Heippa!
Olen 22-vuotias kahden lapsen äiti. Aloitin vuoden alussa elämäntaparemontin ja lähtöpainoni oli tuolloin 61,4kg. Nyt paino on n. 55kg. Pituutta minulla on vaivaiset 162cm. En ole ylipainoinen, mutta minulla on läskiä erityisesti vatsan seudulla. Röllömaha raskauksien jäljiltä. Yritän sulatella sitä pois, minkä jälkeen keskityn lihasten kasvattamiseen.
Treenaan kolmesti viikossa salilla ja teen lisäksi kolmesti viikossa tunnin aerobisen treenin.
Tällä hetkellä tuntuu että projekti on töksähtänyt tähän pisteeseen, mutta teen kaikkeni että saan itseni hyvännäköiseen kuntoon, parasta olisi jos vatsa olisi kadonnut kesään mennessä. Saa nähdä. Töitä sen eteen kuitenkin teen lujasti!

Moi!

Olen 32-vuotias naimaton filosofian maisteri Helsingistä (kyseessä siis nainen). Kiloklubilla olen ollut jo ainakin viisi kuukautta; koska rupesin kirjoittamaan foorumiin vasta nyt olisi ehkä kivaa myös esitellä itseni täällä. Tavoitteena painonpudotus ja elämäntapamuutos. En ole kovin ylipainoinen (eka 10 on juuri lähtenyt, kiitos Kiloklubille ), mutta lisäkiloja on vielä ja niistä haluaisin päästä eroon. Muuten tykään liikunnasta (varsinkin Les Mills-ohjelmista) ja koirista.

Hyvää kevättä kaikille!

Hei!

Olen 33 v kahden lapsen äiti. Lapset ovat 5,5v ja kohta 4 vuotta täyttävä. Nyt olen päättänyt, että KILOT LÄHTEE ja VATSA KIINTEYTYY. Parin vuoden ajan olen käynyt kahdesti-kolmesti viikossa ryhmäliikunnassa, mutta huonoin tuloksin. Ehkä peruskunto on nyt parantunut, mutta tuo ikävä kumpu tuossa vatsan seudulla on vielä liimaantuneena minuun ja puntarilukemat ovat liian suuret. Pakko sitä on alkaa kiinnittämään tarkemmin huomiota syömiseensä. Nyt olen viikon verran ollut tässä kiloklubissa mukana, ja uskaltauduin tänne kirjoittelemaan, hetken toimintaa seurattuani.

Nyt kilojen lisäksi taisteleen kyllä jatkuvasti huonon oman tunnon kanssa, kun se aika, jolloin treenaan, on lapsilta pois. Mutta yritän uskotella itselle, että lapset oppivat mallin, että itsestä pidetään hyvää huolta.

Toivottavasti saan täältä tukea oman tunnon käsittelemisessä.

Tsemppiä kaikille!

Moi!
Olen 51-vuotias nainen. Liityin tähän klubiin viime maanantaina 8.4.2013. Tarkoituksena laihtua ja saavuttaa olotila, jossa voisin olla tyytyväisempi omaan itseeni, ja tietenkin pyrkiä myös pitämään se olotila.
Olisi myös mukava saada täältä kavereita, joiden kanssa keskustella kaiken maailman asioista

Mukavaa kesän odotusta kaikille

Moi kaikki!

Aloitin täällä jo marraskuussa, mutta intoni hiipui pian. Nyt painoa on tullut siitä vielä yhdeksän kiloa lisää ja päätin ottaa itseäni niskasta kiinni!

Painoa on nyt 80 kg ja olen 166 cm pitkä nuori nainen. Tavoitteeni on päästä vielä tämän vuoden lopulla 58 kiloon! Siinä sitä onkin tavoitetta kerrakseen.

Miten tuon weight loss tickerin saa muuten liitettyä näihin viesteihin?

Hei, olen muutaman kerran täällä käynyt, mutta tänään päätin että tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä. Eli ei enää tekosyitä vaan nyt syömiset ja liikunta syyniin. Itseni mutta myös pienen vauvani vuoksi. 40v lähestyy ja on aika päästä kuntoon. Pääkaupunkiseudulla asustelen, kadut jo melkein sulat eli kohta lenkkikengät jalkaan ja aloitus vaikka 15min lenkeistä. Toivottavasti täältä löytyy tukea ja tsemppiä.

Kertuska, mene tuonne tickerfactory-osoiteeseen, luo "ticker" ja "copy-paste" koodi/linkkirivi tuonne Omat tiedot sivun allekirjoitus- kohtaan.toimi ainakin minulla

Stsaukki!

Täällä yksi klubilainen lisää! Olen 46 v. kirjanpitäjä Etelä-Suomesta. Kiloja 105 kg ja pituussenttejä 158 eli siis sairaalloisen lihavuuden puolella ollaan Hiljalleen on paino lisääntynyt; jossain vaiheessa olin pitkään 73 kg ja sitten seuraava porras oli 80 kg. Neljännen lapsen jälkeen alkoi syöminen ensin lapsen tähteiden syömisellä, asenteella "ruokaa ei saa heittää pois", josta jo neuvolassa varoittelivat. Sitten tuli äitiysloman jälkeen hektiset työkiireet. Kaikenlaisissa laihdutusryhmissä olen käynyt ja kuntosalijäsenyyskin oli vuoden verran, mutta aika on ollut se rajoittava tekijä. Ja on siinä osin sitä itsensä huijaamista; joku sanoi tällä foorumilla, että "yritystä ainakin tajunnan tasolla"; joo, yritys on ollut kova täälläkin

Työni on istumatyötä ja voisinpa sanoa, että olen istunut itseni 18 v. ajan lihavaksi. Luin juuri jostain lehdestä artikkelin, että istumatyöläiselle ei riitä liikunnaksi edes kaksi lenkkiä viikossa! Olenkin hiukan katkera uravalinnastani, joka on pitkälti vaikuttanut olemukseeni. Istumatyö ja pitkät päivät ovat tämän ammatin huonot puolet. Työpaikallamme on ergonomia aika hyvin huomioitu, mutta miten saa istumalla jumpattua lihaksia? Sellainen sininen kuminen nyppylätyyny on ollut kokeilussa; lienee sillä tarkoitus saada liikkuvuutta istumalihaksiin?

Stressi on minulla varmaan se yksi määräävä tekijä painon lisääntymisessä; olen aika 'stressiessi' välillä perfekstionismini kanssa. Nyt pyrinkin hallitsemaan ajankäyttöäni niin, ettei stressi pääse
puskemaan päälle (easier said than done). Ja olemaan asioissa hiukan 'ympäripyöreämpi'; kyllä se maailma pyörii ilman turhia viilaamisiakin. Stressin 'hoitoon'olen käyttänyt syömistä eli tunnustaudun tunnesyöpöksi. Turhauttavat, hermostuttavat tilanteet saavat ahmimaan.

Kiloklubista odotan tietoa kalorilaskennasta ja liikunnan eri muotojen vaikutuksesta painonpudotukseen. Ilokseni huomasin, että tuo kalori- ja liikuntaseuranta on yhdistetty kätevästi ja edistyminen -välilehdellä oleva seurantataulukko kertoo paljonko on toteutunut energiavaje ja paljonko on suositus vajeeksi.

Laitoin Edistyminen -välilehden tavoitetaulukkoon tavoitepainoksi optimistisesti 62,4 kg eli normaalipainon takarajan. Kiloja pitäisi saada pois siis 42,6 kg. Aika paha . Tavoitteen saavuttamisaikatauluksi sain 74 viikkoa eli n. 1 vuosi ja 5 kuukautta . Tässä lienee laskettu varovaisella (realistisella?) aikataululla pudotus? Jos mentäisiin 1kg/viikko pudotusvauhdilla; tavoite olisi saavutettu jo 1/2014 laskurin 9/2014 sijaan. Lienee parempi uskoa laskuria.

Olisi niin kiva mennä Stockan Hulluille Päiville vaateosastolle ja todeta, että "tämähän mahtuu mulle!". Eiköhän tsempata yhdessä kilot pois; me ei tehdä niillä ylimääräisillä mitään!

Moi kaikille,
olen "uusaloittaja". Kuuluin Kiloklubiin joskus vuosituhannen alkupuolella muutaman kuukauden, mutta sitten asia unohtui. Nyt vuosia on mittarissa 65, painoa liikaa ja pituutta liian vähän
Tavoitteen asettelin realistisesti, siis 10 % painosta pois. Sekin kuulemma auttaa terveyteen. Toistaiseksi ei terveyden kanssa ole ollut ongelmia, mutta viimeksi lääkärissä käydessäni hän huomautti, että sokerit alkavat olla ylärajoilla ja kolesteroliarvoakin voisi vähän vartioida.
En ole koskaan ollut mikään innokas liikkuja (nuorempana ratsastin, ja metsässä kävelen edelleen mielelläni mutta silloin sinne pitää kyllä olla asiaa eli sienestystä tai marjastusta). Onnekseni olen innostunut vesijuoksusta, käyn pari kertaa viikossa hallissa juoksemassa 45 min. Syksyllä kun aloitin, puoli tuntia riitti mutta pian luulen saavani tunninkin kulumaan altaassa ihan mukavasti ja itseäni pahemmin läkähdyttämättä.
Taidan siirtyä tuonne yli kuusikymppisten ryhmään, kävin siellä jo vähän katselemassa.

yritin lisätä tickertin josta näkee tavoitteeni, mutta en tiedä onnistuinko; aloittelin laihduttamiseni 15.4,2013 ja tavoittelen 60 kg painoa....tää voi vielä muuttua ylöspäin , koska en tiedä mikä on minulle sopiva paino. Aloittelin lukemasta 152.6 kg.

Olen jo kirjoittanut tänne muutaman kommentin, mutten ole vielä esittäytynyt . Eli olen 35-vuotias, tällä hetkellä osa-aikaisella kuntoutustuella oleva nainen Helsingistä. Minulla on ollut epilepsia lapsesta asti (sairastin aivokalvontulehduksen 4-v, tosin epilepsia diagnosoitiin vasta 16-v), lisäksi sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. V.2003 halvaannuin vyötäröstä alaspäin rajun epilepsiakohtauksen seurauksena, ja kaiken kaikkiaan minulta on leikattu kolme kertaa prolapsi selästä. Nyt olen kuntoutunut käveleväksi, tosin hermosärkyjä, tasapainovaikeuksia ja tuntopuutoksia esiintyy. Muutama päivä sitten sain kuulla, että minulla on mahdollisesti Sjögrenin syndrooma.
Olen aina ollut urheilullinen (jalkapalloa/käsipalloa/tennistä yms.), mutta minua on silti "haukuttu" pulleaksi yms. (myös perheen piirissä), vaikka olisinkin ollut normaalipainoinen. Syöminen on ollut minulle lähinnä ajoittaista ahmimista=tunnesyömistä, eivätkä päivittäiset kalorit ole tulleet edes täyteen. Pahin lihomiseni on johtunut eräästä epilepsialääkkeestä, jota söin kahteen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla kyseisen lääkkeen aikana lihoin n.30kg, jotka laihdutin nopeasti erittäin vähäkalorisella ja hyperliikunnallisella dieetillä pois. Kuitenkin sama lääkitys päätettiin aloittaa uudelleen halvaantumiseni jälkeen, ja lihoin n.55kg. Tämä on ollut tosin paras lääkitykseni (minulle ei ole löydetty "sopivaa" lääkitystä), mutta en enää suostunut kantamaan ylimääräisiä kiloja ja halusin lopettaa lääkkeen. Nyt kuulin tosin neurologiltani, että Sjögrenin syndrooma voi aiheuttaa myös painonnousua.
Olen onnistunut laihduttamaan pikku hiljaa lääkkeen vaihdon yhteydessä n.40kg. Nyt sitten yritetään laihduttaa näitä loppukiloja pois Aiemmin tuo kaikki oli helppoa kun oli nuorempi ja pystyi liikkumaan paremmin... Nyt ainoastaan ruokavalion kautta pystyn tekemään enimmät muutokset. Ja itse asiassa minun on vaikea saada tuota 1500 kcal päivässä kasaan, ja pallurat loistaa niin väärän värisinä! Vaikka sitä onkin alkanut harrastamaan joogaa, pilatesta ja fitballia - tuntuu ettei se ihan riitä rasvan palamiseen? Ja koska kroppa on joutunut kestämään niin paljon, pelottaa ettei se palaa enää ennalleen Taitaa roikkuvatsa ja muhkeat sisäreidet jäädä? Ettäs näin