Hola Espanjasta,

jossa taas myrskyn mentyä nautitaan antaumuksella Andalusian auringosta ja eripituisista päivittäisistä kävelyretkistä. Asumme Los Pacosissa, sen verran syrjässä Fuengirolan keskustasta, että viime lauantain päiväkävelyllä osuimme ihan muutaman kilometrin päässä olevan fincan eli maatilan lehmälaitumen reunalle. Lihakarjalta vaikuttavat naudat nyhtivät ruohoa, pikkuvasikat tulivat uteliaina kurkkimaan turisteja.

Myrsky siis pisti viime viikon lopulla pariksi päiväksi leppoisan etelämaisen elämänmenon hieman sekaisin. Jopa kaupungin puistoja suljettiin, koska oli vaarana että puista putoilee oksia kulkijoiden päähän. Pari ihmistä Fuengirolassa loukkaantuikin, kun toiseen osui irtipäässyt kattopelti ja toiseen jotakin muuta korkealta pudonnutta.

Levante-tuuli puhalteli perjantaina hyvinkin parikymmentä metriä sekunnissa, puuskissa reilusti enemmän tarttuen rantabulevardilla reppuihin ja hattuihin ja pieniin koiriin, joilla oli selvästi vaikeuksia pysyä käpälät maassa. Mehän emme vähästä hätkähtäneet, vaan kävelimme pienvenesatamaan, kun UK halusi kuvata Välimeren tyrskyjä. Komeita kuvia saikin.

Laineet löivät yli hiekkarannan, ja vielä sunnuntaina paikallisen puhtaanapitolaitoksen miehet harjasivat hiekkaa rantakadulta ja suihkuttivat loppuja vedellä. Hietikolta saattoi kerätä tosi komeita aaltojen tuomia simpukankuoria (otin muutaman vaikka niitä on jo kotona parvekkeella pari purkillista).

Sisareni ja puolisonsa piipahtivat tässä vierainamme parin päivän verran, kuljeskeltiin kotikaupungissa ja käytiin katselemassa pieniä vuoristokyliä. Nyt on taas palattu normaaliin päiväjärjestykseen, eli aamupäivällä reipas lenkki, ehkä kahvikupillinen tai kevyt lounas kaupungilla tms. Sitten kumpikin linnoittautuu läppärinsä taakse: mukana on sen verran töitä ja luottamustöitä, että molemmat tuntevat itsensä hieman liiankin tarpeellisiksi.

Iltojen viihdykkeeksi mulla on kasa e-kirjoja, ja UK:lla joka on enemmän audiovisuaalisen kulttuurin kannattajia, mahdollisuus katsoa lukuisia tv-kanavia. Myös Suomesta tulevia, joten hyvin pysytään perillä poliittisista päivittäiskähinöistä ja koronakamppailusta. (Täällähän on maskipakko kaikissa sisätiloissa sekä julkisessa liikenteessä, ja erinomaisen hyvin ihmiset sitä noudattavatkin. Kuten myös turvavälejä.)

Viikonvaihteessa alkaa adventin aika, joten pirtsakkaa pikkujoulukautta vaan kaikille! Kertomuksistanne päätellen tähänastisetkin bileet ovat olleet kivoja 🙃

PS. Noista Kivikasan nivelrikkokivuista luettuani tuli mieleen kysyä että oletko kokeillut glukosamiinia? Joillakin ihmisillä se kuuluu auttavan. mutta tiedot vaikutuksesta ovat ristiriitaisia. Se kai on jotain sellaista ainetta, jota rustoissa ja nivelpinnoissa on luonnostaankin.

IL:n lumiset polut kuulostavat ihanilta - mites teillä muilla jotka asutte pohjoisempana? On tässä auringossa ja valossa tietysti puolensa, mutta jos joutuisin (siis nimenomaan joutuisin!) olemaan esimerkiksi Espanjassa koko talven, niin kyllä mulle kotimaan hämäränhyssyä tulisi ikävä.

Mulla on uudet pokat, punaiset! Olen sellaisia halunnut jo pitkään, mutta aina ajatellut, että tavalliset on järkevämmät, kun sopii kaikkien vaatteiden kanssa. Mutta nyt mietin, että milloin mä sitten hankin ne punaiset, ellen nyt!

Viime viikolla mulla oli kolmet nimipäivät yhteen syssyyn. Ei ole vanhemmat paljon ajatelleet, kun kohta on vielä synttärit ja joulukin. Mä lapsena aina kiukkusin, kun ei ollut mitään juhlantynkää kesäaikaan. Justus pyysi valitsemaan kukkakimpun, halusin valkoisia ruusuja ja krysanteemeja ja pari punaista marjaoksaa. Vaan kodin alaovella naapuri kertoi, että meidän kerrosnaapurin jo dementiakodissa asuva vaimo oli kuollut. Tyynesti vedin punaiset pois kimpusta, etsin laatikosta surunvalittelukortin (mulla on aina jemmassa paljon kortteja) ja käytiin tervehtimässä 87-vuotiasta naapuriamme.

Eilen sain sitten uuden kimpun! Ja käytiin syömässä toisten laittamaa ruokaa.

Olen valmistautunut matkatoimiston soittoon Etelä-Afrikan matkamme peruuntumisesta. Mulla on ollut koko ajan takaraivossa ajatus, että älä hehkuta liikaa sitä matkaa. Enkä oikein tiedä Espanjan matkastakaan, sitä mietitään vielä. Justus sai torstaina kolmannen koronapiikin, minä reilun viikon päästä.

Ystäväni joutui sairaalaan viime maanantaina. Joutui olemaan kahtena päivänä ilman ruokaa leikkausvalmiudessa, ennen kuin mahtui johonkin väliin. Syynä rokottamattomat koronapotilaat, normileikkauksia joudutaan koko ajan siirtämään heidän takiaan. Voitten kuvitella mielipiteeni rokottamattomista.

Hyvää viikonloppua joka tapauksessa kaikille!

Tiinuliinu, tänään on ollut täydellinen postikorttimaisema, aurinko on vielä hieman valaissut huurteisia koivun latvoja.
Pakkasta -15, vähempi kyllä riittäisi.
Päivä on kuitenkin mennyt pääosin sisällä, onneksi ikkunat on olemassa.
Nyt on keittiössä jouluverhot ja sohvilla punaiset ja harmaat tyynyt.
Kynttilöitä sytyttelin, sisälle ja ulos lyhtyihin.

Harmi ettei IL:n matka onnistu. Jospa vielä joskus jonnekin pääsisi.

Merelle, Tiinuliinu ja muutkin nivelrikkoasioista maininneet. Kiitos.
Nyt menee jo ilman kipulääkettä. Olen pikku kävelyä tehnyt ja pari  kertaa käynyt vesijuoksussa ja kerran asahissa, vaikka hoitaja sanoi, että odottaisin vielä fysioterapeutin ohjeita. En usko, että tuollaiset pikku liikunnat haitaksi ainakaan ois... Pilateksen jätin sentään väliin ja kysyn sitten ensi tiisttaina fysioterapeutilta, mitä hän siitä tuumii. 

Ja harmi, että IL:n matkasuunnitelmat mutkistuu. Tällaista tämä on. Mies on pitkään haaveillut myös Englantiin pääsystä, mutta hamassa tulevaisuudessa, jos sieläkään, on sekin matka. En viitsinyt hänelle edes vielä kertoa, että Englannistakin on jo tuota uutta varianttia löytynyt😪

Ihanaa kun joulu lähestyy, vaikka meillä se huipentuu ensi viikonloppuna kun saan kaikki rakkaani kotiin ja vietämme pikkuisen synttäreitä. Kun vaan kaikki pysyisivät nyt terveinä ja pääsisivät tulemaan. Pelkään  niin, että taas tulee sulkua ja rajoitusta kun uusi variantti hiipii tännekin, jos ei jo ole... Olen yrittänyt pitää positiivista mieltä yllä, mutta uutisia kuunnellessa välillä epätoivo meinaa iskeä. Onneksi lapset ja puolisot voivat tehdä etätöitä niin eivät ainakaan kaiken aikaa ole altistumisvaarassa. Ja etelästä tulijatkin ovat varanneet oman hytin junasta. Viimeksikin eivät vissiin sieltä poistuneet mihinkään koko matkan aikana. Pojan perhe tulee omalla autolla. 

Tällä viikolla olen ahkerasti leiponut ja tänään tein porkkana- ja lanttulaatikotkin. Erotin ennen suolan ja siirapin lisäämistä pikku kippoihin Muruselle omat annokset. Kiva kun hänkin saa jo syödä melkein kaikkea. Leivoin hänelle omat piparitkin, jotka saivat makeutensa taateleista. Eivät kyllä ole yhtä kauniita kuin tavalliset piparkakut 😃 Ensi viikolla sitten siivoan. Tänäänkin oli pakko vähän siivota kun "ylisiisti"😄 pikkusiskoni tulee huomenna käväsemään hakemaan tarjoiluastioita,  maljakoita ym. tulevan viikonlopun ylioppilasjuhlia varten. Hän on stressannut tätä koronatilannetta myös ja vaikka vieraita on kutsuttu porrastetusti vähän kerrallaan, päättivät he, että heillä käytetään sitten maskeja. Toki kahvit ym täytyy ilman maskia nauttia, mutta ainakin yritetään olla turvallisesti. Tuskin kukaan kipeänä sinne tulee, eiköhän pitäisi jo ihmisten sen verran ymmärtää. 
Eli jonkinlaiset juhlat on, jos ei sitten ensi viikolla tule kovempia rajoituksia.

Nyt lähden virittämään lisää jouluvaloja. Johan se on huomenna 1. adventti.
Lämmintä ja turvallista adventinaikaa kaikille❤️🎄🎵

Merelle: Sitä hyaluronia vai mikä se oli, mulle laitettiin toiseen polveen vuosia sitten kun se oli samanlainen. Tämä lääkäri vaan kipulääkkeitä kirjoitti eikä puhunut mitään piikistä, vaikka mainitsin hänelle. Tuosta glukosamiinista en ollut ennen kuullutkaan. 
Lonkka on ollut kivuton viime päivinä, mutta polvi kyllä oireilee. Ei kuitenkaan niin pahasti ku alussa, jolloin oli vaikea edes nostaa jalkaa ja sängyssä ei kivutta voinut kylkeä kääntää. 

Täytyy toivoa, että pikkuhiljaa lievenisi kivut liikkumisella tms. 

Lääkärini on ihan tk-lääkäri. Ja hänkin on lähdössä pois eli ei jatkossa hoida minua. Minulla on aika 14.12 ja ajattelin seuraavalta lääkäriltä kysyä tuota piikkiä. Ainakin se silloin muinoin auttoi oikeaan polveen, joka ei sen jälkeen ole kipuillut juurikaan, vaikka röntgenin mukaan siinä on enemmän nivelrikkoa. 

Sen aineen voi muuten ostaa ilman reseptiä, pyytää vaan lääkäriä pistämään sen. Kannattaa varmistaa että lääkäri tietää mitä tekee.
Sellaistakin ainetta on että yksi pistos riittää. Minä vertailin hintoja ja tilasin nettiapteekista.

Kiitos vinkistä Tulirumpu. Pitänee ensin varmistaa, että kukahan siellä on lääkärinä tällä kertaa :/
Sama lääkäri (vuosia sitten piikin antanut) on kyllä vielä töissä pääterveysasemallamme, mutta koskaan ei tiedä, kuka ottaa vastaan täällä meidän kylän asemalla.

Hei ja kiitoksia kirjoituksistanne. 

Kirjoitin äsken pitkähkön tekstin ja kun yritin lähettää sen, niin nettiyhteys oli katkennut. Harrrrmitti.
Olin tallentanut sen hiirellä, mutta ei avautunut wordilläkään. 

Palaan asiaan, jos täällä huomenna yhteydet toimivat. Ovat luvanneet paljon lunta ja kovaa tuulta. 

Terveyttä, hyvää mieltä ja taistelutahtoa ja voimia yhteistä vihollistamme koronaa vastaan. 

Kipa, harmittavaa, kun teksti häviää. Mullekin käy joskus niin ja otan sen henkilökohtaisena loukkauksena koneeltani.
Pankkini perui joulukonsertin, pari muutakin menoa on peruttu ja kalenteriin ilmaantuu ohjelmattomia päiviä. Matkatoimistosta ei ole vielä kuulunut mitään.

Lauantaina kävimme Didrichsenin Taidemuseossa Björn Weckströmin näyttelyssä. Justus halusi sinne juuri silloin, koska taiteilija oli itse paikalla. Justushan teki Lapponialla lähes 40 vuotta yhteistyötä Weckströmin kanssa, hankki jalometallit ja muut materiaalit tämän töihin. Ikä sen kai tekee, että miehet kävivät läpi kaikki manan majoille siirtyneet. Weckström kävi Norssia minun edesmenneen mieheni kanssa - 70 vuotta sitten - ja muisteli niitä aikoja. Tapasivat vuosien varrella Svenska Klubbenilla lähes vuosittain koulutovereidensa kanssa. Korut ja taideteokset olivat huikaisevia ja sain vielä henkilökohtaisen selostuksenkin kaikkiin!

Eilen aaamulla kömmin keittiöön kahvinkeittoon. Onneksi oli yöpaita päällä, koskapa raksamiehet olivat repineet keittiön ikkunasta muovit pois ja työskentelivät siinä telineillä. Muovihuppu on vielä paikoillaan ja koko paikka on valaistu valonauhoilla. Naureskeltiin, että meilläpä on jouluvalot heti ikkunan takana. Vesijumpan jälkeen ajeltiin mökille ja uskokaa tai älkää - nukuttiin 11,5 tuntia!

Nyt riisipuuro muhii uunissa ja seuraavaksi paistan pari taatelikakkua.