Ekan viikon saldo -2,4..tästä se lähtee...

Heippa taas!

Viikko mennyt niska limassa töitä painaessa. Mukavaa välillä käydä AIKUISTEN seurassa kun oon puhunut vauvaa viimeisen vuoden Huomenna tulee seittemäs työvuoro putkeen jonka jälkeen lähetään mökkeilemään ja helsinkiin siittä suoraan. Saan vihdoinkin sen "palkintotatuoinnin" tästä suuresta pudotuksesta

Viime viikolla en punninnut itteeni kun meni niitten synttäreiden takia ihan mässäämiseksi. Huomenna uskaltaudun taas puntarille. Josko se näyttäis mukavia lukemia. Syömiset on kyllä menneet hyvin. (osittain siksi ettei näiden helteiden takia jaksa syödä)...Saa nähä!
Muuta liikuntaa en oo kyllä harrastunut kuin hyötyliikuntaa. Töissä tulee liikuttua paljon ja en vaan oo jaksanut sen jälkeen mitään ylimääräistä liikuntaa. Täällä on kyllä ollu niin älyttömät helteetkin että ei paljon tartte juosta!

mirriäinen Liikun normaalisti 6 kertaa viikossa joko juosten tai reippaasti kävellen n. 10km. Välillä yli ja välillä ali.

pullamasu Tervetuloa mukaan! Mihinkään ei ole kiirettä ja hitaasti onnistuukin varmemmin. Nopeassa pudotuksessa pää ei välttämättä pysy mukana ja uudet tavat ei ehdi iskostua..mulla on pudonnut paino aika nopeasti ja vieläkin taistelen vanhojen tapojen kans....asennemuutos liikuntaa kohtaan on ehkä merkittävin asia mun elämässä tällä hetkellä

Kahdenpojanäiti Onnea hienosta pudotuksesta! Nuo kymppien alitukset on ihania! Mää odottelen tällä hetkellä sitä seuraavaksi että pääsen normaaliin painoindeksiin.Seuraava tavoite siitä alle 70kg! En edes muista milloin oon painanut kutosella alkavalla! Varmaan ehkä 18v

Elikäs tiistaina olis lähtö mökille.Otan vaunut mukaan ja aion nauttia landemaisemista lenkkeillen ja uiden. Grilliin ei mene makkaraa vaan ihania kanavartaita (+ananas,sipuli,kesäkurpitsa,tomaatti) ja alkoholia 0 pulloa. Vissy saa kelvata. Mulla on parin viikon päästä kolmekymppiset niin nautin sitten sitä juomapuoltakin Musta tää on niin hienoa....Pääsen takuulla tänä vuonna -30kg asti. 30v ja -30kg olis niin hieno saavutus

nyt painun ulos makaamaan. Mahtava auringonpaiste

Punnituspäivä. -600g. Tämä kahdessa viikossa kun viime viikolla en punninnut. Tyytyväinen olen kun tulos on alaspäin

5 päivää ilman vaakaa, niin keittiössä kuin kylppärissä... mutu-tuntumalla ja silmämäärällä mentiin...ja viiden päivän aikana oli kyllä liikuntaa, ilman sykemittaria yms... normaalia treeniohjelmaa... aktiivista lomailua siis... ja oli yks herkuttelupäiväkin... hopeatoffeella sitä juhlistettiin ja se maistuu edelleenkin taivaalliselta, vaikka muuten täysin sokerittomalla ruokavaliolla mennäänkin Vaaka näytti aamulla 75,5kg - HUIKEA FIILIS!!!

Terve ystävät!
Varoitan heti alkuun, että nyt taitaa tulla pitkä sepustus….

Täällä on taas ollut havahtumisen aikaa. Tuntuu että olen ottanut valtavan askelen , vaikka ei nämä uudet yllättävän vahvat ajatukset ovat tietenkään hetkessä syntyneet. Eli projekti etenee vaikka ei vaa’alla tapahdu mitään kummoista.
Tajusin tässä yksi päivä että rauhallisuus tätä kokonaisvaltaista projektia suhteen on vain syventynyt. Tämä 6kg takapakki ja raiteiden löytäminen uudestaan, sai minut pysähtymään ja miettimään.

Tyynesti voin nyt todeta että jos tämän vuoden aikana saan nämä plussat pois, tilanne menee oikeaan suuntaan ja hyviä asioita tapahtuu. Että olen silloin jo ihan hyvin matkalla. Sen kummoisempi vauhti ei tarvitse minulle olla. Jos nyt käy niin että voisin (vaikka sitten äärettömän hitaasti ) laihtua tällä nykyhetken syömisellä, niin tilanne olisi jollain lailla ihanteellinen. Sillä en aidosti enää tekisin mitään kommervenkkeja, ja söisin jopa rennommin kuin varmaan koskaan koko elämäni aikana. Siis rennommin sen suhteen ettei olisi vain sallittuja ja kiellettyjä ruoka-aineita, p*skaa ruokaa versus terveysruokia, yber tiukkaa linjaa versus ahmiminen sekä ahdistusta, pelkoa ja huonoa omaatuntoa päivästä toiseen.

Ajatukset ovat tiiviisti siinä pitkäjänteisessä suunnitelmassa, monta vuotta edessä. Että mitä olisi nyt minulle ne oikeat valinnat, päätökset jne jotta terveys, kokonaiskunto, mielentila ja itsetunto olisi mahdollisimman vahva siinä vaiheessa. Että minun henkilökohtainen mahdollisuus päästä sellaiseen hyvään tilaan, olisi jokseenkin hyvä. Että mahdollisimman vähällä riskillä kehittyisi nälkähormoneissa muutoksia. Että pää pysyisi mahdollisimman hyvin mukana. Että antaisi kropalle ja aivoilleni (tai mikä kaikkea tähän liittyykään) tottua tilanteeseen ja energiatarvemuutoksiin ja painomuutoksiin. Niin hitaasti, etten tarvitse kokea etten voi syödä riittävästi. Että matkan varrella kroppani saa ihan kaikkea mitä se tarvitsee ja vahvasti pystyy puolustamaan erilaisia hyökkäyksiä vastaan mutta myös korjaamaan itseään ja vahvistua.
Että minä voin psyykkisesti hyvin, opin tyynesti rakastamaan itseäni, opin luottamaan itseeni ja kroppaani ja osaan nauttia elämästä ja sosiaalisista tilanteista jne.

En voi muuta sanoa, kuin että juuri nyt, näillä ajatuksilla ja tällä suhtautumisella projektiin tavoiteltu hyvää kokonaistilaa olisi mukamas mahdollista.
Saa nähdä. Nyt yritän pitää kiinni tästä, sillä vaikka tämä on ollut suunnitelma alusta asti tämä taso on nyt uusi.

Tässä oli vielä miesystäväni kanssa ns vakavampi keskustelua . Jossain vaiheessa mies sanoi rauhallisesti, että taitaa olla niin että minulla on parempi itsetunto kuin hänellä. Ja siis hyvällä tavalla tarkoitettuna. Tyynenä vastasin että näin kyllä varmaan on. Havahduin siinä hetkessä että olin oikeasti sitä mieltä, ja uskalsin luottaa siihen, että jollain mittarilla näin oikeasti on.
Että tuntui turvalliselta ja hyvältä kun tällainen tilanne on. Että muutosta tällä saranalla on ihan oikeasti tapahtunut. Siis siitä huolimatta että on niitä ihmisiä ja tilanteita missä minun itsetuntoni vielä selkeästi romahtaa. Mutta matkalla olen ihan oikeasti, ja se tieto siitä tekee minut onnelliseksi ja rauhalliseksi kun arjessa se taitaa kantaa jo aika hyvin. Ja tämä tyyneys sielussani saa huikeasti tukea tästä.

Tähän samaan aiheeseen liittyen on ollut myös havahtumisia esim pari viikkoa sitten juhlissa (kirjasin tännekin siitä h*lvetin tuskaisesta vaaterumbasta ) niin itse juhlissa en enää kummemmin ajatellut ulkonäköni, tai pikemminkin antanut sen häiritä. Havahduin siitä oikein kunnolla vasta viime viikonloppuna. Kun syntymäpäiväjuhlimisessa osasin paremmin ikään kuin nauttia ja vielä enemmän olla ikään kuin "vapaa" siinä tilanteissa.
Siis verrattuna aiempaan, kun olen niin tottunut siihen, että omat murskaavat ajatukset vievät energia aivan huikeasti ja jopa vältän juhlia ym ikään kuin oman kiristyspenkin takia. Ja kun niistä menee huikeasti aikaa ikään kuin palautua, niin tuntuu että murtuu niitten alle.
Eli voin tässäkin sanoa että olen matkalla. Siis edelleen. Olen jo aiemmin tehnyt hyppäys ylöspäin.

Tätä mieltä olen siis, siitä huolimatta että voi olla etten menee juhliin mihin olen vielä kesän aikana kutsuttu. Kun tiedän että ihmiset ja arvomaailmat tulevat olemaan sellaiset etten välttämättä jaksa. Ja tässä kohtaan on enemmän kyse minun elämäntilanteestani kuin ulkonäköä. Se kun ihmiset ei voivat vaan hyväksyä muitten ihmisten tilannetta niin kuin se on. Kun on pakko olla kauheasti negatiivisia mielipiteitä, tuomitsemista jne ja ilman että ymmärtää mitään.

Vahvemmalla mielentilalla, vielä hitaammin eteenpäin siis.
Mikä tietyllä tavalla on ihan huvittavaa , kun viime 2 viikkoon on mahtunut useampi totaali repsahdus useamman nälkävelan ja harvinaisen kinkkisen kuukautisviikon takia.
Noh, sehän tässä projektissa onkin se hyvä juttu. Tällaiset päivät jäävät vain taakseni. Ja muistan taas vielä paremmin, kuinka tärkeätä on että minä pidän kiinni minun syömisrytmistäni ja tyylistäni. Syövät ja kestävät sitten ihmiset minun ympärilläni millaista syömistä ja rytmiä tahansa.

Hupskeikkaa Sisu3 ja jenni_88, nyt toivon että minun yllä olevat kirjoitukset antavat teille ajateltavaa. Ette ole oikeasti enää se plösö tai pullero, eikä todellakaan kirottu olemaan edes ajatuksissanne se loppuelämää-läski! Itse uskon, että jos emme työstä näitä juttuja palataan siihen vanhaan ulkomuotoonkin mitkä aivot ajattelevat. Teette niin paljon oikein tällä hetkellä ja olette oppineet paljon matkallanne. Vapauttakaa itseänne vanhalta ajatusmallista!
Totta puhuen, toivon että joka ikinen täällä ottaisi tällaista ”someday I will feel beautiful-projketia”!!!

Virpi-75
Niin ja kysyit vielä helle-syömisestä. en pysty sinua auttamaan. Minulla on nälkää ja maistuu ruokaa yhtä paljon aina, viis siitä jos ulkona on -30 tai +30.

Minttu_84, minäkin syön usein aamupalan vasta kun pääsen töihin. Juon esim vain kahvin ja otan keitetyn kananmunan kotona. Jos työpäivä on sellainen etten pysty työn lomassa aamualaa syödä, lähden vähän aikaisemmin jotta ehdin syödä ennen kun työt alkavat.

Herkkupee ja jenni_88, täälläkin on iso siivous-urakka meneillään. Minulla tosin koko huusholli on käännetty ylösalaisin. Ja jopa kaaosta joutuu kestämään kun urakka on liian iso saada järkevässä ajassa hoidettu.
On se siinä lomalla helppo aloittaa tällaista urakkaa, mutta sitten kun ei ole valmista kun pala töihin, niin nauraa iroonisesti itselleen. Kun tätä on todella nähty ennenkin.
Mutta on jotenkin niin puhdistavaa ja vapauttavaa! Ja vielä kun oikeasti tuntuu että saa ihan uusia vaatteita. Tai oliko tässä nyt kyse alusvaatteista. Tuntuu hyvältä kun pukeutuu hyvin, siis kokonaisuutena.
Ja kyllä tässä meikäläiselläkin on lisääntynyt rohkeus… vaikka ei tällä alusvaate saranalla yhtä varmasti kuin olin toivonut. Noh odottaa ne babydoll mekot ym vielä tyynempää rohkeutta ja itseluottamusta. Kävin muuten ystävät tässä kitisemättä miesystäväni kanssa uimassa. En stressannut, en panikoinut, nauttisin vaan. Aivan mahtavaa tunnetta!!!

KahdenPojanÄiti86, mega onnea 30 BMI rikkomisesta!!!!

Herkkupee, kuulosti pelottavan tutulta toi sinun ” Vaikka huudahdus "voi kun sä oot laihtunut" pelastaa jonkun päivän, mun korvat kuulee sen hirvee miten lihava sä oot ennen ollut" . Vaikka enemmän ja enemmän osaan nykyään ottamaan ne kommentit positiivisena ja piristävänä asiana. Vielä paremmin osaan nykyään ottamaan ne miesten kehut… ennen kuin ajattelin että he katselivat sen takia että oli niin hirvittävää näky tai flirttailivat kun ajattelivat että raukka ruma läski on helppo nakki kun on pakko olla aivan puutteessa kun ei varmaan kukaan suostu koskemaan.
Voi miten voi sokeutua. Mutta sellaiseen en palaa enää ikinä!! Ja totta puhuen, olen avannut enemmän ja enemmän silmiäni siihen etten vissin loppujen lopuksi eroaa muista ihmisistä niin paljon. Ihmisiä löytyy laidasta laitaan. Kaikilla tuntuu olevan jotain kaunista jne
Niin ja se että miehesi Herkkupee on laihtunut ikään kuin sivutuotteena… niin sekin on niin tuttua!!! Pöh, tuntuu että miehet laihtuvat vaikka kuinka helposti!! Eikä heillä nälkävelkaakaa synny! Siis tuntuu siltä

manja, ruokalusikka on aika huono mittari kun kyse on pähkinöitten mittaamisesta. Itsellä on sellaisia vakio-kokonaisuuksia kuten esim 15kpl manteleita. Saksanpähkinöitä 20g jne. Keittiövaaka on tosi kätevää. Pidän paljon vakio määriä, missä muistan kcal ja rasvat ulkoa. Tarkistan myös vakiot kuten oma kourallinen, kevyt hyppysellinen tai kpl-määriä jne vaa’alla vielä tässä vaiheessa. Mutta ajatus on siis että osaan sitten tuollaisia ulkoa. Sitä varten kun myöhemmin pitäisi pärjätä ilman keittiövaakaa.
Sanoisin että sinun kannattaa keskittyä enemmän siihen sinun omaan rasva-kokonaisuuteen, kuin että nyt luki 2rl. Itse kun en tykkää rasvaisesta lihasta enkä pysty kalaa syömään. Niin syön varmaan paljon enemmän siemeniä ja pähkinöitä kuin moni muu täällä, jotta saan minun rasvat kasaan ja tasapaino rasvakoostumuksessa. Muista että naisille suositellaan (suomen viralliset suositukset siis) vähintään 60g rasvaa päivässä. Vihreä pallo auttaa sinut löytämään hyvän tasapainon kovien ja pehmeiden rasvojen suhteen. Eli voi olla että se kaksi saksanpähkinää on sinulle sopiva määrä, mutta minä tulisin kyllä siitä vain vihaiseksi. Minulla kun rahkan päällä voi olla esim 20g saksanpähkinää, 20g kurpitsansiementä ja vielä 10g pellavansiemnrouhetta.
Kokonaisuus on se mikä määrittää ne annokset. Mitä haet milläkin. Tsemppiä ”jatko opiskeluun”!

Ja minusta manja noi irto-jutut ovat loistavat! Minulla on juuri nyt järkeväherkuttelu ja samalla rentous tapetilla. Eli ostan irtokarkkeja, mikä minulla on ollut ennen luokitukseltaan totaali p*ska myrkky, mikä ei sisällä mitään mitä elimistö tarvitsee, jotta ei sallitulla listalla. Ja vissin tästä syystä tuli välillä ahmittu juuri niitä pahoinvointiin asti…
Nyt olen par otteeseen ostanut pieniä määriä, tyylin 50g ja yllättynyt miten tyytyväiseksi siitä tulen.
Voi että, en voi nyt kyllin tuoda esiin miten hyvältä tämä minun uusi tsemppi rennon syömisen kanssa tuntuu! Niin, ja aiheuttanut hymyilyä kassalla kun irtokarkit maksavat tyylin 50snt. Ja miesystävä ei voi lopettaa nauramiset, hänestä se on ihan naurettava määrä

Ja manja, vielä siitä pukukoppi-itsemollaamisesta….yritä pikkuhiljaa löytämään jotain positiivista ajateltavaa itsestäsi. Itsemollaamisella kun ei kauhean hyvään mielentilaan pääse… *hali*

anastasia-69, ihanaa että olet löytänyt tiesi takaisin meidän ketjuun. Aktiivisesti vaan mukaan

muumi_Mamma

tavisN66, kiitos kirjavinkistä. Taittaa sitten 2 kirjassa olla enemmän substanssia ns. 1. kirja kun on niin pinnallinen. Pitää minunkin vilkaista

Ja sitten mirriäinen, ihan pisti sydämen kun luin sinun postauksesi. Ja valitettavsti en pysty sinua kauheasti auttamaan. Ajattelin kuitenkin puhua vähän suoraan….
Olen jo aiemmin ollut sitä mieltä että olet armoton itsellesi ja elät todella niukalla energiamäärillä nuoresta iästäsi huolimatta. Pahemmin taisi tässä käydä niin, että sinun rehelliset avautumiset on viime aikoina auttanut minut löytämään tätä tyyneyttä. Ja siitä sinulle iso kiitos, vaikka se ei valitettavasti sinua taida auttaa.
Pelkään sitä tilannetta missä olet nyt. Ja pelkään että Herkkupee voi olla oikeassa siinä, että ehkä jossain määrin joudutaan aina miettimään syömisiämme vähän tarkemmin, siis loppuelämää. Ikään kuin ikuiset ex-ylipainoiset, vaikka normaalipainoisia oltaisiinkin. Silti haluan uskoa että tasapainoista mielentilaa on mahdollista. Rehellisesti sanottuna, niin uskon että tarvitset vielä paljon työstämistä itsetuntosi jne kanssa. Ikään kuin kokonaisuus, paino on vain yksi osa. Ja jos tuntuu liian haastavalta, niin jopa ammattiapua voisi olla yksi varteenotettavaa vaihtoehto.
Toivon niin että pääsisit sellaiseen ihanaa mielentilaan ja suhteeseen itseäsi kanssa. Tiedän itse kuinka paljon olen vakavasti surrut sitä, että mm syömishäiriöt ovat ikään kuin ”varastanut” minun parhaat nuoruusvuodet ja vaikuttanut todella paljon siihen millaisia valintoja ja päätöksiä olen tehnyt. Ja miten ne sitten taas vielä vaan vaikuttavat elämääni.
Kovaa ja päättäväistä työstämistä valitettavasti nämäkin asiat vaativat. Laihduttaminen voi olla paljon konkreettisempi. Mutta kyllä se itsetunto jne saadaan yhtä lailla työstettyä.
Mitä jos päättäisit nyt vaan heti tästä hetkestä lopettamaan haukkumasta itseäsi. Katkaiset sen jo rutiinilla tulevan itseinhosyötön. Yritt sitten kokeilla miltä tuntuu kun ajattelet itsestäni ainakin kerran päivässä jotain lempeästi. Tai yrität oikeasti kuunnella miehesi kehuja. Yrität ainakin alkuun olla sanomatta hänelle vastaan, vaikka spontaanisti niin haluaisit sanoakin. Se voi viedä hyvinkin pitkän ajan päästä jo näin alkuun…. kun se negatiivisuus on jo syvälle juurtunut, mutta pikkuhiljaa menee toivottavasti paremmin.
*Voimahali*

Ja vielä pullamasulle tervetuloa mukaan!
Meitä hitaita on täällä useampia… niin ja sitten meitä toooosi hitaita. Mutta jokainen tyylillään (se meidän ketjussa on se hyvä – kaikki tavat ovat sallittuja).

Niin ja piti vielä kysyä että miten sinulla T Tavis menee...? Olet ollut niin hiljainen. Toivon niin että olet löytänyt rytmin uudestaan!

tiistaina, 15. heinäkuuta 2014 klo 21:17 Gourmand kirjoitti::
Terve ystävät!
Varoitan heti alkuun, että nyt taitaa tulla pitkä sepustus….

Älä nyt ihmeessä varoittele. Sun kirjotuksia on ihana lukea. Kiitos niistä. Saan paljon ajateltavaa ja moni asia on omalla kohdallakin vähän samalla lailla tai ainakin pitäisi olla, sä kun olet jo paljon pidemmällä kuin mä. Niin voin ottaa sinulta oppia ja pyrkiä ainakin samaan suuntaan.
Ja kiitos myös ihan omakohtaisestakin osuudesta. Osui ja upposi eli antoi taas ajattelemisen aihetta.

Tsemppiä!
Kaikille muille kanssa!

Gourmand:

Iso kiiitos sinulle suoraan puhumisesta! Se on oikein ja tuntuu hyvältä kuulla rehellisesti mitä kukin mielessään ajattelee. Kaikki mitä sanoit pitää täysin paikkansa paitsi tuohyvin niukka kalorimäärä. Olen viimeiset kuukaudet syönyt noin 1700-2000 kcal päivässä. Viime viikot on menny lähes kaikki päivät 2000 kcal kieppeillä ja tämä ehoton maksimi ettei paino lähde kunnon tasaseen nousuun. Noin puol kiloa on tullut pysyäkseen tämän kalorimäärän myötä. Ihanne ylläpitomäärä taitanee mulla olla noin 1700-1800.

En ehdi muuta nyt kommentoida kun työt kutsuu. Kiiitos!

Gourmand puhut asiaa. Itselläni se itsestä pitäminen on vaiheessa. Välillä tuntuu että ottaa isoja harppauksia eteenpäi,mutta viime aikoina on tuntunut että ottanu useita harppauksia taaksepäin.
Tein keväällä itselleni iisooon harppauksen: Laitoin useamman kerran polviin ylettyvän mekon päälle

Nyt kun oln pyöräilly paljon,paino noussu 2Kg vaikken ole ylensyönyt,itseinho lisääntynyt

Mä mielelläni hyppäisin kanssa tähän ryhmään! Aiemmin olin tuolla +40 kiloa laihdutettavaa- ryhmässä, mutta nyt alkaa olla matka siinä vaiheessa, että on se yli 30 kiloa lahdutettavaa
Aloitin matkani siis vuoden vaihteessa eli puoli vuotta on matkaa takana. Kiloja on karissut 32. Tyytyväinen olen tähän tulokseen, vaikka vielä on ainakin saman verran pudotettavaakin, ehkä vähän enemmänkin.
Välillä iskee turnausväsymys ja silloin erityisesti vertaistuki ja tsemppi on tarpeen.