IL rakkaimpineen näyttää facen perusteella jo päässeen laivaan, joten voiton puolella ollaan! Iker se on vallan oiva koira, kun sujahtaa tilanteeseen kuin tilanteeseen tuosta vain. Ja kukapa sitä nyt ihan muina koirina haluaisi jollekin koirakannelle tarpeitaan tehdä, kun onhan se niin paljon mukavampaa luonnon rauhassa.

Minä sulatin eilen hyvän sään aikaan (- 20,4) pakastimen, joten vaikka nyt on lähes nollakeli, niin ei huolta. Totesin, että meillä on vielä kaksi rovetta mämmiäkin, joten hyvin pärjäämme pääsiäiseen 😋 Syömisestä puheenollen, minulta nousi paino joulun ja uuden vuoden aikaan melko tarkalleen kolme kiloa ja vasta 700 grammaa on lähtenyt pois 😒 Ei kiva, mutta tuskin olisi ollut vältettävissäkään, sillä tuhosimme 5 laatikkoa suklaakonvehteja kaiken muun hyvän ohella! No, kyllä se taas lähtee vajuumaan, kun saamme härkäviikot hyvin käyntiin.

Saimme myös suihkutkin taas kuntoon, kun meillä kävi söpö nuori putkimies asentamassa uudet. Siinä ei muuten nokka kauaa tuhissut! Olemme asuneet tässä keväällä 20 vuotta ja kaikki vesikalusteet ovat alkuperäisiä, mikä on aika hyvä keskiarvo! Toinen suihkuista ei enää ole toiminut lainkaan eli nappi, jolla veden kulku siirretään kraanasta suihkuun oli ihan kuoleentunut. Toinen suihku onneksi toimi, mitä nyt suihkusuuttimen saumoista vähän tirsusi vettä, kun suutin lienee muutaman kerran pudonnut lattialle. Kiinteät vesikalusteet kuuluvat taloyhtiölle ja irtonaiset osat asukkaille, mutta vaihdatimme kerralla koko helahoidon, niin ei tarvitse sitten tipottain sitä tehdä. Vanhoihin hanasysteemeihin ei enää ole varaosia, joten saimme nyt tilalle paljon hienommat, joissa on oikein termostaatti huolehtimassa veden lämpötilasta. Meirämmiäs jo ehti testata omansa ja hyvin kuului toimivan. Minä meinaan kuitenkin mennä suihkuun vasta illalla. Saa nähdä, miten suihkut toimivat yhtäaikaa, sillä saunassa käydessämme peseydymme samanaikaisesti. Veden lämpötila on jonkin verran vaihdellut sen mukaan, millaista vettä toinen käyttää ja paine on hieman vähentynyt, mutta se ei kaiketi riipu hanoista, vaan yleisesti vedenpaineesta.

Meillä on ollut parhaimmillaan pakkasta 21,7, astetta ja kun ei ole juurikaan tuullut, niin ulkona on ollut ihan siedettävää. Ei niin, että minä olisin juurikaan nokkaani ulos pannut, mutta meirämmiäs hakee joka aamu lehden. Kylmyyden taso on hyvin selvinnyt nenän punaisuudesta 😁 Nyt mittari näyttää enää - 0,6, joten melkoista jojoilua on. Saa nähdä, koska taas tulee kunnollisesti pakkasta. Pakkasta kyllä saisi olla jatkossakin, kun paikat pysyvät kuivana eikä tarvitse kahlata loskassa!

Taloyhtiömme päätti suorittaa radonmittauksen kaikissa kolmessa talossa, kun A-talossa huomattiin tuossa viime vuoden jälkipuoliskolla, ettei radonimuri toiminut lainkaan. Se korjattiin, mutta asukkaat halusivat mittausta, joten nyt se sitten suoritetaan. Siitä kun joskus yhtiön alkuvuosina radonia mitattiin edellisen kerran, ovat systeemitkin muuttuneet radikaalisti. Jokainen mittari täytyy käydä netissä rekisteröimässä ja aikanaan sitten tuloksetkin saadaan suoraan omaan sähköpostiin. Hienoa tämä digiaika!

Eipä tähän hiljaiseloon juuri muuta kuulu, joten toivottelen teille kaikille mukavaa keskiviikon jatkoa 😃

Moi mimmit, nyt tulee loppuyhteenveto. Kiitos kun olette olleet matkassani mukana. Vaarallisimpiin tilanteisiin olen saanut läheisiltä jopa rukoustukea ja uskon sen auttaneen varsinkin siellä Ranskan lumimyrskyssä. 

Laivaan päästiin monta tuntia myöhässä ja aion asiasta kyllä reklamoida varustamolle. Sieltä ei tullut mitään viestiä tilanteesta, vaikka heillä kyllä oli meidän matkustajien puhelinnumerot ja sähköpostit. Olimme varanneet Junior Pet sviitin ja se oli hyvä päätös. Ei oltu koko ajan toistemme tiellä, joskin Ikerin yli jouduttiin loikkimaan, koska se haluaa maata aina siellä mihin minä asetun. Päästiin ennen kolmea nukkumaan ja heräiltiin puoli yksitoista meripäivänä. Ikerin kanssa koirakannelle, se haisteli kyllä toisten pissoja, mutta ei tehnyt itse.

Me menimme brunssille, olimme tilanneet ateriapaketin etukäteen. Rekkamiehet istuivat toisessa päässä ravintolaa ja meitä matkustajia oli parisenkymmentä, joten turvatilaa oli pöytien välillä tarpeeksi. Kertakäyttöhanskoja ruoanottamiseen, aterimet piti poimia lautasliinaa käyttäen. Siistiä ja sujuvaa. Taas Iker koirakannelle, ei tule pissaa. Ei tullut 36 tuntiin ja aloin olla jo ihan kauhuissani, että sen munuaiset räjähtää. Se katseli minua kysyvästi, että missä se pissapaikka on ja vaikka Justus meni itse hiekkalaatikkoon (ei kuitenkaan näyttänyt mallia), Iker ei osannut tehdä kuin tortut. Se söi ja joi, oli iloinen ja hyvinvoiva. Juttelin toisen koiranomistajan kanssa ja heillä oli sama ongelma. Kävelytimme Iksua parin tunnin välein parikymmentä minuuttia kerrallaan, mutta ei mitään. Seuraavana yönä se töni minua puoli kolmelta, nyt on kiire. Takki yöpuvun päälle ja kannelle ja saman tien tuli pissa. Tosin kokolattiamaton palaselle, mutta en jaksanut asiasta kantaa huolta, se peseytyy ensimmäisessä vesisateessa.

Muutoinhan Iker on mitä mainioin matkakoira. 2400 kilsaa autossa, tyynenä hotelleissa ja hytissä, kun me välillä poistuimme. Se ei osallistunut toisista hyteistä kuuluviin haukkumisiin ja ohitti koirakannella räksyttävät kuin ei olisi niitä nähnytkään. Pienen whippert-tytön kanssa se leikki. Olimme lukeneet Autolla Euroopassa -ryhmästä, että Ranskan huoltoasemilla ei kannata jättää autoa vartioimatta, koska niissä yleensä roistot vaanivat tilaisuutta lyödä ikkuna säpäleiksi ja viedä mitä ehtii. Meillä oli suunnitelma: ajettiin näkyvälle paikalle, otettiin Iker ulos ja kävelytettiin sitä niin, että nähtiin lukittu auto koko ajan. Sitten koira takaisin autoon ja vasta sen jälkeen käytiin itse vessassa ja ostettiin välipalaa. Mitään roistoja ei nähty.

Saksassa koin vessayllätyksen. Olimme tankanneet ja menen veskiin. Vaan siellä on samantapaiset härvelit kuin esim. metrossa ja olisi pitänyt maksaa 70 senttiä. Minulla ei ollut yhtään kolikiota, mutta oli kamala hätä. Ei ihmisiä lähellä, joten ryömin puolin ali. Oli siisti lattia ja koko vessa hohti. Kättä heilauttamalla seinälle pönttö huuhtoutui ja kättä heilauttamalla rinkulan päällä esiin työntyi uloke ja rinkula alkoi pyöriä, se desinfioitiin. Olisin videoinut koko systeemin iloksi muillekin, mutta puhelin oli jäänyt autoon. Seuraavilla pysähdyspaikoilla meillä jo oli kolikoita.

Kun Iker pääsi autosta tyttären pihalla, se loikkasi lähimmän pensaan juureen ja lorotti monta minuuttia, istuen kuin tyttökoirat, kun ei jaksanut koipeaan nostaa! 

Nyt ollaan kotona ja suurin osa laukuista, kasseista ja epämääräisistä nyyssäköistä on purettu, pesukone pyörii. Reissu oli kiva ja varmaan mukava muistella myöhemmin kiperiäkin paikkoja. Ihan heti en kyllä moiseen lähde, tunnin ajomatka huomenaamulla mökille riittää oikein hyvin.

IL, aikoinaan harmittelin Keski-Euroopassa matkustaessani sitä, että kaikkiin vessoihin ei päässyt ilman paikallisia kolikoita. Niitä ei aina ollut, jos olin maassa vain päivän tai pari Inter-Rail-reissun aikana. Saksa taisi olla siinä suhteessa pahin maa. En onnistunut kyllä ryömimään vessaan niin kuin sinä...

Koirallasi taisi olla aika tuskainen hätä siinä vaiheessa, kun se herätteli sinua keskellä yötä laivalla ollessanne... Minkähän takia virtsaaminen ei onnistunut aikaisemmin? 😅

IL, onneksi olet noin hoikka tyttö

IL. Tervetuloa ehjänä kotiin.

Moi,

onpa kiva kuulla että IL ja Justus ovat turvallisesti ja mukavasti kotona. Tervetuloa talviseen Suomeen!  Mökillä on varmasti mahtavaa, kun kaupungissakin on näin hyvin talven tuntua.

Melkoinen elämysmatka teillä, lumimyrskyä lukuunottamatta. Tai no onhan sekin tietysti elämys, mutta mieluummin ehkä ottaa jonkin muun kokemuksen. Etenkin jos just siinä säässä osuu olemaan moottoritiellä auton ratissa.

Tännepäin ei kuulu kummempia. Koira meni kotiinsa ja joulukuusi vietiin pois. Nyt on Nuutinpäivä, jolloin vasta vanhankansan mukaan joulukausi loppuu. Mä olen totutellut ns. normaalielämään (= ei punaviiniä, suklaatakin vain hyvin rajoitetusti) jo jokusen päivän joten eiköhän tuo ala sujua.

Aurinko paistaa, joten nyt lenkille! Voikaa hyvin!

IL, helpottavaa kuulla, että pääsitte onnellisesti kotiin. Tuo lumimyrsky kyllä vähän kauhistutti. Iker on kerrassaan mainio koira, kun sopeutui noin hyvin kaikkiin matkan olosuhteisiin.

Tuosta vessajutusta tuli mieleeni pari omaa kokemusta. Ensimmäisenä päivänä Prahassa pissahätä yllätti ja livahdin vessaan, kun wc-vartija ei huomannut. Kopista ulos tullessani hän oli paikalla ja vaati kiukkuisena kolikoita. Näytin hänelle kukkaroni, jossa oli vain yksi iso seteli, jota en tietenkään voinut hänelle antaa. Nainen tuhahti halveksivasti. Toisella kerralla Pariisin lentoasemalla vessakopin oven lukko ei auennutkaan, ja jouduin jakkupuvussani ryömimään ulos oven alta käsiään pesevän naisen hämmästykseksi. (Olin silloin vielä hoikka.)

Minulla alkaa olla laturaivo, sillä parhaat metsälenkkini ovat jääneet latukoneen alle. Niille ei nyt jalkaisin ole asiaa. Eipä ole kuntokaan tällä hetkellä mäkiseen maastoon sopiva, joten täytyy tyytyä kävelemään omakotialueen teitä. Onneksi selkäkipu tuntuu antavan vähitellen periksi.

Suupaltti, minua kosketti syvästi vanhimman lapsenlapsesi tilanne. Toivottavasti nyt uudessa asunnossa elämän hallinta alkaa sujua paremmin. ❤️

Olen sivusta seurannut "Isoveljen" yksinäistä lukiotaivalta. Päiväkodista tuttu ystäväporukka hajaantui eri lukioihin. Pari tuttua hänellä uudessa koulussaan on, mutta koska kullakin on eri kursseja, ei yhteyttä juuri ehdi syntyä. Onneksi nuo lapsuudenystävät ovat pysyneet mukana vapaa-aikoina, ja urheiluharrastuksesta on tullut pari uuttakin kaveria. Miten turvallista oli ennen, kun oli oma luokka! Vielä 50 vuoden jälkeenkin kokoonnumme silloin tällöin.

Pakkanen vaihtui suojakeliin, joten koettakaahan pysyä pystyssä jäätiköillä!

Nyt on löytynyt ihan uusi motivaatio painonhallintaan: pitää mahtua ryömimään ulkomaisissa naistenhuoneissa puomien tai ovien alta, jotta pääsisi tarpeilleen. 🤣

Olisi kyllä noloa juuttua siihen väliin sätkimään. Eikä tiedä, kuinka lupsakkaa pelastushenkilökuntaa mistäkin maasta löytyy. 😆

Nasu, hauskaa jos Pikselin ja mun vessakokemukset ulkomailla antaa lisämotivaatiota laihduttamiseen. Kiva kun kirjoitat tänne, olisi hauska kuulla sinusta hieman lisääkin. Asutko jossain niin, että haluaisit osallistua seuraavaan tapaamiseemme, milloin se nyt sitten onkin.

Uskaltauduin eilen puntarille. Lukemat ihan samat kuin ennen matkaa. Kun söin suurin piirtein samoja määriä kuin normaalistikin, mutta join muutaman punaviinilasillisen joka päivä (yleensä lähes absolutisti, vaikka suuret puheet), niin eikö silloin voisi päätellä, että punkussa ei ole kaloreita eikä se niin ollen lihota?

Justuksen ja mun alitajunta kelaa edelleen niitä moottoriteitä, Justus viilettää nelikaistaisia ylös vuorille ja alas laaksoihin ja minä taistelen lumimyrskyssä. Yöllä herään, enkä heti tiedä, missä nukun. Ja tänään siirrytään mökille, menenköhän mä lopullisesti sekaisin vai alanko kotiutua?

Iker muuten on varma, että muut ovat leikkineet sen leluilla sen poissaollessa. Se oli kasannut eilen suuren osan leluistaan, varsinkin röhkivät siat, ja käynyt makaamaan niiden päälle tyyliin "lelujani ette vie". Ikerin vahingossa aiheuttamat vammat käsissäni alkavat parantua, rystysen ruhjeet ovat samanväriset kuin eilen laitettu kynsilakka, tyyli pitää säilyttää! Vasemmassa kädessä on kynsinauhat verillä, ihan omaa tyhmyyttäni. Leikin nimittäin hytin lattialla Ikerin kanssa niin, että piilottelin kuppien alle pieniä nakinpaloja, koiran oli tarkoitus etsiä ne. Vasemmassa nyrkissäni oli kasa lisänakkeja ja sitten sanon tarkkaavaisena tuijottavalle koiralle, että etsi. No tietenkin se etsi sen paikan, missä oli eniten herkkuja, pian koko nyrkkini oli sen kidassa ja minä kiljumassa. Koira päästi heti irti, nakinpalaset lentelivät ympäri hyttiä. Ja Iker iloisena etsimässä niitä, olipa kiva leikki! Ei ollut laastareita, mutta imeskelin sormiani jonkin aikaa. 

Ai niin, mähän olen täällä omalla puolellani pakkaamassa mökkikamoja!