Japena, toivottavasti saat "kriisisi" pian käsitellyksi. Voin sanoa omasta kokemuksestani, että jossakin vaiheessa vain maan vetovoima alkaa vaikuttaa ja tissit vääjäämättä kääntyvät alaspäin! Omani ovat olleet roikkuvaista sorttia koko ikäni ja pienet painonpudotukset ovat vähitellen vähentäneet niistä rasvaa, jota ne pääsääntöisesti ovat, mutta kestettävä se vain on. Kauan, kauan sitten eräs miespuolinen työtoverini sanoi, että älä vain ala laihduttaa, jottei käy kuin hänen vaimolleen. Vaimon tisseistä oli kuulemma tullut kuin nahkarukkaset ilman peukaloa

Kävimme tänään viemässä kahdet meirämmiähen housut lyhennettäviksi ja minun kahdet housuni korjattavaksi, kun niiden takasauma oli hieman purkautunut. En minä tätä muuten kertoisi, mutta harvoin tapaa niin herttaista ja viehättävää nuortanaista kuin ko. ompelija oli. Luulenpa, että hänestä tulee meidän hoviompelijamme tästä eteenpäin!

Tiinuliinun linkittämä Hesarin artikkeli Pirkko Lahdesta oli tietenkin maksumuurin takana, mutta meillehän tulee Hesari, joten pengoin kaikki lukematomat lehden läpi, mutten oikeaa löytänyt. No, minähän näpsänä tyttönä otin kahden viikon ilmaisen digilehden ja pääsin lukemaan jutun.

Artikkeli oli hyvä ja ohjeet olivat oivallisia. Siinä neuvottiin esittämään kaikki väittämät itselle ja kun tein niin, totesin koko ikäni noudattaneeni niitä kaikkia. Useampikin pohjasi hyvään itsetuntoon (3, 4, 5, 7, 10), joka on mielestäni ihmisen tärkein ominaisuus. Tänä mielensäpahoittajien kultaisena aikana selviää paljon helpommalla eikä joudu pahoittamaan mieltään melkein mistään, kun omaa hyvän itsetunnon. Uuden oppimista ( 8 ) ei ehkä ihan päivittäin tai edes viikottain tapahdu, mutta varsinkin tämä paljon parjattu digiaika tuo usein eteen uusia asioita. Olen niin kauan jo hoidellut suvereenisti kaikenlaisia asioita netissä, etten osaa pitää digitalisoitumista lainkaan minään pahiksena. Neuvoja ja ohjeita saa vaikka kirjastosta, jos ei muuten osaa tai uskalla. Kohdan 2 väittämän allekirjoitin viipymättä, sillä ellen tekisi kaikkea niin hyvin kuin osaan, en pystyisi katsomaan itseäni peilistä. Siihen liittyy myös tuo arvostus kohta, sillä kyllä sellaista ihmistä arvostetaankin enemmän.

Innostun (9) kyllä edelleen asioista, minkä ansiosta koen minulla myös olevan mielekästä tekemistä (1). Mielekkääseen tekemiseen kuitenkin kuuluu myös se, että osaa hellittää välillä ja olla tekemättä mitään. Luulen, että minulta puuttuu se niin usein mainittu "luterilainen kasvatus", joka pakkoteettää monia asioita sekä myös estää meitä nauttimasta elämästä. Muistaakseni joku tälläkin foorumilla on sanonut, ettei oikein osaa keskellä päivää lojua sohvalla lukemassa, kun silloin pitäisi tehdä tärkeämpiä hommia. Lukeminenkin on tärkeä homma!

Mitä tulee ystäviin (6), niin minulta ei ehkä löydy kuutta arkunkantajaa, mutten sellaisia tarvitsekaan, kun minut polttohaudataan! Minulla on (meirämmiähen lisäksi) kaksi sydänystävää, muutama perusystävä sekä suuri määrä hyviä tuttavia ja olen kokenut sen riittäväksi. Olen aina ollut hieman kranttu ystävystymiseen, aivan kuten olin nuorempana kranttu miestenkin suhteen. Viihdyn erinomaisen hyvin itsekseni ja vaikka osaan kyllä asettua toisten asemaan, en kuitenkaan ole kovinkaan empaattinen. Ilmeisesti minua ohjaa enemmän järki kuin tunteet.

Yksi neuvo mikä Pirkko Lahden listasta puuttui on se, että opettele nauramaan itsellesi. Sekin luonnollisesti pohjaa syvästikin hyvään itsetuntoon, mutta on monille yllättävän vaikeaa. Tietenkään itsensä blaskaaminen ei ole kivaa, mutta se saa paljon vähäisemmän merkityksen, jos sen osaa kääntää oikealla tavalla itseensä. Monet naispuoliset stand up-koomikot, etenkin ylipainoiset ja keski-ikäiset , yrittävät sitä, mutta valtaosin se jää jotenkin alleviivatuksi vitsailuksi, joka on helppo tulkita kipeäksi kohdaksi. Kuten ironia, itselle nauraminenkin on vaikea laji!

Tänä aamuna taloyhtiössämme alettiin asentaa ilmalämpöpumppuja. Meilläkin on jo ulkoyksikkö kiinnitettynä ja huomenna klo 8 miehet tulevat poraamaan läpiviennit, tekemään koteloinnit ja asentamaan sisäyksikön. Sitten saavat helteet vapaasti tulla

Helteitä odotellessa mukavaa alkanutta heinäkuun ensimmäistä viikkoa kaikille

Hyvää heinäkuuta

jota on siis jo kokonainen päivä kulunut. Meillä se on mennyt pikku purtilossamme istuen, purjeita nostaen ja laskien, merikarttaa tutkiskellen, eväitä syöden, valokuvia napsien.

Mustikkaposki mainitsi odottavansa matkakertomukseni jatkoa, ja koska olen yllytyshullu niin tässä sitä tulee:

Eilen iltapäivällä venosemme laski houtskäriläiseen kyläsatamaan (Houtskär on suunnilleen Turun ja Ahvenanmaan puolessavälissä; saaristokunnassa on noin 500 asukasta ja noin 1650 saarta ja luotoa). Käytiin katselemassa tärkeimmät paikalliset nähtävyydet.

Kirkot, hautausmaat ja kauppahallit ovat suosikkikohteitani. Koska kyseisestä kylästä puuttui se halli eikä torikaan ollut helteisen sunnuntain illansuussa auki, piti tyytyä kahteen ensiksi mainittuun. 1700-luvun alussa rakennettu kirkko oli ihan viehättävä; kuuleman mukaan siellä on edelleen jumalanpalvelus joka sunnuntai. Kuvasin innostuneesti votiivilaivaa (laivan pienoismalli, joita riippuu rannikko- ja saaristopaikkakuntien kirkossa. Useimmiten ovat menneiden vuosisatojen purjelaivoja, mutta olen kyllä nähnyt yhdessä kirkossa modernin rahtilaivankin. Näitä ovat merenkulkijat lahjoittaneet kirkkoihin joko pelastuttuaaan merihädästä tai omien merkkipäiviensä tms. kunniaksi.)

Hautausmaalla tuijottelin hyvän aikaa Matssonien ja Johanssonien ja muiden paikallisten sukujen kiviä ja mietin, millaista elämää 1800-luvun lopun ja viime vuosisadan alun Andersit ja Mariat mahtoivat elää. Omavaraisia olivat: meri antoi kalaa, peltotilkut leipäviljan ja perunoita talven tarpeiksi. Pari lehmää kuljetettiin kevään koittaessa purjeveneen perässä kulkevalla proomulla lähisaaren heinämaille, jonne emännät illoin aamuin lypsyvehkeineen soutivat. Tuskin saariston asukkaat kävivät Turkua pitemmällä, sielläkin vain syksyisin silakkamarkkinoiden aikaan.

Mahtaisivat ihmetellä, jos näkisivät verkkovajojensa viereen kohonneen satamaravintolan (joka muuten tarjoilee tolkuttoman hyviä ja isoja kalahampurilaisia. Kala on grillattua lohta ja sitä on paljon!). Saati sen veneilijäjoukon, joka ravaa pitkin laituria saunaan suihkuun kauppaan kahville kävelylle ja istuu veneidensä sitloodissa skumppalaseja tai oluttuoppeja kallistellen.

Tänään oltiin jännän äärellä: ajeltiin kaikessa rauhassa kapeahkoa väylää, kun ohitse pyyhälsi merivartioston kumivene nasta laudassa (tai siis tässä tapauksessa pikemminkin pedaali syvällä pehmytosissa). Selvästi virantoimituksessa. Hetken päästä kuului takaa ison moottorin murina ja ohitse syöksyi pelastuslaitoksen punainen vene siniset valot vilkkuen (no ei niitä auringonpaisteessa paljon havainnut).

Sieppasin kiikarit ja havaitsin yhden saaren savuavan. Ennen kuin ehdimme palopaikan kohdalle, toinenkin palokunnan paatti oli ohittanut meidät ja lähistöllä lenteli ilmavoimien iso helikopteri, jonka mahan alla roikkui jättiläisämpäri eli vesipussi. Kopteri kävi täyttämässä pussin merestä ja kumosi sen sinne mistä savu nousi (ei nähty varsinaista tulipaloa mutta arvattiin että semmoinen siellä oli). Kiinnostavaa tuota touhua oli katsella.

Nyt on vaihdettu vierassatamaa, mutta ruokalista on eilisen kaltainen. Tämän paikan satamakahvilan erikoisuus on nyhtöpeurahampurilainen. Lienettekö sellaisesta kuulleet? Minä en ainakaan! (paitsi siis tänään, jolloin paitsi kuulin, myös näin ja ennen kaikkea SÖIN).

Kun iltapalaksi on vielä varattu kummallekin kookas savuahven, jaksaa taas huomenna jatkaa matkaa. Kaloreista en taida tälläkään kertaa mainita mitään.

Heleitä heinäkuun päiviä kaikille!

PS. Peurahampurilaisen muisto lämmittää, ilma on yöllä muuttunut viileäksi. Saattaa sataakin; toivottavasti teille kasvitarhureille kans! (Ja meille mustikanpoimijoille ?)

Moi mimmit, olipas hauskoja juttuja taas luettavana! Ja nyt tulee mun Riikan risteily:
Tallink Europa tekee vain kolme Riikan risteilyä ja niinpä tämäkin oli aivan täyteen bookattu, jopa autokannen allaolevan kakkoskerroksen hytit täynnä! Ja autokansi täynnä,koska on edullisempaa maksaa auto laivaan kuin satamassa olevan parkin maksu!

Asuimme kannella 11 de luxe -hyteissä, mitä nyt ei voi kovasti kehua, koska alkavat olla jo hieman nuhruisia. Meidän integroidun jääkaappimme ovi renksutti, Naapurinmies kutsui handymanin korjaamaan. Sen sijaan, että olisi tiukentanut saranoiden ruuveja, alkoi paasata, että lapset roikkuu oven päällä, ovi löystyy, hänellä olisi 120 samanlaista vikaa näissä hyteissä, jos alkaisi niitä korjaamaan, joten hei vaan. Ja häipyi.

Naapurinmiehen tytär oli varannut Tavolata-ravintolasta pöydän,mikä oli hyvä, koska joka paikkaan oli kauhean pitkät jonot. Ruoka oli hyvää ja sitä tuli syötyä liikaa koko risteilyn ajan. Erikoisaamiaisellakin oli "tankattava, ettei kaupungilla tulisi heti nälkä". Meille oli varattu parin tunnin opastettu kierros, se oli hyvä ja antoi kattavan kuvan sekä Riikan että Latvian historiasta. Tosin oppaan suomenkielen ymmärtäminen vaati hieman mielikuvitusta. Kierroksen jälkeen oli aikaa kuljeskella vanhassakaupungissa ja löysimme itsemme herkuttelemasta tapaksilla!

Illalla söimme grilliravintolassa, jossa oli mieletön jälkiruokapöytä. 9-vuotias neuvoi minua valuvan suklaatornin käytössä ja kun masut olivat täynnä, siirryimme tanssiravintolaan. Nuori herra on käynyt tanssitunneilla monta vuotta ja hän vei minut parketille. Hienosti sujuivat niin askeleet kuin pyöritykset, monet seurasivat hymyillen, kun hänen vaarinsa hyppi seassa kuvaamassa. Nuori kavaljeerini lähti vanhempiensa kanssa nukkumaan ja vaari pääsi pyörähtelemään. Entinen tangokuningas Marko Maunuksela lauloi ja totesimme, että tanssiminenkin meiltä käy kuin olisimme ikämme sitä tehneet.

Yritimme hiipiä hiljaa hyttiimme, mutta sekunnissa nuori herra ampaisi sisään ja kutsui meidät vanhempiensa luo yömyssylle. Ja pienessä päässä oli taas monta asiaa, joita piti kysyä:
- voiko ihmiset mennä toisen kerran naimisiin?
- totta kai voi, montakin kertaa.
- menettekö te naimisiin ja pääsenkö mä sulhaspojaksi?
- ei me olla edes puhuttu sellaisesta, mutta jos mennään, niin kyllä sä pääset.
- no muutattekos te kai yhteen?
- ei me olla ajateltu muuttaa, kun on hyvä asua näinkin ihan lähellä.
- no menkää edes kihloihin?
- lupaamme miettiä sitä.

Kun päästiin omaan hyttiimme, äskeisestä kyselytunnista sukeutui hauska keskustelu, joka päättyi mun hysteeriseen kikatukseen, kun vakavana ja rauhallisena tunnettu Naapurinmies lauloi hytkyen kuningaskobraa: Kobra vanha valkoinen, nousee esiin hoippuen.. (tilanteen saa jokainen kuvitella itsekseen)

Tänään oli vielä koko päivä merellä, osallistuimme Heurekan järjestämään lasten seminaariin sekä myöhemmin lennokkikurssiin, josta tosin hieman myöhästyimme. Risteily oli kaikkinensa tosi hauska juttu, nyt tunnemme tyttärenperheen kanssa taas entistä paremmmin toisiamme ja totesimme, että tullaan niin hyvin juttuun, että viikon päästä vietämme yhteistä lomaa Naapurinmiehen mökillä.

Vaan huomenaamulla lähdemme Ruovedelle serkkuni 50-vuotisjuhliin ja samalla serkkutapaamiseen!

Ai kauheaa, minulle ei nyt sopinut tilanteen kuvittelu laulun sanoin ilmeisesti omaan härskin mielikuvituksen Puolustuksekseni sanon että se on mieheltäni opittu

Japena, sun mielikuvitus on aivan oikeassa!

Tytöt, tytöt! Nyt jotain rotia. Tällaisten just kohta 70 vuotiaiden sydän ei enää kestä ylenmääräistä nauramista

Jouduin tänään elämäni ensimmäiselle joogatunnille Jumpan vetäjäämme tuurasi meille entuudesta uppo-outo naisihminen, joka osoittautui joogaohjaajaksi. Kun olimme tehneet selvää rajoituksistamme (ei polvillaan eikä mahallaan), aloitimme alaspäin katsovalla koiralla, jossa piti tietenkin käydä polvillaan! No, onnistuin jotenkin keplottelemaan, mutta ranteeni eivät kestä painoa, joten ei se kovin hyvin alkanut. Jotkin liikkeet sujuivat kohtalaisen hyvin, mutta syy miksi en ole koskan ollut innostunut menemään joogaan piilee hengittämisessä. Ku-ka jak-saa hen-git-tää hi-das-tet-tu-jen liik-kei-den tah-dis-sa? En minä ainakaan ja olen kohta hengittänyt 70 vuotta, joten olen siinä aika hyvä! Lopullisesti meinasin revetä siinä vaiheessa, kun istuimme risti-istunnassa peukalot ja etusormet napakasti yhdessä, hengitimme syvään ja rauhallisesti katse nenässä. Näin meidät meirämmiähen kanssa istumassa kyseisellä tavalla ja nauroin melkein ääneen Loppurentoutus (kuolleen miehen asento) olikin sitten juuri minun juttuni, joten jos vielä joudun vastaavaan tilanteeseen, niin ehdotan ohjaajalle, että voisin hoidella koko homman kuolleen miehen asennossa

Meillä on nyt sitten ilmalämpöpumppu, vai pitäisikö sanoa ilmaviilennyspumppu, sillä siinä ei ole lämmitystoimintoa. Leikimme sillä koko eilisen iltapäivän ja kyllä se toimii. Minulla oli välillä oikein kylmä, kun nyt mitään varsinaista hellettä ei ollut Mutta tämän jälkeen saa tulla vaikka minkälainen ilmastonmuutos, meillä ei ainakaan enää tuskailla kuumuutta!

Pumpun asennuksesta tuli hieman roskaa tuulikaappiin ja eteiseen, joten siivosin ne heti eilen illalla. Tänään emme tietenkään ehtineet/jaksaneet/viitsineet siivota, joten huomisen olemme päättäneet uhrata. Aiomme samalla hävittää eteisen matot, kun niiden liukumista estävä kumimainen pohja on alkanut muuttua kumipölyksi ja mattojen reunatkin alkavat jo rispaantua. Työ/vierashuoneen maton pohja on samanlainen, joten sekin pitää uusia. Lisäksi viihdehuoneen plyyshimatonkin reunat rispaantuvat. Sen voisi kyllä korjauttaa, mutta se pitäisi ensin pesettää ja luulen ettei se oikein enää kestä pesemistä. Siis uusi matto sinnekin. Tuntuu ihan joululta

Tiinuliinun kertomukset ihanista pienistä paikoista erikoisine kauppoineen, ruokapaikkoineen, kirkkoineen ja hautausmaineen ovat olleet kerrassaan ihastuttavia. Tahtoo ehdottomasti lisää!

EIpä tässä muuta tällä kertaa. Pitäkää lystiä

Kiitos kirjoituksistanne

Japena voimia sinulle äitisi sairauden suhteen. Tuon rintojen riippumisen suhteen sinulla on varmasti paljon "kohtalotovereita" täällä. Kyllähän ne "lätkät" jotenkin tyhjenee ajan mittaan. Onneksi on rintsikat, jonne ne saa piiloon. Tänä kesänä on vaan käynyt muutama kerta niin, että kun kumartelen pihahommissa tai jossain sisähommissa, niin toinen tissi saattaa osittain "plumpsahtaa" ulos liivistä Pitää olla tarkkana, jos paikalla on muita kuin me kaksi....

Tiinuliinu kiitos kuvauksistasi. Kun niitä saa täydentää vielä naamakirjan autentisilla valokuvilla, saa hyvän kokonaiskäsityksen saariston elämästä. Näkyipä hyvin helikopterin vesisuihkukin. Tosin täytyy myöntää, että olen ehtinyt olla toooodella vähän naamakirjan sivuilla. Ehkä joka toinen/kolmas päivä käyn kurkkaamassa siellä. Joskus tosi pikaisesti, joskus pidemmin.

IL, Kiitos taas nauruista En yhtään ihmettele, että matkanne sujui niin hyvin. 9-vuotiaalla tuntuu jotenkin oleva huoli, että et vaan katoa maisemista, kun jo yrittää häitä teille järjestää Joka tapauksessa ihanaa, että yhteiselo tyttären perheen kanssa sujuu noin hyvin.

Menna luin Pirkko Lahden jutun jo ennen kuin Tiinuliinu vinkkasi siitä täällä. Mielestäni oli myös tosi hyvä.

En luopuisi mistään hinnasta ilmalämpöpumpusta. Siippani varmaankin ajattelee lämmityksen suhteen saatavia säästöjä sen kanssa, mutta minä nimenomaan viilennysmahdollisuutta. Vaikka ei tämän helteisempää ole ollut, niin kyllä se oli päällä toissayönä ja eilen iltapäivälläkin.

Tännehän oli luvattu sadetta ja ukkosta tiistaille - ei tullut. Yöllä alkoi vihdoin sitten tulla vettä taivaalta ja eilen tihuutti pitkin päivää iltapäivään asti. Kokonaista 8 milliä tuli, vaikka oli luvattu paljon enemmän. Pääseepä ainakin tältä päivältä kastelulta Sadetta on kyllä luvattu tämän päivän jälkeen taas lisää. Jotenkin kummasti on nyt ainakin parina viime vuonna kiertäneet meidän seudun, vaikka lähistöllä sataisi kuinka paljon.

Tytär ja paras ystävättärensä lähtivät eilen alkuillasta kotiin. Kävimme sitten siippani kanssa vielä yhden naapurin luona hakemassa mansikoita. Niitä minä vielä pakastin jonkin verran illalla. Onneksi oli ruokaa valmiina edellisiltä päiviltä. Hauvavauvan karvanlähtöä edelleen ihmettelen... tyttärellä oli mustat housut jalassaan ja olivat heti aiiivan karvan peitossa. Hauveli on ollut nyt täällä kuusi viikkoa ja karvanlähtöaika alkoi ainakin kaksi viikkoa ennen tänne tuloa. En muista, että olisi milloinkaan lähtenyt noin paljon karvaa. Minä siivousneurootikkona olen sitten imurin varressa vähän väliä kiinni.... selkä jo esittää vastaväitteitä. Hauvavauva jäi tänne vielä... Vävyllä alkaa loma huomisen jälkeen ja nuoret lähtevät sitten Italiaan vajaaksi viikoksi. Matkan jälkeen tulevat tänne joiksikin päiviksi (kesto varmaan riippuu remonttitilanteesta, joka onneksi alkaa olla voiton puolella). Täältä sitten ottavat hauvavauvan mukaansa ja lähtevät vävyn vanhempien luokse muutamaksi päiväksi. Muutto häämöttää.

Olipa ihanaa eilen saunoa kahdestaan siippani kanssa ilman mitään kiirettä. Siippanihan lähti reilu viikko ennen jussia remonttihommiin ja tuli tänne sitten keskiviikkona jussia ennen. Poika ja miniä olivat jo silloin täällä ja juhannuksen jälkeen taas isäni sen pari päivää. Meillä on tarkoitus käydä heinäkuussa loppupuolella kotona yhden mökkireissun yhteydessä ja sitten siippani käy vielä kiinnittämässä yhteen "pikkuvessaan" lavuaarin ja allaskaapin.

Kesä on ollut harvinaisen "rikkinäinen" mökilläolon suhteen. Katsotaan, jos nyt sitten loppukesä menisi vähän "stabiilimmin". Sateita kyllä toivon kohtuudella - mieluummin yöaikaan, jos minusta on kiinni Söimme eilen suussa sulavaa kanttarellikeittoa ja tuota metsien keltaista herkkua toivoisin nousevan maan uumenista tänäkin vuonna.

Yksi tämän päivän urakoista on kauppalapun teko huomista "kauppaurakkaa" varten . Se vaatii todella keskittymistä ja eilen olisin ollut aivan liian väsynyt tuohon hommaan. Toivotan mukavaa loppuviikkoa itse kullekin.

Terveiset ulapalta,

nyt kun on jo käännytty kotiinpäin, on mukava muistella taakse jääneitä käyntisatamia. Osa niistä oli hyvinkin tuttuja edelliskesiltä. Yksi uusi, tänä kesänä avautunut Gullkrona bongattiin omalla veneellä ja viimevuotinen uutuus Örö yhteysveneellä; 12–14 m/s tuuleen ei meidän pikkupaatilla tohtinut lähteä. Jätettiin vene päivätorkuille Kasnäsiin ja tultiin samalla tukeneeksi erästä saariston tärkeää nykyelinkeinoa eli yhteysveneliikennettä. Kunnat ja valtiokin tukevat sitä hiukkasen, mutta kyllä se pitkälti yksityisten yrittäjien varassa pyörii.

Hattuani nostan näille saariston asukkaille, jotka tienaavat euron sieltä toisen täältä, perunalla tomaatilla taksiveneellä villasukilla savukalalla kotipullalla, just name it.

Maininnan arvoisia ovat myös vierassatamien omistajat, ja nyt en tarkoita Kone Oy:n ja eräiden muiden firmojen miljonääriä Ilkka Herliniä, joka osti kokonaisen saaren ja perusti sinne vierassataman. Pelkästään rakkaudesta mereen, sillä paikka ei taatusti tuota killinkiäkään vielä vuosiin, jos koskaan.

Kasnäsissä satamanpitäjä lienee palkannut kesätöihin kai kaikki paikkakunnan teini-ikäiset pojat. Kun vene lähestyy laituria, satamakonttorista syöksyy poika tai parikin huutamaan Hej och välkommen ja kiinnittämään köysiä. Joskus avustustoimet tapahtuvat kännykkä hampaissa - pojat näyttävät saaneen ohjeen että laiturilla on oltava heti vieraan saapuessa tai vaikka vähän aikaisemminkin.

Entäs sitten Hangonkylän iloinen rouva, joka pystykorvakoirineen autoilee satamaan muutaman kerran päivässä (satama on kaupungin hoidossa, satamakahvila tarjoilee savukalaa ja lohisoppaa siinä sivussa)! Rouva kun ojentaa veneilijälle sellaisen matkaesitenipun, että niiden turvin tutustuisi kaupunkiin ja lähialueisiin vaikka viikon. Tai Gullkronan kokki, joka kiitteli kovasti kun näki FB:n satamaryhmässä sinne postaamani kuvan tekemästään peurahampurilaisesta!

Totuuden nimessä on sanottava, että päinvastaisiakin esimerkkejä on. Kun eilen illalla halusimme paistaa pari makkaraa, se kävi päinsä vain läheisen kongressihotellin grillikodassa, jonka pöydän ympärille olisi mahtunut parikymmentä henkeä. Tuntivuokra oli kolme kertaa kalliimpi kuin meidän makkarat (jotka eivät nekään olleet tarjouskorista).

Ei valitettu. Ymmärrettiin, että näiden yritysten on tehtävä jokseenkin koko vuoden tili kahtena kolmena kesäkuukautena. (Jotkut, kuten mulle valkeat farkut myynyt korppoolaisen muoti- ja sisustusputiikin omistaja, ovat keksineet pidentää sesonkia nettikaupalla. Mutta perunoiden postimyynti ei ehkä onnistuisi.) Yöpymismaksuthan saariston vierassatamissa ovat noin 25–35 euroa per yö; hintaan sisältyy aina sauna ja/tai suihku, veneen tankkiin saa makeaa vettä maksutta (kukapa suolaista merivettä joisi?), siellä täällä on pesukone vapaassa käytössä ym.

Yrmeätä yrittäjää en ole tällä(kään) matkalla tavannut. Kivoja ovat myös kanssaveneilijät; laitureilla moikkaillaan ja jutellaan. Puheenaiheet vain tahtovat olla aika yksipuolisia: Mistä tulette? Mihin menette? Tiedätkö onko satamassa X palvelua Y? Mitä tykkäsit paikkakunnasta Ö?

(Ai niin, Ö kuten Örö. Paikka jonka rakennukset henkivät historiaa - tsaarin armeija rakensi kasarmit ennen ensimmäistä maailmansotaa - ja kedot tulvivat harvinaisia kasveja ja lähes yhtä harvinaisia metsämansikoita. Syötiin eilen niitä useampi kourallinen, ja käveltiinkin melkoinen matka.)

Voi, nyt vatsa kurnii kuten retkellä usein. Ruokalistallamme on uusia perunoita ja savukalaa kuten veneellä usein.

Hyvää viikonloppua! Eikös se jo huomenna ala?

Olipa taas hauskaa päästä ajantasalle kirjoituksistanne, äsken palattiin serkkutapaamisesta kotiin.
Villa Miestamo oli upea paikka, jonne kaikki neljätoista mahduimme hyvin. Naapurinmies tutustui pian sekä serkkuihini että heidän puolisoihinsa, viihtyi miesten porukassa saunassa ja paljussa. Minä katselin ikkunasta, että nyt se menee uimaan, mikä ihme ja ryntäsin terassille hurraamaan. Hypin ja heiluttelin käsivarsiani kannustushuutoja kiljuen, kunnes ihan eri suunnalta paljusta kuului, että minä olen kylläkin täällä! Järvessä oli serkkuni puoliso, niinikään valkotukkainen, joka otti iloisesti kehumishuutoni vastaan.

Vietimme samalla yhden serkkuni 50-vuotispäivää, lauloimme sankarittarelle, puheitakin pidettiin, joskaan ei kovin vakavia. Kummastusta herätti sisareni, joka löysi paikalle vasta seitsemän tunnin eksyilyn jälkeen (norm. 2,5 tuntia). Soitteli ohjeita kyselläkseen vähän väliä, oli nukkunut välillä pari tuntia autossaan ja ajanut sitten ojaan. Selvin päin ollut sankarittaren poika lähti isänsä kanssa tämän Land Roverilla apuun, mutta eivät löytäneet sisartani koko sen tien pätkältä, missä tämä oli ilmoittanut olevansa. Vihdoin sisareni ajeli paikalle ja auton takaosassa tosiaan oli iso lommo, jotkut ohiajaneet olivat auttaneet hänet ojasta, jonka jälkeen hän oli taas eksynyt.

Lääkäriserkku tutki sisareni ja totesi, ettei tämä ollut päissään, olimme jo ehtineet sitäkin pelätä. Vaan pian oli,sillä tarjolla oli niin paljon juotavaa kuin ikinä halusi. Ja hän alkoholistina halusi. Olen jo aika päiviä sitten päättänyt, monien ikävien kokemusten jälkeen, että eläköön elämänsä kuten haluaa. Mutta on sydäntä särkevää katsella, kuinka hän ei pysty seuraamaan normaalia keskustelua, kuinka hän umpipäissään uhoilee ja kehuu asioilla vailla minkäänlaista todellisuuden häivää. Oli siellä pari muutakin serkkua melkoisessa tuiskeessa, mutta me vanhimmat (kolme pariskuntaa) istuimme mukavati sisätiloissa rupattelemassa. Rakas "keramiikkaserkkuni" (hänellä on astiatehdas) sanoikin kahden keske, että hyvä on tuo miehesi, onnea!

Nyt ollaan kotona, pitäisi purkaa laukut ja pakata uudet. Huomen aamulla haemme taas Ikerin, viikonlopuksi omalle mökille ja maanantaina Naapurinmiehen paikkaan, on paljon pakattavaa. Iloista viikonloppua toivottelen teille kaikille!

Tiinuliinu
Luin juttusi saaristosta. Sally Salmisen Katrina kertoo noista paikoista 1800-luvulta. Kyllä käsittääkseni noiltakin saarilta on lähdetty merelle ja siirtolaiseksi Amerikkaan. Kannattaa lukea tuo kirja, josta on uusi suomennos. Luin kirjan joskus talvella ja vieläkin mietin saaristolaiselämää.