Morjenttes terventtes!
Olen 27 vuotias opiskelija, 182 cm ja.. 25,1 painoindeksin omaava ikuinen laihduttelija.. .. Kesään mennessä toivottavasti paino on juuri siellä missä pitää! & my slimming day's are over! Haluan että voin elää niin ettei aina tarvitse miettiä, joko kello on niin ja paljon ..ruoka-aika? Paljonko kaloreita? Lihottaako tämäkin nyt sitten kuinka ja paljon?! ARGH. Monia vuosia olen laihdutellut, tuloksia on tullut mutta en ikinä ole päässyt lihoamiseni jälkeen takaisin siihen painoon mihin haluan..
Viime viikolla, aikaisemmin ei jouluherkuttelujen ja laiskottelujen jälkeen uskaltanut.. astelin vaa'alle, hieman peloissani.. lukemat olivat HUI!.. masentavat.. joulukilot Syönyt mielestäni olin suht terveellisesti ja liikkunut suht paljon, mutta painoa oli taas tullut 2kg lisää !?!! Aikani surien niitä paria kiloa, päätin ottaa paremman asenteen kehiin ja merkata kaikki syömiseni ylös! NO MORE EXCUSES! Tavoitteeni on ja pysyy! Kesä 2012 -9kg .. Nyt sen on toteuduttava, vuosina 2009,2010 ja 2011 se ei onnistunut täysin..aina jostain syystä kilot tulivat takaisin tai sitten vain pysyivät paikallaan..

Harrastan joogaa. Ihana laji, rentouttaa ja jenkkikset tykkää! En ole nyt moneen kukauteen jaksanut rehkiä jumpissa hiki valuen ja henki pihisten.. Joogasta nautin ja se mielestäni on liikunnassa tärkeintä että nauttii siitä mitä tekee eikä tarvitse hampaat irvessä treenata.

Sairastan keliakiaa, haastavaa sen vuoksi esim: saada tarpeeksi kuituja.. mutta muuten kyllä gluteeniton dietti on toiminut. Leipominenkin on jäänyt tosi vähälle, keksit, pullat yms on jäänyt miltein kokonaan pois Ennen tuli syötyä viikottain keksiä kaffeen kanssa mutta nyt vain ani harvoin.



Toivon että kiloklubista olisi apua ja paino laskisi sen 9kiloa kesään mennessä
Tsemppiä meille klubilaisille!

Heippa!
Täällä KK:n käyttöä opettelee kolmeakymppiä lähenevä nainen. Syöpöttely on ongelmani, erityisesti herkkujen väärinkäyttö
Liikunta on kuitenkin henkireikäni, joten se osuus projektista on melko mallillaan
Iso unelma olisi päästä hoikempaan kuntoon jolloin liikunnankin suhteen voisi asettaa kunnianhimoisempia tavoitteita. Enkä nyt varsinaisesti viehkommasta ulkokuorestakaan pahastuisi...

Moikka!

Minä olen 21 v. opiskelijatyttönen, tavoitteena kohottaa kuntoa ja vähän katsoa mitä suuhunsa laittaa. Syön liikaa makeaa. Ylipainoinen en ole, mutta haluan voida hyvin ja saada vyötärönympärystä hiukan kapeammaksi (nyt 76 cm). Ennen kaikkea haluan voida hyvin!

Harrastan tankotanssia, lenkkeilyä sauvojen kanssa ja ilman, show&disco -tanssia ja jumppia liikuntakeskuksessa. Meinaan kyllä irtisanoa ton jäsenyyden koska se on liian kallis minun opiskelijabudjetilleni.

Iloista iltaa kaikille ja tsemppejä jokaiselle omaan tavoitteeseensa!

Moi!

Täällä kirjoittelee 25-vuotias opiskelija, joka haluaisi kesäksi keventää kymmenisen kiloa. Ylipainoa tuntuu olevan jonkin verran, joten uskon, että tuo kympin pudotus tekisi paljon hyvää omalle jaksamiselle. Olisihan se toki muutenkin ihanaa, jos peilista katsoisi hoikempi ja reippaampi neiti

Puolitoista vuotta sitten laihduin liikkumalla tavoitemittoihini, mutta urheiluvamman takia kuntosalit ja ryhmätunnit jäivät väliin, kun pelkkä kävelykin sattui. Sittenhän sitä vain jäi sohvalle makaamaan ja herkuttelemaan...

Vietän kolmisen tuntia viikossa kuntosalilla ja tarkoituksenani olisi lisätä tuohon vielä jokin ryhmäliikuntatunti. Lenkkeily ei houkuttele yhtään pimeillä ja lumisilla teillä. Herkuttelu on paheeni ja yritäinkin nyt erityisesti kiinnittää huomiota siihen, mitä kaikkea oikein päivän aikana tulee naposteltua. Toivotaan, että täältä löytyy tarvittava tuki ja kannustus!

Moiks!

Piakkoin 19vuotta täyttävä laulua, pianonsoittoa, käsitöitä ja kaikenlaista taiteilua harrastava tyttönenpä täällä palstalle ilmoittautuneepi! Pääasiassa paikalla ollaan ruoka- ja liikuntapäiväkirjan merkeissä, sillä tavoitteena olisi hieman kiloja karistaa, sekä terveellisemmät elämäntavat omaksua!

Suurimmaksi motivaation lähteeksi on itselläni noussut opiskelupaikka, sillä laulunopettajaksi olisi tarkoitus kirjoitusten jälkeen lähteä hakemaan. Ei ihan huonokuntoisen hommaa ole ja niinpä pakko tälle asialle nyt on jotain tehdä. Myös itsetuntoa ollaan täällä parantelemassa, sillä henkinen prosessi on jo käynnissä mutta ulkoinen puuttuu. Tosin kiirettä pitää YO-kirjoituksiin lukiessa, musiikkiharrastuksissa juostessa, yksiötä kunnossa pitäessä ja muutamaa miljoonaa muuta harrastusta hengissä kituuttaessa!

Tällä hetkellä painoa itselläni 74kg, mutta tavoitteena olisi vähintään se 65kg. Alarajaksi/alimmaksi tavoitteeksi itselläni tällä hetkellä on laitettu tuo 55kg, mutta luultavasti tyydyn tuohon 65kg. Katson että missä kohtaa alkaa näyttää sopusuhtaiselta niin, että vielä on mistä ottaa kiinnikin, sillä kurveja kuitenkin kannatan. Ja kyllähän tuohon vaikuttaa myös pieneksi jäänyt ylioppilasjuhlien mekko, johon pitäisi kevään tullen vielä ahtautua!

Mutta siinäpä tuo nyt taisi näin alkuseen olla. Toivottavasti onnistun tavoitteessani!

Moikka!

Täällä olisi tämmöinen 25-vuotias tyttönen alunperin Keski-Suomesta, mutta opiskelen nykyään Helsingissä. Huomaamattani olen lihonut melkein 30 kiloa ja todellisuuteen herättyäni päätin, että nyt on aika elämäntaparemontin. Pituutta löytyy 166cm ja painoa 86,1kg (tässä kolmatta viikkoa klubeilen ja aloituspaino oli tasan 90kg). Alaspäin siis pikkuhiljaa

Moi!

Täällähän tuntuu olevan hyvin paljon samantyyppistä, ikäistä ja painoista porukkaa! Joten liitynpä joukkoon minäkin.

Olen pian 28-vuotias 3 pienen lapsen äiti (5v, 3v ja 8kk). Kiloja on kertynyt tasaiseen tahtiin siitä asti kun olen muuttanut aikoinaan pois kotoa, eli noin 10 vuoden ajan. Ja tietysti nuo lapset ovat tehneet osansa siihen, että liikuntaan ei juurikaan jää aikaa. Mässäilyyn aika taas on riittänyt.

Lähtöpaino on 97kg ja tavoite on 65kg. Pituus on 165cm. Tekemistä siis riittää vaikka kuinka pitkäksi aikaa!

Uskon olevani enemmänkin sellaista repäisevää sorttia, että ensin pitäisi saada monta kiloa nopeasti pois, että saan itseni motivoitua! Vaikeinta tässä tulee olemaan sen motivaation ylläpitäminen! Olen kuitenkin päättänyt, että nyt se on tehtävä tai jää vielä tekemättä!

Heipparallaa! Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa ensikertaa tällaisen laihdutus tavan.

Pituutta on 170 cm ja painoa 83 kg!! Lääniä on kertynyt synnytyksen jälkeen reilusti alakroppaan ja mahakin on muuttunut hyllyväksi makkararivistöksi. Housut ovat kaikki liian pieniä ja hyvä ettei napit lentele istuessa.

Painoin ennen raskautta 68 kg ja nyt on tavoite vieläkin kovempana eli 60 kg!! Synnytin kesällä 2010 joten olen vähän jälkikäteen näitä kiloja karistamassa. Painoa on kertynyt tasaisesti puolentoista vuoden aikana. Olen yrittänyt Easy Diettiä ja onnistuin pudottamaan 2 viikossa 8 kg. Laihdutus loppui kuitenkin yllätysyllätys joulun aikaan, enkä ole juurikaan mitään tehnyt.

Ajattelin pudottaa painoa ensin vaudilla taas Easy Dietin avulla ja totuttuani pieniin annoksiin muuttaisin lautas-mallini täysin. Liikuntaa harrastan 1h 1-2 krt/vko mm. kävelyä läheisellä pururadalla rattaiden kanssa, mutta aion hankkia kuntosalikortin ja ehkä käyn kerran viikossa jossain jumpassa.

Aikaa ajattelin varata pudotukseen vuoden 2013 alkukesään asti. Olisi tarkoitus mahtua Äitini häämekkoon . :3 <3

Moikka. Sorry et myöhästyn mutta tässä tulee
Olen kohta 49 vuotias ja painan 149 ja pitkä 180. aloitin kiloklubin Tammikuunlopussa muistaakseni 20 päivä ja yritetään nyt ensiksi saada paino 100 ja sen jälkeen taas uusi tavoite. Oleskelen stadissa ja sillai

Olen aloittanut elämässäni kymmeniä kertoja, laihtunut yhteensä koko elopainoni verran, mutta kaikki tulleet takaisin korkojen kera. On ollut syntymäpäiviä, juhlia, edustamista, matkoja ja muita hyviä selityksiä, miksi laihduttaminen ei nyt juuri onnistu. Se keskeytetään hetkeksi ja sitten jatketaan. Mutta se jatkaminen jää aina toteutumatta.

Ikää on jo reilut 50 - siis tosi reilusti yli. Olen toimihenkilöasemassa, naimisissa, aikuisten lasten äiti. Asumme esikaupunkialueella maalaismaisemassa ja käyn töissä muutaman kilometrin päässä kotoani. Meillä on pari kissaa ja koira. Yksi lapsista asuu edelleen kotona opiskelujensa takia. Painoa on kertynyt niin paljon, etten ole vuoteen uskaltanut käydä vaa'assa.

Olen voinut enemmänkin kehnosti jo muutaman viikon, miettinyt ja puntaroinut kaikkea. Eilen illalla taas kerran istuin alas ja ihmettelin, mikä elämässäni oikein mättää. Tulin siihen tulokseen, että vuosikymmeniä lohtusyömistä harrastaneen perusongelma on yksinäisyys. Siis henkinen sellainen. Hylkäämisen pelko ja yksinäisyyden tunne on seurannut minua koko ikäni. Alkulähde on varhaislapsuuteni ensimmäisiltä vuosilta, vaikka sittemmin elämäni olikin ulkoisilta puitteiltaan kunnossa. Kukaan ei kai siihen aikaan ajatellut, että pikkulapsille todellakin jää elinikäisiä muistoja elämän alkutaipaleelta eikä niitä haavoja ihmeemmin hoidettu.

Niin pitkältä kuin muistan, olen syönyt aina salaa yksin ja peruuttamattomaan yksinäisyyden tunteeseeni. Oikein suosittelen puolisolle ja aikoinaan lapsille menemistä jonnekin pois kotoa hetkeksi, että saisin märehtiä yksinäisyyttäni ja olen jopa uskotellut itselleni, että tarvitsen niitä hetkiä. Tottakai. Sitten yksin ollessani tulee mieleen, että jääkaapissa on lohdutukseksi jotain ruokaa. Se on niiiin lohduttavaa, pehmeää ja yleensä makeaa. Ja taas tuntuu niin kurjalta. Tällainen omatekoinen surkuttelukierre on sala- ja julkisyömisineen aiheuttanut vuosien mittaan yli 40 kilon ylipainon.

En pysty lainkaan sanomaan, olenko tällä kertaa niin vahva ja valmis, että pystyisin selättämään tuon surkutteluyksinäisyyden, mutta ainakin olen prosessoinut yhden menneisyyteni kummituksen esille kaapistaan. Ja nyt, kun sen olen tänne pakkaseen ottanut esille ja vielä julkikirjoittanut, tuntuu ehkä vähän paremmalta. Vielä se pitäisi pystyä kertomaan omalle puolisolle, joka siellä kotona nyt kummastelee, mitä ihmeen tilitystä eilen illalla yksikseni oikein tein.

Puhisten ja ähisten eteenpäin! Ei ehkä torvet soiden, mutta oman jaksamiseni kannalta toivottavasti ainakin sinnikkäästi