On se kumma, ettei seitsemän tunnin lounaallakaan ehtinyt tarpeeksi jutella! Hauska oli tutustua Mustikkaposkeen, solahti vajaassa minuutissa joukkoon "vanhana ystävänä"! Kiloklubin merkeissä on tutustuttu, mutta kun jätetään se K pois, nimi Iloklubi todella kuvaa meitä parhaiten. Eikä puhuttu laihduttamisesta, vaan popsittiin iloisesti etanat ja simpukat, pihvit ja kalat sekä kerma-jäätelö-vohvelitkin. Talo tarjosi pullollisen kuohuvaa, joka oli juuri sopivan kylmää, vaikka tarjoilija velmuiikin, että lämmintä viiniä ja kylmä tarjoilu.

Muori piti meille välillä taukojumppaa ja tarjosi lisää skumppaa, koska hänellä oli syntymäpäivä. Tosin viime vuoden joulukuussa, mutta mitä siitä, lauloimme kaksi serenadia Tiinuliinun johdolla sankarittarelle ja Mustikkaposki päivitteli, miten hyviä laulajia olemmekaan!

Päivä oli naurua, iloa, hauskoja juttuja, sattumuksia, kohtaloita täynnä. Ensi kertaan!

Hei Ihanaiset,

kyllä oli mukavaa eilen, aamulla oli vähän selkä jäykkä monen tunnin istumisesta. Muorin olisi pitänyt ohjata useampi taukojumppa illan aikana ja laulaakin oltaisi voitu enemmän. Ihan tuntui siltä, kuin olisi itsekin osannut laulaa, kun Iloklubin kuorolaulajat johtivat porukkaa. Ihanaa oli tavata entuudestaan tuttuja ja uusia jäseniä, miten se aika vaan tuntuu aina loppuvan kesken .

Aamupäivällä oltiin isännän kanssa kahdessa jumpassa, ensin etsittiin ryhtiä rankaan ja toisella tunnilla veivattiin lantiota ja ravisteltiin hartioita lattarimusiikkia tahtiin bailatino tunnilla. Isännällekin annettiin huivi lantiolla sitä tarvittiin, kun tanssittiin basodoplea, hän on ainoa mies tunnilla mutta sulautuu hyvin joukkoon. Nyt on taas paikat vetreänä.

Takapiha on vaahteran lehtien peitossa, toivottavasti olisi viikonloppuna kuivat kelit jotta pystyisi niitä ruohonleikkurilla pilkkomaan, saisivat nurmikon madot helpommin syötävää . Aurinkoista viikonloppua kaikille.

Kiitos kaikille, mukavaa oli. Mieheni ihmetteli, kuinka saitte kulumaan seitsemän tuntia. Minä hänelle, että aika loppui kesken. Pitäisi olla kello, joka soisi sopivin välein paikanvaihdon merkiksi, jotta ehtisi jokaisen kanssa jutella.

Eilen minulla meni aamupäivä vilauksella, kun pakkasin kaikki lasten vaatteet ja muut tavarat laukkuihin, ei ole mieheni vahvimpia alueita. Lisäksi piti laittaa itsensä kuntoon, ripsivärin laitto jäi junaan. Mies tuli yhdeltätoista kotiin ja äkkiä kaikki autoon viemään minua asemalle. Lähtiessäni lasten kaikki leikit oli kesken ja lelut ympäriinsä eli toisella Ikean kassillinen Barbi-tavaraa, toisella kassillinen legoja. Yllätyksekseni mieheni oli pitänyt huolta, että lapset olivat siivonneet kaikki tavarat paikoilleen. Sai siis mukavan päivän jälkeen tulla siistiin kotiin.

Sana viikonvaihteeksi

tulee Uutissi Turust -sivustolta jota olen muistaakseni aiemminkin siteerannut:

"Mää haluaisin ruveta laihiksel mut mää pelkkä et mun pää ja aivot laihtu ja kutistu ja must tule kappiakatseine ja ahrasmiäline... Ni mää tairan unohtaa koko jutun."

Mää olen kävelly tänäpän yhreksän kilometri joten ny mää avaan ravunhäntäpurkin ja paahtoleipäpaketin ja viäl valkkaripullonki.

Ilost viikonloppu teil kaikil ja!

Kuulostaa tapaaminen leideillä menneen oikein hauskasti. Oi jospa olisin saanut olla mukana.

Ehkä sitten seuraavalla kerralla, nyt oli minun paikkani diabetesopinnoissa.

Lapsi kotiutui eilen ja pientä hapuilua, mutta rutiinit syntyvät pikkuhiljaa. Kovin on innokkaasti mukana, ehkä välillä liikaakin mutta parempi näin. Sairaalassa oli pikkasen vanhempi poika samalla diagnoosilla, joka vastusteli kaikkea.

Veljeni 60v synttäreille tänään. Sijaistaja tulee lasten kanssa.
Veljelläni leikattiin kurkunpääsyöpä vuosi sitten, hyvin toipunut mitä nyt puhesyntesisaattori oikuttelee.

Kiva päästä näkemään sukulaisia pitkästä aikaan.

Olen kiljukaulojen kotona poikien seurana, kun vanhempansa lähtivät Långvikiin viettämään viikonloppua. Lounastapaamisessamme joku keksi isommalle pojalle uuden kutsumanimen Hevari (kun hevimusiikki on tällä hetkellä tärkeää) ja pienempi on tästä lähin Juniori. Eiväthän he enää oikeastaan kilju, toinen karjuu murrosikäisen matalalla äänellä ja toinen puhisee.

Kuten äsken, kun Hevari oli kerännyt kaapeista tyhjät pullot ja oli lähdössä kauppaan, oli saanut luvan ostaa palautusrahoilla namia. Juniori pelasi koneensa ääressä ja määräsi tuomaan itselleen karkkia. Hevari totesi, ettei tuo, ellei veli lähde mukaan auttamaan, kun niitä pulloja oli kerääntynyt monta kassillista. Seurasi kaikenlaista huutoa ja mekastusta, uhkailuja ja haukkumisia, kunnes yksi viinipullo putosi lattialle tuhannen sirpaleiksi.

Juniori taisi tajuta syyn olevan itsessään, haki harjan ja rikkalapion, lakaisi sanaa sanomatta sirpaleet pois ja meni pukemaan päällensä. Aikanaan hevari soitti, että pyörän lukon avain oli vääntynyt ja hän tulee kävellen kotiin, pyörä jäi lukittuna kaupan eteen. Ja että pikkuveli meni kavereille ja tulee "illan maissa" kotiin. Korjasin, että illan suussa, johon poika, että tiedän, mutta se kuulostaa ihan järjettömältä ja illan maissa on parempi.

Toistaiseksi meillä on rauha maassa, Iker loikoilee tyytyväisenä jaloissani. Olin peruuttaa sen päälle pihaan saapuessani. Onneksi tajusin jonkin mustan vilahtavan jossain ja pysäytin heti. Koira oli ollut toisella puolen taloa, kuullut tuloni ja yritti päästä takakonttiin, vaikka peruutin. Sehän olisi aina lähdössä mukaani ja muutoinkin sen mielestä paras lenkki on auton takakontissa tehty!

Terveiset Espanjan taivaan alta. Taivas on välillä katto, välillä huikeus ihanaan tulevaisuuteen.

Tämä Espanjan vuokrakoti on jo niin tuttu kuten myös naapurusto, tavat ja tottumukset. Meitä vetää tänne, paitsi ilmanala, suomalaisten seurakuntien voimakas elämä. Saamme olla osa suurta yhteisyyttä, jossa väreilee sekä luonnon lämpö että ihmisten välinen hyväksymisen kemia. Olkaamme mitä -läisiä tai -laisia, olemme yhtä suurta perhettä. Luulen, että kokemus kattaa pidemmänkin ajan, koska jo kolmatta kertaa peräkkäin koemme tätä.

Viime viikon tiistaina sain kertoa, juuri tytön 40-v. syntymäpäivänä, hänen maanpäällisen eämän tarinansa. Itkin kertoessani ja kuulijat pyyhkivät kyyneleitään kuunnellessaan. Miten Taivaallinen Isä järjestikin sellaisen hoitohetken minulle juhlapäiväksi!

Eilisessä leffaillassa katselimme Colton Toddista tehtyä elokuvaa. Poika pääsi käymään nelivuotiaana taivaassa. Kertomuksillaan hän hämmensi perheensä ja seurakunnan elämää. Leffan nimi on "Taivas on totta" ja samanniminen on suomennettu kirja. Colton alkaa olla jo teini-iänkin ylittänyt. Colton näki taivaassa Jeesuksen, enkeleitä, isänsä ukin, jonka tunnisti hänen nuoruuskuvastaan sekä kohtuun kuolleen siskonsa, joka oli aika tavalla saman näköinen kuin isosiskonsa. Coltonille ei oltu koskaan kerrottu kohtuun kuolleesta vauvasta, eivätkä edes vanhemmat tienneet, että lapsi oli tyttö! Colton osasi kertoa myös Jeesuksen merkeistä käsissä ja jaloissa.

Pitkään ihmiset selittelivät Coltonin puhumia asioita erilaisilla psykologisilla asioilla, mutta miten niin nuori poika olisi voinut kuulla asioista, joista ei hänelle oltu kerrottu.

Taivas on totta. Tiedän, että osa teistä on täysin eri mieltä ja saatte olla. Minä elän taivasta varten. Olen onnellinen tietäessäni, että Jeesus sanoi, ettei kukaan, joka uskoo Häneen, ikinä kuole.

Silti elämä on arkista, tavallista. Paistoin äsken lohikalaa, uunissa foliossa kypsyi punakuorisia perunoita, bestis teki hyvä salaatin. Että maistui hyvälle!

On aurinkokin paistanut, liikaakin joskus. On pitänyt paeta sisälle, viileämpään. Nyt on kostean lämmintä ja vietämme silkkaa lepopäivää. Tainnutin kännyn ja yhdistin läppäriin. Muuten olen elänyt aika lailla ilman netin vahtaamista.

Ennen tänne lähtöäni piti tehdä maahommat valmiiksi ja sain alaselkäni täysin jumiin. Kyselin yhdeltä seurakuntalaiselta, tietäiskö kukaan täällä hyvää osteopaattia. Samasta seurakunnasta löytyi kansanparantaja ja nikamakäsittelijä. Nivelet paukkuivat kohdalleen, vaikka välillä luulin, että minut lähetetään Suomeen osissa. Käsittelyn jälkeen olemme päässeet kivasti lenkkeilemäänkin. Bestis katselee autoja ja minä kukkia ja lintuja. Näin ei mitään jää näkemättä.

Alakerrassa on hollantilainen koira, joka osaa suomea. Kun sanon sille vuh, se tulee rapsuteltavaksi. Minulla oli aikanaan hollanin pystykorva eli keeshond, joten ehkä ymmärrän jotain hollanniksikin.

Bestis on kitaramestari, joka soittaa paikallisessa bändissä sunnuntaisin. Ohjelmistossa on yleensä vanhempaa ja uudempaa hengellistä musaa. Laulajia täällä on tuvat täynnä.

Neljä viikkoa huljahtaa nopeasti, eikä ajankuluongelmia ole ollut. Seurakunnista löytyy lainaan suomenkielistä hengellistä kirjallisuutta ja lähilukukopista dekkareita. Kun poika oli armeijassa, hänen yöpöydällään oli kaverien mielestä kahta lajia scifiä, toinen oli maallisempaa ja toinen taivaallisempaa...

Vasta äsken lueskelin viikkojen kuulumisenne. Surin Japenan lasta tietäen, että ensijärkytyksen jälkeen asiat alkavat sujua. Pistin kuulokkeet siksi aikaa, kun luin Iloklubin tapaamisesta.

Heitän täältä terveiset eri puolille Suomea! Vaaka täällä on. Mitä sitten?

Olipa taas kiva tapaaminen! Hyvää ruokaa ja hauskaa seuraa. Sain vielä Kesäheinän seuraksi junamatkalle.

Seuraavana päivänä oli Karakallion kuoron harjoitus ja heti perään esiintyminen viereisessä senioritalossa. Kiirettä piti, kun illalla menimme mieheni kanssa vielä oopperaan katsomaan Toscaa. Viimeksi näin sen parikymmentä vuotta sitten. Lavastus oli tuolloin tosi askeettinen, mutta nyt oli satsattu lavasteisiin. Viimeisen näytöksen upea aaria "E lucevan le stelle" aiheuttaa aina kylmiä väreitä. Se on vaan niin hieno ja sydäntä raastava.

Tapahtumarikkaan päivän jälkeen oli vaikea saada unta. Nousin vähäksi aikaa lukemaan lehteä, ja kun väsymys alkoi tuntua, sammutin valot ja hiivin pimeässä makkaria kohti. Jotenkin kaaduin kylppärin lattialle. Mies heräsi kolahdukseen. Kerroin kaatuneeni, ja hän kysyi ensimmäiseksi, että menivätkö silmälasit rikki! Wrong question, man ! Lasit olivat ehjät, mutta niiden nenäosa viilsi kaksi haavaa nenäni yläosaan. Vasemman käden kaikki sormet kääntyivät jotenkin alle. Nivelet taipuvat, joten murtumaa ei kai tullut, vaikka kaikki liikuttaminen sattuu ja kädenselkä on turvoksissa. Olin aikonut mennä tyttären ja Keijulin kanssa Kauneus- ja terveysmessuille, mutta en kehtaa tämän näköisenä.

Jotainhan pääkopassani on vikaa, oli sitten Parkinson tai ei! Olenhan vuosikymmeniä harrastanut erilaista liikuntaa, joten en tajua, miksi olen ruvennut kaatuilemaan. Tässä tapauksessa syynä oli pimeys, sillä minulla on tosi huono hämäränäkö. Nyt otan taskulampun käyttöön.

Pojan perhe oli syyslomalla neljä päivää Barcelonassa. Paluupäivänä poika soitti, että he jatkavat vielä lomaa Portugalissa. Olin vähän ihmeissäni, kunnes poika kertoi, että he olivat myöhästyneet koneesta. Hotellin respa oli neuvonut, että lentokentälle kannattaa mennä junalla eikä taksilla, sillä Barcelona on niin ruuhkainen siihen aikaan aamusta. Perhe otti neuvosta vaarin, mutta junaa ei kuulunutkaan 40 minuuttiin. Kentällä ei ollut baggage droppia, eikä heidän lennolleen omaa virkailijaa, vaan kaikki jonottivat samoille luukuille. Niinpä kone ehti lähteä. Poika rupesi selvittämään, miten pääsisi edullisimmin Helsinkiin. Portugalin TAP lentoyhtiö oli halvin, joten matka jatkui Lissaboniin ja sieltä sitten kotimaahan aamuyöksi.

Tiinuliinulla oli hauska "sana viikonvaihteeksi"!

Pikseli onneksi ei käynyt pahemmin.

Kiitos Muori

Nyt on pari yötä takana ja aika levottomia on. Joudutaan aika usein tarkastamaan sokerit. Eilen illalla jo pari tuntia ateriasta laski 3,5 ja annettiin lasi maitoa jolla nousi asteen.
Ravasin sitten vähän väliä mittaamassa. On eksi ei tarvi pistää vaan skannataan kudossokerista, mittausdataa kiinnitetty olkavarteen.

Nyt pitäisi pilven kautta lähettää dataa mutta ohjelma ei aukene. Nyt huoli miehen oman sähköpostiosoitteen ei perhekodin.

Neljän tunnn päästä pitäisi olla jo matkalla Helsingin satamaan, taitaa tulla hoppu.

Mukavaa päivää :

Voi Pikseli sun kaatuilujen kanssa, auttaisiko kaunis jalopuinen kävelykeppi?
Japenalle rauhallista, ansaittua risteilyä ilman huolen häivääkään.

Minua on kohdeltu tänä aamuna kuin kuningatarta. Kerroin pojille, että on kansainvälinen isovanhempien päivä ja sitten alkoi tapahtua; Hevari nappasi koiran, teki aamulenkin ja toi samalla Hesarin. Pojat videoivat onnittelun, joka lähetettiin toisillekin isovanhemmille.

Keittion aamiaissotkut jäivät kuitenkin minulle, ilmeisesti kuningatarkohtelu oli loppu.

Eilen etsin pitkään kännykkääni. Vihdoin se löytyi tuulikaapista vävyn isosta lenkkitossusta. Olin tullut iltakävelyltä Ikerin kanssa, nostin puhelimen takintaskusta ripustaakseni takin naulakkoon, kumarruin ottamaan koiralta valjaita ja unohdin koko puhelimen. Olin kai laittanut sen vävyn tossujen päälle, josta se oli valahtanut toisen sisään ja mukavasti piiloutunut sinne. Ja kun tuulikaapin ovi oli kiinni, ei kuulunut edes soitot.

Toivotan kaikille isovanhemmille iloista sunnuntaita - ja muillekin!