Koshkoi: Maki sushin tapauksessa on kai norilevään kääritty riisirulla, jossa on täytteenä riisin lisäksi sitten esim. kalaa, kurkkua, avokadoa... tms. 

Ja minun kovanonnen pakettini oli jo tänään käynyt oven takana kun olin kävelylenkillä. 😄 Soitin sitten meidän postitoimipaikkaan, josta sanottiin, että voi tulla sieltä hakemaan. Joten kohta surautan autolla postiin. Mielenkiintoista nähdä, onko lahja vielä syötävässä kunnossa.... 

Ja ei siinä vielä kaikki. Tänään sain uuden ilmoituksen kolmannesta japanilaispaketista. Siinä sentään ilmoituksessa oli lähettäjäkin, joten taas nolona tinkomaan sisältöä ja arvoa. Nyt on sekin paketti sitten tullattu ja jännityksellä odotan tuleeko perille.
Kunhan tämä pakettirulijanssi on ohi, kirjoitan ystävilleni kauniin kiitos kirjeen ja pyydän/toivon, että siirrymme korttipostiin. Kun kukaan ei oikeasti edes tarvi mitään on minusta turha lähetellä tavaraa tai syötävää hirveillä postimaksuilla. (yleensä postitus kalliimpaa kuin paketin sisältö...)

Sitten vielä valitusta ja kitinää lisää: selkäni on juntturassa enkä ole uskaltanut mennä toista kertaa hiihtämään. Hyvä, että kävellä vähän olen voinut. Jos huomenna vielä on näin huonot liikut, pitänee kysyä taas apua tk:sta. Olisko joku piikki mitään? Minua harmittaa niin vietävästi! Nyt on täällä loisto hiihtokelit, pakkasta vain -7. Polvet ja lonkat on rauhallisia, mutta nyt tuo selkä. Enkä ole voinut nyt tehdä edes niitä polvijumppiakaan kun heti ensimmäinen liike eli se tuolilta nousu ei onnistu ilman tukea 😭Voi itkua ja parkua!!!

Mutta muuten on ihan kivaa ja rauhallista ollut nämä vuoden eka päivät 🙂

Kivikasa, olet aivan oikeassa, makeja on kymmeniä erilaisia. Ja Kipa taisi kysyä turroneista. Ne ovat makeisia, manteleista ja muusta ties mistä tehtyjä joko karkkeja tai levyjä. Me ostimme karpaloilla maustettuja, sekä pähkinöillä ja muilla herkuilla maustettuja. Kaupassa ovat aika kovia, mutta nämä ihan tuoreita ja pehmeitä.

Tänään olemme viettäneet kotipäivää auringossa lojuskellen. Varattiin myös hotelleja. Espanjan pohjoisosassa ihan Ranskan rajalle Figuerasin kaupungista varattiin sama hotelli, missä tytär ja vävy yöpyivät Ikerin kanssa tänne ajellessaan. Varasin huoneen meille ja koiralle sekä parkkipaikan autolle. Tuli kohtelias vahvistus, mutta että koiran pitää olla alle 15-kiloinen eikä sitä saa jättää huoneeseen yksin. Mitä ihmettä? Tytär muotoili vastauksen, että ovatko teidän sääntönne muuttuneet kahdessa viikossa? Me yövyimme hyvin käyttäytyvän suuren koiramme kanssa eikä henkilökunnalla ollut mitään sitä vastaan. Ehkä varaammekin sitten jonkin toisen hotellin. Paluupostissa tuli vastaus, että tekevät ainoastaan meidän kohdallamme poikkeuksen, koska olemme hyviä asiakkaita. Ota sitten näistä selvää.

Ikerille saatiin elänlääkäriaika lauantaiaamuksi heisimatolääkitystä varten. Suomeen ei voi tuoda koiraa ilman sitä tai joutuu karanteeniin. Lääkitys ei saa olle viittä vuorokautta vanhempi. Lääkärin jälkeen lähdemme sitten ajelemaan kohti pohjoista. Mulla on maha solmussa jo matkaa ajatellessakin.

Nyt pitää mennä meikkaamaan, naama punoittaa auringonoton jälkeen. Tänään on varattu pöytä Altean tämän hetken parhaimmasta ravintolasta, jonne mennään isolla porukalla juhlistamaan mun seitsemänkymppisiä. Huomenna on vihdoin mun joululahjaelämyspäivä!

Hyvää alkanutta vuotta Ihanaiset ja toteutukoon tänä vuonna hartain toiveenne!

Kyllä on ollut luonto viime päivinä kaunis, paitsi eilen, kun satoi vettä ja kura roiskui. Meitä se ei pahemmin haitannut, kun oli kauppa- ja silmäpolipäivä. Sen sijaan haittasi, nolotti ja kiukutti kun olin unohtanut yhden käynnin silmäpolilla 😖☹️. Tälläisenä aikana, kun on ihmisiä pilvin pimein jonottamassa aikaa niin minä tuhraan yhden. Olisi syytä mennä muistitestiin.

Luontojuttuja : käytiin joulun jälkeen pikaisesti mökillä, kun lämpö ei tahtonut siellä pysyä ja isäntä epäili, että makkareiden räppänät ovat jääneet auki, mikä pitikin paikkansa. Oli aurinkoinen pakkaspäivä ja jo matkalla ihailin kaunista maisemaa, kun yleensä luen hesaria. Oltiin jo melkein perillä, kun mutkan takaa ilmoille pyrähti pieni lintuparvi jonka joukossa oli ainakin yksi punatulkku! Niitä näkee nykyään tosi harvoin, edellisen näin pari vuotta sitten kesällä ja tietysti mökillä. Tilhiäkään en ole nähnyt aikoihin, minne lienevät kadonneet. Mökillä kaikki heinät, puuntaimet ja isot puut olivat paksussa kuurassa joissa auringonsäteet kimmelsivät, oli niin kaunista ja hiljaista, että melkein itketti.

Viime viikolla käytiin hautausmaalla siivoamassa joulukynttilät ja vietiin yksi uusi. Takaisin tullessa eteläinen taivas oli upea. Aurinko yritti vähän pilkistää pilviverhon välistä ja siitä kohtaa taivas oli hennon vaalean sininen. Alempana oli tummemman sinistä ja etualalla oli kapeita pitkiä harmaita pilviä niin, että niistä muodostui sini-harmaa raidallinen taivas. Piti ihan pysähtyä sitä ihailemaan, isäntä harmitteli ettei tullut puhelinta matkaan mukaan.

Tänään oltiin kävelyllä, taivas oli täysin pilvessä ja lunta tupsutti hiljakseen. Puut oli kauniissa lumikuorrutuksessa. Sitten hetkeksi pilvet rakoilivat ja aurinko tuli esiin. Valkoiset puut herkullisen sinistä taivasta vasten, taas piti huokailla ihastuksesta. Tykkään talvesta, vielä kun pääsisi hiihtämään. Poika huolsi meidän suksemme 🥰, nyt vaan tarvittaisiin lisää lunta❄️❄️. 

Vielä olisi paljon kirjoitettavaa mutta täytyy välillä mennä laittamaan ruokaa. Jatkuu myöhemmin ☺️.

Kiitos kirjoituksistanne. Taas olemme päässet nauttimaan virtuaalisesti etelän ihmeistä, sukujutuista, hiihtolenkeistä ja kaikenlaisista sattumuksista.

En muista milloin kirjoitin tänne viimeeksi joten saattaa tulla kertaustakin.

Aloitin työt heti joulun jälkeen ja siinä on päivät hurahtaneet pikavauhtia ohi työn tuoksinassa.
Minusta on hankalampaa poisoppiminen vanhoista työtavoista kun kokonaan uuden asian opettelu.
Tänäänkin tein yhden jutun valmiiksi vanhan kaavan mukaan ennen kuin tajusin että ohjeet on muuttuneet sitten viime talven. Joskus nolottaa kun joudun kyselemään neuvoja nuoremmilta, mutta he sanovat ymmärtävänsä että en millään voi heti omaksua kaikkea sitä mitä he koko vuoden töissä ollessaan ovat opiskelleet. Se vähän lohduttaa.
Meillä on mukava työyhteisö jossa juttu luistaa tauoilla ja muulloinkin.

Liikunta on jäänyt vähiin työkiireiden takia, mutta on minulla muitakin liikuntaesteitä.
Pohkeessa on tosi kova ja kipeä kohta joka hankaloittaa kävelyä ja varsinkin portaissa kiipeäminen on tosi kivuliasta. Uudenvuoden päivänä savossa lenkkeillessä kipeytyi jalka niin että oli vaikeuksia kävellä loppumatka lenkistä. Epäilin jo tulppaakin, mutta sain otatettua kokeet joilla tulpan mahdollisuus suljettiin pois.
Sukset saavat odottaa varastossa jalan paranemista ja jääladun avaamista.

Tänään ja eilen täällä on satanut lunta solkenaan. Tiet ovat huonossa kunnossa eikä auton kaivaminen hangesta töistä lähtiessä mieltä ylennä. Onneksi saan peltilehmän kotona katon alle.

Joulua en ole vielä alkanut purkamaan. Kuusessa on vielä neulaset tallella joten katson huomiseen tai ensi viikonloppuun ennen kuin alan kasaamaan koristeita. En ole itse koristanut kotia ylenpalttisesti, mutta kävin vierailulla yhden todellisen jouluihmisen luona ja siellä sain katsella koristeita varmaan ensi joulunkin edestä.

Yksi lapsenlapsi astui maanantaina armeijan leipiin. Meinasin kirjoittaa että harmaisiin vaikka vihreän kirjaviahan ne vaatteet nykyisin ovat. Mammaa jännittää hänen pärjäämisensä enemmän kuin alokasta itseään. 

Hyvää loppiaista. Jostain muistan sananparren että kun loppiainen lopsahtaa niin kaali kuppiin kopsahtaa. Tarkoittanee että siirrytään keittoihin ja lihat on syöty.





 

Minä tykkään joulusta ja meillä se aina viihtyy Nuutinpäivään asti. Huomaan kyllä, että naapureista muutamilla on joulukuusi häipynyt jo ennen uutta vuotta. Minä en ymmärrä sitä ollenkaan.😃 Nykyään minulla on jo monta vuotta ollut tekokuusi kun en vanhoilla päivilläni enää viitsi lähteä kuusivarkaisiin tiepuoleen. Täällä maallahan sitä kuusi aina perinteisesti haettiin naapurin metsästä, joten kun kaikki teki niin, ei kukaan oikeastaan mitään hävinnyt. 😃 

Kävin maanantaina lääkärillä tän selkäni kanssa. Totesi vaan, että lihasjumit on ja määräs muutamaa lääkettä. Relaksanttia ja kipulääkettä. Yritän nyt sitten niiden kanssa vähän aikaa. Olen vähin yrittänyt käydä kävelemässä, mutta kummasti lonkat väsyy ja pitää kumarrella varovasti, että taas voi jatkaa. 
Olenkohan entinen?

Mukavaa Loppiaista.

Heippa ja hyvää tätä vuotta teille kaikille. Kirjoitinkin viimeksi viime vuonna.

Suurkiitos kirjoituksistanne🥰. Niitä on niin mukava lukea. Taisin luvata omassani palata asiaan... mutta päivät ovat jostain kummasta syystä menneet vauhdilla.

Tämä eläkeläisen arki on sen verran kiireistä 🤣

Yritän kirjoittaa lyhyesti. Olisi vielä tarkoitus vilkaista netistä muutamaa lehteä ja sen jälkeen asettautua sohvalle katsomaan ensin kympin uutisia ja sitten sitä Teemalla menevää espanjalaissarjaa. On monen viikon jaksot katsomatta ja tuskin pysyn tänäänkään hereillä edes yhtä koko jaksoa. 

Kivikasa, kyllä sinulle on tullut varsinainen riesa Japanin paketeista. Varmasti ihan viisasta tyytyä kirjeisiin ja kortteihin - mutta toisaalta: harjoitus tekee mestarin, joten nythän nuo kaikki tullaushommat sujuvat sinulta kuin leikiten. 

IL:n synttärijuhlien kuvia ihailin eilen naamakirjasta. Iker oli kyllä aivan ihana siinä kuvassa, kun oli "piilossa" tyttäresi jalkojen välissä. Vauhtia teillä tuntuu riittävän. Oikein duracell porukkaa. 

Suupaltti, olen tainnut ennenkin todeta, että sinulla on oiva taito kuvailla luontoa ja eläimiä <3

Mustikkaposki, kuten puhelimessa puhuimme, niin toivottavasti osaat nyt sanoa sitten oikeaan aikaan "ei" työn jatkamiselle.

Pikseli, joulunne kuulosti ihanan perinteiseltä. Tiinuliinun kirjoittamat sanat kyllä osuivat kohdalleen. 

Karmale, onneksi on uusi vuosi ja poitsu jo kunnossa. Taisi olla niin, että sairauden syy ei koskaan varmuudella selvinnyt. Voin vain kuvitella, kuinka kovasti olitte huolissanne. Ihanaa, että haluaa vielä teidän luokse tuossa iässä tulla uutta vuotta juhlimaan. 

Merelle, meillä oli tänä vuonna harvinaisen "lahjaton" joulu. Ihan tarkoituksella. Nuorille pääosin riihikuivaa meilläkin. Kyllä minä kuitenkin siinä vuoden mittaan ihan väkisinkin jotain matkalta bongaan, joka sitten jouluksi kääritään pakettiin. Siippani kanssa sovimme, että emme osta mitään toisillemme. Hän sai kuitenkin minulta kaksi pakettia, jotka löysin piiloistani, kun tyhjensin kaupungissa vaatehuonetta ennen joulua. Ei ollut täksi jouluksi alunperin hankittuja... 🤣 Toinen oli kirja, joka on seuraavana vuorossa, kunhan saa nyt meneillään olevan loppuun luettua. 

JJ, taas kerran osasit pukea sanat niin kauniiksi lauseiksi. <3

Menna, sinusta ei vielä tänä vuonna ole kuulunut mitään?? Ja Muori, jaksaisitko raapustaa muutaman sanan väsyneillä silmilläsi? 

Täällä on satanut paljon lunta - varsinkin viime päivinä. Eilen illalla oli auraaja, että pääsimme tänään varmuudella Mikkeliin. Minulla oli aika reumalääkärille ja samalla haimme noutotilauksemme Cittarista. Todennäköisesti koronan tässä vaiheessa käytämme taas tuota noutopalvelua. Vähän jännitti reumalääkärille meno, kun lääkäri oli vaihtunut ja mietiskelin etukäteen, miten hyvin mahtaa suomen kieli sujua alunperin ulkolaiselta lääkäriltä. Hyvin se sujui, minä en olisi tämän hetkisellä espanjankielen taidollani yltänyt samaan. Sääli, kuinka kielet unohtuu, jos niitä ei käytä - ehkä iälläkin on jotain tekemistä sen kanssa. Kertauksessa en päässyt alkua pidemmälle, mutta eihän tässä kiire ole minnekään. Vastaanotto oli turhan kiireinen. Lääkärillä oli hoppu, että ehdin hoitajan puheille sopimaan jatkoista, jolla puolestaan oli kiire lähteä - syykin minulle selvisi. Yritän perjantaina tai ensi maanantaina soittaa reumapolin hoitajille... Uuden lääkkeen sain ja vähän epäilyttävästi siihen suhtaudun. Trexan, jota otetaan kortisonin lisäksi. Tarkoituksena olisi ymmärtääkseni saada sen myötä kortisoniannosta pienennettyä. Minulla kivut taas pahenivat jotain 3 - 4 päivää sen jälkeen, kun jouluaatosta lähtien laskin annostusta. Viime päivinä olen ottanut Tramalin avukseni, että jotain edes saan tehtyä. Oikeastaan minulla oli kauheasti paperihommia. Osa liittyi tulevaan putki- ja energiaremppaan ja osa muuhun. Projekti on vielä kesken - tänään oli taukopäivä. 

Viime torstaina käydessämme kylällä labrassa ja kaupassa, kävin kylän ainoassa "vaatekaupassa", josta oikeastaan löytyy kaikkea mahdollista ruokatavaroita ja ruuveja myöten. Piti saada uudet toppahousut, kun kaikki vanhat puristavat liikaa masun kohdalta - varsinkin kun kumarrun kenkiä jalkaan laittamaan. Ostin elämäni suurimmat housut ja tänään kävin vaihtamassa ne vieläkin suurempiin.... Niihin mahtui kyllä hyvin vaikka sisällä pitämäni collegehousut, mutta kun kumarruin, niin puristi vyötäröstä. Nämä nyt ehkä tippuvat jalasta, mutta niissä on jonkinmoinen nyöri, millä pystyy vyötäröä kuromaan sitten tarvittaessa pienemmäksi. 

Lenkillä olemme käyneet päivittäin. Joinakin päivinä rakas siippani on jättänyt lenkin väliin, kun on tehnyt lumitöitä kolmekin kertaa päivässä. Hän kyllä tykkää hommasta. Yhtenä päivänä teki saunan avoterassilla männyn runkoon lumesta metsäkauriin. Useampana päivänä olen pitänyt neopren maskia naamalla, kun on ollut sen verran pakkasta tai tuulta. Kauppapäivinä kävelyt jäävät yleensä kauppoihin ja siihen, kun kotiin tultuamme kuskaan kaikki omille paikoilleen. 

Osan "joulusta" olen purkanut. Hopeanauhat ja muut varsinaiset joulukoristeet. Muutaman enkelin jätin vielä vitriiniin päälle. Ovat niin kauniita siinä, kun minulla on näitä pikkuisia valoketjuja vielä aikamoinen määrä. Samoin on led-kynttilöitä, joista meinaan kyllä nauttia pitkään. Lisäksi jätin vielä useita "jouluasetelmia". Osa on itsetehtyjä ja osan olen saanut lahjaksi. En tiedä, milloin raaskin niistä luopua. Kävimme Tokmannillakin (siis minä) - oli muutama asia, joka sieltä piti hakea. Sattui sitten silmiini sopivasti ihana valkoinen orkidea. Ruokapöydän ikkunan puoleisessa päässä on pitkään ollut kaksi orkideaa, mutta pudottivat kukkansa lähes yhtaikaisesti. Tulppaneja en vielä Cittarista tilannut, vaikka niitä oli tyrkyllä. Odotan hiukan, että alkaa kevättalvi häämöttää.

Äidin hoivakodista tuli muutama päivä sitten viesti, jossa pyydettiin välttämään vierailuja. Syynä oli korona. Äidin yksikössä ei onneksi ainakaan vielä ole koronaa ollut ja isäni oli juuri sinä päivänä siellä jo vieraillut. Eilen piti sitten taukoa, mutta tänään oli äidin luona. Puhuimme aluksi isäni kanssa, jos kävisi joka toinen päivä, mutta on nyt menossa huomennakin. Äidin kannalta tietysti ihanaa. Sitten jos/kun korona sinne itsensä änkee, niin varmaan tulee olemaan totaalinen vierailukielto. Edellisestä sellaisesta ennen tuonna hoivakotiin pääsyä, on jäänyt suorastaan kammo, kun äidin kunto ja vointi romahti niin lyhyessä ajassa. 

Tilanne Covidin kanssa tuntuu kyllä siltä, että on karannut hallinta tässä vaiheessa totaalisesti. Eipä muu auta, kun pitää itsestään huolta ja välttää kontakteja (me emme kyllä oikeastaan pysty niitä enää vähentämään😂. En olisi joitakin vuosia sitten uskonut, että näin erakoituisimme tänne. Mutta täällä olo on kuin Herran kukkarossa. 

Leppoisaa loppiaista kaikille. 😇🥰

Vielä lyhyt asia. Olimme näköjään Kivikasan kanssa samanaikaisesti kirjoittamassa. Eli vinkkinä olisin kysellyt, että oletko kokeillut piikkimattoa? Jos on lihasjumi, niin saattaisi auttaa rentoutumaan. 😊

Muori, kiva kun annat kuulua itsestäsi! Ja kiitos kaikille muille kuulumisista.

Hyvää loppiaista! Täällä pojat leikkivät täysillä ja eilen illalla jätettiin ulko-oven eteen maitoa kameleille ja alkoholitonta glögiä tietäjille. Juniori ei antanut laittaa vahvaa juotavaa, koska oli huolissaan: jos ne joka talossa juo ryyppyjä, ne humaltuu ja putoaa kameleiden selästä ja sitten me ei saada mitään herkkuja.

Justus ja minä lähdimme iltapissattamaan Ikeriä, mutta menimmekin kadun varteen odottelemaan mummua ja paappaa, jotka toivat kassillisen herkkuja. Piilotettiin kassi puutarhaan ja odoteltiin, kunnes pojat olivat aivan keskittyneitä pelaamaan. Ovi auki, glögit ja maidot kukkapurkkiin ja herkkukassit tilalle. Ja kuulkaa, fiksut tietäjät olivat jättäneen Justukselle ja minullekin pullon cavaa!

Minun Alicante-päiväni sujui muutoin hyvin, mutta shoppailuinto oli kateissa. Katselin montaakin kaunista vaatetta, mutta joku vieras olio päässäni kysyi joka mekon kohdalla, tarvitsenko todella sitä ja missä käyttäisin. Satsattiin sitten erikoispuodista hyviin oliiviöljyihin, tryffelikastikkeisiin ja pariin harvinaiseen viinipulloon.

Poikien vanhemmat ajelivat eilen Alcoyn vuoristokaupunkiin ja tekivät 15 kilsan patikoinnin, 24400 askelta ja n. 6800 kivistä askelmaa. Kaupunki on ikivanha maurilaiskaupunki, jossa minäkin olen ollut ihmettelemässä mustia joulupukkeja roikkumassa parvekkeilta. Nyt siellä oli Real Madridin peli ja koko paikka aivan sekaisin, kun lisäksi siellä on Espanjan kuulemma paras loppiaiskulkuekin. Tunnelma oli ollut mahtava.

Meillä oli hauska päivä poikien kanssa, ruokailut hoidettiin hakemalla kiinalaista. Nyt pitäisi pikkuhiljaa mietiskellä pakkaamista. Maha solmussa, kun hermostuttaa se ajomatka varsinkin Ranskan läpi.

Kiitos Kipa💕

Eikä selvinnyt poitsun tauti? Innoissaan on vielä tulossa mummolaan. Pitkä poika 180 cm ainakin ja tosiaan 14 v.
On niin paljon ollut meen kanssa, että toistaiseksi viihtyy täällä. 

Aurinkoinen paistelee ja yhdeksän pakkasta. Meinasin lähteä vähän kävelylle, mutta laitoinkin ruoan tulemaan. Isäntä haluaa jo puoliltapäivin ruokaa. Lähti nyt kolmannelle piikille tuohon terkkariin.
Pitää vähän tutkailla vointiaan?

Onkohan se nyt yhtä piikittämistä lopun ikää? Poika oli jo eilen neljännellä piikillä.

En oo käynyt kävelyllä muutamaan päivään ja kyllä jaloista heti huomaa. Tänään on ihan pakko mennä liikkumaan.

Voikaahan hyvin kaikki💕