitsin tämmöisen lähtölaukauksen nopeaan painon pudotukseen, että homma ei tyssää heti alkumetreille, niinkuin muina kertoina

Joten tarkoitus nutrata sen aikaa, että paino on sen 100kg tietämillä ja sitten miettiä millä jatketaan.
Varmaan fitfarmin superdieetti simplellä, johon ohjeet löytyy vuoden takaa. Sillä lähti mukavasti senttejä kropasta sekä paino putosi kolmessa viikossa 7kg, jolloin homma tyssäsi siihen ei siis ollut kuria enää jatkaa dieettiä.
Siksi tämä nutraus on nyt vähän pohjaa tuolle SD:lle, että on helppo vetää se 6 viikon ohjelma kotiin asti.

Mutta jospa nyt aluksi tavoitellaan sitä 120kg painoa.
En todellakaan jaksa enää uskoa, että paino viikossa 3kg tippuu, että eiköhän se pikku hiljaa hidastu.
Liikuntaa olen mukaan pikku hiljaa ottanut, vaikka olo meinaakin olla vähän hutera pienillä kaloreilla liikkuessa.

Aurinkoista maanantaita ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Hopeapeili: Kiitos!
Kyllähän tällä nopeasti painoa saa pois, etenkin kun lähtöpaino on sen verran hurja. Mutta kyllä sitä kieltämättä välillä tulee niitä heikkoja hetkiä, kun tekisi mieli vaan syödä leipää tai jotain.
Saa vaan nähdä jaksaako loppupelissä tällä dieetillä olla niin pitkään kun ajattelin, kun kuitenkin olisi kiva saada myös pureskeltavaa. Toki oon noita patukoita syönyt sen yhden päivässä, mutta suolaista tekisi mieli.
Mutta onneksi motivaatiota sentään riittää vielä, etenkin kun huomaa että paino putoaa.

Vielä kun oppisi myöhemmässä vaiheessa, että ei palaa enää samoihin kuvioihin ja saa kilojaan takaisin
Eli päänupin kanssa olisi myös käytävä omaa tunnesyömistä ym. läpi matkan varrella.

Varmasti tuolla hitaammalla painon pudotuksella on paremmat eväät saada pudotetut kilot pysymään poissa, kun näillä nopeilla dieeteillä.

Mukaan ilmoittautuu yksi järkyttynyt 39vuotias, joka astui aamulla vaaán päälle. Just ja just kesti vaaka lukema oli 134,2kg! Viime päivinä päätä on särkenyt siihen malliin, että se suvussa kulkeva korkea verenpaine on sitten löytänyt minunkin luokse. Yllättävän kauan siinä kestikin.
Ajatuksena on nyt laihtua vaikka maltillisestikin, ilman hokkuspokkus kuureja vaan opettelemalla syömään oikein. Liikkuminen on jäänyt lähes kokonaan pois ja siihen olisi tarkoitus myös saada muutos edes kävelyn avulla. Perhe ja opinnot vie paljon aikaa, mutta nyt on vihdoin aika lopettaa tekosyiden keksiminen ja tehtävä jotain. Halu olisi nähdä vielä joskus omia lapsen lapsiakin ja tällä vauhdilla se unelma jää saavuttamatta.