Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

Tuossa vuosi sitten kuvaa ja toinen tänä aamuna napattu

Hienoa Minttu_84 , joku päivä mullakin jalkojen välissä tollanen reikä, oon niin kade. Heh kuullostaapa härskiltä. Tarkoitan siis että reidet ei hankaa yhteen

Pullamasu Kiitos Tosin kuva pikkasen hämää.Mullon juoksutrikoot tuossa jalassa ja nehän tunnetusti vetää läskiä kasaan Mulla on ihan kamalat sisäreidet. Jotenki rasva pakkautuu niihin.En mitenkään kehtais laittaa pikkupikkusia sortseja jalkaan kesähelteellä...että on tässä kropassa paljon vielä työtä vaikka vaatteilla saakin paljon peitettyä

Gourmand, tuo kuulostaa niin tuskaisen tutulta, tuo peilin järkyttävä vaikutus fiiliksiin. Itse vältän kaikkia peilejä jos se on suinkin mahdollista, niin voin pitää fiilikseni. Sama vaikutus on aika usein vaatekaupoilla. Minulla on elämässäni paljon ihmisiä, jotka eivät välitä tai ainakaan sano välittävänsä ulkonäöstäni, omastaan kyllä sitäkin enemmän. Silti heidän, varsinkin niiden näppärien taskumallien, kanssaan on välillä vaikea olla. Ihan vain sen takia, että omassa päässäni teen vertailuja. Vertailu on tosin turhaa, koska esimerkki josta puhun on 160 cm ja minä 180 cm, pakkohan siinä on jo ruumiinrakenteella olla eroja.

Minun pitäisi nyt aloitta oman sisimmän rakentaminen niin, että ensinnäkin ymmärtäisin ulkokuoren ja elintapojen suhteen ja sen, että olen ihan yhtä iso kuin kuvat ketovat. Toiseksi haluan hyväksyä sen ja päästä tavoittelemaan terveyttä ja notkeutta niin positiivisen kautta kuin täälläkin on onnistuttu tekemään. Kuvitelmissani tämän jälkeen asiat ja painonpudotus alkavat rullaamaan uudella tavalla. Ainakin kuvitelmissani.

Minäkin ilmoittaudun mukaan tähän ryhmään. Mun paino nyt 105. Pudotettavaa siis tasan 30 kg. Olen 167 cm pitkä ja tavoittelen 75 kg painoa. Paino käväisi jo 98.ssa viime vuoden puolella, mutta nopsasti paino nousi, kun en yhtään katsonut mtä suuhuni laitoin ja laiskiktuin liikkkumasta. Olo on kamala verrattuna viime vuotiseen.

Terve ystävät!

"Virallisesti hukassa" Sait minut pikkumanaatti nauramaan. Mutta kyllä, meille menee aikaa tottua tähän uuteen KK, kun logiikkaa on muuttunut. Minä en kauheasti välitä tästä muutoksesta kun itse syön kuitenkin enemmän kuin suositukset. Mutta sitten taas minua harmittaa että KK vanha linjaus ”kenellekään ei suositellaan alle 1500kcal” on periaatteellinen muutos mistä en tykkää.
Itsellä tämän kokoisena suositukset pysyvät totta kai vielä yli sen 1500, mutta kun muita ketjuja on lukenut, niin niitä alle 1500kcal on jo paljon. Tämä periaatteellinen linjaus on kuitenkin yksi syy, miksi nämä sivut ja tekijät saivat WHO:n palkinnon silloin kuin ne olivat uudet, joten minulla on vaikeata hyväksyä muutoksiin mitkä liittyvät näihin persupilareihin.

Ei nyt kuitenkaan joutuu syömään vähemmän jos liikkuu. Nyt taitaa mennä niin että liikunta kcal miinustetaan syödystä kcal määrästä. Eli kokonais-kcal määrä ylätaulukossa ei ole sitä mitä on syönyt, vaan siitä on miinustettu se liikuntamäärä. Mitä taas verrataan siihen suositukseen.

Itsellä on nyt tullut sellainen olo, että pitäisikö merkata enemmän liikuntapäiväkirjaan kuin ennen? Kun kerran uudessa suosituksessa se perusliikuntaa ei ole huomioitu suoraan? Ennen en ole merkannut mitään perushyötyliikuntaa, vain puhtaat liikuntasuoritukset ja raskaat hyötyliikunnat jos samana päivänä myös esim siivoan kunnolla jne. Jos nyt merkkaisi vähän enemmän, niin ehkä minäkin sitten pääsisin oikeasti seuraamaan niitä suosituksia jne.
Syntyy tässä ajatus siitä, että voisin itse asiassa katso sellaista tilannetta missä paino ei nouse eikä laskee, ja katsoa paljonko liikuntaa pitisi lisätä päiväkirjaan jotta kulutus ja syömiset menevät tasan. Ehkä nain saisin paremman kuvan siitä mitä kaikkea pitäisi kirjata päiväkirjaan. Pitää lattaa mietintämyssyyn kyllä.
Minä kun syön koko ajan enemmän kuin mitä KK suosittelee, ja nyt rutkasti enemmän siis kun suositukset laskeneet…. Itselle vaan toi nälän ja nälkävelan hallintaa on niin herkässä. Ei voi muuta kuin kiltisti totella P.Borgia ja yrittää nyt ensiksi löytää se rajaa. Siis taas. Toivon että löytäisin niin selvän rajan. Että nälkä, kun ei ole nälkävelkaa siis, oikeasti opastaisi minun syömään sopivasti. Kuten olen sanonut…. matka on pitkä ja opittavaa on…

Oih ja voih, tuntui Maikki Pauliina, että todella tiedät mistä puhuin. Sinullekin turhan tuttua siis. 180cm nainen on kyllä näyttävä! Se on muuten sana mikä yksi minun kollega vanhassa työpaikassani aina puhui pidemmistä naisista. Että pituuteen kun lisää hyvä ryhti ja hyvä itsetuntoa niin näyttävämpää ja ylvempää naista saa hakea. Minä olen vain 170cm, mutta tällaista tanakampaa sorttia. Lapsuudesta asti harrasti ja kilpailun monessa lajissa, missä lähes kaikessa vaadittiin paljon nopeutta, räjähdys voimaa ja voimaa. Siinä sitten nopeat lihassolut kehittyy ja muokkaa vartaloa aikalailla…. Ja se vaan sitten seuraa loppuelämää. Toivon kovasti Maikki Pauliina että pääset sinut itseäsi kanssa ja pääset hienoon ”one day I will feel beautiful” kehitykseen. Niin kuin niin monta kertaa ennenkin olen sanonut, että toivon että kaikki täällä otaisisellaisen projektin

On se vaikeata, pikkumanaatti, kun elämässä on niitä ihmisiä jotka tuovat elämään paljon hyvää, ja samalla paljon pahaa. Ja en loukkaantunut ollenkaan pikkumanaatti. Pitääkin puhua suoraan! Eikä tällaiseen forumiin oikeastaan voi kirjoittaa jos ei kestä että jollain on siitä asiallista mielipidettä. Varsinkin kun sinun teksteistäsi aina huomaa, että olet oikeasti lukenut jonkun toisen tekstit ennen kun vastaat.
Juuri nyt en kuitenkaan ole valmis katkaisemaan välit tähän henkilöön, ja syy on juuri kaksipiippuinen, eli hän tuo kuvioon myös paljon sellaista mitä arvostan. Ja samalla rakastan itse vaatteita jne , eli ulkonäköasioita, vaikka sitten jotenkin eri pohjalla, vaikeata selitellä. Moni teistä jo varmaan aavistikin, että tämä minun viimeinen, ei niin vahva juhla viikonloppu, tapahtui mm sen henkilön kanssa” kenellä oli mielipiteitä siitä kuka on rantakunnossa, ja kuka ei…. Nyt oli vaan niin raskasta kun liikuttiin heidän ystäväpiirin kanssa. Eli saman henkisiä oli paljon….

About 4 vuotta sitten tein sellainen ”siivouksen” kaveripiirissäni, että jätin kontaktit minimiin niitten kanssa ketkä pahoitteli mieltäni ja ns teki minulle pahaa.
Tähän liittyi myös sen etten pitkään aikaan pitänyt mitään ylimääräistä yhteyttä oman ja ainoaan siskooni. Ja vaikka se silloin oli todella raskasta ja itsekin itkin paljon, niin se sai minun siskonikin miettimään. Sanoin hänelle suoraan että en voi olla hänen kanssa tekemisissä, kun minulle aina tulee niin paha olo ja minulle menee pidempi aikaa ikään kuin toipua kun ollaan oltu tekemisissä. Nykyään meidän suhde on ihan erilainen. Ja onnistun enemmän ja enemmän pääsemään eroon vanhoista jutuista.
Lähes koko elämän esim, minulla on ollut todella vaikeata nukkua miesten vierellä, kun minun siskoni onnistui nuorempana saada minut aivopesty siihen, että minä olin jotenkin erityisen ruma kun nukuin, että se oli jotenkin huvittavaa. Edellisissä juhlissa tajusin että olen oikeasti päässyt tästä eroon, ja sanoin siskollenikin että tästä olen päässyt eroon. Paras mittari tässä taitaa olla se, että ensimmäistä kertaa elämässäni pystyn nukkumaan syvää unta miesystäväni vierellä. Ettei nukkuminen enää tuota stressiä.
Pikkuhiljaa tyhmistä jutuista eroon siis. Kyllä tästä hyvää tulee

Minttu_84 WOW WOW WOW! Näytät tosi hyvältä! Ja ihanaa huomata että treenimäärä oikeasti näkyy siitä miten kannattelet kroppaasi. Ja ihanaa hartialinjaa kuules! Kaiken lisäksi olet huikean rohkea, kuin uskalsit jakaa muutoksen täällä! KIITOS kovasti!
Sain tästä itse taas hyvän muistutuksen siitä keskustelusta minkä taas vähän aikaa sitten kävin itseni kanssa. Että halvimmat ulkonäkömuutokset mitkä voi tehdä, on päästä terveellisempään painoon. Siis ajatuksia mitkä syntyivät siitä, kun olin käynyt mm kasvohoidossa, ja vielä päälle sortunut ostamaan hoitolan kalliita sekä kasvo- että vartalotuotteita.
Jos tähän vielä sitten onnistuu kehittämään vielä se hyvä lihas ja kestävyyskunto sekä hyvä oman kropan kantaminen ja tyyni rauhallinen vahva itsetunto, niin kyllä hyvää tulee.

Joeliina! Kompuroimiset kuuluvat prosessiin! Me yritetään sitten vaan viisastua niistä ja katsoa eteenpäin. Tsemppiä ja tervetuloa mukaan!

Vastaus galluppiin. Joeliina sijaitsee Pieksämäellä.

Päevee vaan!

Pari liikunnatonta päivää takana.Ei niinkään vesisateen takia mutta flunssan joka on kaatanut tän emännän ihan 10-0. Pientä lipsumistakin ruokailussa kun kaapista ei löytynyt eilen vihanneksia, rahkaa eikä kanaa! kaikki oli tietty lopussa just silloin kun en jaksa lähteä kauppaan..mitään herkkuja en kuitenkaan vetänyt, tosin varmaan olisin jos niitä olis kaapista löytynyt

Gourmand hetken mietin uskallanko jakaa muutosta täällä kun tuo ennen kuva on aika jäätävä.En löytänyt koneelta sitä kuvaa joka on ihan alussa otettu, 10kg vielä tuosta painavempana. se vasta jäätävää olikin!Mutta kuvia kun vertailen itekkin niin en tunnista uutta minääni.Vanhan kyllä hyvinkin! Pää ei vieläkään pysy peilikuvan mukana.Sehän tässä vähän vaarallista onkin! Vieläkin pitää olla tosi skarppina ettei lipsu vanhoihin tapoihin. Ne oli niiiin mukavia tapoja! Itsetunto on kyllä kasvanut roimasti sitä mukaan kun paino on laskenut ja uskallan olla rohkeammin kaikessa mukana.
Mää ihailen tuota sun sinnikästä asennetta ja sitä ettet anna periksi vaikka sun elämässä on ollut kaikennäköistä pohdinnan paikkaa. Vaikka muutosta tapahtuu hitaasti niin sitä tapahtuu varmasti! Ja kyllä mää uskon siihen että hidas toteutus on paras mahdollinen.Ite oon pudottanut nopeasti mutta se päänuppi ei oikeen pysy mukana. Eli hitaammin parempi. Nyt tässä saa pelätä sitä totaalirepsahdusta vaikka oon melko varma etten anna niin tapahtua..hölmöähän se olis..right?

Joeliina Tervetuloa mukaan mielettömän huikeaan joukkoomme

Jaaha,pikkuneiti heräsi.Täytynee lähteä hakemaan tuolta sängystä.

Terve ystävät!

Huomenna minulla on aikaa akupuntiohoitajalle joka hallitsee kiinalaista lääketiedettä. Joskus kauan sitten olen täälläkin kysynyt jos jollain toisella on kielen reunoissa hampaanjälkiä. Mutta valitettavasti ei löytynyt. Joten mitään apua/kokemusten jakaamista ei löytynyt.
Minulla tätä oiretta on ollut jo niin kauan kuin vaan muistan. Olen vuosien varrella yrittänyt ottaa selvää mitä voisin tehdä asialle, mutta konkreettisia keinoja en ole löytänyt. Tiedän ns että minulla on liian vähän Qi:tä elimistössäni…. mutta entä sitten. Ei aavistustakaan mitä minun pitäisi tehdä.

Odotin vähän viime vuonna kun syömiset olivat niin hyvät niin pitkään ja melatoniinin ansiosta uniongelmat helpottuivat osittain mutta selkeästä, että jotain muutoksia olisi kielessä tapahtunut…. mutta ei. Siinä ne hampaanjäljet aina vaan ovat… Enemmän tai vähemmän.

Päätin nyt sitten hakeutua vastaanottoon missä hallitaan kiinalaista lääketiedettä, sillä tämä on yksi ainut ”alaa” missä kieli-diagnoosi jne on arkea. Olen jotenkin itse tajunnut, että jos menen tohon TK:n tämän ongelman kanssa, niin en saa kuin naurua….

Matalan Qi ongelmiin kuuluu mm väsymystä, joten toivon kovasti että saan apua tähän jatkuvaan ja pohjattomaan väsymykseen . Varmaan enemmän kuin itse kielen ulkonäköön, kun sehän ei näy…. mutta olen nyt vannoutunut että se on selkeä merkki siitä, että minussa on joku tasapaino vingsallaan.
Samalla naurattaa, sillä olen löytänyt myös selityksiä tähän kielioireeseen että ne liittyvät siihen että ihminen herkästi huolestuu ja herkästi miettii asioita liikaa…. Eikai… Jokainen täällä tietää että minä jos joku miettii, ja miettii ja miettii….

Huomasin vaan tässä että minua vähän jännittää. Ja samalla odotan niin että olisi jo perjantai. Ja sitten taas pelkään etten saakaan apua. Noh, sitten voin mennä vielä minun ns vanhaan akupuntiohoitajaan, missä olen käynyt noin 10 vuotta sitten kipujen takia. Mutta hän on oikeasti kiinalainen lääkäri ja kommunikaatio on aika haastavaa. Minä kun sitten pitää saada kunnolla tietoa, ja haluan ymmärtää, en vaan popsia uunona jotain yrttejä….
Jos täällä on kiinnostuneita, voin sitten raportoida matkan varrella mitä tämä tuo tullessaan.

Ja vielä Minttu_84 kiitos kovasti kannustuksesta! ”Mega hiturina” ei ole aina niin helppoa pitää ajatukset oikealla polulla.
Ja vaikka sanon sen taas, niin olet vaan niin rohkea. Itsellä ollut jo koko kesän stressiä siitä että epäilen vahvasti että yksi minun kollegani on lukenut minun tekstejäni täällä ja tajunnut että se on minä. Ikään kuin että itse varmistin sen asian kun kerroin yhdestä jutusta mitä olen jakanut myös täällä teidän kanssanne. Kollega punastui, meni hiljaiseksi ja vältteli hiukan. Minusta ei ollut kivaa. Ja tuli sellainen olo, että jos kerran joku tuttu tunnistaa, niin miksi ei voi tulla sen vaan sanomaan.
Että minä mietin tällaisia, ja sinä uskallat rohkeasti laittaa kuvat. Antaa minullekin perspektiiviä tähän elämään. Taas….