Mä siirryin manuaaliaikaan,ostin manuaalivaakan sellaisen kun terveyskeskuksessa,kuvitelkaa se näyttää yli 6kg vähemmän kuin toi mun digivaaka,eli tais mennä remontti uusiksi,iloinen yllätys sinänsä,sillä toi digivaaka on omron ja pitäs olla tarkka,sit manuaalivaaka kyllä näyttää samoja lukemia mitä hierojalla kävin vaakassa,et kyl uskon sen todenperäisyyteen,oli vaan aamulla hauska tunne kun yönaikana paino pudonnut lähes 7kg
Nyt kelpaa kun olen taas paljon lähempänä kaksinumeroista lukua siis tosi lähellä!
Joop syödä pitää jos meinaa laihtua,söin tiistaina puolikkaan mustikkapiirakastani ja paino aleni,tosin siinä ei ole sokeria,ei mee edes herkkupalloon!

Tervetuloa mukaan, Cata1. Toivotan voimia ja menestystä sekä toipumiseen että painonpudotukseen! On kunnioitettavaa, että jaksat aloittaa kuntoutumisen lähes nollasta ja vielä laihduttaa!

Tuollaista kun lukee, mua alkaa todellakin hävettää oma välinpitämättömyyteni terveydestä ja monen vuoden älytön liikasyömiseni. Mulla on nippu sairauksia, jotka lihavuus on tuonut tullessaan, mutta en ole saanut tehtyä asialle mitään, kun on muka ollut muuta tärkeämpää huolehdittavaa.

Olen varma, että onnistut!

Ja Hippis, toi oli ovelin laihdutuskeino ikinä!

Aurinko!!!
Siis ihana ilma, kyllä kelpaa ulkona touhottaa lasten kanssa! Tänään tasan kaksi viikkoa etelän matkaan, aiaiai!!
Oma painonpudotus ruennut nyt kovasti hidastumaan, tietty alussa lähteekin eri tavalla, ja nyt liikunta rupee olemaan jo niin tehokasta, että ehkä alkaa lihasta pukkaamaan tilalle
Olo on kyllä mainio!!
Kaasupallona olo kuulosti tutulta, mä jätin tammikuun puolivälissä pastat, riisit ja perunat kokonaan pois, leipää oon syöny vain muutaman kerran, näkkäriä kyllä melkein joka päivä. Turvotus ja epämääräiset mahakivut on kokonaan poissa, jopa menkkojen aikana ihan normi vatsa!!!!!! hiilareita tulee joku 90-110g päivässä nykyään...
kaipailen kovasti välipala, aamupala ja iltapala-vinkkejä..kaurapuuro, turkkilainen jogu ja rahka alkaa jo kyllästyttää

Tervetuloa Cata1

sypy: itsellä nyt ekat kuukautiset ilman turvotusta. Jätin turhat viljat ja perunan pois helmikuun alussa Ainoastaan viljoja tulee päivättäin leivistä jotka on täysviljaa pari kertaa joutunu syömään pastaa/lasagnettea ja olo on sen jälkeen sen mukainen Riisiä kyllä syön mut sitä varmaan pari kertaa kuukaudessa jos sitäkään Olo kyllä niin mainio entiseen verrattuna (ennen siis kun kuukautiset alko niin paino saatto nousta jopa 2kg ylöspäin turvotuksen takia )
Saispa vaan tän tuhottoman nassutuksen tarpeen vielä kuukautisista pois niin hyvä olis

Moikka!

Aloittelin taas kiloklubissa parisen viikkoa sitten.
Olen asettanut tavoitteekseni 40 kg:n pudotuksen näin alkuun, katsotaan sitten, että jatkanko vaiko en. Kunhan nyt tuon saisi pois ja sitten pidettyä siinä, olo olisi paaaaljon kevyempi.

Kalorimäärien sisällä olen melko hyvin pysynyt, mutta yhtään kertaa en ole saanut kaikkia palukoita vihreiksi, ehkä sekin vielä joskus tapahtuu kun tässä kehitän syömistäni

Marjaana71 itselläni tainnut olla peräti yksi päivä kun vihreä rivi, ei se ole itsetarkoitus (mielestäni)..siinähän pallukoita klikatessa tulee opittua jotain ja pikkuhiljaa se tieto alkaa hiipiä korvien väliin (joillain nopeampaakin).Kyllä se siitä, mielestäni keltaisetkin aikas hyviä, kunhan ei jatkuvasti punasta riviä

1.11.2012 terveydenhoitajalla paino hiukan päälle 150.Hän kysyi tavoitetta 05/2013 ja sanoin -10kg (edistymisvälilehdessä etenen 10kg välitavoittein vaikka tickeriin olenkin merkannut lopputavoitteen). Nyt siitä uupuu 600g ja siirsin välitavoittetta jo seuraavaan 10kiloseen eli 130..

terkkarin kanssa sovittiin että ei muuteta mitään.Tämä painonpudotus saavutettu ruokailulla, ei liikunnalla. En välitä paljonko vaaka näyttää, kunhan ei ole plussaa. Seuraavan kerran tavataan toukokuun lopussa ja katsotaan miten silloin menee..


kevätkevätkevät!! ja aarinko

Hyvä, Meikku! Hieno alku. Määkin olen pudottamassa painoani pelkällä syömisellä. Mieli kyllä halajaisi kävelylle, mutta kun noi jalat eivät kanna. Muunlainen kuntoilu ei kyllä nappaa. Näinkin onnistuu, kun malttaa syödä tarpeeksi vähän!

APUA!
Tänään menetin sitten itsehillintäni totaalisesti
Helmikuusta (kun aloitin) tähän asti ehdottomasti pahin päivä

Olin mukamas tehnyt kaiken "oikein", ja silti iski armoton ahmiminen
Kuukautisten takia olen syönyt nyt viimepäivät kaikki kalorit tai jopa hivenen yli. Olen juonut joka päivä makeahimoa hillitsevää levä-smootieta ja antanut itselleni lupaa syödä 1-2palaata suklaata joka päivä jos on tarvetta. Normaalisti tämä riittää oikein hyvin hillitsemään hormoonimuutokset, ja mitään ei-kontrolloitua syömistä ei synny.
Ennen kun kävin kylässä tänään, niin söin vielä normaalit ruuat ja välipalat, että sitten syöminen pysyisi hallussa, kun tarjolla on "kielettyjä ruokia", vaikka se sitten tarkoittaakin että kcal tulee vähän enemmän.

Siihen asti kaikki ok, mutta kun tulin kotiin.....rakensin sohvannurkaan pesän ja söin suklaata, lakritsia, popcorneja ja alprovaniljavanukasta!!!!! Aivan järjetöntä syömistä siis!!! Ja tajusin minkä tein, mutta jatkoin vaan!
Helvettiä, normaalisti noin paljon "karkkia" ei löydy mun kodistani, mutta nyt kun olen pysynyt siinä että olen ottanut vaivaiset 2 palaa fazerin sinistä ja antannut levyn kestää rauhassa viikkoja, niin olen uskaltanut hankkia kotiin kaikenlaista, että oikeasti voi syödä just sitä mitä haluaa kun haluaa jotain pientä hyvää. Tätä järkevää sallimista, kun mukamas oli jo niin hyvällä mallilla....mutta ei näköjään ollutkaan...

Okei, tiedän että viikko on ollut harvinasien raskas. Ylitöitä on kantautunut mukaan kotiin pääsiäisen yli, opiskelut raahaa perässä niin etten voinut lähteä vanhempien mökille pääsiäisen yli, loppuviikosta sain pomoni kanssa johtajalta haukkuja työntekijöiden edessä syyttä ja kuukautiset joka minua herkistää, mutta silti en ymmärää miten tunteiden käsittelyä pitää olla tällaista

Sain tilanteen sitten pysäytettyä niin että kävin saunassa ja tein kokovartalon kuorintaa, levähoitoja ym viinilasillisen kanssa. Siinä sitten rentouduttua, nousi (todennäköisesti ihan vaikeammat) tunteen pintaan, eli tämä yksin eläminen Tässä kk takaperin on tutustuttu mieheen, joka on aivan ihanaa, mutta ikäero 15v, ja täysin eri elämäntilanteet...minä unelmoin vielä omista lapsista ja hän tietää ettei enää haluaa lisää, kun on jo 2. Että miten käy näin, että kun vihdoin törmää jonkun ihmiseen kenen kanssa synkkaa sekä fyysisesti että psyykkisesti ja mies on vielä älykäs...niin just ne asiat mitkä ei voi vaatia toiselta henkilöltä on siinä kuin avonainen haava!

Ja se mitä tässä siis nyt eniten pyörii mielessäni, miksi vaan reagoin ja ahmin, kun tunteita ja pettymyksiä on. Miksi en saa niistä kiinni? Miksi en soittanut jonkulle rakkaalle ystävilleni ja vaan myönsin että tässä ahmin, auta minua ymmärtämään miksi!? Yritän tässä nyt muistuttaa itseäni, että tässä on ollut myös hyviä kokemuksia, milloin viime aikoina olen saanut hyvin vastaavia tilanteita haltuun. Mutta montako kertaa pitää tulla näitä takapakkeja, ennen kuin oikeasti oppii hallitsemaan....vai ekö sellaista tilannetta koskaan tulee? On jo niin tuttu malli käsitellä tunteita, ettei koskaan häviää. Tunteiden hallintaa ja käsittelyä syömisellä, kun on ollut jo 35v käytössä

Oiiii - oikein suuri lohtuhali sinulle Gourmand! Tiedän täysin tunteesi - ihan jokaiseen kertomaasi asiaan.

Minua on myös kalvanut todella syvästi ja ihan ongelmaksi asti tuo yksin eläminen... Mieheni kuoltua, olen todellakin kärsinyt tuosta tunteesta. Nyt jo asiasta lähes pinnalle päässeenä sitä on alkanut haaveilemaan, että joskos löytäisi jonkun ihanan ihmisen rinnalleen. Onhan noita tarjokkaita ollut joitakin, mutta minä en vaan ole viihtynyt heidän kanssaan. No - yksi olisi sellainen ehdokas, joka minua kovastikin miellyttää, mutta hän ei halua sitoutua minkäänlaiseen suhteeseen. Ja se minua välillä harmittaa suuresti. Minun etiikkani ei taas oikein niele täysin satunnaisia tapaamisia... Tulee sellainen 'hyväksikäytetty' olo.

Sellaista se on tämä elämä. Ottaa, kiusaa ja kurittaa...Ja sehän on tällaiselle tunnesyöpölle todellinen ansa ja koettelemus.

Ei kuitenkaan mikään auta! On vaan porskuteltava eteenpäin. Ja koittaa pitää tuota nenua pinnalla. Ja tsempata, tsempata, tsempata tämän elämänsä hallinnan kanssa!

Halaten,

mimmu1

Kiitos mimmu1 kovasti!! Hali tuli kovaan tarpeeseen!

*vasta hali* on paikoillaan -ihan hirvittävää että olet leskeytynyt!

Yksin eläminen, riski että jää ilman lapsia etc ovat niin vaikeita asioita. Monta kertaa pitää myös olla itsellä samantapainen tilanne ollut, jotta ymmärtää kuinka valtava se tuska voi olla.

Mutta totta puhut, eteenpäin pitää vaan mennä. Osa tätä projektia onkin nyt se, että aloitetaan joka päivä uusi päivä. Aiemmin tällainen päivä olisi minulla ollut "pätevä" syy lyödä hanskat tiskiin.

Ja kyllä, paljon miehiä siellä liikkuu, jotka eivät haluaa sitoutua kunnolla, ja niitä jotka sitten loppupelissä ovat naimisissa. Minäkin en jaksa/haluaa irtosuhteita tai yhden illan juttuja. Haen puhtaasti elämänkumppania. Hauska tässä on se että me voidaan käydä kohta miesjahdissa yhdessä kun saadaan vaan nyt porukka kasaan 6.4.