Nyt on mullakin alkanut paino "hidastelemaan" laskussaan. -100g pudotusta. No alaspäin sekin on. Eipä hätää.Hyvillä fiiliksillä

Onpas kivaa kun olo on kuin katujyrän alle jääneellä. Ainoa ilo tulee punnituksesta kun ei oikein pysty kipeänä syömään. Laskeskelin pudotuksiani taaksepäin ja totesin pudottaneeni viimeisen 9kk:n aikana 9 kiloa. Aikas turhankin verkkainen tahti. Mutta pakko se kai on hyväksyä, että tällä mennään ja aikaa kyllä riittää tässä maailmassa.

Terve ystävät!

Puh, henki on melkein mennyt töissä tämän viikon aikana. Olen aivan rättiväsynyt. Onneksi olen päässyt treenaamaan. Mikä muuten on riemuvoitto. Nykyään vaadin treeni-illat itselleni – niin etten silloin kerta kaikkea jään työpaikalle vääntämään 12h. Se on uutta. Työt eivät mene enää ihan kaiken edellä. Tämä on nyt jotenkin vaan loksahtanut itse paikoilleen, ilman selkeätä päätöstä. Treeni kulkee nyt niin yllättävän mukavasti ja palkitsevasti. Vihdoin lihastreenikivut ovat kovemmat kuin vauriokivut. Ja se jos jotain palkitsee. Kipeä olen, sitä en kiellä. Mutta voin nyt kuormittaa itseäni todella kovaa ja rohkeasti.

Mutta muuten tällä on vielä hankalaa…. elän ikään kuin vieläkin vanavedessä siitä kuin brakasin aiemmin. Vielä siis. Ja toi työtilanne ei ole auttanut yhtään.
En pysty vielä ns palamaan ruotuun. Yritän syödä vapaasti ja rennosti nälkää kuunnellen. Yritän olla salliva. Yritän suhtautua tähän hommaan järkevästi ja ajatella pitkäjänteisesti. Nälkä on kuitenkin ”liikaa”, joten se ei voi olla koko ajan aitoa rehellistä nälkää. Jostain maksan.
P. Borg onkin puhunut niin miljoonaa kertaa siitä, miten liian tiukat linjaukset kcal suhteen (mitä en tee, sen olen oudosti sisäistänyt) tai ruuan terveellisyyden suhteen (mikä on se minun ongelma) pilaa kaiken kun otetaan takaisin. Ruvetaan ahmimaan. Menetetään lopullisesti kontrollia.
Ja sitten kun on niin tuttua paikata ylityöväsymykset ja työn välillä pahatkin henkiset rasitukset syömällä itseäni ihanan ähkyksi – eli se että kroppa jotenkin rauhoittuu – olen varma siitä että useampi teistä tietää mistä puhun…. Olet kyllä Herkkupee niin oikeassa siinä, että olisi varmaan helpompaa tämä homma jos voisi jättää syömättä kokonaan!!!

Yritän nyt pitää liian tiukkapipoiset terveysajatukset loitolla, mutta samalla huomaan että 2 viikkoa jo leikkelepaketti on pysynyt jääkaapissa avaamattomana – se on minun mittarini. Milloin uskallan sen avata? Onneksi siinä on hyvä päivämäärä – mutta sekin on just sellaista mitä minua stressaa. Leikkeleitä kun en ”terveyssyistä” olen sallinut itselleni leivän päälle yli 6kk. Sen nakin syöminen yhtenä päivänä ei ollutkaan riemuvoitto. Huijasin vissin itseäni. Sanoin itselleni ettei se yhden päivän makkaraa minua tapa – uskoin siihen. Mutta että tuli lihavalmistetta 2-4 ohuen ohuet siivun verran useampi päivä viikossa – se on näköjään vielä liian pelottavaa…. Syön ehkä noin 3krt viikossa leipää ad 2 siivua. Tarkoittaisi siis noin 6-12 siivua leikkelettä maksimissaan viikossa. Jos edes ottaisin jok akerta leikkeleitä, mitä epäilen vahvasti. Silläkö uskon että terveys menee pieleen. Hullua tämä on. HULLUA!!!! Varsinkin kun juuri nyt samalla kun menee sitä suklaata. Voisin tällä hetkellä syödä sitä joka päivä.

Olen siis vielä epävarma kortti. Mietin että uskaltaisinko jo kuitenkin laittaa ruuat keittiöva-an kautta ja kirjata, mutta söisin tietoisesti saman verran kuin kulutan. Tai menisikö jo sitten lapasesta. Olen huolissani. Viime kerrat olen onnistunut löytämään takaisin rauhalliselle polulle nopeammin. Pitää nyt vaan antaa itselleni aikaa. Kyllä minä sen jotenin vielä saan järkevämmälle polulle. Miten Fringe sinulla, joko tasapaino on löytynyt?

Ja kyllä sitä pakkaa saa ja jopa pitää sekoittaa L68! Sehän pistää miettimään!! Ja huomaa miten puolustaa omia typeriä ajatuksia jne jne. Kun nyt kirjoitin ton äskeinenkin, niin tajuan vielä selkeämmin etten vielä ole tasapainossa. En mene siis vielä lähellekään vaakaa, en voi vielä punnita ruokiani, en voi vielä merkata. Mutta kohta. Kohta on kiva sana, en lupaa mitään. Jos huomenna on hyvä päivä, sitten on, jos viikon päästä on hyvä päivä sitten on. Kyllä se tasapainoinen olo tulee vastaan. Nyt on vaan taas tällaista vaihetta.

Ja kyllä L68, mietin liikaa mitä muut ajattelevat. Juuri siitä, kun junnaan paikoillaan painon suhteen. Taitaa olla sitä samaa maailmaa kuten mm Fringe puhui, että oli jopa miettinyt nimimerkin vaihtoa, kun tuntui niin vaikealta palata pitkän tauon jälkeen meidän ketjuun.
Siitä kun ylipäätänsä olen huolissani. Ettei kehdata tulla takaisin. Jäädään kokonaan pois. P.Borg ja moni muu puhuu siitä että yksi vuosi painonhallinnassa ei ole mitään. Että vasta kolmen vuoden päästä ruvetaan jo näkemään jos oikeasti on painonhallintaa ja opittu mitään. Sen takia minä henkilökohtaisesti arvostan tosi paljon sitä kun täällä on ihmisiä jotka tsemppaava pitkään. Ja miksi minulle vertaistuen tärkein puoli on just pitkän matkan matkustajat. Siis nyt puhun vaan itsestäni. Joku toinen saa parhaan motivaation sillä että haastetaan toisiaan. Enkä nyt ota kantaa muitten tavasta toimia!
Itse kun en halua oikeasti käydä tätä uudestaan läpi. Tästä syystä minun on toimittava eri lailla kuin aiemmin. On vaan pakko yrittää oppia aiemmasta kokemuksista. Haluan niin oppia elämää varten. Haluan oikeasti löytää se tapa miten minä pysyn painossa. En haluaa laihtua nopeasti, ja lihota nopeasti ja taas laihtua. Yksin en taida siihen päästä. Tarvitsen muitakin jotka pohdiskelemisen kautta ja sisäistämisen kautta pikkuhiljaa miljoonan toiston kautta oppii. Eli muitakin jotka ovat mukana pitkällä matkalla.
Tiedostan siis L68 että minulle jo sen etten ole kummemmin lihonut tämän viime vuoden aikana (suurin lihominen oli 3kg, mistä osa oli nestettä) on valtava voitto (nyt en tiedä, mutta mikään vaate ei kiristä, joten en ole huolissani). Mutta niin monella on niin huikeat viikkopudotukset, että kieltämättä (myönnän siis) että ajattelen, että mitä ne minusta oikein ajattelee. Mutta samalla, anna L68 minulle kuitenkin krediittiä siitä että olen vielä mukana. Ei se minuun kuitenkaan niin paljon vaikuta, että jäisin täältä pois. Kai sekin on jotain.
Onhan minun mantra alusta astikin ollut että minun pitää ymmärtää että 10kg painonpudotus minkä pystyn hallitsemaan on parempi kuin 20kg painonpudotus mikä tulee takaisin. Vaikka kuinka haluaisin olla hoikempi. Olisi vaan niin paljon mukavampi saada paino taas jossain vaiheessa vielä tippumaan, MUTTA tämä on parempi kuin takaisin lihominen, mikä myös voisi olla mahdollista!
Pitkä jumitus toisaalta on palkinnut minua siinä, ettei ihossa enää näkyy oikeastaan missään (noh paitis raukat rinnat) että olen aiemmin painanut runsaat 10kg enemmän. Ja tässä kun aikaa menee, niin kohta olen pysynyt tämän painoisena vuoden (tai noh n 8kk ) joten luonteva kropan oma pyrkimys lähtöpainoon pitäisi olla pienempi. Tämä on toisaalta tiettyjen koulukuntien teoriat. Löytyyhän niitäkin mitkä väittävät että kroppa aina muistaa ne maksimi määrän, ja pyrkii siihen. Onneksi löytyy enemmän kirjausta siitä kun vuosi on pysynyt samassa, että siitä tulisi kropan uusi ”lempi-paino”. Huh, mene ja tiedä….

KohtiTerveyttä, olet puhunut yösyömisestä tämän viikon aikana. Olet myös hyviä vinkkejä ja linkkejä saanut. Itse syön silloin tällöin itsekin yöllä. Minulla se kuitenkin on silloin vastaus aitoon nälkään. Silloin kannattaa syödä. Itse voin nälän takia olla nukkumatta koko yön!!! Siis oikeasti, koko helvetin yön jos on nälkä. Ja sellaisissa tapauksessa yöuni on tärkeämpi kuin missä mennään kaloreitten suhteen. Joten kannattaa varmaan kuunnella sitä kroppaa kunnolla. Milloin on kyse nälästä ja milloin on kyse lohtumisesta tai jostain muusta. Jos minulla on vaan levoton sielu – eli ei oikeasti nälkä, juon herätessäni yöllä kupin ”nukahtamis – yrtti-teetä”. Lämmittää ja rauhoittaa yöllä ihanasti, ja pystyn sitten palamaan sänkyyn rennompana.

Kysyit KohtiTerveyttä, myös kasviksista. Ja tähänkin olet saanut hyvin vastauksia. Sanon kuitenkin myös minäkin, että tämän kanssa kannattaa kyllä tsempata. Olen kuunnellut kaksi kertaa P.Borgin luentoja, ja molemmissa hän on sanonut että kasvikset ovat niin tärkeät, että vaikka se tarkoittaa että niitä valmistaa esim uunissa öljyn kanssa tai jotain, niin se kannattaa. Että ei ole mitään väliä mitä pitää tehdä että niitä saa syötyä, KUNHAN SYÖ.
Ei ole myöskään väliä mistä tutkimusraportista on kyse. On sitten kyse syövästä, diabeteksestä, vireystilasta jne jne jne niin aina, siis AINA kasvikset ja marjat ovat etulinjalla ja selkeitä ykkösiä.
Minua esim helpottaa se että höyrytän kerralla esim 500-1000g papuja tai parsakaalia ja laitan valmiiksi purkkeihin annoksina. Vaikka ihanne tilanne olisi se että niitä syödään välittömästi höyrytyksen jälkeen. Niin tämä on parempi vaihtoehto kuin se että ne jäävät kiireessä syömättä. Ja suosittelen kovasti marjojen syömistä! Itse menee lähes päivittäin 200-300g pelkästään marjoja. Helppo ja ihana tapa saada kasvispallo hymyilemään. Nehän sisältävät kaikenlisäksi vähemmän kcal kuin hedelmät keskimäärin. Pikkuhiljaa syöt enemmän ja enemmän, ja kohta olet siinä pisteessä kuin minä, että niitä menee 1-1½kg vuorokaudessa, ilman että se tuntuu missään. Ja minä en ole kyllä hetkeäkään miettinyt että tulee viikossa paljon kannettavaa – hyötyliikuntaa sekin vaan on Temppiä sinulle!
Ja vielä siihen 500g mikä on virallinen minimisuositus. Niin siihen ei lasketa pähkinät. Eli KK ovat itse päättäneet laskee noi siemenet ja pähkinät samaan, mikä voi olla yksi syy, miksi he puhuvat 600g minimirajasta. Virallisista suosituksessa niistä puhutaan erikseen. Ainakin ennen oli niin. Eli jos päivittäinen kasvispallon g määrä on pieni, myös tämä kannattaa pitää mielessä. Ei muuta kuin tutustumaan kunnolla ihaniin kasviksiin, marjoihin ja hedelmiin. Valmista niitä mahdollisimman monipuolisesti niin et et kyllästy!

Ja sitten lopuksi vielä shokki-juttuun.
Nyt on vaan Herkkupee niin, ettet millään voit jättää meidät!!! Et voi jättää minut!!! En hyväksy!!
Olen niiiiiiiiin nauttinut meidän keskusteluista ja pohdinnoista. Olen oppinut sinulta paljon. Olet avannut minun silmiäni. Ja olet toiminut palloseinänä minun omille ajatuksilleni. En halua että tämä loppuu tähän!
Olet kyllä kirjoitellut todella aktiivisesti. Usein jopa monta kertaa saman päivän aikana, joten toivon, TOIVON KOVASTI, että nyt tarkoitat vaan sitä, ettet enää yhtä aktiivisesti aio kirjoittaa……
Ugh, olen puhunut!

Muoks
....niin Herkkupee, vaikka nyt sainkin sanani sanottua....niin se ei tarkoita etten voisi valittaa sun lähtemisestä uudestaan!!

Pikakommentti: Gourmand, kuten tuossa aikaisemmin mainitsin, oma pudotustahti on se kilo kuussa. Eli eipä mullakaan vauhti päätä huimaa... Mutta me emme täältä poistu koskaan, tämä on loppuelämän juttu Kaipa se Herkkupeekin ainakin viikottain meitä moikkaa. Tuli noista leikkeleistä mieleen, että josko ruokavaliosi on proteiinien tai muidenkin osalta liian yksipuolinen? Ettei sitä vaan jaksa vaikka periaatteessa hyvä onkin? Itselle ei ole tullut mieleenkään, että leikkeleet pitäisi jättää... joskus ihan syön suoraan paketista tai lisään salaattiin jos tuntuu proteiinivajetta olevan. Ehkä en vain ole vielä valaistunut leikkeleiden haitallisuudesta... Kerropa niistä lisää miksei niitä voisi syödä / mikä on maksimimäärä missä ongelmia voisi tulla?

Ruuan terveellisyydestä.... Ajattelen että jos syö monipuolisesti saa kaiken tarvitsemansa hivenaineet ym. Sisältäen myös leikkeleet. En oikein tiedä miksi ne pitäs jättää pois?
gourmand kuullostat kuin mun sisko: paneudutte johonkin tiettyyn asiaan innolla ja vakaumuksella kuten sinä ruuan terveellisyyteen,läheiset ei ainakaan täällä päässä ollu aivan yhtä innoissaan asiasta.

Joo L68, ei passaa sinunkaan hävitä täältä. Meitä pitkän prosessin tallaajia kun ei vielä ole niin monta. Toiveena on kuitenkin että mahdollisimman moni joka vielä tässä vaiheessa ovat olleet vielä vasta alle 6kk mukana jäävät kuitenkin matkalle mukaan.

Ihanaa L68 ja Lott5 että aiempi postaus herätti ajatuksia! Herätti nyt myös teidän ajatuksia minussa ajatuksia…

Oi L68, toivon että vastaus tässä olisi liian yksipuolinen ruokavalio, mutta uskon kyllä että syön monipuolisesti. Kalaahan en pysty syömään, mikä onkin hirvittävää asia, mutta muuten proteiinilähteenä (eli periaatteessa joka viikko) toimii minulla punainen liha – pääosin naudanlihaa, kanaa, kalkkunaa, katkarapuja, tofua, laaja skaalaa papuja, linssejä, halloumia, kananmunaa ja maitotuotteet. Karitsaa ja riistaa ym minun on työn alla lisätä sillä tällä hetkellä sen käyttö ei ole säännöllistä. Temphe on tarkoitus oppia käyttämään – en ole vielä syönyt. Jossain määrin tulee sinisimpukoita, mätiä ja rapuja. Mutta kokonaispakettina, eli yksi niistä vain noin kerran kuukaudessa. Ravut toisin loppukesästä aktiivisesti kun ravustan itse, eli ne tuppaa olemaan vähän sesonki tuotteita minulle.

Syön tuotteet ns puhtaassa muodossa. Eli vältän prosessoitua (eli mitä virallisesti tarkoittaa prosessoitua, voihan joku sanoa että naturelle tofu on prosessoitua, mutta mitä virallisesti lasketaan siis puhtaaseen raaka-aineeseen) ja esim marinoitua ruokaa arjessa säännöllisissä syömisessä kokonaan. Vältän lisäaineita ja muita ns täyteaineita mitä meidän elimistö ei tarvitse.
Mutta se on siis minun arki. Se pohja. Voin oikeasti huoletta syödä ravintolassa tai ystävien kanssa ihanan illallisen viikonloppuna ilman että oikeasti mietin lisäaineiden ym tilannetta. Uskon että pohja on se joka kantaa.
Ja olen viime vuoden aikana oppinut sen, että joku proteiinijuoma voi olla oiva välipala, jos en mitään muuta järkevää pystyn syömään – koska se voi estää minut ahmiamasta kun vihdoin pääsen kotiin. Ja ennen pilatesta otan usein nykyään proteiinijuoman sillä se ei täytä vatsaa häiritsevällä tavalla, mutta jaksan sitten treenata hyvin.
Viime vuoden aikana olen myös "oppinut" juomaan ns light-limuja. Ei se kyllä minun arkeeni tulee, mutta on se kiva että terassilla voi juoda jotain ihanan kylmää esim kesällä, ilman että se tuo liikaa kaloreita ja raffinoitua sokeria (sekin vältän) tai alkoholia. Pikkuhiljaa mukamas suvaitsevampaan suuntaan ja nykyään mahdollista kun niissä ei enää ole jokaisessa aspartaamia mikä tuottaa minulle sydämen tykytystä.

L68 ja Lotta5, suositus on laajasti se että prosessoitua lihaa pitäisi ”syödä mahdollisimman vähän” – mitä johtaa siihen että minun aivot tulkitsevat asian niin että sitä ei pitäisi syödä ollenkaan. Punaistalihaa ja lihavalmisteita pitää viikossa syödä maksimissaan 500g (Suomalaisten virallisten 2014 ravitsemussuositusten mukaan tämä tarkoittaa kuitenkin kypsää lihaa joten raakapainona se tarkoittaa heidän mukaan 700g-750g, mutta esim syöpä järjestöt pitävät kiinni siitä 500g:sta). Viime vuosina useampi tutkimus on, ja vielä tärkeämpää tutkimuskatsaukset, ovat osoittaneet ettei punainen liha ei olekaan niin pahaa jos kuituja ja kasviksia syö vastapainoksi riittäväksi vaan että lihavalmisteet ovat ne jotka voimakkaasti altistaa esim syövälle, diabetekselle, sydän ja verisuonitaudeille, aivoverenkiertohäiriölle jne Lihavalmisteissa on löydetty toistamiseen ei vaan viitettä, vaan suoraa yhteyttä.
Noh, minun aivossani puhdasta lihaa ja voimakkaasti teollisesti prosessoitua lihavalmistetta ovat kaksi ihan eri tuotetta. Joten minä en ymmärää miten nämä ovat edes päässyt samaan ryhmään tutkimuksissa.

Kun minulla on tämä pirullinen ylipaino, mikä myös altistaa syövälle, diabetekselle, aivoverenkiertohäiriölle jne jne. Juon myös alkoholia, mikä tuo omat riskit tilanteeseen. Nukun myös huonosti, mikä myös on riskitekijä. Niin yritän sitten skarpata näillä alueilla missä pystyn kuten just välttämällä transrasvoja, lihavalmisteita, prosessoitua ruokaa, raffinoitua sokeria, tuoremehua jne jne ja samalla syön kuituja ja kasviksia (tutkimustietojen perusteella, eli en tyydy suomalaisten suostumusten minimimääriin) jne jne

Eli Lotta5, minulle (huom, puhun nyt minusta, ei miten joku muu pitäisi ajatella) monipuolista ruokaa tarkoittaa sitä, että syön mahdollisimman paljon erilaista ravintoainetta saman päivän aikana. Esim jos syön naudan lihaa lounaaksi, syön päivällisellä papuja ja kanaa ja taas leivänpäälle kananmunaa jne. Minulle se ei tarkoita että on monipuolista jos syön lounaaksi naudanlihaa ja leivänpäälle prosessoitua naudan lihaa. Uskon kyllä siihen että meidän on hyvä syödä eri muodossa valmistettuja tuotteita, mutta tämä tarkoittaa taas minulle että ero on siinä että syönkö raakana vai höyrytettyjä esim kasviksia. Ns kellarissa varastoituja kasviksia tai tuorepakastettuja jne jne. Tässä kun on vaikutusta mitä tuote sisältää ja miten kroppa pystyy ne hyödyntämään.

Siinä Lotta5 olet täysin oikeassa. Minulla menee överiksi nämä asiat. Ja siinä L68 uskon että se ongelman ydin piileekin. Ruokavalio ei ole liian yksipuoleinen, mutta kontrolloin sitä aivan liikaa. Pelkään liikaa jne jne.
En taida oikeasti tiedä mitä haluaisin syödä. Eli uskon että kuuntelen kroppaani, mutta enemmän ja enemmän olen alkanut ymmärtämään että päätökseni perustuu aivojen ns järjen äänelle kuin minun kropan toive.
Tämä aamu oli hyvä esimerkki. Niin ja ilman teidän kysenalaistaminen en olisi välttämättä edes huomannut mitä oikein tapahtui aamulla. Eli siitä iso kiitos teille molemmille
Eli istuin siis eilen ns iltaa ystävien luona. Syötiin ihanaa salaattia mutta myös keksejä myöhemmin yöllä. Join myös viiniä. Heti herätessä muistin leikkeleet jääkaapissa. Ajattelin, että tänään kyllä maistuisi ihanasti leivän kanssa (ja minun leikkeleet ovat tarkasti valitut – suurin osa niihin en koskisi ikinä). Noh, mikä oli lopputulos…. muistin eilisen illan transrasvojen, alkoholin ja höttöhiilareiden helvetin syöntiä keksien muodossa ja siinä sitten hetken päästä väsään chiasiemenmössä ja mietin marjayhdistelmiä. Vaikka jo yöllä kun tulin kotiin söin nälkään yhden avokaadon, jotta rasvat olisivat saaneet kyytiä. En muista edes tiedosta mitä ensiksi olisin yöllä halunnut syödä. Tuskin viininjuoneena se oli oikeasti avokadoa

Tämän vuoden aikana olen enemmän ja enemmän ruvennut ymmärtämään missä minun ns akillesjänne piilee. Ja tämän aamun juttu vain tukee tätä ajatusta. Väitän itselleni että haluan itse syödä jotain, mutta se on puhtaasti terveyspohjalla valitut ruoka-aineet. Vannon, että rennosti annan itselleni lupaa syödä ravintolassa jne (kuten aiemmin tässäkin postauksessa!!) Mutta taustalla ajattelen varmaan koko ajan mitä minun pitäisi syödä tai kompensoida syödystä, jotta eders pelastan tilanteen jotenkin. Ja sitten kostautuu ahmimisena, kun kuitenkin olen vaan ihminen erilaisilla himoilla eikä koskaan tulen olemaan se joka aina aina aina tekisi mahdollisimman järkevät päätökset….

Ja kyllä Lotta5, olen aivan varmasti samanlainen kun siskosi. Minä olen kaikessa sellainen että pitää syventyä ja paljon. Kaikesta pitää aina ottaa selvää niin paljon kun mahdollista. Minusta olisi varmaan tosi mukava tutustua sinun siskoosi – meillä olisi todennäköisesti todella antoisat keskustelut. Tietoa hankitaan ympäri vuorokauden jos se vaan saa aivot rauhoittumaan. Minun isäni onkin monta kertaa todennut, että sitä intoa pitäisi lyödä rahoiksi. Kun tiedon hankkiminen on aivan älytyön. Toisaalta minä annan ympäristöni olla aika rauhassa. Vastaan kysymyksiin toisin hyvin monisanaisesti jos joku kysyy, mutta en puhu ennen kun kysytään. Lähden varmasti myös liian innokkaasti keskusteluihin mukaan. Mutta muuten annan heidän olla rauhassa. Töissä vaan meidän ravitsemusterapeutti saa pahoja kysymyksiä, mutta toisin hän kannustaa siihen mutta samalla stressaantuu.
Minulla on toisin se tuuri (tai onko se vaan ylläpitävää tekijä?) että meidän suku on normaali enemmän kiinnostuneita puhtaasta ruuasta ja ravitsemuksesta joten aina on joku kenen kanssa voi keskustella. Mutta myönnän kyllä että jopa meidän perheessä minä olen selkeästi pahin, kriittisin ja vähinten rento…. ja minulla onkin eniten ongelmia myös syömisen kanssa.
Nykyinen mies on kyllä joutunut kuuntelemaan enemmän ravitsemushysteriaa kuin pitäisi koskaan joutua kuuntelemaan. Jo myönnän – hysteriaa. Ja olenkin tässä, kun havahdun missä taas menen, pyytänyt häneltä anteeksi. Mutta löysinkin itsenä n 3 viikkoa sitten ihan syömishäiriöajatusten maailmassa. Sovittiinkin, että hän saa ja pitääkin keskeyttää jos taas aloitan. Varsinkin kun siitä ei ole mitään hyötyä, kun hän ei edes ymmärrä ravitsemuksesta perus perus asioita. Eli hän vaan kuuntelee ja odottaa että saan asiani ja hätäni sanottua.

Se että olen kuormittanut teitä minun ajatuksillani, lasken sitten eri asiakasi. Täällähän se on sallittua puhua mistä haluaa, ja työstää oman hankalat jutut. Täällä jokainen voi hyppiä tyystin mun postausten yli, jos siltä tuntuu. Ja samalla joku muu voi oppia jotain uutta, ja sitten toteuttaa itselleen sopivin määrin omassa elämässään. Koska onhan minun hysterian pohjalla myös ihan järkeäkin. Ei tarvitse vaan olla yhtä hysteeristä...
Totuus vaan on että KUKAAN ei pysty sanomaan mitä tapahtuu elimistössä kun lisäaineet pääsevät vaikuttamaan ryhmänä ja esim lihavalmisteiden usein sisältämät nitriitit ja fosfaatit tai aiempi minun omega3 vääntäminen tiedetään että osa esim nivelrikko-ihmiselle voi pahentaa kipuilua jne. Niin monelle voi olla pieni pysähtyminen paikollaan, jos niin haluavat.

Nämä ovat minun ehkä pahimmat sudenkuopat. Ja se on ollut osaa minun paino-ongelman /elämäntaparemontti työstämistä. Eli tämän kautta (kun olen purkanut ja avautunut täällä ja samalla kuormittanut teitä) olen ymmärtänyt kuinka tiukat (tai ainakin enemmän ja enemmän) minun ajatukseni ovat. Ja etten ikinä pääse tasapainoiseen syömiseen ja painonhallintaan ilman että opin hallitsemaan näitä pelkoja, suhtautumisia, ajatuksia jne.
Minun pitää löytää se oma järkevä keskitie. Prosessoitujen ruokien, höttöhiilareiden ja sokerin suurkuluttaja minusta ei kyllä ikinä saa , mutta en myöskään haluaa olla sellainen ihminen.
Mutta se sallivuus pitää löytyä niin, että liian kontrollin tuoma ahmiminen ja kontrollin menettäminen toivottavasti loppuu kokonaan. Aikaa se vaan vie, sillä niin kauan kun muistan olen suhtautunut ravitsemukseen hyvin tarkasti, minulla on ns kroonistunut syömishäiriö tausta ja olen myös kasvatettu kodissa, missä terveysasiat ovat aina olleet tapetilla ja myös ollut aina ainut selitys minkä olen saanut kun olen kysenalaistanut jotain pienenä lapsena - esim miksi naapurit saavat mutta minä en.
Joten kärjistettynä voi sanoa, että yritän höllätä jo 36 vuotta kestäneitä, pikku hiljaa vaan tiukemmaksi menneitä ajatusmalleja, joten ei ne muutu hetkessä vaan sen takia että toivon että näin kävisi.

Muuten L68, minä tein ennen omat leikkeleet. Eli joko jääpaistia tai esim siansisäfilee uuniin. Suosittelen lämpimästi. Ovat puhtaat ja hyvät. Ja tajusin tässä että sitä minun pitää kyllä tällä viikolla tehdä

Nuo omat leikkeleet onkin hyvä idea, pitääpä joskus kokeilla. Pakko Gourmand heti vastailla kun ajatuksia heräilee (anteeksi vaan muille tämä paasaaminen ). Niin siis taisin ollakin ihan hakoteillä sen monipuolisuuden kanssa, sullahan se pakkomielle onkin juuri siihen monipuolisuuteen. Nyt kun tuota luin niin tuli mieleen, että todella pienellä skaalalla kyllä tunnut pelailevan jos jokaisen ruoka-aineen suhteen pyrit pysymään ihannemäärissä ja sitten vielä pitämään päiväkohtaista monipuolisuutta yllä. Ei mikään ihme jos tuntuu suurelta repsahdukselta jos noista kaavoista poikkeat edes vähän.

Jos mietitään aluksi vaikka "luolamiesaikaa" jolloin oli syötävä sitä mitä oli tarjolla, niin kaipa silloinkin syötiin sitä lihaa mikä oli pyydystetty ja niin kauan kuin sitä riitti ja sitten taas pärjäiltiin aikoja marjoilla ennen kuin saatiin uutta saalista. Yritän tällä viitata, että eipä kai se keho liikaa kuormitu vaikkei päiväkohtaisesti kovin monipuolisesti syö kunhan vaikka kuukausitasolla jonkinlainen monipuolisuus pysyy yllä.

Ja nuo tutkimukset... eiväthän ne tutkittavatkaan siellä tasaisesti ole syöneet vaan ovat antaneet jonkinlaista keskiarvoa syömisistään ja sitten nämä tulokset on vielä ilmoitettu keskiarvona kaikista tutkittavista, joten tarkasti viilattua ohjetta on oikeastaan aivan älytöntä noudattaa, kun ei sellaista rajaviivaa minkään asian suhteen ole edes mahdollista vetää kun ottaa huomioon tuon tutkimusaineiston. Itseasiassa liikkumaväli voi olla yllättävänkin suuri, joten näin ajateltuna tuntuu hullulta seurata jotain keskiarvoviivaa kaikkien ruoka-aineiden suhteen. Kyllä sieltä löytyy paljon variaatiota ja samoin keho kyllä kestää hetkellisen yksipuolisuuden ja niitä lisäaineitakin kunhan ei vuositolkulla syö yhtä ja samaa ainetta liikaa.

L68 keskustelu jatkuu ja kiitos kovasti että jaksat miettiä näitä juttuja!!!

Kun ajattelen, niin en oikeastaan usko ettei minun elimistöni kestäisi yksipulista kuormitusta. Mutta pyrin siihen että se olisi tarpeeksi hyvää ja edes jossain määrin osoittaisi kohti optimaalista. Eli ajatus minulla liikkuu siinä toisessa päässä.
Toisaalta eihän minulla ole aavistustakaan mitä se minun henkilökohtainen yksilötasoinen optimaalinen juttu on. Sitä ei kukaan pysty sanomaan. Mutta yritän. Kokeilen ja katson mitä se tarkoittaa käytännössä. En halua olla yrittämättä vain sen takia ettei voida määrittää yksilötasolla.

Ja olen samalla hyvin tietoinen siitä, että esim runsaiden kuitujen ja kasvisten määrien takia, ja hyvien suolistobakteerien flooran takia todennäköisesti voisin kestää hetkellisesti yllättävänkin isoja määriä lisäaineita ja prosessoitua ruokaa. Viime FINRISKI:ssä tuleekin esiin että suomalaiset miehet syövät keskimäärin 200g kasviksia, marjoja ja hedelmiä vuorokaudessa ja naiset 250g. Heillä kun sitten päivittäin prosessoidun lihavalmisteiden päiväsaanti ylittää jopa 200g niin totta kai se on eri asia kuin se että minä minun kuitumäärillä ja kasvimäärillä jne vetäisin saman. Varsinkin kun ne kuljevat käsikädessä. Eli ne jotka syövät paljon lihavalmisteita syövät vähemmän kasviksia jne (eli ei välttämättä mitään!)

Ymmärrän kyllä tämän, siis tässä vaiheessa ainakin teoriassa. P.Borg yrittääkin kovasti saada meidät ymmärtämään että se on se kokonaisuus joka ratkaisee ei yksittäisten vaarallisten aineiden tuijottamista. Eli just sitä mitä minä harrastan!!! Ne ovat minulla vaan niin sitkeät ne ajatukset….

Tiedän kuitenkin sen että jos syön liian ykispuolisesti, nälkä syntyy herkemmin – esimerkiksi jos syön useampi päivä putkeen ihan samat ruuat. Päivä päivältä nälkä tulee herkemmin – eli joku pikku ukko minun kropassani mittailee ja huutaa että syö nyt hyvä ihminen jotain muuta välillä!
Mutta myönnän myös että syön niin paljon tuotteita ”luonnollisessa muodossa ja muodossa missä ravintoaineet ovat vaikeampia pilkkoa ja ottaa talteen", että ihan suutuspäissäni joudun välillä myöntämään että tämä hysteria johtuu tältä osin myös nälkään, vaikka teoriassa olen syönyt hyvin. Taas kerran kultainen keskitie pitäisi löytää!

Paljastan siis sitten lisää näitä minun (hulluja?) ohjailevia ajatuksia…. eli monipuolisuutta ja tervellisyyttä ohjaa myös se ajatus että kroppa hyvin pitkälti uusiutuu 3kk:ssa ja periaatteessa kokonaan 1½-3 vuodessa (riippuen mikä koulukunta uskoo ja kuinka tarkalleen kuvataan se koko kroppa). Eli minun ajatus tässä on se, että olenko antanut kropalleni 3kk sykleissä sitä mitä se tarvitsee, jotta se pystyy uusiutumaan mahdollisimman hyvin? Paljonko olen nauttinut sellaista mitä kuluttaa niitä rakennusmateriaaleja tai tuo huonoa sellaista/tuhoaa niitä hyviä. Olenko kompensoinut siitä. Entä 1-3 vuoden sykleissä.
Näen siis että olen itse vastuussa siitä, mitkä rakennusaineet tarjoan. Ja joo, haluan elää pidempi elämää kuin luolamiehet saivat elää ja vielä mahdollisimman terveenä. Geeniperimä kun ei ole paremmasta päästä.

Huono puli on kuitenkin tässä myös se että vatsa on niin tottunut puhtaisiin ruoka-aineisiin, että vatsa herkästi sekaisin, kun syön ei niin puhtaat ruuat. Tai ainakin minun mittapuun mukaan. Eli ahminnan yhteydessä vatsa menee minun mittapuun mukaan pahastikin sekaisin. Ja koko viime viikko vatsa on turvonnut ja ollut ilmaa, kun söin koko viikon työpaikanravintolassa. Mutta olen tottunut niin tasaiseen vatsatasapainoon ja ilmavaivoja ei normaalisti ole. Joten tässäkin pienikin muutos tuntuu turhauduttavalta

Oman puolustukseni sanon vielä sen, että huomaan valtava ero vireystilassani. Miehellekin tokaisin, kun hän sanoi vähän provosoituvasti ettei hänen vaan tarvitse syödä terveellistä, että miten voit sen sanoa, kun ikinä et ole kokeillut pitkäjänteistä terveellisempää syömistä. Hän myönsi että tämä on totta.
Kun itse toisin olen kokeillut molempia, niin ero on niin huikea, että kerta kaikkea minun ei kannata. Siinä kuitenkin uskon että L68 olet niiin oikeassa – se raja ei tarvitsisi olla näin tiukka ja ehdoton! Ja siitä yritänkin päästä eroon.
Yllätyn tässä itsekin mitä minä oikein ajattelen asioista, kun näin kirjoitetussa tekstissä ne ovat jotenkin niin selkeät. Eli edelleen se h*lvetin kulatinen keskitie on löydettävää….

Nyt komppaan kyllä L68 tuossa monipuolisuusasiassa ja koko tekstiä. Kun puhutaan monipuolisuudesta,sinun gourmand ja minun monipuolisuudessa ollaan eri planeetalla. Vaikka suositukset ovatkin tulleet,maalaisjärjellä suodatan nuo ohjeet ainakin itse ohi. Varmaankin sinun mielestäsi gourmand olen hakoteilä,mutta näillä eväillä mennään mitkä olen saanut.
Vielä siskostani,sinulla gourmand on iso ero siskooni,kun hän on perehtynyt johonkin asiaan,hän on vakaasti sitä mieltä että kaikkien muidenkin on oltava samaa mieltä kuin hän,ja jos ei ole,on se erään sortin katastrofi.

Lotta5, en sanoisi että olet hakoteillä. Katsot vaan asiaa eri lailla.
Minulla on paljon opittavaa ns rennommasta syömisestä, mitä taas sinä hallitset huomattavan paljon paremmin ja terveellisemmin kuin minä!
Joten älä usko että katson pahalla, olen pikemminkin kateellinen.... koska tämä on se minun akillesjänne