Heippa ihan lyhyesti 😂🥰

Kiitoksia kirjoituksistanne. Nyt en kommentoi sen enempää. Naamakirjan kuvat kertoivat IL päivästänne paljon <3

Niin ja minunkin puolestani tietty Mari44 tervetuloa takaisin. Minut tänne houkutteli alaikäisenä nykyinen Merelle tuolta viiskymppisten puolelta. 

Viime viikon torstain kauppareissun yhteydessä kävin taas kerran ortopedillä tämän oikean - lähes puolitoista vuotta sitten sijoiltaan menneen - olkapääni vuoksi. Samalla ortopedillä olin käynyt huhtikuussa ja silloin oli määrännyt uä-ohjatusti kortisonipiikkejä kahteen eri paikkaan. Ei kuitenkaan itse nivelkapselin sisään, jonne tähän asti uä-ohjatut piikit on laitettu. Nuo huhtikuun piikit eivät paljon apua tuoneet ja varsinkin kaupungissa vietetyn pidennetyn äitienpäiväviikonlopun jälkeen kivut vaan pahenivat koko ajan. Ei tullut nukkumisesta mitään - paitsi silloin, kun nukahdin sohvalle jotain digiboxilta katsoessani..... Kaukosäätimen käyttökin oikealla kädellä teki kipeää. Pahinta oli aina aamuyöstä, kun heräsin vessaan ja kipu oli  aivan hirrrrvittävän kovaa. Uudelleen nukahtamisesta ei tullut yleensä mitään. Hain kylmägeeliä pakkasesta, nappasin nukahtamislääkettä ... ja kipu vaan paheni. No, kuten edellä kerroin olin sitten taas torstaina ortopedillä. Hän antoi sitten lähetteen magneettikuvaan ja kun sain sen samaksi iltapäiväksi, niin meidän piti kuluttaa aikaa Mikkelissä. Noutoruokatilaus piti hakea kahteen mennessä. Sää oli huono, siippani ei halunut päämajamuseoon (maskin kanssa), joten melkein tuli aika pitkäksi. Ajelimme muutamia tuntemattomia reittejä, hampparit ostimme autosta käsin ja myös söimme autossa.... jotenki aika kului ja vihdoin pääsin kuvaukseen. 

Sain lausunnon perjantaina aamupäivän aikana ja koko päivän odottelin lääkärin soittoa. Soitti sitten vasta illasta ja vielä uudestaan maanantaina, kun tarvitsin selvitystä muutamaan kohtaan. Antoi myös olkapäihin erikoistuneen kolleegansa nimen, koska oli jäämässä joksikin aikaa tuolta kyseiseltä lääkäriasemalta pois. Kolleegalle sain ajan eiliselle ja taas tänään olin Mikkelissä kortisonipiikillä. Nyt se laitettiin uä-ohjauksessa suoraan nivelkapselin sisään, minne ymmärtääkseni aiemmat piikitkin on laitettu. Rakas siippani on ollut kovilla. Esim tämänpäiväisen reissun olisin voinut hyvinkin tehdä yksinäni, mutta kun en oikein voi pitää oikeaa kättä ratissa, niin ei sitä kuskiksi voi alkaa. 

Ostin tänään vähän lisää kesäkukkia paikalliselta puutarhalta, mutta saavat olla pusseissaan huomiseen, kun tänään en tee mitään rasittavaa tällä kädellä. Saunaan menokin on tänään pannassa. Nyt vaan toivon sydämeni pohjasta, että viimeistään kahden viikon päästä alan nähdä jotain tehoa tästä viimeisestä piikistä. Pari iltaa sitten ajattelin, että koko käsi pitäisi sahata pois, kun kipu oli niin kestämätön..... 

Onneksi mulla on hyvä bluetoothlaite puheluihin. Jo aiemminkin nivelrikko on vaikuttanut niin, että en ole voinut pitää pitkään puhelinta kädessä. Yksi pitkäaikaisimmista ja rakkaimmista ystävistäni sai viikonloppuna tiedon, että hänellä on korona. Kyseessä on brittimuunnos ja kyllä pitää antaa pisteitä tartunnanjäljitykselle ja heidän todella tehokkaalta ja ammattitaitoiselta vaikuttavalta työskentelyltään. Vielä eilen ystäväni oli kohtalaisen hyvässä kunnossa, tänään emme vielä ole olleet yhteyksissä. Kauheasti laittavat porukkaa karanteeniin ja pakko käydä kaksi eri kertaa testeissä ennen kuin karanteenista vapautuu. Hyvä, että ollaan tarkkoja. 

Ymmärrän kyllä matkailualaa, Finnairia, Helsinkiä, Vantaata, SAK:ta EK:ta jne, jotka tänään yhdessä pitivät tiedotustilaisuuden. En ole siitä sen paremmin selvillä, muuta kuin mitä siitä luin. Pakko vaan nyt kyllä olla hallituksen kanssa samoilla linjoilla rajakontrollin kanssa. Jos edes saamme (ja onneksi olemme jo saaneet) hyvin viruksen hallintaan omassa maassamme, niin sitten täällä voidaan avata monia toimintoja. JOS/KUN tartunnat rajojen yli tuovat taas uuden virusmuunnoksen, joka omien laskujeni mukaan aiheuttaisi neljännen aallon täällä, niin taas pitäisi laittaa kaikki säppiin. Toki rokotukset muuttavat tilannetta siinä vaiheessa, kun tarpeeksi moni on saanut  jo kakkospiikin ja siitä kuluu se yksi - kaksi viikkoa, mutta siihen asti olemme todella haavoittuvassa asemassa. Kanta-Häme "hyvänä" esimerkkinä.... 

Toivon, rukoilen ja odotan, että edes loppukesästä (meillä kahden piikin suoja noin heinäkuun puolivälissä) saisi vapaammin tavata sukua ja ystäviä. Siinä on suuri rukoukseni. Ja siihen liittyen tietty toivon, että huolehtiessamme varotoimista niin 100 %:sti, kun vaan olla ja voi, että säästyisimme taudilta. 

Täällä on lämmintä, kesä on tullut. Koivun siitepölyä on kyllä uskomattomat määrät. Meillä on vielä kaikki ikkunat pesemättä (paitsi terassin "hyötynurkkaus", jonne siirsimme talven sisällä paossa pakkaselta olleen jääkaapin takaisin. Siippani pesi sen, että ei tarvitse jääkaappia enää siirtää. Minä sain sentään viime viikolla (muistaakseni 🤔) päämökin tammiset huonekalut öljyttyä Tramalin voimalla. 

Kalaa olemme edelleen saaneet jonkin verran katiskalla. Rakas siippani on nyt melomassa virvelin kanssa. Pyysin tuomaan lohta, kun sitä emme kaupasta ostaneet. 

Kivuista ja huolista huolimatta olen ylenpalttisen kiitollinen, kun saamme olla täällä. Ja kiitollinen rakkaalle siipalleni, että rakensi meille näin ihanan talon. Saattaa olla, että ensi viikon loppupuolella poikamme tulisi tänne viettämään pitkää viikonloppua isäni kanssa. Ilmat vähän ratkaisevat.... ja äidin luona pitää saada sitten joku käymään niinä päivinä, kun isäni on täällä. 

Linnut laulavat, käki kukkuu ja kuikka huutaa. Järven tyyni pinta, sateen tuoksu, koivun isot lehdet ja kasvun ihme kukka- ja marjapenkeissä. Mitäpä sitä voisi oikeastaan enempää toivoa.

Hyvää vointia, terveyttä ja iloista mieltä itse kullekin läheisineen. 🥰😇

Huomenta mimmit ja terveiset Justuksen mökiltä. Täällä kärvistellään miljoonien hyttysten kanssa vähemmän sulassa sovussa. Miten minusta tuntuu, että niitä on tänä vuonna kamalasti enemmän kuin ennen? Ruiskutellaan offia jäseniin, Justus herrasmiehenä vei huussiin Thermocellin vaikuttamaan ennen istuntoani, kummasti se auttoikin. 

Tultiin maanantai-iltana ja suuremmitta kommelluksitta saatiin tavarat roudattua veneeseen ja sieltä pois, vaikka kummassakin päässä osa laituria oli veden alla. Vesi on tosi korkealla, eikä laitureita voi nostaa, pitää vaan odotella veden alenemista. Saaressa joka paikka, siis ihan joka paikka, oli paksun siitepölyn peitossa, joten tiistaiaamuna pesin taas kaikki kolme terassia kalusteineen. Poimin ihanan kimpun kieloista, valkeista syreeneistä ja parista omenapuun oksasta, nuuskin sitä aina ohikulkiessani.

Eilen käytiin täydentämässä varastoja ja yritin ennakoida kaikkea mahdollista. Seuraavan kerran tänne tullessamme Iker on mukana, joten autossa ja veneessä on vähemmän tilaa tavaroille. Iker kävi fysikaalisessa eikä tykännyt yhtään. Yritti vaan pönkiä vesialtaastakin pois. Akupunktiohoitoa jatketaan, koska sen se kesti ja vaikutuskin oli selvästi nähtävissä.

Seuraan sivusta hieman huolestuneena, kuinka helposti Justus väsyy hommissaan. Yritin saunanlauteilla jutella, että tässä iässä pitäisi vaan hyväksyä, ettei jaksa kaikkea kuten nuorempana, mutta mies kuvittelee, että kunhan tästä parannutaan. . . Apua mökin töihin ei tänä kesänä voida odottaa vävyltäkään, sillä Justuksen tytär on vakavasti sairas ja saa sytostaatti- ja sädehoitoja heinäkuun loppuun joka toinen päivä. Vävy kuljettaa häntä hoitoihin. Voitte kuvitella, mitä Justuksen päässä liikkuu, kun vaimon kuolemasta ei ole vielä kauan ja sama tauti hänet vei.

Ei tässä voi kuin elää päivä kerrallaan ja yrittää nauttia pienistä ilon sirusista. Niitä meillä on lauantaina, kun ensin juhlimme bonuslapsenlapsen yo-lakkia ja seuraavaksi veljentyttärelläni sama juhla. Bonuslapsenlapsi suoritti aikanaan yo-kokeet, mutta tenttejä jäi uupumaan. Ei aikoihin halunnut tavata ketään sukulaisia, kun kaikki yrittivät takoa järkeä hänen päähänsä. Minua tapasi, kun lupasin olla puhumatta asiasta. Nyt minä ja tyttären perhe ollaan ainoita vieraita hänen juhlassaan, ei halua muita. Olen suunnattoman iloinen, että hän vihdoin valmistui ja onpa pyrkinyt pariin paikkaankin, toivottavasti opiskelupaikka aukeaa. Olen koko ajan tiennyt, että poika on älykäs, tenttikasa vain tuntui liian isolta palalta. Nykyinen tyttöystävä on osannut tukea ja palastella tentit osiin ja nyt on sitten juhlan paikka!

Sisareni järjestää tänä vuonna serkkutapaamisen. Ollaan kaikki niin vanhoja, että toinenkin rokotus on siihen mennessä otettu, joten voidaan taas iloita toisistamme.

Jatkaakseni Kipa:n ja IL:n sairaskertomuksia, meirämmiäs sai tänään viestin, että hänen vanha opiskelukaverinsa ja erittäin hyvä ystävänsä on viety eilen saattohoitoon. Tiesimme kyllä, että hänellä oli jotain sairautta, muttemme ymmärtäneet, että se oli näin vakavaa. Potilaan vaimo, jonka kanssa minäkin olen, lyhyestä yhteisestä historiastamme huolimatta, ehtinyt ystävystyä ja jonka kanssa olen pitänyt suht säännöllisesti yhteyttä, tiedotti asiasta toisen opiskelukaverin kautta, mikä tietenkin on ymmärrettävää, sillä eihän hänellä ole aikaa/jaksamista pitää yhteyttä meihin kaikkiin. Nämä ovat niin tavattoman surullisia asioita siitäkin huolimatta, että kuuluvat elämään. Ko. henkilö täytti alkuvuodesta 75 vuotta ja hän on vuosia sitten jo sairastanut imusolmukesyövän, mutta sittenkin tällaiset suru-uutiset aina saavat ajattelemaan elämän väliaikaisuutta ja mielivaltaisuutta. Harvahan meistä elää terveenä 100 vuotiaaksi ja nukkuu sitten vanhuuttaan rauhallisesti pois, mutta siltikin. Ja miksi aina ne parhaat lähtevät ensin 😢

Meillä on tänään taloyhtiön varsinainen yhtiökokous. Se pidetään ulkona lasten leikkipaikalla ja onneksi on kaunis ilma, muuten saisimme kököttää autokatoksessa. Täytyy varmuuden vuoksi laittaa arimpiin paikkoihin aurinkorasvaa ja nenään erityisen vahvaa, etten sitten punoita koko loppukesää. Onneksi meillä kaikki asiat ovat kunnossa ja yhtiössä vallitsee nykyään hyvä henki, joten kokous ei kestäne kovin kauaa. Itse ajattelin ottaa keskustelunaiheeksi muovinkeräyksen, kun se on lähivuosina tulossa pakolliseksi. Meidän jätehuoneemme on jo ihan täynnä ja tarvitsemme varmaan jäteyhtiöstä asiantuntijaa avuksi miettimään, millä tavalla keräyslaatikoiden kokoa voisi rukata. Siinä vaiheessa, kun aloitetaan muovinkeräys, sekajätteen laatikkoa voidaan huomattavasti pienentää, sillä valtaosa jätteestä näyttää olevan erilaista kierrätettävää muovia. Toivottavasti saamme aikaiseksi hyvän keskustelun.

Näissä merkeissä toivotan kaikille kaunista torstain jatkoa. IL ymmärrän itikkakärsimyksesi, olenhan itse melkoinen itikansyötti. Koeta kestää. Kipa, toivottavasti kortisonipiikki helpottaa olemistasi. Kaikille yhteensä terveystoivotuksia. Kyllä se tästä 🙂

Hienosti alkoi juhlalauantai! Heviteini ja Juniori lähettivät heti todistukset saatuaan niistä kuvat ja kyllähän mamma sitten ymmärsi tallettaa tileille pienet stipendit! Juniorin todistuksesta osattiin odottaakin hyvää, mutta heviteini yllätti paljon paremmilla numeroilla, mihin oltiin varauduttu. Matikka, englanti ja espanja ysejä, mutta ruotsi seiska! Mikä siinä on, että tuohon ruotsinkieleen suhtautuu niin moni periaatteessa negatiivisesti. Heviteinillekin kielten opiskelu on helppoa, mutta "ruotsi on niin tyhmää". Minä kirjoitin aikanani ruotsista ällän ja perustaidoista oli paljon hyötyä, kun menin naimisiin suomenruotsalaisen kanssa, jonka äiti oli asunut koko ikänsä Ruotsissa eikä puhe taipunut suomeksi.

Justus lähti ostamaan ruusuja, ostaa tyttärenkin puolesta, kun tällä on melkoinen kiire. Mies joutui töihin kesken aamunvieton, kun henkilökunnasta joku sairastui ja koko päivä on kiipeilyryhmäläisiä täynnä. Minulla on oikea käsi painepesurin käyttämisestä niin kipeä, etten oikein saanut hiuksiani kuivattua kauniiksi, pitää hymyillä sitäkin enemmän, ehkä kukaan ei katso lässähtänyttä kuontaloa.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

IL, meilläkin poitsu nikottelee Ruotsin opiskelua vastaan. Luulen että on oppilaiden yhteinen mielipide sitä vastaan. Englanti kyllä sujuu moitteettomasti
Pitääkin soitella ja kysellä minkälainen todistus tuli?

Kuuma ja siitepölyinen päivä tämäkin. Ulos ei liene asiaa?

Mukavaa päivää kaikille💕

Minä olen aina tykännyt ruotsin kielestä. Harmi vaan kun nyt on ruosteessa. Koskaan ei voi tietää mihin elämä vie. Siskoni sai hyvän pohjan lukioajan kesätöissä Ruotsissa ja nyt asuu ja on töissä umpiruotsinkielisellä paikkakunnalla.

Lämmintä sunnuntaiaamua etäystävät.

On ollut ilo lueskella teidän kuulumisia. 
Kipa, alkaako kortisoni tehoamaan? Saisi sinunkin kipuilut jäädä vaikka lomalle jos niistä ei kokonaan pääse eroon.
IL, ymmärrän huolesi Justuksen terveydestä koska painin etämiehen kanssa samojen ongelmien kanssa. Lääkäriin ei voi mennä koska ”ei sieltä kuitenkaan saa apua”, tai ” en uskalla mennä jos vaikka löytyy joku paha sairaus”. En ymmärrä moisia syitä.
Ruotsin opiskelu ei kiinnostanut liioin omia lapsiani ja sama juttu on lastenlapsien kanssa. Täällä idässä sitä ei kuule eikä tarvitse missään opiskeluja lukuunottamatta, lieneekö siinä syy.
Paljon olisi kommentoitavaa, mutta koska kirjoittelen puhelimella niin täytyy jättää tähän ja kerron vielä vähän omia juttuja.

En muista milloin olen kirjoitellut tänne edellisen kerran joten pahoittelen jos tulee toistoa.
Tämä kolmen pihan loukku alkaa käydä ylivoimaiseksi. Taloyhtiössä pidettiin perjantaina yhtiökokous huvimajassa ja sen ympäristössä. Kokous sujui hyvässä yhteishengessä ja sain jopa kiitosta asioiden hyvästä hoidosta. Kiitoksia enemmän kaipaan kuitenkin myös muualla asuvien osallistumista talkoisiin. Pihatyöt ovat istutusten osalta valmiit, mutta aidat ja huvimaja odottavat uutta maalia. Sovimme talkoopäiväksi ensi tiistain. Mielenkiinnolla odotan tuleeko talkoisiin muita kuin minä ja toinen vakitalkoolainen.

Tyttären luona olin kahtena päivänä maalaamassa entistä navettaa jossa seinäpintaa riitti niin että maalia meni kaikkineen yli 100 litraa. Pääosan maalauksesta tekivät tytär ja lapsenlapset.

Etämiehen mökillä olin tiistaista keskiviikkoon. Sain istutettua viimeiset kukat ja kasvikset.
Laituri oli veden ja siitepölyn valtaama. Melskattiin kahluuhousuissa napaa myöten vedessä ja yritettiin vippaskonstein korottaa 20-metristä kulkusiltaa. Saimaan vedenpinta on yli 60cm normaalia korkeammalla ja nousu jatkuu yleensä ainakin juhannukseen. 
Mieli tekisi takaisin mökille, mutta ensi viikko mennee keskusvaalilautakunnan kokouksissa joita on joka toinen päivä. Yhden päivän reissuja mökille ei oikein viitsisi tehdä kun edestakainen matka on 160 kilometriä. Ei käy eläkemummon aika pitkäksi.

Eilen illalla istuttiin saunan jälkeen terassilla syömässä. Etämies grillasi herkulliset pihvit. Oli hieno ilta eikä itikatkaan kiusanneet.

Nautitaan kesästä, ystävistä ja odotetaan rajoitusten poistumista.

Täytyy vielä tulla jatkamaan juttua. Kaikki ei minulla suju kuin Strömsöössä, sillä reilu viikko sitten ainoasta jääpakastinkaapista hajosi jääkaapin termostaatti. Lämpötila on heilahdellut -15 ja +15 välillä.
Olin juuri täyttänyt kaapin täyteen pääaisiassa kasviksia kun se jäätyi yön aikana ja jouduin hävittämään kurkkuja, salaattia yms. tavaraa melkoiset määrät.
Perjantaina aloin etsimään tilaan sopivaa konetta netistä muiden töiden ohella. Etsintä jatkui lauantaina ja tilauksen sain lähtemään vasta viime sunnuntaina. Tilauksen toimitusajaksi arvioitiin keskiviikko tai torstai. Elämä on hankaloitunut melkoisesti kun joudun kylmälaukun ja kylmäkallejen kanssa pelaamaan tässä helteessä. Onneksi pakastinosa pelaa vielä. Ei pitänyt toimitusaika kutiaan, vaan perjantaina oli postin seurannan mukaan kuljetus vasta lähdössä liikkeelle. Viikonloppuna ei mikään paketti liiku, joten saan uuden koneen aikaisintaan huomenna. En osannut varautua näin pitkään toimitusaikaan kun edellinen tosin pienempi paketti tuli samasta kaupasta alle kahdessa vuorokaudessa.
On se vaan kumma että kylmälaitteet hajoavat kesällä ja lämmittimet talvella.

Voi Mustikkaposki, hankala tilanne. Meillä on mökkimatkat aina autossa kylmälaukku. Mustissa oli takakontissa pistoke, mutta kun halusimme sisäänvetäytyvän koukun, joka tarvitsi sen pistokkeen, laukku pitää kytkeä etuistuinten välissä olevaan pistokkeeseen. Pakkasilla unohtaa, miten rasittavia helteetkin ovat. Olimme eilen mun mökillä ja torkuttiin peräti kahdet päikkärit, kun olo oli ihan vetämättömissä. Tosin aamupäivällä ehdittiin tehdä yhtä ja toista.

Lauantai oli niitä päiviä, joiden voimalla taas elän pitkään. Ensin bonuslapsenlapsen yo-juhliin, komea nuorimies ylen tyytyväisenä, on jo saanut opiskelupaikankin ja muuttaa kuun lopulla yhteen tyttäystävänsä kanssa. Hän oli kutsunut vain kaikkein lähimmät ihmisensä, joten mahduimme syömään ison pöydän ääreen. Sitä naurun ja muisteloiden määrää, ilo pulppusi ja mamma nautti. Tuonpuoleisiin lähteneen mieheni lastenlapsia on kahdeksan, kaikkien elämässä olen ollut heidän syntymästään asti ja kaikki minulle rakkaita. 

Seuraavat juhlat veljeni kotona, jossa sankaritar oli pukeutunut itse suunnittelemaansa ja ompelemaansa juhlapukuun. Hänkin oli halunnut kutsua vain tärkeimmät ihmisensä, minut (ja Justuksen), tyttäreni perheen, sisareni, ratsastuksen opettajansa sekä yhden ystävän. Istuttiin puutarhassa ja nautittiin toisistamme ja kauniista kesäpäivästä. Katselin rakasta pikkuveljeäni (10 vuotta nuorempi ja 30 senttiä pidempi), hiukset ja parta jo harmaantumassa, jonossa lonkkaleikkaukseen. Ja kaksi vuotta sitten juoksi vielä maratonin, kiipeili Mount Everestillä. Nyt vain varovasti golfailee. 

Kiljukaulat osallistuivat keskusteluihin itselleen ominaisin tavoin: Juniori jutteli ja kyseli kiinnostuneena kaikesta, Heviteini selaili puhelintaan ja periaatteesta näytti tympääntyneeltä. Syttyi vain, kun keskustelu sivusi Turkin ja naapurimaiden sotilaallista tilannetta, pojan sisäinen tietokone lateli tietoa niin, että muut kuuntelivat suu auki.

Kiljukaulat saivat hyvät todistukset, matikka ja kielet ysejä ja kymppejä. Mutta Justuksen kaksi poikaa ne vasta kunnostautuivat: yläasteelle menijällä neljä kymppiä ja muut ysejä, lukioon siirtyvällä kaksi kymppiä ja loput ysejä. Vaikka poikien mielestä olisi todistus ollut vieläkin parempi ilman etäkoulua. Kaikki saivat "stipendinsä". Muistelin itsekseni, kuinka mekin lapsina aina saimme isovanhemmilta todistusta näyttämällä vähän rahaa. Ja kuinka mummo aina kehui serkuni todistusta, se sapetti minua. Kunnes aikuisena serkku kertoi samaa, voi meidän mummoa!

Heviteini tekee tämän viikon töitä isänsä firmassa, sitten lähtevät Espanjaan. Iker muuttaa meille, ensi viikonlopun sen kaverina on Justuksen pojan perheen koira ja ilmeisesti tyttärenpoika tulee myös. Mutta ensin eletään tämä viikko, kohta lounaalle Tiinuliinun ja Ukkokullan kanssa, sitten mun toinen koronapiikki.

Tervehdys kivikaupungista

jossa on huomattavan helteistä. Lasitetulla eteläparvekkeella majailevat basilika, rosmariini, persilja ja ruohosipuli eivät pane sitä yhtään pahakseen vaan rehottavat kilpaa pelargonien kanssa. Kuukausimansikasta on ensimmäinen sato (yksi kypsä marja) jo korjattu, ja parhaillaan odotetaan viiden perunanvarren ja kahden kurkuntaimen kukkimista. Lähti nähkääs viljelyinnostus taas taannoin Hakaniemen torilla hiukan lapasesta, vaikka olin siellä vain tuoreita silakoita ja leikkokukkakimppua ostamassa.

Meidän teinit ovat varmaan jotenkin outoja, kun tykkäävät opiskella ruotsia. Ja saksaakin, jonka molemmat valitsivat A-kielekseen. Numeroissakaan ei ole valittamista; nyt vain odotetaan tietoa siitä mihin lukioon yläasteen päättänyt poika päätyy. Teekkarineitohan on jo tiukasti tupsulakissaan kiinni, eka opiskeluvuosi takana ja kesätyö elintarvikemarketissa edessä. Vuoroja on kuulemma mahdollista säädellä siten, että mamin ja vaarin veneellä pääsee piipahtamaan.

IL näkyy aamupäivällä paljastaneen meidän ruokailuaikeet, joten kerron hieman lisää. Lounastettiin läheisen ostoskeskuksen yläkerrassa anatolialaisessa ravintolassa (sanoivat että Suomen ainoa sensorttinen!) jonka salaatti- ja vihannespöytä oli ihan kunnioitettavan pituinen eikä leveydessäkään ollut valittamista. Terveellisten eväiden popsimisen lomassa vaihdettiin kuulumiset, suunniteltiin tulevia ja naurettiin iloisesti.

Kyllä se parituntinen hyvinkin pikku lomaa vastasi, mutta sitten IL ja Justus lähtivät kohti ensinmainitun koronapiikkiä. Ukkokulta ja mä käväisimme ennakkoäänestämässä siltä varalta, että ensi viikonvaihteessa on hieno ilma eikä mereltä tee mieli tulla edes kansalaisvelvollisuuttaan täyttämään.

Näitä muita velvollisuuksia tässä on edessä vielä vaikka millä mitalla, mutta aiomme silti piipahtaa parin päivän reissulla Turussa tapaamassa sukulaisia ja vilkaisemassa muuatta lupaavantuntuista taidenäyttelyä.

Toipumista poteville, menestystä kaikkien kesäpuuhille ja Mari44:lle tervetulotoivotukset!