Terveisiä taas pitkästä aikaa. Olen tarkoin seurannut kuulumisianne, mutta en ole jaksanut kirjoitella. Onnittelut kaikille, jotka ovat onnistuneet pudottamaan painoa!

On ollut niin hauska seurata IL:n ja Justuksensa touhuja mökillä!

Karanteeni toimii ihan hyvin. Poikani käy pari kertaa viikossa meille kaupassa. Pian pitäisi uskaltautua apteekkiin, sillä lääkkeet alkavat loppua. Viihdyn ihan hyvin kotona.Tekisi kyllä mieli välillä ostoksille, sillä olen reippaasti karsinut vaatevarastoani, ja tilalle pitäisi saada jotain uutta kesäksi. Teen virtuaaliostoksia netissä, mutta tyhjennän sitten kuitenkin ostoskorin. Aina ei voi nimittäin tietää, toimitetaanko paketti kotiin vai postiin/lokeroon. En viitsi altistaa nuorempia turhamaisuuteni takia.

Olen löytänyt ihanan metsäreitin, 5.4 km ja valtavia nousuja ja laskuja. iPhone laskee korkeudet ja saa jopa 23 kerrosta. Reitti ei ole ihan jokaisen sunnuntaikäveljiän kuntotasoa (mieheni kunto ei vielä riitä), joten useimmiten saan taivaltaa yksin vaaran rinteillä (Leppävaara-Lintuvaara, nyt ymmärrän merkityksen). Maltan tuskin odottaa, milloin metsässä alkaa vihertää. Yhdessä notkelmassa virtaa vuolas puro lehdon keskellä. Toistaiseksi se on vielä ryteikköä, mutta kun puskiin ja puihin tulee lehtiä niin ah! Se näkyykin olevan luonnonsuojelualuetta. Espoossa on tosi hyvin satsattu ulkoilureitteihin, on siistit, hiekoitetut polut, jotka on usein reunustettu hakkeella. Viitoitus auttaa suunnistamisessa, joten eksymisvaaraakaan ei ole.

Kerran viikossa olemme ottaneet lasten perheiden kanssa facetime-puhelun, jolloin olemme kaikki nähneet toisemme ja vaihtaneet kuulumisia. Pojan perhettä toki näemme naapurissa useammin.

Olin ottanut talteen pataleivän ohjeen - onnistumistakuulla. Reseptissä oli puolet vehnä- ja puolet kaurajauhoja sekä dl kauranleseitä. Mies oli käyttänyt viimeiset kaurajauhot paistamiinsa vohveleihin, joten piti vähän soveltaa niillä jauhoilla, mitä oli (enimmäkseen vehnää, ohraa, ruista ja kaurahiutaleita leseiden sijaan). Taikina jätettiin yöksi (12-16 t.) kulhoon kelmun alle huoneenlämpöön. Aamulla jo kerran noussut taikina oli lässähtänyt. Laitoin lisää vehnäjauhoja ja sain nousemaan uudelleen. Sitten taikinasta piti pyörittää jauhotetulla pöydällä pallo ja laittaa se uunissa kuumennettuun pataan. Ei siitä mitään palloa tullut, vaan jouduin nostamaan levinneen taikinan kahdella lastalla pataan. Paisto näytti sujuvan o.k., ja mies odotti vesi kielellä lämmintä leipää. Tuotos maistui paistetulta kaurapuurolta. Söihän sitä lämpimänä pari palaa, mutta sitten leipä jäi kaappiin homehtumaan. Pettymys! Taidan jättää leipomiset lastenlapsille.

Läheisen kartanon pellon laitamilla oli suoritettu metsänhoidollisia toimenpiteitä. Pääsiäisen alla nyrhäisin kaadetusta lehtipuusta oksan pääsiäiskoristeeksi. Oksat alkoivat versoa vihreitä silmuja ja ripustin tyytyväisenä koritestemunia oksille. Vielä enemmän ilahdutti, kun silmujen viereen alkoi kehittyä pieni nupputerttuja. Siis se oli tuomi! Parin päivän päästä huomasin, että kukkaterttuja alkoi peittää harmaa harso, ja kun tarkoin katsoi, siinä oli eloa. Tuomenkehrääjäkoi oli iskenyt! Inhoten heitin oksat pois!

Viikon kuluttua karanteenin alusta paino oli laskenut kilon, mutta nyt vaa'an patterit ovat kuluneet loppuun enkä siis voi punnita enää. Vyötärö ei kuitenkaan ole kaventunut, mutta minulla ei laihanakaan olllut ampiaisvyötäröä, olen sellaista tasapaksua mallia.

Mies on ollut kuin "kissa pistoksissa", kun Uusimaa oli karanteenissa ja Etelä-Pohjanmaan tilalla olisi ollut niin paljon tekemistä. Eilen hän vihdoin pääsi lähtemään ja oli ajanut yhtä soittoa koko matkan. Kaupassakin hän oli jo käynyt hengityssuojaimella ja kumihanskoilla varustettuna. Eihän koronaa siellä niin yleisesti olekaan. 90-vuotias kälykin oli käynyt kampaajalla. Ilmoitimme, että se on ihan no-no!

Kipa ja Muori, toivon niin että saisitte nauttia kevään edistymisestä ilman ainaisia kipuja! Tehän olette sellaisia sitkeitä sissejä, joita eivät pienet eivätkä suuremmatkaan kivut tunnu lannistavan. Paranemisia kummallekin!

Ja pysytään muutkin terveinä!

Hei
KIPA, olipa teillä hieno kalasaalis. Kaksi kertaa meilläkin täällä mökillä ollessa on verkot olleet vedessä. Molemmilla kerroilla viisi hyvänkokoista ahventa, lisäksi yksi laiha hauki joka päästettiin uiskentelemaan. Pakastimeen asti on ahvenfileitä päätynyt kun kaksin ollaan niin paljon ei jaksa syödä. Eikä joka päivä kalaa. Tänään aiottiin taas viedä verkot. Nyt keväällä kalastetaan tässä melkeinpä kotirannassa kun vakipaikoilla verkoilla kalastuskielto kesäkuun loppuun. Sieltä sitten myöhemmin kesällä saadaan yleensä.myös kuhaa. Sanoit teillä olevan vielä lähiöinä olevan pakkasta, ilmeisesti teidän kalastusvedet pohjoisempana kuin meidän.
Haravointia ollut taas tänä päivänä ohjelmassa. Nyt väsähdin ja tulin sisään hengähtämään, onhan se päivä huomennakin.
Mukavaa viikonloppua

Heippa

Pikseli, kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. Meinasin jo pari päivää sitten soittaa, kun olit niin pitkään "hiljaa". Metsälenkkisi kuulostaa ihanalta.

Maugham ei meillä yleensä noin runsaita kalansaaliita ole. Mökkimme eli ykköskotimme kuuluu nykyisin Mikkeliin. Siitä voi sitten tehdä johtopäätöksiä. Vanhempani asuvat Uudellamaalla, muuttivat aikanaan vanhalle kesämökille (siellä tulee muuten kuhaa järvestä). Siellä taitaa olla tilanne sellainen, että pakkasia ei ole tulossa. Selvinnee myöhemmin tänään. Olen puhunut a.p. vain lyhyen puhelun isäni kanssa. Toivottavasti saatte mukavia kalansaaliita.

Taas toivottelen hyviä viikonloppuja

TAVOITE ON SAAVUTETTU!!!!! Tickerin sammakko pääsi maaliin ja minä olen 10 kg keveämpi! Menihän siihen aikaa, mutta nyt asetan uuden tavoitteen eli uudet 10 kg Asiaa ehkä helpottaisi se, että alkaisin käydä vaikkapa kävelemässä, joten saatanpa aloittaa ensi maanantaina

Keskiviikkona tuli ensimmäinen ostoskassi Prisman verkkokaupasta ja hyvin sujui, vaikka ihan kaikkea ei tullutkaan. Nyt on kokeilla entinen Stockmannin herkku eli nykyinen Food Market Herkku, joka on sekin S-kauppaa. Laitoin keskiviikon lahetyksestä uupuneet tuotteet sekä vähän muutakin ja niiden pitäisi tulla tänään ihan millä hetkellä hyvänsä.

Meirämmiähen kolesterolilääke sekä silmätipat alkoivat olla vähissä, joten kokeilimme myös apteekin verkkokauppaa. Läheisessä Citymarketissa toimivalla apteekilla on oma verkkokauppa ja ulkopuolella noutolokerikko. Tein tilauksen, apteekista soitettiin noin tunnin päästä ja käytiin läpi reseptitilanne ja sen jälkeen tilaus oli valmis maksettavaksi. Eilen sitten kävimme noutamassa pussin lokerosta, jonka koodin apteekki lähetti tekstiviestillä. Ei tarvittu lähikontakteja ja kaikki sujui nopeasti ja helposti.

Samalla reissulla haimme meirämmiähelle pari keissiä kaljaa Prismasta ja punkkua Alkosta, sillä hänellä on tänään synttärit ja laitamme päivälliseksi hyvät naudanpihvit ja sehän vaatii punkkua Kaupassa ei juuri ihmisiä ollut ja Alkossa vielä vähemmän ja hyvin pystyi kiertämään kaikki kaukaa. Synttärilahjaksi ostin meille kummallekin museokortin, kun se ehkä innostaa meitä käymään enemmän museoissa. Meirämmiäs oli hieman ihmeissään, mutta ei kuitenkaan pannut pahakseen.

Kuten monet teistä ovat huomanneetkin, minäkin olen nyt Instagramissa! Mitä siellä teen, en vielä ihan tiedä, mutta ainakin seuraan jo useampia tuttuja ja muutamia tuntemattomiakin sekä Puoli seitsemää Olen äärimmäisen huono ottamaan kuvia ruoka-annoksista, kun on aina niin kiire syödä ne enkä myöskään ole harrastanut kuvien jakamista matkoilla ollessani, vaan vasta matkan jälkeen. Tämä varmaan juontaa niiltä ajoilta, kun käytössä oli vielä puhelinvastaajat ja poliisi varoitti kertomasta, että on matkoilla, kun se kuulemma on kuin kutsukortti varkaille. Voihan se olla niinkin, vaikka usein ajattelin olevan todella harvinaista, että varas sattuisi soittamaan juuri minulle ja huomaisi sitten minun olevan pitkään poissa kotoa. Facebookissakaan se ei varmaan ole iso ongelma, kun pääsääntöisesti postaukset näkyvät vain kavereilla, mutta eihän sitä koskaan varmuudella voi tietää, joten miksi antaisi edes pientä mahdollisuutta. Mutta kyllähän tällaisen "vanhan" edistyminen tässä digitaalisessa maailmassa on osoitus siitä, etten ihan kalkkis vielä ole

Meillä sinivuokot ovat kukkineet jo muutaman päivän pihalla, sinne tänne istutetut jouluhyasintit ovat alkaneet kasvattaa ainakin lehtiä ja syreenissä alkaa jo selvästi näkyä pieniä lehdenalkuja. Eilen satoi aika reippaasti vettä, mikä varmaankin edesauttoi kevään etenemistä. Tänään on hieman viileämpi päivä ja taisivat ne kylmenevää ennustaakin, mutta kyllä se kevät sieltä taas kohisten tulee!

En muista mainostiko joku täällä foorumilla tv-dokumenttia Aapo ja Amin, mutta ainakin kälyni mainosti ja kehuikin vuolaasti. Olin myös lukenut ylistävän kirjoituksen jostain lehdestä. Mekin sitten meirämmiähen kanssa katsoimme sen Areenasta, mutta valitettavasti on pakko todeta, ettei se minuun ainakaan kovasti vaikuttanut. No, ehkä se johtuu siitä, kun en yleensäkään niin lapsista välitä, mutta jotenkin tämä vain jäi köyhäksi. Yksi syy oli ehkä se, että tematiikka oli ainakin minulle liian uskontokeskeinen. Toisaalta, lapsethan usein loogisuudellaan ja pikkuvanhuuttaan lausuvat todella kuolemattomia totuuksia, mutta sekin ikävä kyllä puuttui ko. dokumentista. Loppuvaikutelma oli pitkästyttävä!

Pikseli, nostan hattua liikuntasuorituksillesi. Yksi jos toinen nimeltämainitsematon sohvaperuna voisi ottaa sinusta opikseen Harmi tuo ötököiden ilmestyminen tuomenoksiisi. Se lienee melko yleinen vaiva ja ehkä syykin siihen, että puut oli kaadettu. Mitä tulee pataleipään, olen kerran tehnyt sellaisen Tiinuliinun ohjeen mukaan ja se onnistui hyvin. Tosin en viitsinyt pyöritellä sitä pöydällä, vaan kieräytin sen suoraan kulhosta kuumennettuun pataan ja hyvää tuli Pitää varmaan tehdä toistekin, kun meirämmiäskin, joka on varsinainen ruisleivän ystävä, piti siitä. Olen myös suunnitellut Tiinuliinun saaristolaisleipää, mutta minulla ei ole sopivaa vuokaa enkä viitsisi tehdä niin suurta annostakaan, kun voi olla, ettei se onnistukaan, mutta ehkä taikinamäärän voi puolittaa.

Se siitä tällä kertaa! Mukavaa viikonloppua kaikille

Hienoa Menna, onnittelut

Onnittelut Menna! Hieno saavutus.
Minullakin on osatavoitteita ja tuohon ensimmäiseen on vielä matkaa. Kun sen saavutan, on seuraava tavoite taas -5kg. Eli pienin askelin. Mutta nyt olen jo päässyt itselle hyvään alkuun, että olo on selvästi kevyempi ja vointi muutenkin parempi. Olen siis ihan tyytyväinen hitaaseen tahtiini.

Liikunta minulla on lähinnä kävelyä, sauvoilla tai ilman. Semmosia tunnin reissuja muutaman kerran viikossa. Ja hyötyliikunta päälle. Polttopuuhommia silloin tällöin miehen kanssa. Viimeksi kyllä selkä vähän ilmoitteli olostaan, joten täytyy ottaa varovaisemmin nuo puuhommat

Aurinkoista viikonloppua kaikille.

Mahtavaa Menna!
Tuosta olisi hyvä ottaa mallia.
Yritetään...

Onneksi olkoon Menna! mahtava suoritus.

Menna, isot onnittelut sinulle! Minulla on menneen kuuden viikon eristyksen aikana tullut kilo lisää ja se on otettava pois muistaen Mannerheimin sanoja: "Saavutetut linjat on säilytettävä!"

Sain tänään uuden puhelimeni. Näin yksinkertaisesti asian olisin voinut kertoa, mutta ennen kuin tähän päästiin:

Eilen sain soiton, että uusi iPhoneSE:ni on saapunut, mutta tekninen tuki ei voi tehdä sille mitään, ennen kuin saa jonkin I:llä alkavan koodin minulta. Olimme moottoritiellä, eikä sitä koodia löytynyt aivoistani, joten lupasin mennä liikkeeseen tänään. Aamusta lähdettiin Imei-koodi mukanani, läppärikin kassissa, koska sopimukseen kuului sen saattaminen ajan tasalle. Tässä vaiheessa olisi pitänyt ajatella avarakatseisemmin, että voi olla muitakin I:llä alkavia koodeja tai ainakin ottaa käsilaukkuun se salasanavihkonen.

Kaupassa ilmeni, että olisi pitänyt olla ID-koodi, jotai ei edelleenkään löytynyt aivoistani eikä mukanani ollut sitä muistikirjaa, jossa se olisi. Jätin läppärin ja vanhan puhelimen ja lähdimme ajamaan takaisin saareen. Puolivälissä (n. 15 km) Justuksen puhelimeen soitettiin, että tekninen tuki onnistui kiertämään jonkun eikä sitä koodia tarvittaisi. Käännyimme takaisin, haettiin multaa ja oltiin aika lähellä kauppaa, kun tuli soitto, että pin-koodia kaivataan. Menin sisälle hieman hämmentyneenä, koska olin kertonut kaikki mahdolliset pinnit. Vaan kaveri olikin kirjoittanut sen väärin eikä uskaltanut kahden kokeilun jälkeen enää harjoitella.

Käytiin läheisessä Lidlissä, jossa hermo oli pettää, kun piti ostaa vain Iltis ja tonic-vettä ja Justus seisoskeli juustohyllyn edessä ihailemassa kaikenmaailman juustoja. Unohtui se tonic-vesi.

Mentiin puhelinkauppaan. Tekninen tuki asensi panssarisuojaa, joka huomattiin ei-toimivaksi, koska uusi puhelin on hieman kaareva. Olin ensimmäinen tämän mallin tilaaja, joten kaveri muisti aina välillä hihkaista, että enpä tunne tätä vielä yhtään. Arvioin hänet noin viime vuonna rippikoulun käyneen ikäiseksi, kunnes hän mainitsi, että vaimolle tuli virus messenger-viestin mukana. Uusi panssarisuoja tehtiin jostain helikopterimuovista, sitä kuumennettiin ja muotoiltiin sopivaksi.

Kävimme läpi sekä puhelimen että läppärin ominaisuuksia, olin tehnyt listan mieltäni askarruttavista asioista ja sekä tekninen tuki että myyjä vastailivat iloisesti ja vähääkään hymähtelemättä kysymyksilni. Kunnes mainitsin, että aamusella ajellessamme huomasin, että auton blue toothissa on jotain vialla. Se näytti tulevaa puhelua, mutta ei soinut. Tekninen tuki tuli pihalle tutkimaan kummallista ongelmaa. Auto käynnistettiin, Justus soitti mallipuhelun, näyttö kertoi äänettömästi puhelusta. Kaveri katseli ja hipaisi ratissa olevaa ääninippeliä.

Jo kuului pirinä. Minä sain kikatuskohtauksen ja jokelsin kaverille, että tässä sulla riittää iltapäiväkahville naureskeltavaa, kun mummon autosta oli ääni ihan kiinni! Justus ajoi eilen hansikkaat käsissä ja isot sormet ovat todennäköisesti osuneet siihen ääninappiin hipaisten sen minimiin.

Nyt mä sitten opettelen käyttämään puhelintani. Toistaiseksi en ole löytänyt mitään varsinaisesti uutta verrattuna entiseen paitsi muotokuvakuvauksen, jolloin taustan saa mustaksi tai valkeaksi. Olisikohan senioreille puhelimenkäyttökursseja, kun korona on ohi?

Onnea Minnalle ja Kivikasalle painon alenemisesta.

Muorille tsempit tyhjennyksen ja tähystykseen.

Minä nyt harrastan taas painon ylenemistä. No tänään on maanantai ja taas se päivä jolloin taas kerran alan laihduttamaan.

Nyt on pakko tai viime vuonna saavutettu tulos on menneen talven lunta. Luvattoman nopeasti paino nousee.
Olen tässä itsesäälissä pyörinyt kun on niin rankkaa ja pakko illalla pupeltaa ja päivälläkin salaa.

Alkaa kevätmasennus irrottaa otetta joten ehkä se taas tästä.

Mukavaa alkavaa viikkoa.