Hyvä Mimmi! Pian pääset jännäämään hymynaamoja tikkuihin.

Vein viikonloppuna XS- ja S-koon vaatteita Pelastusarmeijan keräykseen. Nyt yritän saada vielä lähipäivinä tsempattua ja katsottua pois tiukimpia vanhoja M-koon vaatteita. Olen nyt kerännyt rohkeutta myöntää, että 40 kg pitäisi saada ylipainoa pois. Puuuuh, häpeällinen painosalaisuus on kerrottu! Viime päivinä huolta on aiheuttanut lähestyvä kesä raskausyrityksineen... Mitä jos en aiempaa suuremman ylipainotaakan takia raskaudukaan helposti ( tai ollenkaan ennen suurta painonpudotusta)? Toive raskautumiseen on suuri, mutta samalla iso ylipaino + raskaus -yhtälö pelottaa. Tämmöisiä mietteitä täällä. Mites muilla menee?

Samoja mietteitä täällä Lumi käydään! Kuitenkin tuota ylipainoa on itsellänikin oikein reippaasti ja kun esikoista muutenkin yritetään, ei ole kokemusta raskausongelmista ym! Radi on ainakin isoisoiso riski mulla, kun isällä oli diabetes ja siskolla radi. Olisi kyllä ihme, jos mä en sitä saisi!! Kyllä mä silti jotenkin ajattelen, että keho tietää, koska se on valmis raskauteen. En usko tulevani raskaaksi, ennen kun se on fyysisesti turvallisempaa! Toivottavasti pian!!

Jos kaipaat motivaatio/tsemppari ryhmää suosittelen lämpimästi /foorumi/#Thread:16095,2970 tätä!! Olen itse saanut valtavasti tukea sieltä ja onnistumisista/epäonnistumiset on ollut aina helppo jakaa. Se motivoi eteenpäin tässä prosessissa! Ja siellä on paljon porukkaa eri lähtökohdista! Suosittelen!!!

Miksen opi tallentamaan tekstiä ennen lähettämistä? Eikun uusi yritys!

Olen huomannut, että ainakin itselle on helpompi aloittaa ns.alusta kun on myöntänyt sen ongelman. Tai lähinnä edes itselleen tunnustanut
Minäkin siis voisin tunnustaa. Uhosin sillä herkuttomuudella. Viikko hei, helppo nakki! No, herkuttomien päivien saldon on iso, ruma, lihava 0. En vaan pysty. Onhan se ennenkin huomattu. Vaan kuvittelin, että sitä itsekuria olisi jostain tyhjästä syntynyt
Taidan suosiolla lopettaa tuollaiset uhoamiset vaan siirryn suoraan kohtuuteen. Ai miten niin ei muka käy noin vain, jos on oppinut vetämään joka kerta överiksi?

Muuten menee ihan jees Kaksi peräkkäistä yötä on nukuttu hyvin. Eli toissayönä 8 tuntia "vain" neljällä heräämisellä ja ylös 6.45. Ja viime yönä vain kerran tytön armottomaan huutoon ja herätys klo.6.10.
Ja ihan vapaaehtoisesti olen vaihtamassa nämäkin unet yösyöttöihin ja uhmaikäisen ja vauvan kanssa tasapainoiluun Mihinkähän sitä on oikein ryhtymässä

Mä en kas ikinä muista kopioida tekstiä! Sit ketuttaa ku alkaa kirjottaa uusiks pitkää sepustusta..!!

Kohtuus on parempi, kuin ehdoton ei! Nopeesti siihen kyllästyykin, jos se on semmosta pakkopullaa ja kaikki on kiellettyä!!! Mä oon kyllä kas lipsunut ihan totaalisesti syömisten kanssa! Ainakin verrattuna alkuun! Nyt menee hyvinkin joka viikko jotain herkkua! Jäätelö on korvannut iltapalan turhan monta kertaa ja viikonloppuisin on kalorit olleet sellaisella 500-1000kalorilla enemmän, kuin saisi! Mistä sitä motivaatiota taas saisi olla herkuitta, juomatta alkomahoooolia ja syömättä rasvamättöö...?! Kertokaa mulle!

Liikunnat on sen sijaan taas lähtenyt vähän parempaan suuntaan. Pari kertaa on tullut tehtyä pitempi lenkkikin, kuin yleesä. Uimaan tarvitsisi kyllä mennä!!

Mulla kans aivan samoja mietteitä kuin Lumilla ja Mimmillä. Kovasti toivon tulevani raskaaksi, mutta samalla pelkään raskautta tällä painolla. Lisäksi mua tressaa myös muiden ihmisten suhtautuminen ylipainoiseen odottajaan. Mä oon jopa miettinyt että tressaanko näitä asioita niin paljon, että se jo osaltaan on vaikuttanut siihen etten tule raskaaksi.

Mä oon ollut nyt talvilomalla ja mulla on ollut aikaa miettiä tätä painoa asiaa. Mä oon todennut, että kaiken näkönen tressi ja vastoinkäymiset aiheuttaa mulle ihan hirvittävää syöpöttelyä.

Meillä on ollut koko viime syksyn ja talven ajan aika tressaavaa töissä. Ihan itse töiden takia mutta lisäksi mulle on ollut aika raskasta seurata vierestä työkaverin raskautta. Tällä hetkellä meillä ei tauoilla juuri muusta puhuta kuin lapsista ja raskauksista, joten hieman ulkopuoliseksi olen tuntenut itseni.

Niin siitä paino asiasta mä tosiaan päätin, että huomenna kun arki taas koittaa niin aloitan "alusta" taas kerran

Moikka!

Mulla on pyöriny samat mietteet mielessä eli vauvakuume vs. pelot tässä painossa ja tällä kunnolla raskautumisesta. Kamalan ristiriitaista, mutta en siltikään saa syömisiäni järkeviksi välillä tuntuu, että ruokailujen kanssa tarvitsisi pikemminki jotakin motivaatiovalmennusta tai muuta henkisen puolen koutsaamista kuin ruokailuohjeita. Mulla on paino vähän noussut, mutta liikuttua tulee onneksi suht hyvin.

keveneelle tsempit töihin! On varmasti raskasta kuunnella raskaushehkutusta, kun itsekin jo kovin toivoisi tulevansa raskaaksi.

blaija meilläkin muksulla ollut vähän unien kanssa ongelmaa ja omaa tahtoakin löytyy jo niin mahdottomasti, että välillä mietityttää tosiaankin, että miten hyvin sitä jaksaisi, jos näitä olisikin kaksi. Tai jos tulee kovin voimakasta pahoinvointia, tai liitoskipuja tai supistuksia tai tai tai... Mutta on tuo vaan niin täydellisen rakas pikkuinen, että mielellään siitä mankelista menis uudelleen läpi jos vaan saa

Landis tahtoa tuolla tytöllä kyllä löytyy! Juuri eilen miehelle kauhistelin, että me ollaan niin pulassa tuon tytön kanssa vielä On ruvennut vetämään aivan kauheita raivareita, jos ei mene tahto läpi. Pyörii lattialla ja vetkuloi ja on maailmanloppu. Kuuluu siis todellakin niihin lapsiin, jotka vetää itkupotkuraivareita karkkihyllyn edessä!
Nyt lähinnä naurattaa kun raivoaa kuin paraskin uhmaikäinen. Neiti 1v. En edes kiinnitä huomiota kun tulee kiukku jostain tyhjästä. Totean vain että höpö höpö, ei äiti voi sinulle nyt sitä antaa. Mitä nyt ikinä sattuukaan olemaan vailla. Mies ei yhtä rauhallisesti osaa noihin kiukkuihin suhtautua. Aikansa kuuntelee, mutta sitten konahtaa. Vaan eihän se pienelle auta. Olenkin aina rauhoittelemassa, että älä välitä, siitä se menee ohi. Antaa kiukuta kiukkunsa pois

Vaakapäivä! 70,9kg. -400g viime viikkoon. Jes! Ei olla vielä niissä alimmissa lukemissa, mutta edes jotain. Vyötärö näytti 84cm eli plussaa pari senttiä. Menkat lähestyy ja sen huomaa
Kivasti vapuksi alkaa. Kun on tarkoitus lähteä lauantaina vapaalle. Mies jää muksun kanssa yöksi kaksitaan. Vähän jännittää Vaikka hyväähän se noille molemmille varmasti tekee, olla vähän kaksistaankin.

No niin täällä on sitten aloitettu painon pudotus "alusta". Mulla on toinen jalka tässä viime aikoina vähän kipuillut, joten liikkumiset jää nyt aluksi varmaan aika vähälle. Mulla on aina tavoitteena 10 000 askelta päivässä, mutta nyt päätin että tällä viikolla saa riittää 5000 askelta, että saa jalka vähän lepoa. Tänään tuli 6800 askelta.

Muistin tuossa äsken, että mulla on suklaalevy kaapissa. Yritän nyt pitää näppini siitä erossa viikonloppuun asti Kokonaan en pysty herkuista kieltäytyä, mutta tavoite onkin että herkkuja vain viikonloppuisin ja kohtuudella.

No niin pitkästä aikaa päivitystä tännekkin. Tutkimukset diabeteksen osalta tehty ja tulokset yksiselitteiset. Näillä elämäntavoilla mulle puhkeaa parin vuoden kuluessa diabetes. Nyt siis jos koskaan on aika parantaa elämäntapoja. No onneksi sillä tiellä ollaan jo matkassa.

Lapsettomuustutkimukset edistyvät myös eli aika selvittää myös se.

Mulle tuli shokkina miten mies on ottanut huomattavasti raskaammin tän meidän lapsettomuuden. Itse olen käsitellyt aihetta jo niin kauan kun oma sisko kärsi siitä joten se ei tullut mulle yllätyksenä. Jokseenkin olen aina tiennyt etten välttämättä saa lapsia. Olen ollut myös sitä mieltä että hoitoihin en mene kun ne on niin rankat. No tässä sitä ollaan enkä voisi kuvitella olla meneväni hoitoihin. Katuisin sitä loppuelämäni jos ei nyt sitä korttia katsottaisi.