Huomenta
Minä olen aika hyvä palkitsemaan itseäni vaikka ei olisi syytäkään. Jos nyt kilo/kk-tahdilla saisin kuusi kiloa pois kesäkuun loppuun mennessä, pitää keksiä jotain extraa. Vaikka viikonloppu kylpylässä ihan yksin tms. Vaatteet pysyvät käyttökelpoisina 10 kilon sisällä, hyvä vaan jos ovat vähän väljempiä.
Nyt on korkea aika laittaa suunnitelmat käytäntöön, tammikuu on jo yli puolivälissä.

Tulirumpu viikonloppu yksin kylpylässä kuulostaa sellaiselta luksukselta, että ei lähivuosina toivoakaan. Vaan kyllä siitä nauttisi!

Tuo on muuten jännä, miten ne vaatteet tosiaan sen 10kg:n haarukan varmaan sopii. Ensin on tiukat, mutta jotenkin niiden kanssa voi elää. Sitten sopivat ja vielä löysinäkin menevät. Onneksi näin. Muuten kaappia pitäisi uusia tiuhaan, kun tuo paino tuntuu pomppivan vuosien saatossa helposti. Mutta josko nyt vain alaspäin isoja määriä!

Maanantaihuomenta!

Nyt täytyy tunnustaa, että viikonloppuna tuli syötyä aivan liikaa. Ei tullut pe-su yhtään vajepäivää, ja plussakaloreille taisin mennä jokaisena päivänä. Sinänsä perjantain pizzaa lukuun ottamatta ihan kunnon ruokaa, mutta aivan liikaa.

No, ne oli viikonlopun elämää ja taas pitää vain arki ottaa tiukemmin.

Miten muilla menee?

Tutka, voi olla, että vajeet ovat päässeet liian suuriksi, jolloin ruokaa on lähes mahdotonta vastustaa. Luultavasti tilanne korjautui tuolla, mutta tarkkaile tällä viikolla, tekeekö jotenkin erityisen paljon mieli ruokaa tai herkkuja. Ajattele vaan, että viikonlopun syöminen oli sijoitus tulevaisuuteen, keho uskaltaa luopua painosta.

Mulla ei nyt oikein viikonloput eroa syömisten suhteen arjesta muuten kuin aamiaisen osalta, joka venyy loumiaiseksi (brunssi), kun aamulla nukutaan pidempään ja köllötellään. Hassua, mutta kyllä tähän alkaa tottua.

Voi olla Muskatelli juuri näin, että ehkä niitä vajeita tämän kahden tiukan viikon aikana oli enemmän kuin laskin. Se saattoi vaikuttaa viikonlopun syömisiin. Yleisestikin ottaen minulla viikonloppuisin yleensä tulee syötyä enemmän, kun ruuan laittoon (ja leivontaan) on aikaa ja jaksamista paremmin. Tulee tehtyä sellaisia ruokia, mitä syö sitten mielellään enemmän. Sinänsä se ei tosiaan ole varmaan paha, jos arkisin sitten pystyy pitämään mieliteot kurissa ja kalorit kohtuullisella tasolla. Se on nyt se, mitä eniten pyrin tässä opettelemaan.

Tuo brunssityyppinen ratkaisu on kyllä varmasti ihana viikonloppuisin. Siinä tulee siitä pientä luksusta elämään. Itse herään viikonloppuisinkin aikaisin ja nautin yleensä rauhallisista aamuhetkistä itsekseni kahvin kanssa. Joskus (hyvin harvoin) innostun tekemään "ison aamiaisen" (kuten lapset kutsuvat) eli tuolla brunssityylillä. Onhan se ihanaa. Mutta on meillä tosi harvinaista herkkua tosiaan. Panostan ennemmin sinne päivälliseen

Hei Tutka. Minä ajattelen tätä projektia maratonina. Tämä on monen vuoden hidasta ja pitkäjännitteistä harjoittelua. Kokonaisuus ratkaisee - ei viikonloppu

Totta Rauha, näinhän se on. Ja normaaliin elämään täytyy saada kuulua satunnaiset herkuttelut ja ruuasta nauttiminen. Jos kokonaisuus on kunnossa, noilla ei ole mitään merkitystä. Tuohon on vain itsellä vielä opettelua, että voisi sanoa tuon toimivan.

Viikonloppu kylpylässä olisi kyllä ihan taivaallista, mutta minä haluaisin viettää sen jonkun hyvän ystävättären kanssa. Kilo / kuukaudessa olisi hyvä vauhti, mutta milläs sais kropan ymmärtämään sen

Rauhan kanssa samoilla linjoilla, ei se yksi viikonloppu mitään kaada, hidastaa vain ja maratonilla sitä ei edes huomaa. Kunhan pysyy siinä parissa päivässä eikä veny viikoiksi kuten minulla tuppaa tekemään

Minusta, mikäli olen jollekin uusi tuttavuus, kohta 54 vuotias, elämäntilanne on ollut enemmän kuin rankka viimeiset 10 vuotta ja nyt etsin itseäni niin henkisesti kuin kropallisesti. Pudotettavaa tällähetkellä olisi 15 kg, enkä olisi sittenkään erityisen laiha, mutta siedettävä. Josko saisin 13 kg pois tulevan kahden vuoden aikana niin olisin tyytyväinen. Tosin aloitan laihdutuksen vasta helmikuun alussa. Enemmän minusta päikyssäni..

Minäkin olisin tyytyväinen normaalipainon ylärajaan, en ole koskaan ollut kovin hoikka. Pääasia, että pysyisi siinä.

Hei kaikille. Täällä myöskin normaalipainon yläraja tavoitteena. Olisi varmaan minun psyykellekin liian outoa olla superhoikka . Mutta olen joskus 8vuotta sitten ollut juuri siinä normaalipainon ylärajassa ja olin kyllä hoikan näköinen ja fiilis oli ihana. Mulla ei ole mitään syytä toivoa sitä pienempää lukemaa. Sekin jo oli mahtavaa ja olin todella tyytyväinen itseeni, ulkonäköön ja tuntumaan omassa kehossa.