Valmistun sitten joskus sairaanhoitajaks. Alotin siis vasta opinnot, tuntuu ihan omalta jutulta

Säikähdin vaa'alla kun paino oli pudonnu viikossa vähän reippaammin. Mut sit tajusin et niin joo, en tee enää vuorotyötä= nukun paremmin ja pidempään + oon syöny 5-6krt päivässä terveellisesti. Limsan oon jättäny huomaamatta nyt pois, ennen oon juonu niitä aika paljonki. Lähinnä zero-limuja mutta ei se paljoo auta.

Täytyy sanoo et mulla on aivan mahtava fiilis tällä hetkellä. Kaikki tuntuu rullaavan niinku pitääki

Mulla on tänään ihan surkee olo ku salireissulla kaikki meni pieleen ja söin illalla 7 dominokeksiä. ei ne keksit niin haittaa mut 4 olis riittäny kans. No huomenna on uusi päivä

kattooks kukaan muu tota pullukkaa? toi jätkä veti ihan samaa settiä mitä minä: sipsipussi kahella dipillä niillä mä oon lihonu ja toki ruuan ylisyönnillä.

emperor, ootko koskaan aikaisemmin ollut cambridgella? tai vaikka et oliskaan ollut, niin varmasti oot tehny taustatutkimusta sen suhteen mä en oo koskaan ollut, mut kaveri on. Jos kerron sen tarinan tässä lyhyesti niin ethän säikähdä! Se laihdutti onnistuneesti moooonta sillä, oli tyytyväinen jne.. Kun hän sitten lopetti pussit kokonaan ja jätti valmentajalla käynnit, niin palasi melkein suoraan "vanhoihin tapoihin", ihan melkein huomaamatta. Kaikki tuli takas ja aika paljon lisääkin. Juteltiin sen kanssa, ja todettiin että se AJATUSTYÖ oli kokonaan jäänyt valmennuksessa pois. laihdutettiin fyysisesti, mut ns. henkisesti ei. Eli jos mahdollista niin paneutukaa siihenkin puoleen valmentajan kanssa sitten ja ihmiset on erilaisia ja kun en sun laihdutustaustaa tiiä, niin et sä varmasti tee samallalailla, mut ajattelin silti kertoo tän jutun ja toiv se toimii sulla! Ainakin siinä saa laihdutettua, se on vissi.

Mulla on nyt pari välipäivää liikkumisista, huomenna ajattelin mennä taas salille. Äsken herkuttelin kapselikeittimellä tehdylle mochalla, oli se hyvää kohta normiaamupala eli fitnessmurot!

Heissan,

Täällä 26-vuotias pirkanmaalainen naisihminen, joka yrittää päästä normaalipainoon. Tällä hetkellä olen 177 cm pitkä ja painan 87 kiloa. Muutama kilo onkin jo lähtenyt ja se helpottaa ainakin mieltä. Suurin syy minulle haluta painaa vähemmän on se, että olo tässäkin painossa on jo yllättävän tukala ja epämiellyttävä, vaikken edes ole kovin ylipainoinen. Näitä elämäntapoja jatkamalla luultavasti olisin sitä jo aika pian...

Niinkuin Jossitus tuossa sanoi, niin reissut ovat helposti sellaisia, joissa paino saattaa nousta. Minulle vaikeinta on myös se, jos en pääse jostakin syystä liikkumaan. Jo muutaman vuoden olen liikkunut useamman kerran viikossa (sali, lenkkeily) ja se on minulle henkireikä. Nyt olen ollut lähes kuukauden kipeänä. Tämä syötyjen ruokien kirjaaminen on tosin toiminut minulle: tulee syötyä riittävästi vaikkei oikein ole nälkäkään ja samalla mielitekoja ei tule niin voimakkaina. Olen ollut ruokapäiväkirjan täyttämisen myötä todella yllättynyt siitä, miten paljon oikeasti voi syödä ja silti saa ainakin parinsadan kalorin miinukset huolimatta liikunnan puuttumisesta.

Tsemppiä kaikille viikonloppuun!

emperor, kuulostaa kyllä hyvältä ! Mä oikeastaan itsekin mietin tota camppausta tossa ennen vuodenvaihdetta... Sit kuitenkin surffailin netissä ja törmäsin tähän Kiloklubiin ja ajattelin et josko täältä sain vertaistukee. Et auttaisko tää sivusto mua. Ja kyllä auttaa! Oon ihmeissäni miten kaikesta tästä saakin voimaa: omasta päiväkirjasta, muista painonpudottajista, ruoka/liikuntapäikyistä... Kun saa tulla kertomaan omasta päivästä ja kuulla myös muiden päivistä

Mullahan siis meni eilinen ihan reisillä, ja ilta huipentui ben&jerrys strawberrycheesecakejäätelöpurkkiin, jonka vedin viimeseen tippaan. Noh, tänään sitten onkin jo käyty salilla ja syöty terveellinen lounas se eilinen on enää muisto vaan

Stam1na, tervetuloa vaan kipeys on kyllä ärsyttävää, toivottavasti lähtee tauti pian

Mites teillä on viikonloppu mennyt?

Vietin myös viikonloppua vanhempien luona. Homma meni vähän aikamatkailun puolelle, kun intouduin sovittelemaan vanhojentanssi- ja ylioppilaspukujani, jotka eivät ole vuosiin mahtuneet. Molemmat puvut menivät muuten nätisti päälle, mutta kuppikoko on vuosikymmenessä pullahtanut A:sta D:ksi, eikä laihtuminenkaan ole sitä asiaa muuttanut - syntyi melko ruokoton vaikutelma Onneksi molemmissa on erilliset hame ja (korsetti)toppi, niin niitä hienoja silkkihameita pystyy kumminkin jälleen käyttämään kunhan löydän tai teen uudet yläosat

On kyl kiinnostavaa kuulla erilaisista laihdutusmetodeista ja -filosofioista. Itse lähdin vajaa vuosi sitten siitä, että teen sellaisia muutoksia, joihin pystyn sitoutumaan pysyvästi ja joiden kanssa ei ole sellainen olo, että jäisin jotain vaille - syön esim. pitsaa, jos huvittaa, syön vaan kerrallaan vähemmän kuin ennen. En myöskään halunnut herättää hirveästi huomiota, vaan saada painon tippumaan vaivihkaa. Ehkä jotenkin pelkäsin epäonnistuvani ja pidin homman siksi "salassa". Vähän hassua, mut en poikaystävällekään puhunut mitään. Noin -10 kg:n kohdalla se kysyi, oonko laihtunut

last_flowers, täällä on myös mennyt viikonloppu vähän niin ja näin. Perjantaina saatiin pullapitko, jonka olen avokin kanssa viikonloppuna puputtanut ja tänään kävimme pitsalla. Tuo pitsalla käynti oli tosin sellainen mitä harvoin tehdään, joten kerrankin kun päästiin ulos syömään niin menimme. Tosin söin siellä vain puolet ja otin loput mukaani ja ne ovatkin riittäneet päivän aterioiksi aamu- ja iltapalan lisänä. On hankalaa tietää mikä on normaalia herkuttelua ja mikä ei ja miten paljon normaalipainoisena voi syödä herkkuja. Sikäli olen siis samoilla linjoilla kuin Pieni karhu, jos huvittaa syödä pitsaa niin syön. Enkä ole tästä terveellisten elämäntapojen harjoittelusta vielä kenellekään puhunut, pelottaa liikaa jos ei onnistukaan.

Iloista alkavaa viikkoa kaikille .

Täällä ilmottautuu vielä yksi joukkoon! 2-kymppinen nainen olen ja aloitin elämäntapamuutoksen maanantaina. En kutsu tätä laihdutukseksi, vaan muutokseksi ja remontiksi, sillä aivan kuten joku täällä mainitsikin, se henkinen puoli on erittäin tärkeä jos haluaa pudotuksen säilyttää ja ylläpitää painoa.

Tämänhetkisestä painosta ei ole tietoa sillä en omista puntaria, koska se on aiemmin mennyt neurottiseksi viisi-kertaa-päivässä-joka-kirsikkatomaatin-jälkeiseksi punnitukseksi. Sen sijaan mittailen mittanauhalla vyötäröä ja reisiä. Jo neljässä päivässä lähti 9cm vyötäröltä ihan vaan kuona-aineita tietysti, ihan järkyttävää ajatella että semmoinen määrä moskaa ollut kehossa...

No sitten käytännön puoleen: ruokavaliossa mitään en kiellä, toissapäivänä esimerkiksi himoitsin älyttömästi nutellaa, joten viiden kilsan lenkin jälkeen (se on sohvaperunalle ja nollaliikkujalle aika hyvä lenkki) banaanilla ja n. 3-4 rkl nutellaa . Siltikään kokonaiskalorimäärä päivältä ei noussut edes 1400:aan. Tänään kaloreita on tullut vain 1000, ja ajattelinkin nostaa kalorimäärät sinne 1400:aan, sillä saan huimauskohtauksia ja päänsärystä olen kärsinyt kaksi päivää. Nestehukkaa tuskin on, sillä olen sitä nimenomaan petrannut.

Mutta näillä fiiliksillä kohti elämäntapamuutos viiikkoa nro 2! Tsemppiä kaikille ja yv:tä saa mulle laittaa jos haluu keskustella kahden

Muoks: Ainakin marraskuussa paino oli noin 94 kg. Pituutta 159 cm.

Hieno alku, anni789. Joskin noi huimauskohtaukset kuulostaa kurjalta. Mulla on kans ollut sellaiseen taipumusta, olen epäillyt että omalla kohdalla johtuvat alhaisesta verenpaineesta, jota laihtuminen on entisestään laskenut. Sulla kyllä noi kalorit vaikuttaa hirmu alhaisilta. Ruokapäiväkirja on siitä hyvä, että sen avulla voi vahtia että ei syö liikaa, mutta että toisaalta syö riittävästi.

Mulle ruokapäiväkirja toimii sellasena moraalisena selkärankana – ei tuu syötyä ihan mitä vaan, kun jo ennakkoon sopivasti hirvittää, millaisia numeroita ja punakoita palluroita aiheutuisi. Mutta en oo niiden laatupallojenkaan suhteen orjallinen. Koitan opetella syömään "normaalisti" eikä tavallinen, normaalipainoinen ihminen syö päivästä toiseen mitään oppikirja-annoksia. Kunhan enemmistö päivistä on terveellisiä, niin menee ihan hyvin.

Hei Anni ja hyvin menee sinulla! Se on kyllä hyvä heti aluksi suhtautua remontoitaviin asioihin riittävällä sallivuudella, ettei sitten tule sitä kierrettä että välillä on supertarkka kaikesta ja sitten sopivalla hetkellä se repeää täysin... Kokeiltu on.

Samalla kuitenkin komppaan emperoria siinä, että on huikea tunne kun saa kieltäydyttyä jostakin, mitä ennen ei olisi pystynyt. Joku on joskus viisaasti sanonut, että itsekurikin on lihas, jota voi harjoittaa .

Minullekin ruokapäiväkirja on selkärangan apuväline. Samalla se ehkäisee liian vähäistä ja kevyttä syömistä. Itsekään en pyri siihen, että joka päivä kaikkien pallukoiden pitäisi olla vihreitä, mutta ainakin suurimman osan. Välillä voi sitten olla huolettomampia päiviä.

Itselleni ilonaihe on, että tänään on ollut tosi helppoa syödä ihan perusruokaa, vaikka viikonloppuna upposi herkkuja. Joskus se jää päälle ja menee muutama päivä ennen kuin himot menevät pois. Kiitän tästä lisääntynyttä hyvän rasvan syömistä sekä motivaatiota voida paremmin. Tästä tulee hyvä viikko .