Joo, löytyi! Se on julkaistu Hesarin kulttuuriosastossa (tänään verkossa, huomenna ehkä myös painetussa lehdessä). Runon on kirjoittanut italialainen toimittaja-kirjailija Irene Vella ja suomennos on Iida Riekon.

Runon nimi on 11. maaliskuuta 2020, ja se sitoo tekstin italialaiseen traditioon, jossa on tärkeätä muistaa erilaisten tapahtumien päivämääriä. Italiassahan julistettiin koko maata koskeva poikkeustila ja koronakaranteeni 11.3.2020.

Oli maaliskuun 11. päivä vuonna 2020, kadut olivat tyhjät, kaupat kiinni, ihmiset eivät menneet enää ulos.
Mutta kevät ei tiennyt siitä mitään.
Ja kukat alkoivat avautua
aurinko alkoi loistaa
ja pääskyset palasivat.
Ja taivas värjäytyi ruusunpunaiseksi ja siniseksi.
Aamuisin leipä ja kakut paistuivat.
Pimeä laskeutui yhä myöhemmin,
ja aamun valo tunkeutui aikaisin sisään suljetuista ikkunoista.
Oli maaliskuun 11. päivä vuonna 2020, ja lapset opiskelivat verkkoyhteydellä.
Ja iltapäivällä oli korvaamattoman peli-chatin vuoro.
Oli vuosi, jona ulos sai mennä vain ostoksille.
Pian kaikki sulkeutui, myös toimistot.
Armeija ryhtyi valvomaan liikkumista ja rajoja, koska sairaaloissa ei ollut enää tilaa kaikille.
Ja ihmiset vain sairastuivat.
Mutta kevät ei tiennyt sitä.
Ja silmut jatkoivat tunkeutumistaan esiin.
Oli maaliskuun 11. päivä vuonna 2020, ja kaikki määrättiin karanteeniin. Vanhukset, perheet ja myös nuoret.
Niin pelko muuttui todeksi
ja kaikki päivät tuntuivat samalta.
Mutta kevät ei tiennyt sitä
ja ruusut puhkesivat taas kukoistukseensa.
Yhdessä syömisen ilo löytyi uudelleen.
Ilo kirjoittaa niin, että mielikuvitus laukkaa vapaana.
Ilo lukea ja lentää kuvitelmien matkassa.
Oli eräs, joka opetteli uuden kielen.
Eräs, joka tarttui uudelleen valmistumista vailla oleviin opintoihinsa.
Eräs, joka ymmärsi rakkautensa suuruuden jouduttuaan eroon elämästä.
Eräs, joka lakkasi tyytymästä tietämättömyyteen.
Eräs, joka sulki toimiston ja avasi kahdeksanpaikkaisen ravintolan.
Eräs, joka jätti tyttöystävänsä huutaakseen maailmalle, että rakastaakin parasta kaveriaan.
Oli eräs, joka ryhtyisi lääkäriksi auttaakseen kaikkia, jotka huomenna tarvitsisivat apua.
Oli vuosi, jona ymmärrettiin tervehdysten ja aitojen tunteiden merkitys.
Vuosi, jona maailma tuntui pysähtyvän
ja talous romahtavan.
Mutta kevät ei tiennyt sitä
ja kukat tekivät tilaa hedelmille.
Ja sitten saapui vapautuksen päivä.
Olimme kaikki TV:n ääressä ja pääministeri sanoi Yleisradiolle, että hätätila oli päättynyt ja tauti hävinnyt taistelun.
Että me italialaiset olimme voittaneet yhdessä.
Ja niinpä me lähdimme kaduille.
Kyyneleet silmissämme.
Ilman hengityssuojia ja hansikkaita.
Syleilimme läheisiämme niinkuin he olisivat veljiämme.
Ja silloin saapui kesä.
Koska kevät ei tiennyt sitä
ja oli jatkanut olemistaan.
Huolimatta kaikesta.
Huolimatta taudista.
Huolimatta pelosta.
Huolimatta kuolemasta.
Koska kevät ei tiennyt sitä
ja opetti meille kaikille
elämän voiman.

Minusta on ollut myös liikuttavaa se, että italialaiset kerääntyvät parvekkeilleen laulamaan (maassahan on ulkonaliikkumiskielto) ja Espanjassa, ainakin Andalusian alueella, kuulemma taputetaan käsiä porukalla tiettyyn aikaan illasta. Siis seisotaan parvekkeilla aplodeeraamassa. Jotain sen tyyppistä yhteishenkeä saisi ilmaantua Suomeenkin.

Tai no ehkä me ollaan enemmän tekevää porukkaa, ja nämä erilaiset naapuriapurenkaat ovat osoitus meidän kyvystämme yhteisyyteen?

Terveydenhuolto vetää ronskisti yhteen. Tiukan paikan tullen on toinen meno. Yhtä köyttä.

Runoja voi lukea ja ymmärtää niin monesta näkövinkkelistä. Aamulla kun sen luin, ajattelin, että kevät se vaan pistelee menemään ja tekee mitä siltä odotetaan, vaikka maailma huojuu ympärillä.

Itsestä tuntuu taas kovin vapaamatkustajalta, kun ei sanottavammin pysty asioihin vaikuttamaan. Täällä sitä vaan kotona istutaan ja pestään käsiä, kun nuoremmat on töissä (niin kauan kuin niitä nyt riittää...) ja ainoa millä voi olla hyödyksi, on puhaltaa pillillä vesipulloon ja pitää keuhkonsa kunnossa. Pitää varmaan kävellä kukkakauppaan ja tukea pienyrittäjää ja piristää itseään, ettei kirjoittelisi näin synkkiä

Ai surku. Se pöhkö tekstini lipsahti sittenkin painoon. Pois vaan. Oli hetken aivoilmavaiva!

Kukaan joka pesee käsiään ja noudattaa ohjeita ei ole vapaamatkustaja! Sillä juuri tauti talttuu.

tiistaina, 17. maaliskuuta 2020 klo 16:19 Koshkoi kirjoitti::
Ai surku. Se pöhkö tekstini lipsahti sittenkin painoon. Pois vaan. Oli hetken aivoilmavaiva!

Olisit antanut olla vaan...saahan sitä olla sitä mieltä kuin on, eihän muuten edes keskustelua synny .

Tätä nykyä ei aamulla tiedä, miten päivä päättyy. Eräs tuttuni mainitsi, että Norwegian lopettaa lauantaista kaikki lennot. Minähän eilen juuri aikaistin lentojamme kalliilla rahalla sunnuntaiksi. Ryntäsin nettiin ja kas, omalla sivullani Norski oli viivannut yli paluulennon ilman mitään selityksiä. Aloin etsiä muita lentoja ja yhdet jo löysin, mutta joku toinen oli nopeampi ja ehti maksaa viimeiset liput sille lennolle ennen minua.

Soitin tyttärelle ja selattiin lentoja, löytyi huomiselle Gatwickin kautta järjettömän hintainen lento (1.100,-/hlö). Aloin varata sitä, esiin tuli teksti, että Lontoo vaatii passin tiedot. Naapurinmies häkeltyi eikä löytänyt passiaan. Minä ihan paniikissa, kun sivulla luki, että vain kaksi paikkaa jäljellä. Passi löytyi ja ehdin lunastaa liput. Tässä vaiheessa Norskilta tuli tekstari, että lento on peruutettu eikä sanaakaan muuta tietoa.

Tänään on myrsky ja sataa ja kaatosateessa sitten raahasimme pation kalusteita varastoon. Pakkaamiseen on kulunut aikaa, mutta nyt suurin piirtein kaikki on pakattu. Aamulla varhainen lähtö, Lontoossa pitkä pysähdys ja Suomessa pitäisi olla vasta keskiyöllä. Uskon vasta sitten, kun olemme ilmassa, että kotiin päästään.

Ei meillä ehkä mitään hätää olisi ollut täälläkään. Mutta kun uusia sairastuneita tulee parin tuhannen ihmisen päivävauhtia, sairaalat alkavat täyttyä. Tuli huoli omasta terveydestä tai sen hoidosta. Suomessa alan sitten tapella korvausasioista.

Upeeta, että pääsette nopeasti kotiin, kun on sitä astmaakin!

Hintoja ei kannata nyt surra, paremminkin niin, että hyvä että ehti nekin käyttää hyvään tarkoitukseen, kun kurssit laskee ja kaikki on niin epävarmaa joka asiassa. Toivottavasti ehditte yhtään saada tomaattihilloa ja muita herkkuja mukaan!

Heippa

Johan jäi harrrmittamaan, että en ehtinyt Koshkoin poistettua juttua näkemään. Olen aina ollut sitä mieltä, että se lisää rikkautta elämään, kun on erilaisisia mielipiteitä asioista. Ja nimenomaan niin, että jos "asiat riitelee" , niin ihmiset eivät.

Suuuurkiikiitokset kaikille kirjoituksistanne. Olen vähän pyörällä päästäni. En saanut viime yönä huolelta nukuttua (nyt ei ollut syynä kipu ), mutta piti nousta aikaisin ja viimeistellä vielä kauppa- ja apteekkilistaa. En hamstrannut mitään, lähes kaikki olivat reseptilääkkeitä, mutta ajattelin sitten ehkä välttäväni jotain riskejä, että ei tarvitsisi niin usein käydä apteekissa. Kävimme Alkossa vähän viiniä ostamassa. Kotoota pitää sitten lastata mukaan muuta juomaa, että ei pahaksi ehdi mennä .

Ensinnäkin kiitän Taivaan Isää, että IL ja NM saivat uudet lennot. Olen kantanut huolta asiasta. IL tietääkin... toissailtana soitin ja keskeytin leffan katselun - taisi mennä lähelle tunti. Viestejä vaihdoimme välillä. Tänään ennen kuin tänne ehdin, IL soitti ja kertoi uusimmista käänteistä. niin ja minä itkeä pillitin puhelimessa, kun oli tullut riitaa isäni kanssa. "Annoin" heidän olla rauhassa ja tiesin isäni yrittävän soittoa terkkariin, joten soitin vasta lähellä klo kuutta. Ja uskokaa tai älkää - isäni oli taaaaas tänään ollut kaupassa.... Myöhemmin illalla taas puhuimme ja isäni onnistui saamaan "luurin" niin, että äitinikin kuuli jotain ja sain puhua hänen kanssaan. Voi kun tuntui ihanalta. Olisin kyllä itsekin vielä soittanut, jos sieltä päin ei olisi kuulunut mitään, mutta hyvä näin, että isä tajusi itse soittaa ja tavallaan "pahoitella" aiempaa käytöstään. Sain vinkin vihjata, että Salekin sanoi näin....

Emme olleet itsekään olleet vielä kauaa kotona Mikkelin reissun jälkeen. Kotiintulo oli hidasta, kun kävi pesemässä käsiä vähän väliä Aikuisten oikeesti - mulla oli mukana kolme pari L-kokoa kertakäyttöhanskoja, jotka pystyn riisumaan "turvallisesti" pois, kun ovat sen verran kookkaita. Mutta kun käyt ruokakaupassa, Alkossa, apteekissa ja taas ruokakaupassa, niin eihän siinä mitkään hanskat auta... Mietittiin siipan kanssa kotiin/mökille tullessamme, että pitäisikö kädet pestä ennen kaikkien kylmälaukkujen ja kauppakassien kantamista sisälle vai sen jälkeen. Minä pesin molemmin puolin ja ehkä pari kertaa välissä Aikuisten oikeesti, jos jonkun pinnalla on koronavirusta, niin kohtahan se on käsissä ja muualla sitten käsien mukana. Tänään sitten vielä (eilisen keskustelun jälkeen ystäväni kanssa ) pyyhin kloritella ulko-oven kahvat sekä kylppärin kahvat ja valonkatkaisijan ja hanan.... ja kun kädet kuivuvat ennestäänkin.

Ihan pakko kiittää Koshkoi sinua mökkikommentista, vaikka eihän sitä tässä vaiheessa kukaan voi tietää, mitä huomenna - saatikka sitten viikon päästä tapahtuu.... Toivon vain, että tuo yksi kunnallinen tutkimus ei siirtyisi Voimia ja rohkeutta sinulle ja kolleegoillesi sekä koko henkilökunnalle tulevien pävien, viikkojen ja kuukausien aikana. Olette upeaa joukkoa Työnne vaatii myös läheisiltänne paljon.

Mökkipaosta vielä vähän: Sen ymmärrän toki, että kun (enää ei voi sanoa jos) virua leviää ja jos kohdallemme pahasi osuu, niin meidän pitäisi sitten ajaa pääkaunkiseudulle asti. Minun selällänihän niin pitkä ajo ei ole onnistunut enää yli 20 vuoteen, mutta kyllä hätä keinot keksii. Toki on ymmärrettävää, että isot mökkikunnat - kuten Mikkeli - eivät mitenkään ole varautuneet sellaiseen määrään potilaita, joita eläkeläiset ikäihmiset loma-asunnoillaan tänne toisivat, jos korona pääsee jylläämään. Toki maksamme isoja kiinteistöveroja ja työllistämme paljon paikallista väestöä, mutta tuon terveydenhoitokapasiteetin riittämättömyyden kriisitilanteissa ymmärrän mainiosti. Ja otamme siitä sitten vastuun ja ajelemme (tai menemme taxilla , vaikka ei olisi varaa, mutta "mitä välii siinä vaiheessa" ) viralliselle kotiseudulle vakavasti sairastuttuamme.

Johan olen taas höpöttänyt omiani. Kirjoituksenne ovat koskettaneet kovasti. Pikseli meinasin jo yhtenä päivänä soittaa sinulle, kun olit ollut hiljaa täällä niin pitkään.

Karmale, kun olette myös mökki-ihmisiä, niin symppissuhde syntyy ihan itsekseen.

Kivikasa ymmärrän pettymyksenne peruuntuneesta Japanin matkasta, mutta voi vain kuvitella, että tässä vaiheessa, kun kävi niin kuin kävi, niin se oli tavallaan helpotus. Ei tarvinnut tehdä päätöstä itse ja miettiä, oliko oikea vai väärä.

Tiinuliinu kiitos italialaisesta suomennetusta kevätrunosta. Luin aamulla Hesarin niin pikaiseti, että meni totaalisesti ohi.

Merelle toivottavasti voitte hyvin - tällä tarkoitan nyt etenkin puolisoasi aiempien kirjoitustesi johdosta.

JJ kirjoituksesi alkoi taas niiin upeasti. Luin sen (ulkomuististani) siipalleni ääneen Tsemppiä lonkan kanssa

Suupaltti nimerkkisi on aivan oikea Sinulla on lahja kirjoittaa tapahtumarikkaasti kaikesta. Ps ehkä ne pyyhkeet kannattaa pitää kuitenkin erillään muusta läheisestä kanssakäymisestä huolimatta

Tulirumpu ja Asics Gel, mukavaa kuulla teistäkin pitkästä aikaa .

Voi Muori, riittäisipä meissä kaikissa energiaa sinuna iässäsi edes puolet sinusta, niin olisimme tosi tehopakkauksia.

Ei ollut vierellä muistiinpanovälineitä. Toivottavasti en unohtanut ketään mainita. Jos unohdin, se ei tarkoita, että kirjoitus ei olisi tuntunut kuin lahja.

PS: ylimääräinen yhtiökokous on nyt siirtynyt tuonnemmaksi. Olisin jo antanut hallituksen puheenjohtajalle valvakirjamme, koska olemme hallituksen esityksen kannalla putkiremppa-asiassamme.

Kiitän tästä päivästä, kiitän siipastani, kiitän lapsistamme,
kiitän ystävistä - myös teistä, joita en ole fyysisesti tavannut.
Kiitän siitä, että kortisonipiikki nivelkapselin sisään vähensi kipuja,
kiitän siitä, että minulla on vielä molemmat vanhemmat elossa.
Kiitän siitä, että saamme olla täällä - ylipäänsä, että saimme ostettua paikan omaksemme ja rakennettua tänne oman eläkepäivätalomme.

Kiitän siitä, että päivät pitenevät, aurinko paistaa joskus jopa täydellä naamallaan - myös siitä, että pilkottaa hippusen pilvien raosta.
Kiitän sateesta - me kaikki tarvitsemme sitä ja sitä paitsi : sateen jälkeen tulee aina aurinko. Kiitän siitä, kun saunan löylyn lämpö hyväilee kipuilevaa kroppaani, kiitän kuivatun vihdan tuoksusta.

Kiitän siitä, kun kuu ajallaan valaisee vielä kohtalaisen pimeää yötä.
Kiitän siitä, että siippani äkkiseltään tilasi jostain kiinalaisesta nettikaupasta (paljon ennen koronaa) ihania aurinkokennolla toimivia pimeässä loistavia lamppuja, jotka liplattavat kuin elävät tulet.

Kiitän siitä, että saan elää - ja siitä, että olen hyväksynyt kipujen kuuluvan osana elämään. Äitini on sanonut, että vaikka muuta loppututkintoa ei ole, niin hän on käynyt kipujen korkeakoulun. Siitä huolimatta osaa nähdä valoa, hyvää ja toivoa. Kehottaa aina positiivisuuteen.

Voi, kyllä sydän on nytkin täynnä kiitollisuutta, vaikka huoli ja murhe painaa. Välillä oikein ihmettelen, että olen saanut jakaa elämäni vuodesta -78 lähtien siippani kanssa. Edelleen rakastamme toisiamme. Toki tulee kiukunpuuskiakin - se on elämää. Edelleen nautimme siitä, että saamme viettää kahdestaan aikaa täällä "keskellä ei mitään". Rakkaus on rikkaus, joka lisääntyy, kun sitä tuhlataan.

Voimia itse kullekin tälle päivälle, huomiselle ja tuleville päiville.

Nyt en ihmettele, jos olkapää huomenna oikuttelee. Omapahan on vikani

Huomenta

Meilläkin on tuo IKÄIHMINEN joka loukkaantuneena tuhahtelee karenteenille. On kyllä fyysisesti paremmassa kunnossa kuin moni nuorempi, ei mitään lääkityksiäkään. Onneksi täällä on luonto lähellä ja halonhakkuuta ym. Hän ei muutenkaan esim saleilla käy, uskoo enemmän "oikeaan työhön". Lentopallo on ollut ainoa kodin ulkopuolinen harrastus, mutta se meni nyt tauolle.

Kipalle ihanaa ja kivutonta mökkeilyä.

IL:lle ja naapurinmiehelle turvallista ja sujuvaa kotimatkaa.
Ja kaikille muille terveyttä ja aurinkoisia päiviä.