Huh, on ollut ihan mahdotonta herkuttelua viime aikoina. Tuntuu, ettei saa millään "putkea" poikki Nyt kuitenkin ajattelin ottaa paastonajan avukseni. Eilen alkoi pääsiäistä edeltävä paastonaika. Päätin olla ilman suolaisia ja makeita herkkuja, pitsoja ja hampurilaisia. Kerroin tästä miehellekin. Kun on kertonut päätöksestä jollekin, siitä on helpompi pitää kiinni. Ehkä tästä saisi hyvän alun terveellisille elämäntavoille?

Mulla tuo mukavuusalueelta poistuminen tapahtuu joka ilta, kun koitan sinnitellä lankutushaasteessa mukana. Tänään 150s, huomenna 180s, saa nähdä kestänkö enää huomista, on nimittäin niin rajoilla jo nyt.

Tosin lankutushaasteet sun muut tyhjänpäiväisyydet menettivät tänä aamuna merkityksensä, kun eilisen suolakurkkuhimon vuoksi tekemäni raskaustesti näytti haaleaa viivaa. Olo on höpsö ja varovaisen innostunut ja enedestiedämitäkaikkea. Viime kesäkuinen keskenmeno hieman kummittelee mielessä, mutta toivon kovasti, että tällä kertaa pikkuinen pysyisi kyydissä loppuun saakka, niin että meidän esikoisestamme tulisi isoveli lokakuun lopulla. Huh, nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin!

Tsemppiä herkuttomuuteen hanimau! Pitkä paasto edessä, muista herkutella hedelmillä ja muilla sallituilla niin on helpompaa

Todella mielenkiintoista lukea beibsin ja pudrugin pohdintoja (käyn siis edelleen säännöllisesti lukemassa juttujanne, vaikka oma raskaus kääntyy jo kohta viimeiselle kolmannekselle sain niin hyvää vertaistukea täältä viime kesänä!). Itsekin olen miettinyt tuota mielenterveyden ja painon suhdetta, vaikka en ole painavimmillanikaan ollut kuin kuusi kiloa ylipainok puolella. Tämä oli viime keväänä keskenmenon jälkeen (ja vasta nyt rv 26 olen samoissa lukemissa!), ja säikähdin vaakalukemaa, ja tuosta hetkestä katson toipumiseni alkaneen. Tajusin, etten voi jatkaa näin (olin lihonut viisi kiloa parissa kuukaudessa!), ja tein pieniä muutoksia takaisin normaaliin. Oikeasti en toipunut keskenmenon aiheuttamasta masennuksesta ennen uutta raskautta, mutta silti tuo hetki oli käännekohta parempaan. Olin edes jollain tasolla kiinni elämässä. Jos silloin en olisi saanut kelkkaa käännettyä, voin hyvin kuvitella kuinka olisin jatkanut painon kerryttämistä ja uponnut vain syvemmälle masennukseen. Mielestäni onkin todella tärkeää varsinkin enemmän laihduttaessa miettiä myös niitä syitä ylipainoon, miksi on hyväksynyt itselleen elämän, jossa oma kroppa ei tunnu tarpeeksu tärkeältä ja hyvältä? Tsemppiä teille molemmille projektiin ja pohdintoihin!! Vertaistuki on varmasti aivan olennaisessa roolissa.

Ihanaa, lallerilli, täällä ainakin varpaat pystyssä.

hanimau, päivä kerrallaan!

beibsi Tuoretaatelit on hyvä vinkki, pitääkin kokeilla taas. Mutta en nyt ole hirveästi itseäni viitsinyt sättiä noista kuivahedelmistä, sentään onnistunut jogurttipäällysteet ja pähkinät karsimaan (napsuttelukäytöstä).. Joku kuivattu omena ei tuhoa päivän saldoa ihan niin totaalisesti. Mutta tulee niitä silti kiskottua yleensä just nälkään ja ei tuhottomasti niin enemmän kun se kourallinen. Tyhmä kun on.

Lallerilli kirjoitti niin samaan aikaan, etten nähnyt viestiä!! Onneksi olkoon!! Ja tervetuloa raskaana olevien ketjuun

pugrag, tervetuloa mukaan!

Lallerilli, onneksi olkoon! Toivottavasti tyyppi pysyy mukana.

Täällä ei toivoakaan plussasta, vaan menkat alkoivat eilen Huomenna meinaan nyt sitten soitella sairaalaan, että jos päästäisiin tässä kierrossa aloittamaan hoidot. Tarkoitus olisi aloittaa ovulaation induktio + inseminaatio yhdistelmällä, eli huomenna pitäisi lääkitys aloittaa, jos saadaan ajat sitten eteenpäin. Pitäkää aamulla mulle peukkuja!

Mites tulevan viikon haaste, onko jollain ideoita? Mulla on menny viimeiset kaks päivää niin näissä masis- ja hoitoajatuksissa, et just nyt en oo paljon muuta pystynyt pohtimaan. Ja vanhan ystäväni suklaan kimppuun kävin kyllä heti lauantaina, ilmoitin miehellekin, et nyt tarvitsen suklaata, vaikka kuinka ei pitäis. Saa nähdä, mitä puntari näyttää huomenna

Voi harmi iksukka :/ ja todellakin, joskus suklaan hyvä vaikutus päälle on huomattavasti tärkeämpää kuin huono vaikutus vaa'alla, joten hyvällä omallatunnolla vaan! Toivottavasti asia etenee huomenna.

Kiitos tsempeistä suvi! Ei menny sekään ihan kuin strömsössä, koska sain kuulla, et lääkäri on kirjannu ylös, että yritätte itse ja jos ei tärppää, niin tulette huhtikuussa ja nyt on vasta helmikuu (tämä hyvin tympeällä äänellä). Mä muistin, et lääkäri sanoi syksyllä, et yrittäkää vielä muutama kuukausi itse ja tulette sitten keväämmällä jos ei tärppää, mutta ilmeisesti on sitten puhunut huhtikuusta... Eli vielä pari kuukautta jatketaan omaa yritystä. Maanantaina olin kyllä aika pettynyt, mutta nyt tässä alkaa taas sopeutua ajatukseen, et vielä odotellaan... Toivotaan vaan, et sitten huhtikuussa saadaan aika ja päästään aloittamaan ne hoidot.

Kiva kuulla Valonkantaja, että pääsit vihdoin gynelle ja sait diagnoosin, toivotaan, että kroppa lähtee lääkkeiden avulla toimimaan. Tsemppiä painonpudotukseen ja opintojen loppuun saattamiseen!

Täällä taas menkat alkoivat eilen täsmälleen ajallaan. Mä olin oviksen aikaan kipeänä ja niihin aikoihin oli makuuhuoneen puolella niin hiljasta, että ihmehän se olis ollu jos olis tärpännyt. Mutta jostain syystä jännitin tällä kertaa kovasti alkaako menkat. Jotenkin sitä kai ajatteli että jospa ihme olis tapahtunut ja olis tärpännyt nyt kun se oli epätodennäköistä. Nyt pitäs taas saada tästä laihistelusta kiinni ja ottaa maaliskuuksi joku kunnon tsemppi vaihde päälle. Pääsis vaan alkuun....