Moi kaikki!

Käyn kyllä lukemassa teitä ja merkkailen syömisiä mutta en ole taas aikoihin kirjoitellut.. Ja harmitusta ilmoilla

Kovastikovasti teen töitä eli liikun muutaman kerran viikossa, rankempaa ja hidassykkeisempää.. Syömiset pysyy kaloreissa hienosti, pallerot vihreitä tai vähintään keltaisia pääsääntöisesti. Toki joskus otan kylässä vaikka pullan tms mutta kalorimäärien puitteissa. Yhden hippaillankin vietin mutta se ei tuonut lisää painoa. Senttejä on ihan kivasti lähtenyt ja kunto kohenee. MUTTA.

Paino ei putoa Tiiänhän minä että joskus jumittaa mutta en kertakaikkiaan tiedä mitä voisin tehdä toisin. Pariin viikkoon ei pudotusta.. Ja joo, sentit ja kunnon kohentuminen on tärkeitä mutta kun oikeasti painoa on 20kg liikaa niin tarvisi senkin tippua..

Ensi viikolla taas punnitus työterveydessä, pakko yrittää saada apuja sieltä kun en oikeen ymmärrä

lauantaina, 12. huhtikuuta 2014 klo 10:01 jomtre kirjoitti::
Taas yritetään, ja lähtölukemat oli entistä korkeammalla, eli 12.3.2014 puntari näytti 120.7 kg, ihannepaino olisi 76 kg, mutta kunhan pääsisi alle ysikymppisiin, eli asetin tavoitteen 86 kg:een, eli 35 kiloa pois.

Nyt on menossa 31 päivä, alku on sujunut muutamaa takapakkia lukuunottamatta suhtkoht, eli tänään vaaka näytti 108 kg, mutta matka vaikeutuu kokoajan, hitaammin ja hitaammin mennään kohti tavoitetta.
Pikku pussi suolapähkinöitä sekoitti jo kerran paletin pahasti, siinä meni kolme päivää hukkaan, kun se tuhoton suolamäärä sitoi nestettä kehoon.
Varuillaan saa olla noiden pikkupirujen kanssa !

59 päivä menossa, vaaka näyttää 101,2 kg. Liikuntaa on lisätty reilusti 3-4 kertaa viikossa salilla ja uimassa. joka päivä kahden tunnin kävelylenkki metsässä. Vielä on tavoitteeseen matkaa, mutta pikkuhiljaa alkaa uskomaan, että se voi olla jopa mahdollista.
Ja nyt kannustamaan Suomi voittoon Latviasta.

Voikos tänne liittyä vielä mukaan? Pudotettavaa -33kg.

Tervetuloa Lumika! Itselleni on aina iloa uusista innostujista, pääsee itsekin hyvään vauhtiin. Ja intoa tässä tarvitaan, en ole vieläkään saanut syömisiä järkeviksi, vaikka ihmekös tuo kun en ole ollenkaan tänne merkkaillut! Yritän nyt tapani mukaan ottaa tästäkin kokemuksesta jotain opiksi, joten tässä hieman oivalluksiani:

1) Ilman merkkailuja ravintoainesuhteita on melko mahdoton pitää järkevinä. Ainakin jos viimeisestä merkatusta päivästä on se pari kuukautta.
2) Makaroni ei täytä. Liian hiilihydraattipitoinen ruoka ei vain toimi minulla. Eilen söin makaronilaatikoa koko päivän, ihan valtavia määriä enkä tullut yhtään täyteen. Tämä ehkä toimisi jos muuten on saanut riittävästi proteiineja, mutta kun on syönyt lähes pelkkiä hiilihydraatteja viikkotolkulla, niistä ei ole enää vatsan täyttäjiksi. Illalla havahduin ja söin kalaa ja katkarapusalaattia. Ja ah, viimeinkin olin täynnä. Samoin aamulla rahkaa popsiessani. Jee!
3) Vettä saisi juoda taas enemmän. Paljon enemmän. Puolen litran lasilla päivä alkuun niin ei tule päänsärkyjä. Miten tämäkin jo unohtui?
4) Kasvikset? Mitä näille tapahtui? Pidän näistä niin paljon ja laiskuuttani taas on jäänyt ostamatta. Eli se puoli kiloa päivässä taas tavoitteeksi, tai ainakin 400g niin saa pallon keltaiselle.
5) Ruokailurytmi. Siis syön taas 6 tunnin välein! Toimiiko? No ei! Syö hyvä ihminen useammin!

Näistä nyt jo kuka vaan näkee syyt painonnousuun. Mutta mikä tähän ajoi? Voiko kierre vaan syntyä pilkuhiljaa hiilihydraatteja (= karkit ja munkit mukaanlukien) lisäämällää ja jossain kohtaa ei vaan tule enää mitään tolkkua syömisiin? Kroppa huutaa lisää ruokaa ja sitä jotenkin tulkitsee sen tunteen hiilarinäläksi, haluaa äkkiä jotain nopeaa, vaikka oikea ratkaisu olisi syödä kunnolla proteiineja. Kropalla on vajausta vaikka mistä ravintoaineista ja lääkitsen tätä kaikkein huonommalla vaihtoehdolla? Sitten tulee huono olo, kroppa huutaa lisää ja lisää, alkaa olla jo todella nuutunut fiilis ja stressi painaa. Ei jaksa mitään ja kroppa vaan huutaa...

Voisin sanoa, että yllä oleva on syy lihomiseeni alunperinkin. Tämä ei ole mitenkään vapaaehtoista syömistä vaan kyllä se kehosta lähtee se vaatimus. Tämän vuoksi sitä on jo niin loppu, ettei edes jaksa ajatella "laihduttamusta". Ja sitten joka puolella tulee ohjetta vähennä sitä vähennä tätä. Vaikka pitäisi muistaa lisätä. Antaa niitä hyviä rasvoja ja proteiineja, kasviksiakin. Niin huuto loppuu. Ahmiminen loppuu. Ja jaksaa taas ajatella jotain liikkumisiakin. Ja kierre parempaan elämään alkaa olemaan helpompaa.

Näistä lähtökohdista siis aletaan taas, pikkuhiljaa. Irti siitä kropan huudosta. Irti väsymyksestä ja stressistä. Toivottavasti tästä kokemuksesta olisi myös jotain hyötyä muille. Onneksi meillä on täällä välineet, kiloklubi on oikeasti pelastanut elämäni...

Tähän vertaisketjuun haluaisin liittyä minäkin.

neljän lapsen alle 40-kummpinen pyöreä muumimamma

Mies juoksee lenkkejä kaikenmaailman mittarihärpäkkeiden kanssa, punnertaa ja puhisee, mutta mä en millään saa itsestäni irti. Hän on aina ollut sporttinen ja meneväinen eikä häntä haittaa se että mä en ole. MUTTA se haittaa MUA

Painoa on nyt 109 kg ja tahtoisin päästä normaalipainoon. Laitoin tohon kalenteriin 68 kg mut nyt oisin tyytyväinen kun jaksaisin aluksi siihen 90kg:aan

Voihan viikonloppu...

Viikon saldo -500g, alku sekin, mut jo turvotusta ois voinu tippuu triplasti ton verran... Viikolla kaikki meni hyvin, ku työpäivä nielasee vuorokaudesta 10 tuntia, ei juurikaan kerkeä possuttamaan ja ajattelemaan ruokaa, vaan on helpompi pitää syömiset kurissa.

Mut sitten tulee se ihana viikonloppu... Kaveri houkutteli mäkkäriin mut ja minähän menin, hetkeäkään miettimättä. Ja sit oli tietysti äitienpäivä. Mikä ihme siinä on, ettei osaa kaffepöydässä syödä kohtuudella, vaan sitä pullaa ja kakkua pitää vetää kaksin käsin? Näin ollen pelkäänkin, että paino rysähtää vielä plussan puolelle, huh, toivottavasti tasottuu taas ens viikkoon mennessä. Eipä siinä muuta ku ruotuun vaan takasin...

Ai KahdenPojanÄiti86, mä en suurta eroa tuossa nää, komppaan ihan kommenttejasi. Ainoa ero mielestäni on se, että saat "maalaisjärjellä" pidettyä nälänsääntelyn käynnissä. Ja mä taas olen sen menettänyt kun en edes kuuntele sitä maalaisjärkeä enää Mutta kyllä mä täältä vielä.

Syihin kun vielä pureudutaan, siis niitä miksen jaksa kuunnella sitä maalaisjärkeä edes, on fyysiset kolotukset... Olen matkustanut aivan hulluna viime aikoina, muuttanut monta kertaa yötä ja päivää aikaerojen vuoksi, lomaillut ja noh, ottanut syömisten ja juomisten kanssa rennosti... Saanut liikkumattomuudesta perussairaan selkäni yhä enemmän rikki ja uuden ympäristön vuoksi vielä onnistunyt saamaan allergiaongelmia. Että onhan tässä sitä elämää eletty viime viikkoina, ettei ihme, että olen hieman hukassa. Noh, josko piakkoin perusarkeen taas.

Niin se oli taas punnituspäivä eilen. Paino näytti 114,3 kg eli huimat -200g.
Flunssasta en pääse millään eroon ja nyt lähti sit viimein äänikin.
Aika tarkkaan ole merkannut syömiset mutta hunajaa on tullut nautittua aika lailla, teen ja mustaviinimarjamehun seassa viime viikon, ehkä siksi paino ei enempää pudonnut !??
Huomenna lähdetään vielä risteilylle joten saas nähdä mitä ensi maanantaina vaaka näyttää !?

Ihanaa viikkoa kaikille !

Heips taas!

Hieman hiljaiseloa ollut kun nyt eka työviikko takana. Syömisissä pientä hakemista että löytää sopivan kun töissä syön sitä mitä on tarjolla. Liikkumisissa otan ihan rauhallisesti. Tällä viikolla tavoitteena kolme liikuntakertaa.

Viime viikolla paino tippui 100g. Tänään epävirallinen paino oli 83.2 kg. Innolla odotan sunnuntaita niin näkee miten edistyy. Kesäksi toivoin painon olevan 80 kg et saattaa olla et se toteutuu

Tänään yritän päästä salille ja saada jotenkin itseni liikkumaan. Tuntuu vain liikkuminen vaikelta kun on ylipainoa niin paljon. Ja motivaatio liikkumiseen nollassa. Ei edes kävelylenkki huvita.
Miten sitä saisi itsensä liikkumaan Vinkkejä?