Juu-huu, Maicco,

tunnustan kaiken! Se oli se lounas, jolle odotettiin muutamaa ennennäkemätöntä kuuskymppistä ja kun tulit sisään ravintolaan, hyökkäsin oitis tervehtimään ja taisin kiskoakin kohti pöytäämme.

Totesit hieman hämmentyneenä että kuulut kyllä Kiloklubiin mutta tällä kertaa tulit vain syömään, ja menit tapaamaan senkertaista seuralaistasi. Toivottavasti meidän metelimme ei tuhonnut teidän ruokarauhaanne.

Eilenkin oli hyvin hilpeää, sillä IL ja mä teimme pienen kapakkakierroksen (toki Justus ja UK olivat mukana). Ensin istuttiin Senaatintorilla joka on loppukesän ajan yhtä suurta ulkoilmaravintolaa, sitten Rautatientorilla, jossa esittäytyivät pienet suomalaiset olutpanimot. Tutustuimme muutamiin.

No varsinaisesti tulin tänne toteamaan, että kyberkonnat ovat taas kesän kunniaksi keksineet uusia konsteja. Tänä aamuna mulle soitti suomalaisesta numerosta englantia puhuva heppu joka väitti olevansa Tukholman poliisilaitokselta ja halusi tarkistaa olinko sanonut puhelimeen oikean nimeni ja kertoi hänellä olevan tärkeää asiaa. En jäänyt kuuntelemaan pyyntöjään, vaan väitin etten puhu englantia enkä juur ruotsiakaan ja suljin luurin.

Näitä riittää! Suomalaiset suoramyyjät torjuu puhelimeen asetettu markkinointikielto mutta konniahan se ei koske. Ois tietysti voinut puhua kyseiselle konstaapelille ruotsia (jota hän ei arvatenkaan olisi osannut) ja vähän vedättää mutta kun oli kiire kahvipöytään. Kaikkea ne keksivätkin - nää amerikanperinnöt, tuottoisat businessehdotukset ja hyväntekeväisyyslahjoitukset on jo niin nähty, samoin CIA ja FBI jotka nekin aina silloin tällöin lähestyvät sähköpostiviestein.

Varokaa tekin kyberkonnia ja auringonpistosta - loppuviikoksi on ennustettu oikein oivia ilmoja!

PS. No heh-heh! Luovaan luokkaan kuuluvana suomalaisena voin vain kadehtia kansainvälisten kyberkonnien kekseliäisyyttä. Mustikasta tultuani avasin läppärin, katsoin postit ja päätin samalla tyhjentää roskapostikansion (koska gmail saattaa paiskata sinne jotain ihan tarpeellistakin tavaraa, sisältöä on syytä silmäillä ennen kuin painaa enteriä).

Mister G. Goodman siellä lähestyi, vieläpä selvällä suomenkielellä. Kertoi että "Kansainvälinen Valuuttarahasto korvaa kaikille huijauksen uhreille, ja sähköpostiosoitteesi löydettiin huijausluetteloon tälle tilikaudelle 2020." Osa mittavasta korvaussummasta oli jo tulossa Western Unionin kautta.

En avannut linkkiä, vaan ajattelin odottaa josko juristi, joka on jo muutaman kerran ilmoittanut Amerikassa asuneen upporikkaan setäni kuolleen kolarissa ja jättäneen sitä ennen kaiken mammonansa mulle, ottaisi vielä yhteyttä.

Tämmöisiä juttuja ei meikäläinen tavan tallaaja keksi! Ei vaikka kuinka keskittyisi!

On hieno homma Muori, että pääset polvileikkaukseen. Minulle laitettiin polveen tekonivel 10 vuotta sitten ja hyvin se on toiminut. Samaan jalkaan sitten nyt keväällä sain lonkkaan tekonivelen. Kummastakin leikkauksesta toipuu hyvin kunhan jaksaa tehdä huolella niitä harjoituksia mitä fysioterapeutilta sairaalasta lähtiessä mukaansa saa.

Japenelle myöhästyneet synttärionnittelut. Hienoa, että lomasi sujui kaikin puolin hyvin ja sait rentoutua kunnolla.

Menna, olen joskus ajatellut, että sinun pitäisi kirjoittaa pakinoita johonkin lehteen. ”Avioelämän arkea” tai ” Kaikenlaisia kulttuuririentoja”. Kirjoitat niin mukavan rennosti, että aina tulee hyvä mieli tekstejäsi lukiessa. Ja upeita kirjoittajia on koko foorumi täynnä.

IL voisi kirjoittaa teemasta ”rakkautta ilman ikärajoja” tai ”Poikaleiri on eri leiri” merelle voisi kirjoittaa osuvia etukäteisjuttuja lehtiin TV- ja radiotarjonnasta, Kipa kertomuksia mökkielämästä, muori liikunnan tärkeydestä, Kivikasa seikkailuista jokilaivalla ja Tiinuliinu nyt kirjoittaisi ja kirjoittaakin mistä vaan. Ja kaikilla foorumin muillakin kirjoittajilla on ihana oma tyylinsä, josta melkein kirjoittajan heti tunnistaa vaikkei nimimerkkiä näkisikään. eli tosi mukavaa on lukea upeita kirjoituksianne elävästä elämästä!

Minä olen aika hyvässä kunnossa. Paino ei ole pudonnut yhtään leikkauksen jälkeen, joten tuo 15- 17 kg:n pudotus sitä ennen saa rauhassa odottaa seuraavaa ryhdistäytymistäni. Paino ei liioin ole noussut, joten tämmöinen 10-12 kg:n ylipaino saa nyt toistaiseksi olla minun painoni.

Olen käynyt tuntureita katsomassa Pyhällä ja viime viikolla Äkäslompolossa. Elokuussa ajelemme Saariselälle ja ehkä käymme Norjan puolella. Pidämme kovasti Norjan maisemista ja koko Finnmarkin alue on vuosien aikana tullut meille jo hyvin tutuksi. Norjan puolelle meno riippuu hieman siitä miltä kotoa Saariselälle ajamisen jälkeen jalat tuntuvat.

Mitään erikoista ei elämääni kuulu. Joka päivä olen tyytyväinen siihen mitä elämässäni on ja yritän olla murehtimatta sitä mitä minulla ei ole. Kävelen aika hyvin, mutta 25 vuotta sitten vammautunut nilkkani on nyt siinä kunnossa, että siitä ei kuulemma kipua saa pois muuta kuin jäykistämällä nilkan. Toistaiseksi olen pitänyt kivun ja edes jotenkin toimivan nilkan.

Nuorin lapsenlapseni aloittaa elokuussa koulun. Hän on siitä innoissaan ja on reippaana opetellut erilaisia asioita, jotka helpottavat elämää koulun alettua.

Vanhin lapsenlapsemme oli mukanamme Äkäslompolossa. Hänen elämänsä on hyvin haurasta, masennus vaanii niin lähellä, että se välillä pelottaa. Masennusta torjumme sillä, että yritämme tehdä yhdessä kaikenlaista mukavaa. Ja yritän saada lapsenlapsen pitämään omista rutiineistaan kiinni. Liikkumaan, nukkumaan, syömään, tapaamaan ystäviä. Toivon, että elämä joskus hymyilee hänelle niin, ettei hänen tarvitse nukahtaa pelkoonsa eikä herätä pimeään. Vaan että voimia riittäisi joka päivä ihan tavalliseen elämään, opiskeluun, arkeen ja juhlaan.

Välillä tulee tämän rakkaan lapsenlapsen elämää seuratessa hyvin surullinen ja voimaton olo. On tärkeää jaksaa olla hänelle läsnä silloin kun hän tarvitsee ja muutenkin. Onneksi minun elämässäni on ystäviä, jotka saavat minut nauramaan silloinkin kun luulin naurun jo kadonneen elämästäni. Ja elämänkumppani, joka saa minut aina tuntemaan itseni paremmaksi kuin olenkaan. Minun ei tarvitse kuin ojentaa käteni niin hän tarttuu siihen ja sitten me yhdessä kohtaamme arjen iloineen mutta myös suruineen. Niin kuin tekevät kaikki muutkin.

Eipä minulla tässä muuta. Mukavaa päivää itse kullekin..

Sateista iltapäivää itärajalta. Kiitos paljon mielenkiintoisista kirjoituksistanne.

Japenalle Myöhästyneet onnittelut. Loma tuntui tulevan tarpeeseen ja kun vielä pääsit tapaamaan reissulla tuttavia ja sukulaisia sekä kokemaan yllätysjuhlat palattuasi kruunasi varmaan synttärit. Tervetuloa samalle vuosikymmenelle.

Minä jouduin käymään tiistaina uudelleen hammaslääkärissä kun kipu suussa alkoi olla sietämätön ja säteili korvaan, nieluun ja kaulalle.
Hampaan poistokohta kuvattiin ja sitä ronkittiin auki oikein kahden lääkärin toimesta. Kivun syy ei selvinnyt ja minulle suositeltiin panacodia kuurina.
Nyt olen ollut pari vuorokautta pilleripöhnässä, vähän on kipu helpottanut mutta varsinkin syönnin jälkeen kipu yltyy. Toisaalta laihtuu kai sitä tälläkin konstilla kun ei oikein uskalla syödä.

Eilen lähdin lähimetsään sangon ja poimimurin kanssa etsimään saalista.
Mustikat olivat kypsyneet epätasaisesti, mutta kun poimin valikoiden sain sangon ja poimimurin täyteen. Löysin samasta metsästä myös vadelmia, joten vein mustikat kotiin ja otin pakasterasiat koppaan ja poimin vielä 10 pientä rasiaa vadelmia.
Tänään oli tarkoitus mennä jatkamaan pomintaa, mutta kun taivaalta tulee kuuroja myötäänsä ovat kypsät vadelmat varmaan jo tippuneet maahan.
Minulla on niin vahva saalistusvietti että joka syksy tulee ryönättyä metsissä marjojen ja sienten perässä. Minun juttuni käsittelevät näin kesäisin pääosin erilaisia saaliita, eihän nämä varmaan ketään kiinnosta mutta kirjoittelen näistä kunnes kiellätte.
Sateiden välissä ehdin poimia pihalta kypsät kirsikat, niitä sain pakkaseen 2,5 litraa. Kirsikka on mielimarjani, tosin nykyisessä matalakasvuisessa lajikkeessa ei ole niin vahvaa aromia kuin perinteisessä hapankirsikassa.

Taloyhtiön nurmikko kaipaa leikkausta, mutta sateinen sää lienee riittävä syy siirtää hommaa taas huomiselle.

Hyvää loppuviikkoa

Jumbojet, kiva kuulla jälleen sinusta. Kirjoitat niin ihanasti! Toivon kovasti, että vanhin lapsenlapsenne selviää masennuksestaan.

Kiitos kaikille muillekin kirjoittajille! Seurailen kyllä säännöllisesti kuulumisianne, mutta olen elellyt viime ajat niin hiljaiseloa, ettei oikein ole ollut mitään kerrottavaa.

Miehelläni oli 81-vuotis syntymäpäivä heinäkuun alussa. Olin hankkinut hänelle lasten kanssa yhteiseksi lahjaksi kuntopyörän, että hän voisi treenata heikentyneitä jalkalihaksiaan. Emme ole pystyneet käymään yhdessä vaativimmilla kävelyreiteillä, mutta ehkä syksyllä sitten.

Lapsilla alkoi loma heinäkuussa, ja kumpikin perhe on ollut maalla, ensin eri paikoissa ja nyt Etelä-Pohjanmaalla yhtä aikaa. Me olemme olleet kotimiehinä jo siitäkin syystä, että maalla on petipaikoista pulaa, jos kaikki änkeävät sinne samaan aikaan.

Aika alkaa käydä pitkäksi, kun emme ole missään käyneet. Olo on hieman levoton ja olen purkanut sitä mm. kodin sisustukseen. Uusi ihana vuodesohva tuli viimein, ja kaksi aiemmin hankittua mattoa ovat löytäneet paikkansa. Vielä pitäisi saada uudet nojatuolit ja pari mattoa lisää, kunhan saisin mieheni myötämieliseksi hankkeelle. Yhtenä päivänä siirtelin jalka- ja pöytälamppuja huoneesta toiseen. Mies käski rauhoittumaan ja hätisti minut kaupungille. Olipa outoa, kun en lähes puoleen vuoteen ollut käynyt Helsingin keskustassa!

Olen vähän katsellut uutta polkupyörää. Näitä mäkiä ei vanhalla vaihteettomalla kulkupellllä enää jaksa polkea. Haluan 7-vaihteisen, jossa on riittävän matala runko (olen vain 155 cm), ja siinä sitä onkin ongelmaa. Koronakeväänä pyöräkauppa on käynyt hyvin, joten liikkeiden varastot ovat suppeita.

Pojanpoika pääsi lukioon, ei niihin, joihin hän mieluiten olisi mennyt - niihin vaadittiin yli 9 keskiarvo. Pojalla oli 8,4 ja sillä hän pääsi yhteen toivelistallaan olleeseen Vantaalla sijaitsevaan lukioon, jonne on meiltä sujuva bussiyhteys. Kaveripiiri on koostunut pojista, jotka ovat päiväkodista asti olleet yhdessä. Nyt tiet eroavat. Haikeaa.

En kestä enää hellettä. Parin huonosti nukutun hikisen yön jälkeen olen tuntenut aamulla sydämessä rytmihäiriöitä ja verenpaine on heittelehtinyt. Tammikuussa minulta otettiin viimeksi sydänfilmi, eikä siinä silloin ollut mitään vikaa. Kai se pitäisi ottaa silloin, kun tilanne on päällä. Nyt voin taas hyvin, kun sää vähän viileni.

Toivotan teille kaikille ihanaa loppukesää!

Minä sain sähköpyörän yhdistetyksi äitien- että synttärilahjaksi mieheltä ja todellakin suosittelen. Se on 7 vaihteiden Helkama. Voi valita automaattiset tai manuaali vaihteen.

Tervehdys Ladyt.

Kylläpä jaksaa sataa. Vettä on riittänyt eilisestä iltapäivästä alkaen lähes taukoamatta.
Olin tänään markkinoimassa torilla ensi viikon kulttuuritapahtumaa. Vaikka meillä oli katos suojana, niin kaikki vaatteet menivät vaihtoon, ilman kosteus on varmaan 100%. Tapahtuman järjestely on tänä vuonna ollut vähintäänkin haastavaa kun kokoontumisrajoitukset ovat muuttuneet moneen otteeseen ja ulkomaisten esiintyjien tilalle jouduttiin vaihtamaan suomalaisia. Ohjelmaa jouduttiin muutenkin muuttamaan kun isoja kokoonpanoja jouduttiin supistamaan turvallisuussyistä. Lippuja myydään vain noin neljäsosa alkuperäisestä tavoitteesta että turvarajat voidaan varmistaa.

Tämän iltapäivän aion viettää sohvalla kirja seuranani. Huomisesta en vielä tiedä. Ehkä kirkkoon ja mustikkametsään, saas nähdä.

Hyvää viikonloppua!

Meillä tänään poutapäivä parin yhtenäisen sateen jälkeen. Eilinen oli oikein kaatosadepäivä.
Odotellaan josko maa vähän kuivahtais ja piipahdetaan sitten mustikkametsällä.

Miniä lähtee maanantaina avustustyöntekijä keikalle ulkomaille. Syyskuun lopulla tai lokakuun alussa tulee takaisin. Hirvittää, mut saadaan varmaan pojat tänne?

Hernemaa ja marjapensaat odottaa syöjiä.

Hyviä vointeja kaikille

Hip-hei,
maailma alkaa avautua! Myös meikäläiselle - eilen ajeltiin Porkkalaan paikalliseen museoon, piipahdettiin Inkoon kirkonkylällä kahvittelemassa ja ostettiin tullessa kirkkonummelaisesta maatilapuodista hyvinkin viisi kiloa jauhoja (mullahan on pahemmanlaatuinen leipoosi, nytkin kohoavat kotitekoiset reissarit joissa on mausteena kaljamaltaita).

Tänään pitkästä aikaa elokuvissa. Turvallisuus oli huomioitu mielestäni hyvin: katsojapaikkoja oli vain joka toisella penkkirivillä, ja silloinkin kahden vierekkäisen varattavan paikan molemmin puolin jäi kaksi tyhjää paikkaa. Käsidesiä oli tietysti saatavissa sisäänkäynnin vieressä.

Käsidesiin, lattiaan laitettuihin opasteisiin ja tiheähköin välein toistuviin kuulutuksiin näkyy luottavan myös HAM eli Helsingin kaupungin taidemuseo. Toisaalta kesälauantaisin ei taidenäyttelyissä taida kai koskaan olla suurempaa ruuhkaa?

(Myös Porkkalan museo tuntui turvalliselta: siellä näyttelytiloihin pääsi vain yksi seurue kerrallaan. Seuraavat kävijät joutuivat odottelemaan ulkosalla, mutta mikäs oli odotellessa kun aurinko paistoi ja maisemakin oli kaunis.)

Nyt kun kulttuuria on taas tankattu, voisin ehkä ajatella marjanpoimintaa sunnuntaihuvikseni. Jos oikein tiukkaan pakkaa, niin eiköhän jääkaappiin vielä jokunen vadelma- tai mustikkahillopurkki mahdu?

Mukavaa viikonloppua myös teille muille!

Tervehdys pitkästä aikaa

Kiitos kaikille kirjoituksistanne. Olen niitä kyllä lukenut, paitsi pari viimeistä päivää jäänyt väliin.

Taisi olla eilen (päivät menevät jo sekaisin), kun olin pitkästä aikaa taas naamakirjan sivuilla. Toivotan vielä täälläkin sinulle Japena myöhästyneitä onnitteluita. Teidän reissu kuulosti onnistuneelta (limapussin tulehdusta lukuunottamatta) ja saitta nähdä paljon. Olipa mukavaa, että tapasitte myös Kivikasan ja miehensä reissullanne. Loma teki varmasti hyvää ja ehkä limapussin tulehdus oli parempi lomalla kuin arjessa, jolloin sinun ilmeisesti on tosi vaikeaa pitää koipea levossa

JJ kuinka mukavaa kuulla taas kuulumisia. Ihanaa, että paraneminen on edistynyt. Lapsenlapsi tytär on mielessäni. Muistan vuosien takaa paljon ihania asioita hänestä, joita olet meille jakanut. Utelias, rohkea, usein suorapuheinen, kyseenalaistava, hellä ja hellyyttä kaipaava.... tässä piirteitä, jotka ovat jääneet mieleeni. En toki ole unohtanut murrosiän tuomia myrskyjä ja rankkoja aikoja. Uskon, että hänellä on niin vahvat juuret, että selviää myrskyistä huolimatta. Olette miehesi kanssa olleet osana kasvattamaan noita vahvoja juuria <3

Pikseli juuri olin ajatellut sinua, kun et ole vähään aikaan kirjoitellut tänne. Toivottavasti miehesi saa kuntopyörällä jalkojaan vahvistettua, jotta pääsette yhdessä lenkille. Jos tuo oma olosi ja rintatuntemukset jatkuvat, ota ihmeessä yhteyttä terveydenhoitoon.

Mustikkaposki harmillisia nuo hammasvaivat. Ihmeellistä, että jatkuu noin pitkään. Enää en muista, otettiinko sinulta röntgenkuvaus. Toivottavasti saamme vielä tilaisuuden kesän edetessä nähdä täällä meidän maanpäällisessä paratiisissamme.

Merelle kuinka ihanan sinnikäs voitkaan olla. Minä olen kyllä oikean polveni pitänyt "kunnossa" kävelyllä, vaikka jo noin viisi vuotta sitten magneettikuvan perusteella sanottiin, että voisi passittaa suoraan leikkaukseen. Nyt on harmina myös tuo saman - oikean jalan lonkka..... ja sitten tällä hetkellä vasemman jalan isovarvas Viimeisin pidempi lenkki - noin 6.5 km - parisen viikkoa sitten teki lonkkani niiiiin kipeäksi, että en meinannut enää päästä terassille tosi matalia portaita pitkin. Oikea lonkka ei vaan noussut. Ilmoitti itsestään jo kävelylenkillä - varsinkin ylämäessä - mutta en nyt voinut olettaa siippaani ottamaan minua reppuselkään, joten kävelin ja yritin kävellä ja pidin suuni kiinni kunnes vihdoin pääsimme mökille. Iskias mokomakin on viime aikoina kiusannat. Auttoi kyllä vähän, kun käänsimme petauspatjani ja olen maannut piikkimatolla.

Menna sinulla on niiiiin ihanan rehellisiä kirjoituksia kaikesta. Olen tässä miettinyt, että miten olette saaneet autonne käyntiin... ja onko teirän mies saanut kaljaa

Asics Gel oli rohkaistavaa luettavaa sinun polven tekonivelleukkauksesi.

Karmale voin vain kuvitella, miten huolissasi olet miniästäsi. Hän tekee tärkeää työtä, mutta totta kai ottaa lähipiirille koville, kun lähtee kriittisille alueille.

Tiinuliinu toivottavasti olette päässeet veneelle lempiharrastuksenne piiriin. Teillä oli upeat raitapaidat IL:n kanssa

IL n kanssa olemmekin olleet puhelimitse yhteyksissä. Kyllä vaan ihmettelen voimianne ja jaksamistanne poikaleirien pitoon. Nyt sitten Iker hoidossa.

En ole tarkoituksella unohtanut ketään, mutta en viitsi kelata sivuja taaksepäin, että ei käy niin, että juuri kirjoitettu teksti katoaa johonkin bittiavaruuteen.

Reilu viikko sitten perjantaina tulivat sitten tytär, vävy ja hauvavauva vävyn vanhempien mökiltä tänne. Meillä oli ihanaa yhdessä. Sinänsä täällä on helppoa pitää etäisyyttä, kun nuoret voivat asua vanhassa mökissä ja on jopa oma huussikin käytössä. Pääateriat söimme kesäkeittiössä. Meidän uuden talon terassilla pelasimme lautapelejä. Haikeaa oli, kun reilu viikko sitten myöhään iltapäivästä strattasivat täältä kohti Tamperetta. Onneksi meille jäi lohduksi hauvavauva.

Maanantaina olin tosiaan siinä kynsioperaatiossa. Siihen ei laitettu lainkaan tikkejä ja vähän säikähdytti, kun vuosi niin paljon verta. Kävimme onneksi kaupoissa ennen toimenpidettä. Pelkkä autossa istuminen ja jalan pito alaspäin sai veren vuotamaan ja varpaan särkemään. Olin vaan niin pöllö, että en tajunnut siinä pyytää ab-reseptiä mahdollista tulehdusta varten. Nimittäin sen vuoksi, että rakas siippani lähti eilen täältä hauvavauvan kanssa. Siippani on tänään ollut pitkäaikaisen ystävänsä hautajaisissa. Sain kuitenkin eilen iltapäivällä puhuttua kirurgin kanssa, joka sitten laittoi varmuuden vuoksi sen reseptin apteekkiin. Nyt vaan on kurjaa, jos tulehtuu ja joutuu vaivaamaan mökkinaapuria. Suuri riski tulehtua, kun on haava niin levällään. Ei laitettu tikkejä. Kirurgi on tullut vuosien mittaan siihen tulokseen, että tikit aiheuttavat niin kovaa kipua varsinkin kesäaikaan ja sen vuoksi, että leikatut eivät malta pitää jalkaa kohoasennossa, että selviävät vähemmillä kivuilla ilman tikkejä. Tosin tulehtuksia saattaa tulla enemmän.

Vähän tulee kudosnesteen punertavan nesteen lisäksi jotain kellertävää.... Toivottavasti ei meinaa märkää.....

Olin viime viikonloppuna vähän metsässä. Löysin tämän kesän ensimmäiset herkkutatit ja joitakin kanttarelleja.

Rakas siippani oli keskiviikkona ja torstaina mustikassa. Keräsi ämpärillisen mustikoita molempina päivinä. Tosin, kun ottaa roskat pois, niin ämpäri ei enää olisi ollut täysi Siivosimme marjat yhdessä, minä sitten laitoin ne pakastepusseihin ja pesin kaikki tykötarpeet. Otti leikattuun varpaaseen, kun oli niin pitkään jalka alaspäin. Silloin maanantaina rakas siippani kävi vielä torilla ostamassa yhden viiden kilon mansikkalaatikon. Eilen aamusta sitten pakkasin jättikylmälaukun siippani mukaan. Siinä lähti mansikoita ja mustikoita kaupunkikodin pakkaseen. Tytär oli jo vienyt yhden viiden kilon satsin sinne. Saa nyt nähdä, miten korona etenee, että miten sitten loppujen lopuksi myöhäisen syksyn/talven myötä kuskaamme niitä taas tänne. Nyt täällä on kaksi pakastinta täynnä eikä enempää oikeastaan tällä hetkellä mahtuisi.

Isäni leikattiin (polven tekonivel) sitten eilen Coxassa. On ollut ainakin tähän asti todella tyytyväinen saamaansa hoitoon. Puheista päätellen on kyllä vielä aikamoisessa lääketokkurassa eikä varmaan osaa etukäteen ymmärtää, millaiset kivut on edessä, kun kotiutuu. Oli kuulemma saanut eilen illalla yömyssyksi konjakkiakin

Siippani menee sitten huomenna tai maanantaina äitini seuraksi, kun poikamme hakee isän. Näillä näkymin kotiutus olisi huomenna. Siippani tulee sitten takaisin tänne joko maanantaina tai tiistaina - tilanteesta riippuen. Hassua on olla nyt täällä piiiiitkästä aikaa yksin.

Siippani sai muuten viime viikolla virvelillä 3,5 kg:n hauen. Söimme sitä yhdessä kahtena päivänä ja minä vielä eilen. Nyt toivon kovasti varpaan kuntoon tulemista, että pääsisin metsään sieniä hakemaan. Tänä aamuna oli sademittarissa 13 milliä ja tässä oikeastaan melkein koko päivän ripsutellut vähän vettä.

Eilen siippani ja hauvavauvan lähdettyä imuroin ja vähän muutenkin siivoilin. Tänään olen lekotellut. Katsoin päivällä useamman tunnin yhtä espanjalaista sarjaa. Siitä tulikin mieleeni, että IL ja Merelle olette varmaan panneet merkille, että torstaina alkoi uusi sarja Velvetin jatkosta. Näitä kahta nyt jo tullutta jaksoa en ole vielä katsonut.

Toivotan kaikille mukavaa viikonlopun jatkoa ja roppakaupalla terveyttä

Sunnuntai-iltapäivää!

Piti oikein hetken aikaa miettiä, onko nyt lauantai vai sunnuntai Päivät ovat niin toistensa kaltaisia, nyt kun ei ole edes kuntosalipäiviä rytmittämässä. Sinänsähän ei ole mitään väliä, mikä viikonpäivä kulloinkin on ja mikäli meillä on jotain tärkeää menoa, kuten lääkärintarkastus huomenna, meillä on puhelimissa hälytykset. Joten no hätä!

Kipa, isäsi saa kyllä sellaiset kipulääkkeet, ettei hän joudu pahemmin kärsimään. Ideahan on se, etä potilas pystyy liikuttamaan leikattua raajaa ja kuntouttamaan sitä, kun kipuja ei ole. Meirämmiäskin söi vahvaa buranaa ja vahvaa panacodia kolme kertaa päivässä kuukauden ajan sekä tietenkin mahansuojalääkettä, eikä tuntenut mitään kipuja. Täällä hän sitten käpsytteli ilman sauvoja kuin ei mitään ja on kuntoutunut täydellisesti.

Kiitos muuten kysymästä, auto toimii taas, kun starttiakkua ladattiin pari vuorokautta. Meirämmiäs on myös tehnyt pari kertaa pienen kierroksen ylläpitääkseen tehoja. Tiepalvelun mies sanoi silloin ensimmäisellä kerralla, että akkua olisi hyvä ladata kerran viikossa, mutta jotenkin se tuntuu oudolta, kun auto on vasta kolme vuotta ollut käytössä. Luulisi akkujen kestävän hieman paremmin. Ja kyllä, meirämmiäs on pysynyt kaljassa - onneksi ei kuitenkaan kaljoissa

Painon suhteen olen nyt jämähtänyt hieman yli kilon painonnousuun siitä, kun olin saavuttanut sen 10 kg rajan. Korjasin sen uuteen tickeriin ja se näkyy siinä ilmaisulla "x kg gained". Harmittaahan se tietenkin vähän, mutta kyllähän paino aina heilahtelee ja oikeastaan päivittäinen punnitus, jota olen jo jonkin aikaa harrastanut, on ihan turhaa. Vähän sama kuin sijoitustoiminnassa. Kun ensin on asettanut maltillisen, pitkäntähtäimen sijoitussuunnitelman, niin sitten ei kannata käydä kurkistelemassa sinne päivittäin, sillä tilanne elää kaiken aikaa ja turhaahan siitä on itseään stressata!

Sain juuri loppuun Nora Robertsin kirjan Turvapaikka ja se oli tosi hyvä. Olen pitänyt Robertsin kirjoista, kun niissä on hieman sekä jännitystä että romantiikkaa ja yleensä onnellinen loppu. Hän kirjoittaa sujuvasti, mutta mielestäni Turvapaikka oli tavallistakin sujuvampi. Kiitos kuuluu tietenkin myös hyvälle kääntäjälle. Niistä reilusta kymmenestä kirjasta, jotka olen lukenut sanoisin, että tämä oli paras. Onhan se chick littiä, mutta mitä väliä. Viihtyäksenihän minä pääasiallisesti luenkin!

Meillä on tänään aurinkoinen päivä. Eilen oli puolipilvistä ja poutaa, mutta muuten viikolla on satanut reippaahkosti ja ukkonenkin on kaukaisuudessa jyrähdellyt. Sadetilasatoon on tullut 5-10 mm ja nurmikkokin alkaa jo näyttää siltä, että vettä on tullut riittävästi! Meirämmiähellä on vain ollut sen verran kiireitä, ettei ole ehtinyt ruohonleikkuriin tarttua

Meirämmiäs kyselee milloin syödään ja kun tänään on kalaa, niin on tästä lähdettävä pesemään perunoita. Alunperin hän teki tiettäväksi, ettei pese/kuori perunoita eikä tiskaa. No, meillä tiskikone hoitaa pesupuolen, mitä minä nyt huollan patoja ja pannuja käsin ja perunat pesen/kuorin ihan mielelläni. Vaihtoehtona olisi nimittäin kuorineen keitetyt perunat ja sehän ei minun arvomaailmaani sovi

Siis leppoisaa sunnuntaipäivän jatkoa ja vähintäänkin yhtä leppoisaa alkavaa uutta viikkoa - heinäkuun viimeistä viedään! - kaikille