Minä en ole oikein päässyt alkuun, en edes siinä että söisin hitaasti ja pureskelisin ruoan kunnolla.
Pakkaset veivät ulkoilun minimiin. Minähän olin vesiliikkuja kunnes uimahallit suljettiin. Nyt vaivaa polvet ja alaselkä. En varmaan ole ainoa, joka näin makselee koronalaskuja. Ja vaikka en ole lihonut, kropasta näkee veltostumisen, löysää löllöä.

Hienoa Tutka. Minulla on tänään aamulla ensimmäinen viikko nutrausta takana. Paino on pudonnut 1,8 kg viikon aikana. Eihän tästä voi olla kuin tyytyväinen ja vähän ihmeissäni katselin vaa'an lukemaa. Näytti niin oudolta .

Olo on ollut vähäisitä kaloreita huolimatta alkupäivien jälkeen normaali, joten eilen lähdin heti pitkälle lenkille kun pakkanen lauhtui. Lenkillä olo oli oikein hyvä ja nautin ulkona olosta. Se taisi kuitenkin vähän kostautua. Oli jotenkin uupunut olo koko päivän. Noh - sepä tuli kokeiltua. Seuraavat lenkit saavat luvan olla vähän lyhyempiä.

Paino tänään 103,5 kg.

Heipä hei, pitkästä aikaa! Olen kyllä käynyt lukemassaa, mutta en ole jaksanut kirjautua, niin kirjoittaminen on jäänyt. Onnea tuloksista, täällähän on hyvä suunta kaikilla. Tulirumpua lohdutan, että minulla meni koko syksy löytää syömisiin pitkäkestoisempaa linjaa, ja paljon menee pieleen vieläkin.

Tämä vähäherkkuisuus auttaa. Hyvää tarkoittava ystäväväni tosin kiikutti kahvittelun jälkiruuaksi konvehtirasian, josta oli tarkoituksenani syödä kaksi makeista, mutta söinkin illalla vielä 5 lisää! No, seuraavana päivänä jaoin loput rasiasta perheenjäsenille, joten voitaneen pitää torjuntavoittona. Mutta muuten olen ollut herkutonna. Tuntuu, että valtavan kauan, mutta vastahan tässä on mennyt reilut kaksi viikkoa.

Painonhallinnallisesti olen tehnyt kaiken päin mäntyä, en tosin jälkimmäisellä viikolla enää niin pahasti. Unet pielessä, ateriarytmi horjuu, ruuan laatu ei aina yllä vaaditulle tasolle, annoskoot valtavia ja liikunta loistaa poissaolollaan. Silti paino laskee! Joten keskityn nyt toistaiseksi tähän vähäherkkuisuuteen, ja kirin muissa sitten, kun paino ei laske enää. Ateriarytmi ja unet ovat kyllä olleet tällä viikolla jo parempia, niistä ei voi pitkään seurauksitta tinkiä.

Tervetuloa, Rauha! Haaveilen itsekin taas jonain päivänä juoksevani, mutta nyt painan liikaa. Upeita lenkkejä sinulla!

Kiitos Muskatelli. Minulla on myös elämänhallinta hukassa tuon unen suhteen. On niin vaikea luopua iltakukkumisesta kun muuten on kolmen lapsen perhepyöritystä jatkuvasti...

Tulirumpu: jotenkin se muun elämän ilot ja surut ja mielekkyys vaikutta paljon minulla siihen että millä fiiliksellä ja motivaatiolla ja millaisella mielenrauhalla näitä elämänhallinnan projekteja jaksaa vetää. Kun elämä tuntuu puulta niin yritän keksiä jotain joka tuo intoa ja iloa koko elämään. Yleensä yritän tehdä jotain hauskaa ystävien kanssa. Löytyy taas intoa keskittyä näihinkin hommiin. Ja itse asiassa : mitä vähemmän näihin ruoka ja liikunta hommiin keskityn niin tuntuu menevän paremmin. Unohdan pinnistelyn ja ajattelun. Toteutan vain - ilon kautta. Ehkä tästä sinulle apua.

Heippa taas!

Viikonloppu alkanut kivolla fiiliksillä. Pääsin aamulla monen päivän jälkeen salille

Tuon unijuttu on kyllä aika mielenkiintoista. Tuntuu myös se oma rytmitys olevan niin luontaista ihmiselle. Meilläkin lapset on ihan eri maata, toinen kukkuu illat ja toinen aamut. Itse olen myös iltauninen, joten helposti tulee onneksi tarpeeksi unta. Mutta ymmärrän hyvin tuon oman ajan tarpeen illalla.

Ja Rauha, olet aivan varmasti oikeassa tuossa, että muu elämän tasapaino vaikuttaa tosi paljon, miten jaksaa kiinnittää huomiota syömiseen, liikkumiseen ja nukkumiseen. Stressi ja ahdistus ja yleinen väsymys tai kiire aivan varmasti syövät ihmistä niin paljon, että ei välttämättä jaksa keskittyä noihin. Vaikka toki saattaisi helpottaa sekin ehkä osaltaan asiaa. Nämä on vaikeita yhtälöitä. Ja upea tulos nutrauksesta sinulla!! Aivan mahtavaa.

Ja Muskatelli, toi on aina haastavaa, kun koittaa olla skarppina, sitten tosiaan jostain tulee herkkua. Mieti siinä sitten, miten toimia. Sinullahan kävi kuitenkin ihan kohtuullisen hyvin tuon kanssa. Pahoin pelkään, että itse olisin sortunut pahempaan. Se on se pikkusormen antaminen aina paha paikka. Etenkin suklaan kanssa se on yleensä menoa. Siksi tämä suklaaton tammikuu on tosi tarpeeseen!

Hei oletteko luvanneet itsellenne jotain ihanaa palkintoina tästä projektista? Lupasin itselleni ensimmäisestä kilosta kampaajakäynnin. Toinenkin kilo jo kohta koputtelee ovella . Mitähän ihanaa keksisin

Mä olen ollut jo niiin kauan lihava, vuodesta 2014, ja vuodesta 2017 oikein kunnolla iso, että en osaa oikein kuvitella hoikkuutta. Typerät laihdutustavat toivat pitkällä tähtäimellä vain lisäkiloja, vaikka kuinka luulin kaikesta tietäväni kaiken. Joten vastaan tylsästi, että jokainen kilo, joka putoaa, on palkinto itsessään.

Ehkä sellainen suunnitelma, että kun lopulta olen jossain sellaisessa koossa, jossa uskon pysyväni pitkään, laitan vaatekaappini kuntoon. En kerralla, siihen ei ole varaa, mutta lopullisesti ja suunnitelmallisesti. Nyt vaatteita on laidasta laitaan, kaiken kokoisia, ja enimmäkseen aika kuluneita.

Muskatelli, samoja ajatuksia. Tosin minä olen ollut iso "aina". Käytännössä koko aikuisiän enemmän tai vähemmän.

Sinänsä on ihana palkinto, kun sieltä kaapista mahtuu joku vaate, jota on käyttänyt tosi vähän ennen kuin meni pieneksi. Onneksi muutama jo tullut vastaan.

Mutta voisin pukeutumisneuvoja kautta käydä shoppailemassa jotain kivaa, kunhan tosiaan on olo, että joku paino voisi olla pysyvämpi.

Hei Tutka ja Muskatelli. Ihana ajatus helliä itseä ihanilla vaatteilla jotka tuovat iloa. Ehkäpä minä hankinkin ihanan talvi neuleen seuraavan kilon ja paukkuvien pakkasten kunniaksi.