Menna, sun nykyisten kuvien perusteella ei mitään ongelmia karting-auton kanssa. Tampereen lähellä on Kaanaan rata. Pitäisikö meidän kilpailla keskenämme tai muiden iloklubilaisten kanssa?

Nyt lähdette kanssani Valenciaan. Justuksen elämyslahjaan kuului nimittäin tuo kaunis kaupunki, jossa hän ei ole ennen käynyt. Valitsi aktiviteeteista kauppahallin, kulttuurista kävelyn vanhassa kaupungissa ja kolmesta ravintolaehdotuksesta sen, jota Lonely Planet mainostaa aidoksi espanjalaiseksi.

Aikainen herätys, Iker pudotettiin matkalla vävyn vanhempien luo hemmoteltavaksi ja pian kiidettiin motarilla. Valenciaan on Alteasta reilun tunnin ajomatka. Minä en ikimaailmassa ajaisi sen keskustassa, koska siellä ei tunnu olevan liikennesääntöjä ollenkaan. Valitsimme ajopeliksi Pablon, koska se on Espanjan rekkareissa eikä sitä tuupita kuten vieraan maan rekkareissa olevia tai autovuokraamojen kaaroja. Vävy pysyi rauhallisena, vaikka keskustan moni parkkihalli oli täynnä ja katutöiden takia jouduttiin kiertelemään pitkään ennen kuin löytyi halli ja sieltä pienen pieni kolo, johon Pablo-parka hädin tuskin mahtui.

Kauppahalli oli mahtava. Vanha valtava rakennus, jonka kattofreskoja tillitimme niskat kenossa, ennen kuin tajusimme ympärillämme loputtomat kojut. Erkaannuttiin tunniksi, tyttären perhe riensi ostamaan tutuilta myyjiltä erikoisviinejä, käsintehtyjä turroneita ja muita herkkuja. Minä annoin Justuksen johtaa, hän oli yhtä hymyä (vaikkei sitä maskin alta nähnyt) tutkiessaan kalatiskien erikoisia kaloja, öljypulloja ja varsinkin syntymättömiä pikkuporsaita. Kieltäydyin jyrkästi sellaisen ostamisesta, hinta muuten 75,- per possu. Kaikilla on maskit ja kaikkialla käsidesejä.

Reput pullollaan katseltiin nähtävyyksiä, jotka minulle olivatkin jo tuttuja, mutta Justus ihasteli loputtomia kermakakkumaisia rakennuksia. Löydettiin ravintola, johon olimme tehneet pöytävarauksen, onneksi, sillä se oli aivan täynnä paikallisia ihmisiä. Koronapassi ja passi tarkistettiin ovella. Aluksi nautimme kaikenlaisia tapaksia ja pääruoaksi kalaa eri muodoissa, merenrantakaupungissa kun oltiin. Vävy rupatteli tarjoilijan kanssa, joka kysyi, asummeko vakituisesti Espanjassa, kun vävy puhuu niin hyvin. Minähän en saa suustani kuin pari sanaa kerrallaan, johonkin ovat haihtuneet niin sanat kuin kielioppi parin koronavuoden aikana.

Loppupäivän ohjelmassa oli vielä Tiedekeskus, valtavan suuri alue, jossa on futuristisia rakennuksia laajojen vesialtaiden ympäröimänä. Kongressikeskus, Heurekan tapainen tiedekeskus, planetaario ja konserttitalo. Justus ymmärsi olla haltioitunut. Oli siellä palmupuistokin, jonka läpi kävelimme.

Ai niin, kaupungilla yllätti meistä useimmat vessahätä ja piipahdimme El Corte Englesin tavarataloon. No minua ei luonto kutsunut, joten kuljeskelin laukkuosastolle ja pieni siro käsilaukku ilmoitteli hyllyltään haluavansa juuri minut kantajakseen. Se oli juuri sopiva siihen housupukuun, jota minulla ei edes vielä ole, mutta kun oli tooosi iso alennuskin, niin ostin. Naisellahan ei voi ikinä olla liikaa käsilaukkuja, eihän? Eri tarpeiden mukaan.

Kotimatka ajettiin pimeässä ja yhä yltyvässä sumussa. Iker oli viihtynyt hoidossa hienosti. Kotona se järkyttyi, kun jossain ruvettiin jo pamauttelemaan raketteja. Katselimme terassilta erikoista luonnon näytelmää,kun sumuseinämä hiljalleen nousi ylös ja lopulta kietoi meidänkin talon kylmään ja lähes läpitunkemattomaan verhoonsa.

Huomenna on uudenvuoden ostospäivä. Olemme luvanneet mennä Justuksen kanssa kaksin hoitamaan ruoanhankinnan. Aiomme myös poiketa Carrefourin vieressä olevassa La Marinan ostoskeskuksessa, koska siellä saattaa olla alelöytöjä, eihän sitä koskaan tiedä!

Suurkiitos kaikille kirjoituksistanne <3 Niitä on ihana lukea. 

Ja erityisesti nyt IL, älä kuvittelekaan tekosyitä, että emme saisi lukea elämyksistänne reissun aikana. Ne kuvat pikkupossuista naamakirjassa olivat jotenkin sanoisinko "karmivia". Muuten voin hyvin kuvitella, että Justus nautti täysin siemauksin päivästään. Pakko kysyä - kysymys tuli mieleen jo kuvatekstejä lukiessani fb:ssa - että mikä on turroni?  Useimmat meistä ovat varmasti lukeneet Espanjan seikkailuistanne jo aikanaan Motskun kanssa. Kyllä niitä oli hauska lukea, kun molemmilla oli omat näkemyksensä asioista. Ja teille kyllä sattui ja tapahtui 🤣 😂
Niistä seikkailuista olisi varmaan voinut tehdä kirjan, josta olisi tullut myyntimenestys-.

Palaan asiaan joko myöhemmin tänään tai huomenna. Koronaluvut ovat aika kauheita 😷. Huh, huh. 

Siippani painui juuri saunaan ja on varmaan saanut minulle pesuvedet valmiiksi laitettua, joten lähden köysiradan turvin suunnistamaan kohti saunaa. 

Oikein ihanaa uutta vuotta kaikille. Kiitän teitä jokaista tästä kuluneesta vuodesta ja siitä, mitä olemme näillä sivuilla virtuaalisesti saaneet kokea yhdessä ja kerran ihan elävänäkin osan kanssa tavattiin. Hyvää uutta vuotta 2022 🥰😇

IL, sinun kertomuksesi ovat kuin yhdistelmä parhaimpia seikkailu-, matkailu ja rakkausromaaneja. Ihana niitä on lukea ja elää kanssanne erilaisia tunteita ja hetkiä. Ihan hymyillyttää ajatus, että sinä muka kirjoittaisit liikaa. Höpsö!

Kiitos kaikille menneestä vuodesta tai oikeastaan vielä meneillään olevasta vuodesta. Monenmoisia hetkiä on mahtunut yhteiseen taipaleeseemme.Tarinoita, joista jokainen on ollut tärkeä. Uupumista ja jaksamista, kysymyksiä ja vastauksia, ahdistusta ja iloa, rakkauttakin; tunteita laidasta laitaan. Ei ole varmaankaan toista tämänkaltaista ryhmää, jossa tutut ja tuntemattomat pystyvät jakamaan keskenään salaisuuksia, joita ei monelle ystävällekään ääneen lausuta. 

Mielenkiintoista aloittaa uusi vuosi. Vähän kuin ostaisi tuntemattoman kirjailijan kirjan ja alkaisi lukea. Aloittaessa ei voi edes katsella takakannesta mitä kirja pitää sisällään. On vain alettava lukea, ennakkoluulottomasti ja rohkeasti.

Vuosi 2022 voi tuoda mukanaan ihan mitä tahansa. Kipeitäkin asioita. Senpä vuoksi jos juuri nyt on hyvä olla iloitaan siitä täysin rinnoin. Huomisen murheet kyllä tulevat sitten kun ovat tullakseen. Ja jos nyt on mieli surullinen, uskotaan siihen, että jonain päivänä kuulemme taas lintujen laulun, lumi ja jää sulavat, lehdet ilmestyvät puihin ja tuuli oin kevään hellä.

Hyvää uutta vuotta ja monta mukavaa hetkeä elämäänne.

Juu, IL , anna näppäimistön sauhuta jatkossakin.

Merelle, Valencia on tutustumisen arvoinen kaupunki. Se on Espanjan kolmanneksi suurin Madridin ja Barcelonan jälkeen, mutta silti jotenkin "kylämäinen" viehättävine kävelykujineen ja puistoineen.

Ensinnäkin toivotan kaikille oikein hyvää tätä vuotta, terveyttä ja mukavaa elämää.

Me lupasimme eilen hoitaa kaikki ruokaostokset. Ensin mentiin La Marinan ostoskeskukseen, sinne jossa Tiinuliinun kanssa toisistamme tietämättä ostettiin samanlaiset raitapaidat. Tultiin sovituskopeista kysymään mielipidettä ja tuijotettiin samoja paitoja. No nyt ei löytynyt mitään.  Ajettiin läheiseen Decathloniin, urheiluvaatteiden taivaaseen, josta minun piti ostaa uikkarit vesijumppaan. Vaan siihen viereen oli avattu sisustusliike. Ensin sinne, tunti vierähti ja mukaan lähti kullanvärinen pyöreä maljakko ja kankaisia lautasliinoja. Hypättin autoon ja huristettiin ruokakauppaan, koko uimapuvun osto oli ihan unohtunut.

Carrefourin alakerrassa on kiva pikaruokapaikka, jossa söimme herkulliset pad thai -annokset. Ja sitten puolimetrisen listan kanssa kauppaan. Olin luvannut itselleni, etten hermostu, vaan annan Justuksen ihan rauhassa vaeltaa ja ihmetellä. No ensimmäisen tunnin ajan suunnitelma piti. Jonotin katkarapuja ja kuulkaa ihan älysin, kun minun numeroani huudettiin. Valkosipuleita ei ollut ja kun pelkäsin tyttären reagointia, pusersin itsestäni myyjälle tiedustelun niiden kohtalosta. No ei ollut enää varastossakaan. Tytär ja perhe oli rannalla kahluuttamassa Ikeriä ja lupasivat noukkia lähikaupasta valkosipulit. Hakivat myös maidot, kun ymmärrykseni ei enää riittänyt neljän erilaisen maidon hankintaan.

Justus oli löytänyt tarjouksen viinistä, jota pitäisi ostaa kolme pulloa, niin tulisi hyvä alennus. Mutta hyllyssä oli enää kaksi putelia. Eikä yhtään Mendozan lempiviinejämme jäljellä. Justuksen pasmat menivät sekaisin, hän ravasi epätoivoisena pitkien hyllyjen välissä. Minä juoksi sillä aikaa keräämässä kärriin kaiken muun ja aina kun tulin syli täynnä tavaraa ostoskärriemme luo, mies tuskittelee, ettei ole löytänyt vielä mitään. Tiuskaisin hieman epäystävällisesti, että katso kivoja etikettejä ja hinta pitää olla yli kympin. Tee jotain. Toinen katsoo minua järkyttyneen näköisenä, minulle tuli huono omatunto ja halasin, anteeksi, alan olla väsynyt, eikä se viinien valitseminen mitään tähtitiedettä ole, pois ne juodaan kuitenkin.

Pakko tunnustaa, että lähetin tyttärelle viestin, että olen ihan lähellä hermoromahdusta emmekä todennäköisesti pääsisi kaupasta kuluvan vuoden puolella pois. Tytär lupasi, että kylmä cava odottaa. Vihdoin kaksi isoa ostoskärryllistä ruokia ja juomia oli maksettu ja lastattu autoon ja pian olimme jo kodin autotallissa, josta vävy kantoi kaiken ylös kolmanteen kerrokseen. Mun polvet ei oikein tällaisesta kerrosasumisesta tykkää.

Mä aloin kuoria jättikatkiksia, Justus teki soosia kaviaarille ja tytär kantoi herkkuja pöytään. Vävyn sisar oli vähemmän kohteliaasti ilmoittanut vanhemmilleen, että voisivatko he häipyä kodistaan, koska pariskunta halusi saunoa ja juhlia keskenään. Joten vävyn vanhemmat tulivat meille evakkoon. Tytär paistoi jättikatkat öljyssä ja valkosipulissa, aaah. Jälkiruoaksi olimme pyytäneet samaa kuin jouluaattona, baylispannacottaa.

Iker oli saanut eläinlääkäriltä uudenlaista lääkettä rakettikauhuunsa, tätä annettiin ruiskussa ikeniin. En ollut löytänyt kaupasta kertakäyttökäsineitä, joten tyynesti "lainasin" hedelmäosastolta kertishanskoja, en kylläkään aio palauttaa niitä. Ruiskulääkitys nimittäin sotkee, joten tarvitaan käsineet. No koira oli rauhallinen ja halusi olla ihmislaumansa kanssa, yleensä se on lääkitettu lähes koomaan.

Vuoden vaihtumista odotellessamme pelasimme hauskaa lautapeliä, jossa on kirjoitettava niin paljon sanoja kuin keksii tietyn systeemin mukaan. Meteli oli melkoinen, kun mietittiin, onko Ämpäri astia, tai onko Örvellys kouluaine jne. Vihdoin telkkarista alkoi Madridin h-hetki lähestyä ja me olimme valmiina, jokaisella kipossa 12 viinirypälettä. Ja meillä naisilla tietenkin punaiset alusvaatteet, sehän on Espanjassa onnea tuottava perinne ja kaikki kaupat ovat punaisia hepeniä pullollaan. Kun Madridin kello löi lyöntinsä, me hotkimme rypäleet, kukaan ei tukehtunut. Terassilta seurasimme melkoisen upeaa ilotulitusta rannalla ja pienempiä siellä täällä vuorten rinteillä.

Tänä aamuna (tai oikeastaan puolilta päivin) vävy teki munakasta ja paistoi pekonia kaikille, Justus puristi appelsiinimehut, ah mikä aamiainen auringon lämmössä! Päätettiin pitää kotipäivä, joten minä pistin pesukoneen töihin. Pian jo silitin paitoja alaterassilla, sekään ei tunnu ikävältä hommalta, kun voi katsella kimaltelevaa merta. Vävy joutui tekemään töitä, mutta me muut pakersimme puutarhassa leikkaamassa kuivuneita oksia. Vaikka oli paksut kumikäsineet, pikkupalmujen terävät lehdet pistivät pieniä reikiä käsiin. Nyt monta säkkiä roskia odottaa poiskuljetusta. 

Huomenna on Heviteinin päivä!

Oikein hyvää alkanutta vuotta teille kaikille! Toivottavasti covid saadaan tänä vuonna viimein taltutettua, että elämä voisi taas jatkua normaalisti. Ja että kaikki pysyisimme terveinä! 

IL, kirjoitat niin haukasti ja mukaansatempaavasti Espanjan seikkailuista, että tuntuu kuin olisin itsekin siellä mukana! Tuskin maltan odottaa Heviteinin päivää!

Hartaasti valmisteltu joulu menee aina niin nopeasti ohi. Tiinuliinun sukulaismiehen lausuma ”joulu on aikaa, jolloin samat ihmiset kokoontuvat eri paikkoihin syömään samoja ruokia” , piti täsmälleen paikkansa meidän perhekunnassamme. Aattona oltiin tyttären ja vävyn luona Kruununhaassa, joulupäivänä pojan ja miniän luona Espoossa ja Tapaninpäivänä täällä meillä. Tänä vuonna emme kuljetelleet ruokia, vaan jokainen perhe hankki kaikki tarjottavat. Kinkku ei tänä vuonna loppunut kesken, joten poika teki sen jämistä hernekeittoa, josta riitti myös meille. Joulun pyhät kuluivat lautapelejä pelaten. 

Ovatko kenellekään tuttuja Ticket to ride -pelit? Niitä on ainakin -Amerikka, -Japani, - Eurooppa, sekä nopeammat ja pienemmät pelit New York ja Lontoo. Niissä luodaan junayhteyksiä korttien antamien paikkakuntien välille, valloitetaan ratayhteyksiä ja kerätään pisteitä. Sopivat myös aikuisille.

Pakkanen oli taiteillut terassin lasit upein jääkukkasin, mikä teki tilasta kuin talven ihmemaan. Riisuin kuusesta kaikki kultaiset ja punaiset koristeet ja vaihdoin ne alesta ostettuihin valkoisiin lumitähden muotoisiin koristeisiin ja miniältä saamiini hopeisiin palloihin (hän koristeli kuusensa tänä vuonna kultaiseksi ja punaiseksi). Voisin katsella terassin valaistua kuusta ja kynttilälyhtyjä illan pimetessä vaikka kuinka kauan. Ne rauhoittavat.

Olen potenut joulusiivouksen yhteydessä venäyttämääni selkää. Eilen tein pienen kävelylenkin, ja se ilmeisesti rentoutti jumiin menneitä lihaksia, sillä olo oli illalla paljon parempi. Mutta aamulla ei taaskaan tiennyt, kuinka päin olisi sängystä noussut, kun kylkiä vihloi. Lumityöt jätin nyt väliin, ja minusta se on miehelleni oikein hyvää kunnon kohotusta.

Äiti siteerasi aina jotain vanhaa sananlaskua "Loppiainen lopsahtaa, kaali kuppiin kopsahtaa." 
Niinpä, kohta on herkutettelu loppu ja Loppiaisen jälkeen alkaa arki.

Merelle: Kiva, jos jumpasta on jotain iloa sinulle. 
Kävin tänään eka kertaa hiihtämässä. Ostin tällä viikolla uudet sukset, sellaiset karvapohjat ja nyt sitten opettelin niillä etenemään. Ihan hyviltä tuntui, mutta hieman vaatii erilaista otetta, joten harjoitukset jatkuu. Selkä on nyt kyllä kipeä ja jouduin ottamaan paratabsin avuksi. Ehkä hiihtäessä jotenkin jännitin liikaa niin selkä siitä kiukustui...

Pikseli: Tytär ja vävy toivat meille tuon Ticket to ride-pelin esijouluna eli joulukuun alussa. Pelasimme silloin sitä porukalla ja oli hauska peli. En ole vielä miestä saanut innostumaan,  mutta onpas ainakin peli täällä kun nuorta väkeä joskus tulee. Me tykätään silloin aina pelata heidän kanssaan lautapelejä.

En ole vieläkään saanut pakettia. Viimeinen ilmoitus sanoi, että 4.1 illalla pitäisi olla perillä. Posti on kyllä ahkerasti lähettänyt palautelinkkejä ja aion kyllä antaakin palautetta jos/kun se paketti joskus tulee. Ei taida kyllä uskaltaa Stollenia enää syödä kun on 17.12 lähtenyt matkaan. 😕

Eipä tässä kummempia. 
Hyvää alkanutta vuotta jokaiselle. 

Heips!

Olipas paljon luettavaa, kiitos siitä kaikille. Eläydyn kyllä kaikkien kirjoituksiin täysillä ja olen näin ollen milloin missäkin😁

Poitsuhan oli 40 asteen kuumeessa tosi monta viikkoa. Lääke lakkas vaikuttamasta niin kuume pamahti takaisin. Suun kipuiluun sai tosi tömäkkää lääkettä.
Kortisonia ja antibioottia. Yli viikko tiputuksessa. Puhumaan ei pystynyt pitkään aikaan.
Pelkona että leviää ruokatorveen ja suolistoon. Sitten olis käynyt huonosti.
Kokeista huolimatta mitään ei selvinnyt? Joka päivä litratolkulla verikokeita.

Vanhemmat oli huolissaan. Äitinsä oli yötä päivää vierellä. Isänsäkin kun töiltään ehti.
Me huolestuneina kotosalla.

Vaan niin vaan alkoi paranemaan, huhhuh, pikkuhiljaa. Voimat meni, mutta ruoka alkoi maistumaan kun suuhun jotain uskalsi laittaa. Suu oli vielä pitkään kipeä.

Kotona sitten toipui vielä lisää. Jouluna oli jo täällä vanhempiensa kanssa joulua viettämässä.
Oltiin mökillä, joka on siis kesämökki. Paino sanalla kesä.

Poitsu oli paljon ulkona kaivelemassa lumeen onkaloita ja nautti suunnattomasti.
Äitinsä oli tosi mielissään kun tuli lunta jouluksi ja poitsu sai olla ulkona pitkästä aikaa.
Pukki oli käynyt saunassa olon aikana jättämässä paketeita terassille.

Voi sitä riemua kun pissireissulla huomas, että terassilla on käyty😁
Joka päivä saunottiin ja pelattiin korttia.

Kiva joulu oli. Tultiin kotio samana päivänä kun pojan porukka lähti.

Sanoin, että mökille seuraavaksi vasta maalis-huhtikuulla?

Poitsu sitten soittikin yks päivä, että on tulossa mummolaan, mikä on siis se mökki, uutta vuotta viettämään!
No eipä auttanut eilen muuta kuin mennä taas mökille. Poitsulla oli muutama raketti minkä ampui sitten heti kuuden jälkeen.
Saunassa käytiin ja syötiin pitsaa ja valettiin tinat. 

Tänään tultiin poitsun kanssa päivällä jo kotiin. Vaari jäi vielä vahtimaan tulia ja tuli sitten myöhemmin.
Keittelin riisipuuroa ja soppaa.

Vesisateen ansiosta kaikki sivutiet ihan jäisiä ja koppuraisia.

Huomenna vaari heittää poitsun kotiin. Asunto ja elämä hiljenee.

Sormien nivelet kipuilee kun ennen joulua kudoin miniälle kopallisen sukkia.
Nyt lupasin yhdelle miehelle tehdä kinnasvanttuut. Toiseen vielä peukku, niin pidän vähän taukoa kutomisessa. Jos siis pystyn?

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille. Pysytellään terveinä💕

Tervetuloa Heviteinin päivään! Siinä missä Juniori oli kolmesta vaihtoehdosta itsekkeen uskollisena valinnut shoppailun, shoppailun ja kartingin, Heviteini valitsi syömisen, syömisen ja tivolin. Niinpä sitten lähdettiin rantakaupungille suuntana sushiravintola. Vaan ilma oli mitä upein ja ravintola täpö täynnä. Heviteini ei hyväksynyt muita vaihtoehtoja, joten muutettiin päivän järjestystä ja varattiin sushipaikasta pöytä illaksi. Ennen iltaa oli kuitenkin jotain syötävä, mutta terassi toisensa jälkeen aivan täynnä. Vihdoin löydettiin vapaa pöytä ja ihan lupaavan näköinen ruokalista. Kukin oli valinnut mahat kurnien oman ruokansa, kun tarjoilija tuli kertomaan, että kokki häipyi. Sukulainen oli soitettu hätiin, mutta tämä paistaa vaan lettuja. Joten valita sai, haluaako letun päälle suklaata, jäätelöä vai hilloa. Se ei varsinaisesti vastannut käsitystämme lounaasta, mutta letut tuotiin yksitellen ja myös syötiin.

Sitten ajettiin Alicanten lähellä olevaan tivoliin, joka tulee paikalle vain joulun aikaan. Iker työnsi päänsä tyttären jalkojen välistä ja tuijotteli tilannetta, meteli, musiikki ja vilkkuvat valot olivat rääkki ihmistenkin korville, saati koiran. Se muisti kai entuudestaan, että ai tämä on tätä ja lotkahti rennosti makuulle, kun pojat riehuivat laitteista toiseen. Osa väestä kiersi kunnioittavan kaukaa, mutta lapset kävivät silittelemässä ja ihastelemassa isoa koiraa. Täällähän omistaja joutuu ison koiran kanssa käymään vuosittain jossain virastossa esittäytymässä, että hallitsee koiransa, joten jos koira on mukana, kaikki olettavat sen olevan kiltti, eivätkä edes kysy, saako sitä silittää. Iker suhtautui tyynesti pieniin käsiin, jotka enemmän tai vähemmän hellästi taputtelivat sitä kuonolle.

Kun pojat olivat saaneet päänsä pyörälle, piipahdettiin vapaa-ajan vaatteita myyvässä Decathlonissa, josta löysin uimapuvun vesijumppaa varten entisen jo hieman hapertuneen tilalle. Heviteini oli unohtanut ottaa hupparin mukaansa, joten hänelle ostettiin 30 euron kevyttoppis. Ja sitten takaisin Alteaan ja sushille. Tytär ja vävy hoitivat tilauksen. Pieni tarjoilijatyttö toi hihitellen Ikerille vesikupin, koira joi kohteliaisuudesta hieman, työnsi kuonollaan kupin kauemmas ja kävi koisimaan. En ole ehkä ikinä syönyt niin hyvää sushia. Tiesittekö, että makeja saa myös tulikuumina? Minä en, mutta kylläpä maistui. Heviteini neuvoi muutamia tapoja sushien syöntiin, en ole tiennyt, että se riisimöykky, jossa on lohenpala päällä, pitää kääntää nurinpäin ja vasta sitten kastaa soijakastikkeeseen. Tai että jos maki hajoaa kastikkeeseen kastaessa, otetaan puikkoihin inkivääriä, joka kastellaan soijassa ja sitten sillä sivellään se maki.

Heviteinin toiveen mukaisesti jälkiruoalle taaperrettiin Valorin suklaataivaaseen, jossa minä nautin kupillisen kuumaa tummaa suklaata appelsiinilla maustettuna. 

Mikä on maki? Ja tämä on ihan todellinen kysymys ilman mitään koukeroita. En tosiaan tiedä.