No niin, tulihan se sieltä. Nimittäin plussaviikko, +600 g. Edellisestä onkin onneksi jo melkein 3 kk. Täytyy vaan toivoa, että ensi viikolla lukema on taas alaspäin. Ruokailutottumukset on kuitenkin pysynyt ennallaan. Mutta on se jännä, miten asia vaikuttaa korvien väliin: heti tuntee itsensä lihavaksi, kun lukema on suurempi vaikkei se oikeasti missään tietenkään näy

Tervetuloa mukaan helliih!

Taidan olla painonpudotuksen suhteen yhtä malttamaton kuin sypy. Yritän kyllä enimmäkseen keskittyä siihen, paljonko jo on pudonnut, mutta ei sille mitään voi, että välillä vallan saa ajatukset vielä pudotettavana olevasta määrästä

Untuvapilvi83, voin jojtenkin samaistua tunteisiisi. Minä aloitin täällä jo silloin, kun painoin 92 kg. Tämän "uuden elämän" alkaessa lukema olikin sitten jo 11 kg enemmän!!! Jotenkin edelleen tuntuu pudotus paljon, paljon pienemmältä kuin tickerissä. Alitajuisesti kai pidän "lähtöpainona" tuota 92 kg. Edistymisessä toki on myös se ylin paino. Aluksi naureskelinkin, että painokäyrä näyttäisi ihan hyvältä, jos kääntäisi näytön ympäri

Tsemppiä kaikille ja aurinkoista viikonloppua!

mulla 139.6 ties kuinka monetta viikkoo, välillä+500g ja siinä välissä pyöriii ees taas mut ei alene.. Tiedän et vähän vajauksella mennään kun en saa syötyä niin paljonkun pitäs

Pari viikkoo sit alotin grillauksen. Jo toisella kerralla oli sitkeitä pihvejä (palaute Atrialle) ja toisen kerran parin viikon sisään myös (palaute lähikauppiaalle). Sitten grillasin broiskua ja söin salaatin kanssa, mutta loput ei jostain syystä maistunutkaan..Kunnon pihvien ostopaikka on parin bussimatkan päässä (ei omaa autoa) ja siellä tulee käytyä hyvä jos kerran kuussa jos ei satu saamaan kyytiä

Kun pääsen yövuorosta ja menen uneen klo 9 maissa niin herään joskus klo 16-18 ja menee 1-2h etttä keittelen aamukahvin ja teen leivät.. harvoin siinä enää muuta syökään.Edellispäivänä aamupalan.klo7,ruokaa klo14 jälkeen ennen unia ennen yövuoroa ja töissä klo02 maissa jotain puputettavaa.

Hiphei trallallaa! Minäkin liityn joukkoone hyllyvään

Aloitin projektin 1,5 viikkoa sitten maanantaina, nyt takana on 1,7kiloa ja edessä 42kiloa.. Melkomoinen projekti siis Noista kiloista 20 kipaletta on raskauskiloja ja toinen mokoma on ihan itse ansaittua.

Hurjasti tsemppiä kaikille muillekin, joilla työsarkaa on edessä yli 30 kiloa! Tsempataan toisemme kalkkiviivoille!

Jäätävä läski, epäilin oikein, minullakin tuli keskiviikkona punnitusaamuna vaivaiset -100g. Haastavan viikon jälkeen kuitenkin miinusta, onneksi. Mutta yhtä raskaalta nämä päivät sen jälkeenkin on olleet Nukkuminen edelleen todella huonoa, ja nälkää vaivaa aamusta iltaan, ja yölläkin. Opiskelut työnohella on nyt tuntunut todella raskaalta ja paniikkia on iskenyt, jo vanhan ahdituksen lisäksi

Ei kuitenkaan anneta periksi! Tämä kuuluu erityisesti tällä viikolla teillekin mimmu1 , Meikku1968 ja Cata1, kenellä myös vaikea viikko takana, ellei vaikeammat kuin minulla ja Jäätävä läskillä Plussa tulosta kun syö voimavaroja

Ja Cata1, työnnetään ne läski-ruma-ajatukset pois heti kun ne tulee tietoisuuteen!!! + tulos tai älyttömän pieni miinusta ei todellakaan tee meistä heti läskejä ja rumia eikä epäonnistujia! Se nyt vaan on näin, että suurin osa meillä tämä projekti ja taistelu taitaa olla korvien välissä
Minäkin koen nyt että olen "valtavan kokoinen" ja silti pääsin eilen ostamaan espritin seuraavat värilliset farkut, koko pienemmät, eli nyt tuli mukaan koko 42. Eli asioita tapahtuu, vaikka ei aina vaan mukaan näin ole. Toisaalta siinä oma taistelu, saa nähdä kuinka kauan kestää ennenkun pistän ne housut jalkaan, ihmisten ilmoilla....

Mutta todella korvien välissä tää homma...
Yritän nyt kovasti saada järkevämmät ajatukset takaisin, sillä ajatukset ovat nyt mennyt minun kohdallani väärälle raiteille.
Nyt olen yks kaks ruvennut keskittymään siihen lopputulokseen, ja matka tuntuu tuskaiselta ja mahdottomalta. Keskityn huonoihin asioihin, eikä niihin positiivisiin muutoksiin. Mutta tiedän että tämä tilanne kääntyy uudestaan, olen jo todistanut itselleni, että osaan sen, ja voin siinä paremmin. Ymmärään sen, että minun tämänhtekinen opiskelupaniikki värjää jo minun muukin elämää....ja yöunetkin
Muistutan nyt itseäni siitä, että oli tarkoituskin että tällä kertaa mennään kropan ehdoilla, ja jos projektista tulee pitkä, niin sitten tulee. Pää asia ettei näen sen pelkkänä laihdutuksena ja kohta aloitan alusta. Oli oma tietoinen valintaani muuttaa elämääni.

Ymmärään niin hyvin tuskaasi untuvapilvi83. Niin monella meistä on saman tyyppinen tilanne kuin sinulla ja Cata1. Eli laihdutetaan samat kilot uudestaan, tai aloitetaan vielä huonommasta tilanteesta kuin aiemmin.
Minäkin aloitin laihdutuksen edellis kerralla suurin piirtein siinä vaiheessa kuin olet nyt.
Ottaa päähän, KYLLÄ, mutta toivottavasti ollaan nyt viisaampia. Jos nyt tilanne on se että ettei enää palataan lähtöruutuun uudestaan. Jossain vaiheessa se tulee, olen aivan varma!!
Sekin ettei ongelmista huolimatta lyö hanskat tiskiin, on jo iso muutos verrattuna aiempaan.

Itse pääsin nyt vihdoin juuri ja juuri alle 90kg rajan. Vaikka turvamatka onkin vain 100g, niin kyllä minä hiljaa sanoin itselleni, etten enää ikinä halua löytää itseäni sen yläpuolelta enää....
Tein siis hiljaisen sopimuksen itseäni kanssa, ja se tuntuu järkevältä.

pm64, kuitumääräsi on erinomaisella tasolla 30-40g kuulostaa todella hyvältä. Minun toi yli 50g vrk on ainakin meidän työpaikan ravitsemusterapeutin mukaan ihan järkyttävä määrä. Siihen pääsen ne päivät kun syön sekä tuorejauhattua puuroa että linssiruokaa muun kasvisten lisäksi.
Suolistoni on tottunut kuitupitoiseen ruokaan, eikä kiukuttele vastaan. Mutta siitä tulikin mieleen, että mahtaako se olla niin että isot kuitumäärät on aika uutta sinun suolistollesi? Peristaltiikka, kun ei ole vielä päässyt "huippukuntoonsa". Toivottavasti kohta ja vatsasi toimii paremmin.
Jäin myös miettimään sitä, että jos syöt kipulääkkeitä, ja varsinkin keskushermostoon vaikuttavia (eli tyylin kolmio lääkkeitä) niin suoliston lihastyö on vaimeampi. Nyt en muista että oletko puhunut lääkkeistä, mutta kivuista kyllä, tai ainakin että jaloissa tuntuu pahalta työpäivän jälkeen.

Ihanaa TheBun, että jumi on sinun kohdallasi ohi! Antaa uskoa meille muillekin, kenen matka tällä hetkellä tuskaisen hidasta!! Ja se että jokin aktiviteetti tuntuu keveämmältä on niiiin loistava porkkanaa Sinulla pyöräily sujuu jo ihanasti, ja minulla tämän kevään omenapuitten leikkuuta, oli todella ketterää puuhaa Minulla se oli tippa linssissä hetki....taas Tuntuu että minulla tää taistelu on jatkuvaa kyynelehtimistä...siis ilosta ja helpotuksesta ei surusta


Tervetuloa mukaan hellih ja SuperElle!

repsahdus kotimatkalla ja hesestä mässyä, sinne se kana-ateria läskimakkaraan taas upposi

elämää ei helpota kun mies on ihan hirmunen herkkuperse, enkä jaksais olla aina se joka niuhottaa ruuasta. ongelmaksihan tää muodostuukin vasta siinä kohdin että se kulkee työmatkoja pyörällä jonkun 25 kilsaa päivittäin ja treenaa maratonia varten - ja minä en

onneksi se on ollut niin hölmö että haksahtanut minuun kaikista leveimmilläni niin ei tartte potea mitään "rakas sinusta on tullut pullukka"-syndroomaa tässä sentään

Ihanan positiivinen toi sinun viimeinen kappale tossa helliih! Meilläkin onneksi mies on sanonut että hän rakastaa minua, vaikka olisin mitenkä iso tahansa, mutta että tukee toki jos haluan päästä kiloistani eroon. Tosin tuokin on sellainen herkkupersaus, käynyt vielä kokkikoulun mokoma, niin että silloin seurustelun alkuaikoina vuosia sitten meillä syötiin vähintään viiden ruokalajin illallisia viineineen joka viikko.. Arvatkaa vaan lähtikö siinä perä leviämään

eilen kävin neuron polilla, kuulemma magneettikuvasta näkyy et kallossa painetta ja nestettä (kustako päässä??) , sit laittovat lähetteen viel selkäydinpunktioon ja VEP-tutkimukseen..joku sais mennä mun puolesta ensimmäiseen,ajatuskin kauhistuttaa!!

Tulokset kuulemma heinäkuun puolella, mut oon sillon ison veden takana ja sanoin et elokuussa sitten saa tohtori soitella eli sit katotaan alotetaanko joku lääkitys..saas nähdä mistä siitä talvisesta 7vkon silmätulehduksesta tulee kun nyt aletaan tsekkaileen sitäkin ettei vaan oo vaikuttanut näköhermoon..

Kopioin tuola 85kg ketjusta ku nyt ei riitä energia kirjoittaa uudelleen :
Helou pikakuulumisia ku nyt ei jaksa hirveesti muuta Miss XL kisa ohi ja ihanat kokemukset takana 1.perintöprinsessan kruunun kävin nappaamassa ja ei voi sanoa kun, että ikinä en tuota reissua unohda! Ensi viikolla muutamat haastattelut ja sen jälkeen hyvillä mielin jatkamaan tavallista elämää 27.5 alkaa kesätreenit ja voidaan sanoa sarjakaudelle 2013-2014 tervetuloa! 2 kg nesteitä kävin laivalta hakemassa mutta pari päivää odotellen niin olen taas takaisin alle 90 kg Nyt on väsynyt mutta hyvä mieli!

Paljon onnea Ritan varmasti upea kokemus

Gourmand niinhän se taitaa olla, että oma pää on pahin vihollinen. Itsellä kyllä uskoa nosti vielä lisää tähän hommaan diabeteslääkärin kommentti, että "en voi kun ihailla ja ihastella saavutusta minkä olet jo saanut. On niin kasvot kaventunut ja muutenkin olemus muuttunut jatkat vain samaan malliin, kunhan maltin pidät kuitenkin ettei liian nopeasti muutosta tapahdu."

Tervetuloa SuperElle !

untuvapilvi83 taitaa tuo maha olla miun ällöalue. Semmonen isolöllykkä tuossa.... Mut sit kun kerran ällöalueista puhutaan niin pitäähän sitä puhua myös alueesta mistä itsessään eniten tykkää. Miulla se on pylly ja hirmusesti tsemppiä siulle ja tsemppihalit. kyllä se vielä iloksi muuttuu.

helliih ihana tuo sinun viimeisin kappale kohta kyl. meillä kyllä voisi isäntä sanoa "rakas sinusta on tullut pullukampi" mutta hyvää vauhtia alaspäin menossa kyllä paino.

Meikku1968 hieno homma on, että tutkitaan tarvittaessa. Itsellä oli reuman osalta, että en päässyt vasta, kun puolen vuoden kipuilun jälkeen verikokeisiin ja kun pää sanoo vaikka kuinka koskee et töissä on käytävä. En olisi päässyt verikokeisiin sillonkaan mutta äitin työterveyslääkäri laittoi lähetteen ja sit rupes homma etenemään.

untuvapilvi83 parempihan se on kun saa täällä purettuun, eikä ittellään pelkästään pitele.

Ite meinasin tänään päiväkahvin kanssa jäätelön ottaa. Muuta pahuuksia ei tällä hetkellä ittellään kotona ole ja jotenkin on sillä fiiliksellä tähän hommaan lähteny et herkutkin kuuluu elämään ja on ihmeen hyvin menny pari repsahdusta lukuun ottamatta.
Painokin junnas paikallaan kuukauden päivät ja kyllä se korpes naista, mut en antanu periks
syömisetkin saanu kuosiin siltä osin et ennen säästelin kaloreita iltaan et jos repsahtaa, mut nyt on huomannut, kun en säästele kaloreita niin ei iltasella ole nälkä.
No kuukautiset on oma sarkansa, kun sillon on koko ajan nälkä. Yrittää vaan järellisiä ratkasuja tehdä