Kiitos snautseriterveisistä TIINULIINU. Hyvä, että saat välillä rauhallisen hetken pennulta omiin toimiisi😊. Meidän snautseri  innostuu kävelyillä vielä jahtaamaan tuulen lennättämiä lehtiä ja kiskaisee oikein kunnolla hihnasta, kun ei osaa olla varuillaan. Vaikka pieni koira onkin.
Meillekkin näytettiin snautserinpentua., ja minusta tuntui, ettei meidän ollut noin pieni luovutusiässä.
Ehkä kuitenkin oli ja onhan pennuissakin jo eroa. 

Hauskoja leikkejä sinne ja hännänheilutus. Sanotaanhan , että koiran hymy on sen hännässä😁Koiralenkin aika

Moi mimmit. Kipan kannustuksella sain itsestäni sen verran irti, että kilpailutin sähköyhtiöitä. Mä nimittäin selvitin mun vuoden 2021 sähkönkulutuksen mökilläni ja se oli ilman sähkönsiirtoja 2.500,- vuodessa. Kun marraskuussa laskutus nousisi viisinkertaiseksi (55snt/kWh), mun pinna repesi ja huolia pohtiva mahanosa alkoi reistailla. Nyt olen solminut pörssisähkösopimuksen ja jopa opetellut katsomaan kulutustani vaikka tunneittain. Mutta kyllä mun päässä pyörii kaikenlaisia hullutuksia, esim. jos joku oligarkki tarjoaisi ison summan mökistäni, sanoisin ehkä, että siinä on.

Ymmärrän toki, että nää mun huolet on pieniä moniin muihin ihmisiin ja asioihin verrattuna. Ja jos tulee ydinsota, siinähän loppuu sähkölaskut. Ja sitten mä eilen huomasin tiedon, että pörssi saattaa romahtaa, jolloin menisi pesämunakin. No arvatkaa, nukuinko paljon yöllä?

Sen lisäksi sataa ja pitäisi alkaa tyhjentää kesäkukkaruukkuja. Olemme nyt viimeistä kertaa Justuksen saaressa, mutta kukkarukat eivät tiedä sitä. Margaretat kukkivat upeasti laiturin isoissa ruukuissa ja yläterassilla lumihiutale on tuuheampi kuin koskaan. Säälittää "tappaa" ne. Mutta ei niitä voi kevääksi jättää.

Justuksen tyttären ja pojan perhe tulevat huomenna talkoisiin. Justushan ei osaa pyytää apua, mutta viime keväänä juttelin hänen lastensa kanssa ja mielellään auttoivat. Ei kai sitä tule ajatelleeksi, että aina ahkera isä ei ehkä jaksakaan koota laituria yksin eikä pääse katolta alas, jos sinne jotenkin onnistuu kipuamaan. Joten nyt meillä on syystalkoot ja kesäkauden lopettajaiset.

Zappa sai ekan matolääkityksen ja massu meni ihan ripulille. Koko yön juoksutti tytärtä ja sisällekin välillä tuli läjät. Aikaisemmat koirat eivät ole reagoineet mitenkään. Nyt massu on jo rauhoittunut, pentu ei niinkään. Keksii kaiken aikaa uusia seikkailuja niin sisällä kuin ulkona. On se vaan niin mainio!

Sateinen tervehdys kotisohvalta.

Pieni lohdutus minulle kun toisetkin painivat samojen sähköongelmien parissa. Minä olen IL:n tavoin pörssisähkön varassa ja pystyn edes vähän laskemaan hintaa ajoittamalla käyttöä edullisiin tunteihin.Kumpa talvi olisi leuto koko maassa ja vältyttäisiin sähkökatkoilta.

Meillä on meneillään yhteisomistuksen purkaminen metsätilalla jonka huonokuntoisia rakennuksia on tarjottu minulle. Tilalla on määräaikainen nimissäni oleva sähkösopimus, jossa kwh maksaa 6,5 senttiä. Kovasti houkuttaa lunastaa rakennukset tontteineen ja lähipalstoineen. Minulle niistä ei tule tuloa elinaikanani, vaan kuluja jonkin verran riippuen mitä teen rakennuksille. Lapsenlapsille näistä maista voisi olla aikanaan hyötyä kun tila on lähellä kuntakeskusta ja rakennuspaikkoja on useita.

Päätin eilen että nyt on puolukoiden etsiminen tältä syksyltä loppu. Löysin tosin tiistaina vielä melko hyvin puolukkaa, mutta ovat jo osin niin pehmeitä että poimiminen ja varsinkin puhdistus on aikaa vievää. Muutaman puolukan kyselijä jäi ilman kun en ehtinyt metsään riittävän usein.
Perunat on vielä nostamatta, mutta ehkä ensi viikolla on sen verran aikaa että saan ne kuokittua maasta.

Olin etämiehen mökillä viikonloppuna saalistuspuuhissa. Metsästä ja pihalta löytyi mukavasti kanttarellejä, suppiksia ja vaaleaa orakasta. Sain niistä vähän pakkaseen, naapuri sai tarpeet kaipaamaansa kanttarellimuhennokseen ja eilen leipasin piirakan. Vielä on jäljellä huomiseen muhennokseen suppiksia ja orakkaita. Rouskuja en ole löytänyt yhtään koko syksynä, eikä meidän kotimetsässä ole sienen sientä. Miten käynee joulun sienisalaatin kanssa.
Järvestä saatiin lauantaina 4 ahventa sunnuntaina oli tyhjät verkot mutta maanantaina tuli verkoista kuusi ahventa ja kun katiskassa oli vielä melko iso hauki niin oli siinä perkaamista kipeälle ranteelle. Mutta ei kannata valittaa kun edullista ruokaa on tarjolla moneksi päiväksi.

Tänään sain tikit pois selästä. Patologin lausuntoa ei ole vielä tullut mutta leikkaavan kirurgin mielestä patti näytti vaarattomalta.

Aika hurjalta näyttää euroopan tilanne tällä hetkellä. Toivottavasti kaasuputkien räjähdykset eivät ole alkusysäys uusille sabotaaseille pohjoisessa euroopassa. Meidän alueella on näkynyt melko paljon nuorehkoja venäläisiä perheitä viikon aikana. Olin tiistaina koulutustilaisuudessa lähikaupungin  kylpylässä ja sielläkin parkkialueella ole pitkäkilpisiä huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. Päivän lehdestä luin että lähialueen majoituspaikat ovat täynnä ja venäläiset kiertävät paikasta toiseen etsimässä majoitusta.

Täytyy lopetella jotta saan ruoan valmiiksi siihen kun etämies palaa harrastuksen parista.

Pärjäillään haasteista huolimatta.

Moikkelis!

Mustikkaposki eikö sieniä saa marketista pakkasesta? Ja onhan kaupan sienisalaatitkin ihan syötäviä. Meinaan, jos jouluna on ihan pakko sienisalaattia saada.

Pörssisähkö on varmaan parempi kuin pelkkä toistaiseksi voimassa oleva, mutta pidän kuitenkin määräaikaistta, kiinteähintaista sittenkin turvallisempana, vaikka mistäpä sitä tietää, mitä on edessä kahden vuoden päästä 🙄 Meidän ei kuitenkaan tällä hetkellä tarvitse niin hirveästi miettiä, milloin sähköä käyttää, paitsi että muistaa välttää ruuhkaisempia aikoja, ettei ole aiheuttamassa tarvetta sähkökatkoksille, vaikka olen kyllä ihan varma, että niihin joudutaan ainakin paikoin turvautumaan, mikäli tulee pakkastalvi. Täytyy kovasti toivoa leutoa talvea.

Meirämmiäs oli molempien silmien kaihileikkauksessa viime maanantaina ja leikkaus onnistui hyvin. Minä joudun nyt sitten tiputtamaan kahta eri antibioottitippaa hänen silmiinsä. Toista laitetaan kolmen tunnin välein ja toista neljän, mutta onneksi ei sentään tarvitse nousta tekemään sitä yöllä. Sitä neljän tunnin välein laitettavaa tiputetaan kuukauden verran, joten joudumme tekemään sitä parin päivän ajan vielä Albaniassakin ja rehellisesti sanoen, olen nyt jo kyllästynyt koko touhuun!. Kaksi viikkoa hän joutuu nukkumaan muoviset silmäsuojat naamallaan ja olemme nyt oppineet teippaamaan ne niin, että uniapneamaskin saa myös paikalleen. Hän näyttää ihan joltakin avaruusoliolta 🤣

IL, meirämmiäskin on suunnitellut isovanhempiensa hautakiven kunnostusta, kun se on ihan sammaloitunut eikä nimistä saa enää lainkaan selvää. Hän selitti tekevänsä sen itse ja hankkivansa jotain pronssimaalia nimiä varten, mutta minä kyllä tein selväksi mielipiteeni lopputuloksen laadusta ja kehotin häntä hankkimaan siihen ammattimiehen. Tuliko sinulla kiven kunnostaminen miten kalliiksi?

Kävimme viime lauantaina katsomassa Seela Sellan esityksen Kauan kukkineet omenapuut Tampereen Teatterissa. Se oli taattua Seela-laatua, vaikkakin olin hieman yllättynyt, kun se kesti vain 45 minuuttia. Olemme aikaisemmin nähneet hänen monologiesityksensä Seela Sella seisaallaan ja se kesti ilman väliaikaa tunti kaksikymmentä ja Hitler ja Blondi oli ihan täyspitkä esitys, mutta siinä oli kyllä väliaika. Toisaalta, aihe oli sellainen, että ehkä siihen olisi tullut liian paljon saman toistoa, mikäli se olisi ollut pidempi. Mietimme myös hänen ikäänsäkin, mutta siitä tuskin oli kyse, kun hän liikkuu niin ketterästi ja tuskin hänellä mitään muistivaikeuksiakaan on. Häntä on kyllä hieno katsella.

Ensi kuussa ei mitään teatterijuttuja olekaan, mutta kyllä Albanian matka on hyvä korvaaja 😄 Marraskuun alussa on sitten paljon kehuttu Anastasia.

Nytpä taitaa olla pienen iltapalan vuoro ja siinä ohessa katselemme jotain tallennuksia ennen nukkumaan menoa. Mukavaa viikonloppua kaikille 🙂

Mielialaosastolta, moi!

Parikin suku- ja muunlaista on parin viime päivän aikana ollut kovasti huolissaan Euroopan ja maailman (siinä sivussa siis myös Suomen) turvallisuustilanteesta. Se nyt ei varsinaisesti tänne laihdutuspalstan asioihin kuulu, mutta kun heille vastasin niin ajattelin että ehkäpä näillä mietteillä olisi ns. yleistä kiinnostavuutta. Uutisiahan tässä tulee seurattua tavallistakin tiiviimmin kuten varmaan kaikki meistä tekevät.

Ideat eivät ole mun, vaan napsittu arvostamieni turvallisuusasiantuntijan ja työhyvinvointityypin somepäivityksistä, vähä muokattu ja lisäilty omia mietteitä.

Turvallisuusasiantuntijan mukaan epävarmoina aikoina olennaista on yhteisyys ja yhteisöllisyys. Arki, arki ja arki. Omat ihmiset ympärillä, yhteistä tekemistä sillä tekeminen luo turvaa. Siinä samalla sopii jutella arkipäivän asioista ja kaikesta siitä kivasta, mitä yhdessä tullaan huomenna, ensi viikolla, ennen joulua ja keväällä tekemään. Se pitää toivoa yllä, kiinnittää katseen kauas  horisonttiin. Olikos se psykologi Maaret Kallio tai joku muu päänsisäisammattilainen joka kirjoitti kirjan Voimavarana toivo?

Nyt jos koskaan korostuu luotettava viestintä, lähdekriittisyys ja medialukutaito. Somessa kiertää juttua jos jonkinlaista. Itse olen lopettanut keskusteluketjujen seuraamisen – hyvienkin tyyppien twitter-päivityksiin ilmestyy aina joku joka alkaa jänkätä ja jakaa tarinoita joiden todenperäisyys on vähintään kyseenalainen. Jollei niitä uskoisikaan, ei ne ainakaan mielialaa nosta.

Ja kun melko aktiivisesti seuraan twitteriä ja jonkin verran sinne päivitänkin, olen havainnut että ne samat henkilöt (jos nyt yleensä ovat oikeita henkilöitä eikä ns. trollibotteja) jotka parina viime vuonna jakoivat anteliaasti kaikenlaista koronaan liittyvää, ovat nyt yhtäkkiä alkaneet puhua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Luotettavuusastekin on suunnilleen sama eli melko olematon. Varsinkaan somessa ei pitäisi mennä jakamaan eikä kommentoimaan mitä tahansa – mitä useampia kommentteja, jakoja ja tykkäyksiä jollakin – pöhkölläkin – päivityksellä on, sitä korkeammalle se somesyötteissä nousee.

Se hyvä työhyvinvointityyppi totesi tässä pari päivää sitten, että ihminen ajattelee päivässä tuhansia ajatuksia. Ei siis ole aivan sama, mitä ajattelee. Ajatteluaan voi muokata myönteisemmäksi, ja hänellä oli siihen neljän kohdan ohjelma:
- Näe hyvä ympärilläsi
- Älä takerru negatiivisiin tunteisiin
- Puhu ihmisille myönteisesti
- Mieti iltaisin kolme asiaa, joista tänään olet kiitollinen

Nytpä pitää pakata reppu kun huomenna on edessä pikkuruinen matka ja jotain työntyyppistäkin. Sitten vaan koirat ulos, kirja käteen (menossa on Outi Pakkasen tuorein kirja Pullonkerääjä. Jännäriksi kai se luokitellaan mutta minusta lähinnä ihmissuhdedraamaa, herkullista sellaista!) ja kaakaota kuppiin.

Hyvää viikonvaihdetta, oivallista vointia ja iloista mieltä kaikille!

Arkea minulla riittää, päivät menee niin samalla kaavalla. Paitsi just nyt.

Viime viikonloppuna mentiin perjantaina ensin ystäväpariskunnan luo yökylään. Oli meillä perjantaina miehen kanssa 44. hääpäiväkin. 
Lauantaina jatkoimme ystävien kanssa Tallinnaan yöksi. Yövyimme Tallink city hotellissa. Ioikein kiva juuri remontoitu hotelli siinä Virun vieressä. Oltiin oltu siellä muistaakseni kun se avattiin v-04. 

Laivassa söimme brunssin. Tallinnassa kävelimme ympäri vanhaa kaupunkia ja illaksi olin varannut pöydänPegasus nimisestä ravintolasta. Söin vasikan maksaa, joka niin hyvää. Ilmapiiri oli kiva, siellä puhuttiin suomea ja palvelu oli nopeaa, ystävällistä. Siis vain hyvää sanottavaa.
Seuraavana aamuna oltaisiin käyty KGB museossa, mutta sinne olisikin pitänyt varata liput etukäteen joten jäi välistä. Teimme sitten pienen happihyppelyn. 
Laiva lähti jo 14.30 joten ei liikoja aikoja. 
Kyllä teki hyvää tuo pieni irtautuminen ystävien kanssa. 

Lauantaina olen lähdössä viikoksi Mallorcalle. Ihanaa näkee taas murusia. Ikävä jo onkin. Siellä sairastettiin viime viikolla toisen kerran korona.   Minäkin ollut flunssassa. Onneksi ollaan nyt terveitä. Itsellä kyllä vielä yskä. 

Eilen oli yhden sijoittavan kunnan tarkastus. Jännitin kun oli sama tarkastaja kaksi vuotta sitten ja ei keksinyt kuin valitusta. Nyt oli ihan toinen ääni kellossa. Tosin älyttiin silloin edellisrn kerran jälkeen, että hän oli jostain syystä tutkinut kriteerit laitostasolla ei tälläisen pienen perhekodin kriteereillä. 

Tänään tytär tulee laittamaan minulle ripsipidennykset. En ole kymmeneen vuoteen kokeillut, silloin aika kauan laitatin ne. Nyt kun tytär osaa laittaa niin kokeilen taas. Ei tarvitse sitten lomalla silmien meikkaamisesta huolehtia. Olen niin väritön nykyään muuten. 

Mukavaa päivää.

Japena, mulla ei ole koskaan ollut ripsipidennyksiä! Mutta ne voisi olla kivat. Mä en vaan oikein voi enää käyttää silmämeikkiäkään, kun silmiä alkaa kirvellä. Olen yrittänyt selvittää, onko vika ripsi- vai luomivärissä vai missä, mutta yhtä useammin jätän silmämeikin tekemättä ja laitan vain huulipunaa.

Justus paranee flunssastaan, mutta minuun se iski kunnolla. Ääntä ei ole tullut eilen eikä tänään ja kuiva yskä on valvottanut kaksi yötä. Koronatestit on tehty kahdesti, ei ole sitä. Mullahan on vasen äänihuuli halvaantunut, en tiedä johtuneeko siitä, että kun kurkku on vähänkään kipeä, ääni häviää ja pakottamalla tulee vaan kähinää. Lääkärini ohjeen mukaan puhumista pitää välttää.

Justus lähti eilen Hulluille Päiville ja oli käynyt Lidlissäkin, koskapa toi minulle tuliaisiksi nenäkarvatrimmerin. Hei haloo, nenäkarvatrimmerin!!! Ei kukkia eikä jäätelöä. Mikä vihje tuo on olevinaan? Perusteli, että jos nuha sitten tulisi helpommin pois. Tajusin, että mies oli ihan viattomasti ajatellut mun parastani ja että hän todellakin on hieman erilainen tapaus näissä romantiikka-asioissa. No tänään hän lähti parturiin ja ojensi kotiuduttuaan 10 keltaista ruusua. Sanoi, että ehkä väri ei mennyt oikein, mutta kun nää oli kaikkein freeseimmän näköiset.

Mä olen nukkunut omalla puolellani, etten pitäisi yskimiselläni Justusta hereillä. Peruutin huomisen kampaajan ja siirsin lahjaksi saatua hotelliyötä lokakuun loppupuolelle. En halua lähteä edes omalle mökille, en ehkä malttaisi olla siellä kuitenkin jotain pihahommaa olla tekemättä ja sitten mulla olisikin seuraavaksi keuhkoputkentulehdus. 

Voisin kai pestä kesävaatteita jo säilöön. Tai inventoida huulipunat. Tai sitten vaan katselen Netflixistä leffoja. Tänään katsoin Blondin, joka kertoi Marilyn Monroen elämäntarinan. Jokseenkin outo leffa.

Tervehdys 🥰

Kiitoksia kaikille kirjoituksistanne. En muista (enkä viitsi kelata taaksepäin, kun äsken tää läppäri taas oikutteli) milloin viimeksi olen kirjoitellut. Siitä on varmasta jonkin aikaa. Olen kieltämättä ollut vähän allapäin, kun tää mokoma hamstring repeämä ei näytä paranemisen merkkejä. Nyt ymmärrän, kun on toivoton olo.... Olen aina ajatellut, että en ole masennukseen vaipuvaa tyyppiä (tuo on varmaan väärin sanottu, mutta en osaa paremminkaan sitä kuvata), kun pystyn ystävilleni ja siipalleni puhumaan ulos pahan olon ja muutenkin osaan nähdä asioista valoisan puolen (paitsi nykyään en enää oman terveyteni suhteen). Yleisesti uskon aina ihmisistä ja asioistakin parasta. Olen tästä saanut positiivista palautettakin usealta taholta. Viime aikoina on vaan ollut aamuja, jolloin ajattelen, että en halua nousta ylös.... takana huonosti nukuttu yö ja kovat kivut. No - onneksi valopilkkujakin löytyy ja ilmeisesti tämä osittainen hamstring repeämä jollain aikavälillä paranee. Vaikea vaan olla muistamatta, kun tuntuu ja sattuu kaikessa. 

IL, ajattelinkin, että Justuksen flunssa on tarttunut sinuun, kun en ole kuullut susta. Voi harmi. Toivottavasti pian helpottaa. Teillä oli takana (jos ette sitä nyt siirtäneet) rankka viikonloppu Kailansaaren sulkemisessa. Mietin jo aiemmin viime viikolla, että miten Jussi mahtaa siitä selvitä, kun kerroit flunssastansa. Hyvä, että pääset omalle puolellesi nukkumaan yskäisenä, että ei molempien tarvitse valvoa. Olen aina sanonut, että jos/kun muutamme kaupunkiasunnostamme pienempään, niin kolmiota pienempään en suostu muuttamaan. Just jos toinen on flunssassa tai muuten vaan ihan kauhea kuorsausrumba päällä, niin hyvä, että molemmat voi nukkua eri huoneissa. Meillä ei täällä kaupungissa sentään eri asuntoja ole... maalla voisi kyllä toteuttaa sen, että siippani nukkuisi vanhassa mökissä, jos toinen kovin kipeäksi tulisi. Sijoittaisin siippani sinne, koska minulla pitäisi luonnollisesti olla tallentava digiboxini käytössä 😂. Ja muutenkin, ruuanlaittovastuu olisi minulla. Näin syksy/talviaikaan pitäisi kyllä tyytyä uuden talon työhuoneratkaisuun, kun ei kannattaisi kovin hevillä pattereita vanhassa mökissä lämmittää. 

Vaikka syyskuun lopulla oli joitakin sateita, sieniä emme löytäneet. Puolukoita meillä ei kasvanut juuri lainkaan ja pitänee ostaa talvella/myöhemmin syksyllä puolukoita, jotka saisi sitten survottua. Olen kokeillut, että pakastepuolukatkin saa hyvin säilymään survottuna ja ilman pakastinta. 

Lenkeillä kävimme viime viikolla useina päivinä. Ajoittain maisemat olivat upeita, kun ruskan värit erottuivat ympäristöstä niin selkeästi. Jos osaisin, niin laittaisin tänne yhden kuvan, joka on otettu meidän rantaterassilta. Minä olen surkea kuvaaja, jos verrataan poikaamme (puoliksi ammattilainen) ja tyttäreemme, joka myös on erittäin taitava ja saanut paljon harjoitusta sisustusblogia pitäessään. Siippani on myös hyvä, kun riittää kärsivällisyyttä tutustua kännykän kameran ominaisuuksiin. Minä vaan napsin niitä kuvia. Joskus käy hyvä mäihä. 

Tulimme tämän viikon maanantaina kaupunkikotiin. Automatka tämän hamstring-repeämän kanssa oli edelleen aivan hirveää...Heti samana päivänä pesin neljä koneellista pyykkiä. Mökillä laitoimme pyykkikoneen talviteloille juuri ennen tänne lähtöä. Siellä ehdin pestä "mökkilakanat" ja siippani yhden yön keikan lakanat ja pyykit, kun käväisi yhden entisen työkaverin mökillä puutalkoissa. Tästä lähtien kevääseen (kunnes yölämpötilat kunnolla plussan puolella) tuomme siis pyykkimme kaupunkiin pestäväksi. Minäkin ihmettelin Mennan pyykkikone- ja astianpesukonekertoja/kk ja ajattelin ensin, että ovat per viikko. Mehän kuljemme mökillä "ryysyissä", kun olemme kahdestaan. Iso osa kesästä oli niin lämmintä, että vaatteita ei juuri tarvinnut. Mökillä käytän esim samaa "lenkkipaitaa" vaikka kaksi viikkoa, jos ei haise hieltä. Siirrän sen lenkin jälkeen henkarille kuivumaan (hikinen aina, varsinkin selästä) ja nyt mulla on yksi huippuhyvä malli, joka kestää noin kahden viikon kävelylenkit. Kuivaa vaihdan päälle heti - ja riippuen siitä, onko illalla aikomus lämmittää sauna, käyn suihkussa hetimmiten tai sitten heitän vaan kuivan paidan päälle sen jälkeen, kun rakas siippani on kuivannut talouspaperilla selkäni. Täytyy myöntää, että alusvaatteita lukuunottamatta aika pitkälle pärjäämme kuukaudessa, mutta tämähän on opeteltu nyt pikkuhiljaa.

Kaupunkikodissa remontti etenee ja lähestyy loppuaan. Nyt pihalla pitäisi olla vaihe, jossa maalämpöpumppujen poikittaiskanavia suljettaisiin maalla. Onkohan jotain häikkää, kun hitaasti näyttää etenevän. Itse olin jo eilen yhteydessä yritykseen, kun meillä kotona ei kaikki patterit toimineet. Viimeksi tänään olen heppuja tavannut - saa nähdä, miten huomenna käy. 

Ohejlmaa on riittänyt, kuten kuvitella saattaa. Maanantain iltapäivän saapumisen jälkeen emme todellakaan lähteneet enää minnekään. Siippani sääteli TV:tä ja digibxia ja suuria ongelmia on havaittu. Ainut asia tähän mennessä, josta antaisin hallitukselle risuja, on se, että kaapelitv;hen liittymiseen ei annettu enempää tietoa kuin aikaakaan ratkaisun tekemiseen. Meillä täällä kaupunkikodissa toimii nyt vanha (kuitenkin aika uusi ja kallis) tv sillä, kun toimme mökiltä digiboxin, joka sopii sekä antenni- että kaapeliverkkoon, kun yhdistämme taloyhtiön kaapeliverkon digiboxiin ja sitä kautta telkkariin.... Kauhea vaiva vaan siinä olisi, jos joka kerta tuollainen operaatio pitäisi tehdä. Jos jollain sattuisi olemaan käyttämättä "vanha, Topfiledin digiboxi" niin olisin halukas ostamaan. Ihan vanhat, joita meilläkin täällä yksi, eivät sovi kaapeliverkkoon. Se on tähän asti koronan alusta riittänyt minulle muutaman päivän "kotikäynteihin", mutta nyt jos olemme enemmän, niin toistaiseksi otettava mukaan mökiltä digiboxi. Kanavien haku viimeksi kesti täällä kaupungissa noin neljä tuntia, joten ajattelimme ensin, että ei löyty sitäkään kautta. Se kyllä toimii, mutta en haluaisi sellaista hässäkkää joka kerta eestaas reissuillamme. Ja pointtihan on siis tämä, että vanha (meille uusi) TV ei toimi tässä uudessä kaapeliverkossa lainkaan. Jos on vinkkejä, niin kaikki avut otetaan huomioon suurella kiitollisuudella).

Tiistaina pyykkishow jatkui. Sitten olimme päivällä ystäviemme luona kylässä ja samalla haimme hoidossa olleen palmun. Kyllä on ihanaa, että tuolla "kukkatasolla" on edes yksi kasvi, kun aiemmin on ollut niin monta. Palmua oli hoidettu loistavasti. Oikein kukoistaa. 

Eilen, keskiviikkona olimme vanhempiemme kodissa Vihdissä käymässä. Äiti oli invataxilla kotilomalla ja meillä oli täysi autolastillinen: siippani ja minun lisäksi kyydissä veljeni ja tätini ja sitten vielä kurvaisimme tyttären kautta, että saimme hauvavauvan kyytiin. Äiti niin rakastaa sitä koiraa ja on selvä ero koirassa, että jos menee äitiä katsomaan hoivakotiin, niin on tosi varuillaan. Eilen taas isän ja äidin kodissa oli niin rentoja. Kiipesi kaksi kertaa minun sylistäni äidin syliin ihan omin avuin. Äiti ei enää oikein pysty puhumaan, eniten yritti puhua, kun hoksasi hauvavauvan. Ihanaa oli olla yhdessä ja äidillä varmasti hyvä mieli. Monta kättä joka suunnalta paijasi ja silitteli häntä. Poislähtö oli sitten vaikeampaa.... Taxin piti hakea äiti klo 14.30. mutta mitään ei kuulunut. Isä soitti sinne eikä saanut kunnon vastausta. Soitti sitten uudelleen ja minä menin puhelimeen. Saimme lopulta äidille sen invataxin. Sinne vaan on tilattu aina sellainen, jossa on takaosassa "nosturi", että nostaa äitin terassin rappusten ylätasolle. Tässä ei ollut. Onneksi me olimme paikalla, että rakas siippani lähes 90-vuotiaan isäni avustuksella saivat äitiä liikuteltua. Jos minä en olisi mennyt puhelimeen, niin en tiedä, miten siinä olisi käynyt. Äiti nostetaan erikoispyörätuoliin nosturilla ja nosturilla otetaan pois. Jalkojen lisäksi nyt ovat kädetkin lähes toimintakyvyttömät. Kun aika pitkittyi ja venyi, niin äidillä alkoi olla vaikeuksia pitää päätään enää pystyssä. Isäni on ollut tänään yhteydessä palvelunrajoajaan ja laitan sinne kirjallista palautetta. Kauheaa vaan ajatella, jos isäni olisi ollut yksin, eikä olisi osanut pyytää/vaatia mitään. Minähän en antanut periksi, ennen kuin sain varmistuksen, että taxi on tulossa ja vielä siinäkin vaiheessa odotin, että sain vastauksen, milloin on perillä, kun palvelussa ei yhtään nähty, mistä päin on lähtenyt. Isäni oli henkisesti ihan poikki tapauksen johdosta. 

Ei tarrtte lukea loppuun 🤣. Siippani lähti ennen puolta päivää ajamaan kohti Savoa. Hänelle tulee sinne huomenna muutama entinen työkaveri. Minä jäin vielä kaupunkiiin. Tänään tulee poikamme alkuillasta tänne. Pakko oli käydä kaupassakin.... Ensimmäinen reissu sitten maaliskuun 2020 alun , kun olen täällä käynyt ruokaa ostamassa. Pari yksittäistä pikaista kukkareissua FFP2:lla tehty. Nyt oli pakko, että saan pojalle ruuan tehtyä. Huomenna tulee rakas ystäväni käymään. En tiedä, kuinka kauan menee.... Voimme helposti puhua puhelimessakin yli kaksi tuntia. Joka tapauksessa taaaaas pitää tehdä ruokaa. Lauantaina sitten olisi tarkoitus,että tyttäremme tulisi. En nyt tiedä vielä, jääkö yöksi, mutta kun on luvannut kuskata mut Tikkurilan asemalle sunnuntaina aamupäivällä, niin voi olla, että jää yöksi. Sieltä sitten jatkan matkaa taas meidän maanpäälliseen paratiisiimme. 

Anteeksi, että en nyt kommentoinnut kirjoituksia. Se on ihan pakko sanoa, että Tiinuliinulle tuhannet kiitokset mielialan ylläpidon hoidosta. Kieltämättä tulee ajoittain ahdistuksen hetkiä tämänpäiväisen maailman olemassaolosta. 

En ole ikinä aiemmin kokenut itseäni mitenkään erilaiseksi, nyt koen. Menen melkein missä tahansa, niin harvoilla on enää maski. Olisi hyvä suojaus rinovirsten lisäksi influenssan estoon. (Sorry paasaus - paitsi sorry ei ole totta 😙)

Voikaa hyvin. Ja kirjoitelkaa please te, jotka jaksatte. Ja varsinkin, jos on "vain" tavallista arkea. Sehän on just parasta. Ja kirjoitelkaa tekin, jotka ette jaksaisi. Ehkä jaettu taakka olisi hieman kevyempi kantaa. 

Olette minulle tärkeitä, merkityksellisiä ystäviä 🥰.

Emme luovuta emmekä anna periksi (paitsi oikeissa asioissa). 

Hyvää vointia kaikille 🥰

Moikkelis!

Uusi viikko ja uudet kujeet 😄 

Eilinen päivä oli melkein kuin työpäivä, kun kello oli soimassa 7.30 Japanin formulakisan vuoksi. Sen piti alkaa klo 8, mutta se siirtyi parilla tunnilla eteenpäin, kun Suzukassa satoi taivaan täydeltä 🙄  Olen aina ihmetellyt, miksi kaukoidän kist pidetään sellaiseen aikaan vuodesta, kun siellä yleensä sataa. Viikko sitten oli Singaporen kisa, joka sekin siirtyi sateen takia. Euroopassa kun ei varsinaisesti ole mitään saidekautta, niin se on sitten huonoa tuuria, jos sattuu satamaan, mitä sitäkin toki tapahtuu. No, joimme aamukahvit ennen oletettua kisaa, joten me sitten vain istuksimme kuuntelemassa selostajien jorinoita ja minä pelasin tabletillani pelejäni. Täytyy kyllä ihailla varsinkin niitä toimittajia, jotka ovat paikan päällä, sillä he jutustelevat ihan asiallisesti erilaisista formuloihin liittyvistä asioista ja nappailevat ohikulkevia tallihenkilöitä haastateltaviksi. Loppujen lopuksi kisaa saatiin ajetuksi aika hyvä osa ja tämän kauden maailmanmestarikin saatiin jo leivotuksi. Max Verstappen otti nyt toisen mestaruutensa.

Meirämmiäs lupasi viedä minut ravintolaan syömään kiitokseksi tippojen tiputtelemisesta, joten olin varannut pöydän ravintola Coussiccasta klo 16.30. Nautiskelimme alkupaloiksi heidän maailman parhaista etanoistaan ja meirämmiäs söi pääateriaksi valkosipulipihvin, valkosipulisilla kasviksilla ja valkosipuliperunoilla (onneksi etanoissa on valkosipulia!). Minä puolestani otin metsästäjän leikkeen, mutta olisi pitänyt ottaa sama kuin meirämmiäs, sillä kun yleensä leikkeet ovat possua, niin tämä oli lehtipihvin tapainen nuijittu naudanpihvi, joka tietenkään ei ollut kovinkaan mehevä. Maku oli ihan kohtuullinen, kun lisäsin vähän suolaa ja sienikastike oli kermainen, mutta pysyttelen kyllä vastedes naudan sisäfileepihveissä! Alkudrinkiksi otimme Negritat, josta olin lukenut, mutten ollut koskaan maistanut. Se oli hyvää (vermuttia, camparia, giniä eikä mitään laimentavia limsoja!) ja sopivan lyhyt, joten oletettavasti sitä otetaan jatkossakin 😋  Jälkiruokia emme yleensä jaksa syödä, joten meirämmiäs otti kahvia ja konjakkia ja minä obligatorisen amarettokahvin. Ravintolassa oli todella paljon syöjiä, vaikka olimme niin aikaisessa, mutta Suomessahan se oli päivällisaika. Oli kyllä kiva vaihteeksi päästä ravintolaan ja nyt en voi enää osoittaa mieltäni tippojen tiputtelun rasittavuudesta 😆 Onneksi toinen loppui eilen ja jatkamme enää toisella vielä pari viikkoa.

Naapuripöydässä istui nuorehko pariskunta vanhemman naisen kanssa, joka oletettavasti oli jomman kumman äiti ja ihmettelin suuresti, kun kaikki söivät kunnon pihvit tykötarpeineen, mutta ottivat ruokajuomaksi coca colaa 😲  Nuoret vielä jotenkin ymmärrän, mutta kun se vanhempi nainenkin. Minä en voisi juoda mitään limsaa enkä varsinkaan colaa pihvini kanssa ja ellen voisi ottaa viiniä, niin sitten pitäytyisin kyllä vedessä. Hampurilaisella juomme Fantaa, kun juoma kuuluu ateriaan, mutta olen senkin suunnitellut vaihtavani veteen, sillä 0,4 litraa limsaa on aika täyttävää ja kun en muutoinkaan limsaa koskaan juo.

Kipa, sinä olet jo jonkin aikaa puhunut hamstringin repeämästäsi ja minua alkoi kiinnostaa, mikä se on, joten googlasin sen netistä. Sehän onkin yleinen vamma urheilijoilla, mutta saattaa tulla juurikin liukastumisen seurauksena muillekin. Kuulemma varsinkin spagaatiin liukastuminen on pahinta. Sama vaiva vai oliko peräti syndrooma taisi olla aitajuoksija Annimari Kortenkin kiusana ja se hoidettiin leikkauksella. Sinä lienet saanut ohjeeksi lepäämistä (!) ja fyssaria?

Meidän taloyhtiö on ollut onneksi alusta saakka kaapeliverkossa. Silloin kun kaikki lähetykset muuttuivat digitaalisiksi, meillä oli vielä oikeasti vanha tv, siis putkisellainen, joten ostimme tietenkin digiboxin. Nykyinen taulutelevisio kyllä toimii kaapeliverkossa, mutta käytämme sitä Elisa Viihteen kautta, kun siten saimme edullisesti myöskin kiinteän laajakaistan sekä tallennusmahdollisuuden. Kipa, kannattaako teidän roudata digiboxia mukananne tullessanne Helsinkiin, kun sitten kaikki kanavatkin täytyy hakea uudelleen molemmissa päissä? Sellaisia pelkkiä digisovittimia varmaan löytyy suht edullisestikin.

Minullakaan ei ole ollut ripsenpidennyksiä enkä ole koskaan käyttänyt tekoripsiäkään. Omani ovat lyhyet ja ihan suorat, mutta sain ne kyllä ripsivärillä ja taivuttimella jonkinlaisiksi. En ole käyttänyt silmämeikkiä piiiiitkään aikaan, kun minulla on todella kuivat silmät ja joudun laittamaan usein kostutustippoja. Silmäni myös kirvelevät herkästi. Olen lukenut jostain, että mikäli käyttää ripsiin kiinnitettäviä pidennyksiä, niin niiden mukana omia irtoaa. Mihinkäs sitä sitten pidennykset kiinnitetään, jos omat ovat irronneet? Kulmakarvani ovat nykyään ihan olemattomat, mutta onneksi silmälasit hämäävät vähän. Joskus olen laittanut niihin hieman väriä kulmakynällä, mutten ole uskaltanut lähteä ottamaan mitään kestopigmentointeja, kun olen nähnyt todella surkeasti muotoiltuja kulmia!

Menen huomenna permanenttiin, jotta karvani ovat edes jonkinlaisessa kunnossa Albanian matkalla. Silloin kun permanentti on melkein mennyt ulos, on niin vaikea saada siistiä kampausta aikaiseksi ilman muotovaahtoa ja lakkaa eikä päänahkani todellakaan enää tykkää mömmöistä. Varsinkin jos joudun käyttämään lakkaa ja vaikka laittaisin sitä kuinka vähän tahansa, niin seuraavana päivänä päänahkani kutisee ja menee joskus jopa suorastaan rikki takaraivon kohdalta, joka ilmeisesti hautuu tyynyä vasten öisin. Jopa korvalehtienkin iho saattaa mennä reunoista rikki. Kaikki käyttämäni tuotteet ovat herkälle iholle tarkoitettuja ja olen keskustellut paljon kampaajani kanssa, joka on on hyvin asiantunteva jo senkin vuoksi, että hänellä on itsellään päässään psoriasis. Hän on mm. seurannut erilaisen ravinnon vaikutusta psorin vaikeusasteeseen. Omalla kohdallani on pakko pestä heti seuraavana päivänä mömmöt pois ja laittaa päänahkaa rauhoittavaa hoitoainetta.

Olemme olleet terveitä ja suunnittelen meille yhdistettyä influenssa- ja uutta koronarokotusta marraskuussa. Se on sitten jo viides. Neljännen otimme kesäkuussa. Kuten Kipa totesi, maskien käyttö on kovasti vähentynyt, mutta johan THL ilmoitti koronan olevan "vain yksi tauti muiden joukossa"! Me emme ole niitä enää missään käyttäneet, mutta käsihygieniasta huolehdimme yhä erittäin hyvin. Saimme matkatoimistosta Albanianmatkaamme koskevan tiedotteen, jossa kerrottiin, että Lufthansan lennoilla sekä Frankfurtin lentoasemalla täytyy käyttää maskia ja Albaniassa tulee maskia käyttää kaikissa julkisissa tiloissa ja kulkuneuvoissa. Koronatodistuksia tai terveyskaavakkeita siellä ei enää vaadita ja kotiin palatessakaan ei todistuksia tarvita. Täytyy varata runsaasti maskeja mukaan!

Toivotan teille kaikille kaunista syksn jatkoa ja hyvää alkanutta uutta viikkoa 🙂

Mielialaosastolta, moi!

Mietin minäkin Mennan tavoin tuota hamstringia, mutta en lähtenyt googlailemaan kun ajattelin että mahtaa jossakin pakaran paikkeilla sijaita. Ja nythän asia sitten selvisi. Ja toivottavasti Kipakin selviytyy ikävästä tilanteestaan, johan tuota kipuilua on kestänytkin. Eikö siihen todellakaan ole mitään muuta lääkettä tarjolla kuin aika?

Mitä lääkkeisiin tulee, niin taas on kehuttava julkista terveydenhoitoa. Mä aloin tässä jokin aika sitten muistella, että jäykkäkouristusrokotus se varmaan on mennyt vanhaksi, pitänee uusia. Tietoa edellisrokotuksesta ei löytynyt mistään, ei omasta päiväkirjasta eikä Omakannastakaan.
Siispä kuono kohti Malmia (olin saanut IL:ltä vinkin, että siellä on ruuhkaton rokotuspiste jonka edustalla runsaasti parkkitilaa). Vinkki piti paikkansa: olin ainoa asiakas noin kymmenen henkilöstön edustajan seassa.

Kun riisuin takin ja nostin t-paidan hihaa, päätettään näppäilevä hoitaja ilmoitti, että terveydenhuollon merkintöjen mukaan olen saanut jäykkäkouristusrokotteen viimeksi vuonna 2018, ja ikäisilleni eli yli seitsenkymppisille uusintarokotuksia suositellaan vain kymmenen vuoden välein. Sanoin ahaa ja nostin jo peppua penkistä, jolloin hoitaja: ”No jotta sun ei olisi tarvinnut tänne ihan turhan takia tulla ja kun influenssarokotuksiakin aletaan Helsingissä antamaan vasta marraskuun alussa niin kävisikö jos pistettäisiin neljäs koronarokotus? Meillä on nyt ihan uutta rokotettakin joka tehoaa paremmin näihin omikron-muunnoksiin.”

Kävihän se. Puhe oli niin hyvä, että suostuin silmänräpäyksessä, hoitaja kipaisi hakemassa piikin ja pisti. Valitteli vielä että kun sitä influenssarokotetta ei nyt todellakaan vielä voida… Lohdutin häntä toteamalla että ei hätää, mä käväisin yksityisellä influenssapiikillä jo viikko sitten. (Kuten kävinkin; useimpina syksyinä on lähdetty Espanjaan sen verran ajoissa että kaupungin terveysasemat vasta valmistautuvat tautien torjuntaan.)

Hauska on havaita, että meistä eläke-eukoistakin huolehditaan (mullahan oli aikanaan ihan superhyper työterveydenhoito).

Hauska on myös löytää Twittersyötteestään arjen iloksi tällainen miete: ”Aina voi valita, kiinnittääkö huomionsa ruusupensaissa piikkeihin vai ruusuihin. Se vahvistuu, mihin huomio kiinnittyy”.

Se siitä mielialasta tällä kertaa. Nyt iloista tyttöjen päivää (kai sitä voi juhlia tämmöset vähän aikuisemmatkin tytöt) ja mukavaa viikon jatkoa!

Ja juu, Mennalle mukavaa matkaa! Albania kuulostaa mielenkiintoiselta; itse olen viettänyt siellä vain yhden päivän kun oltiin risteilyllä Adrianmerellä. Upeita vuoristoja, rannat täynnä bunkkereita – kerro lisää kunhan kotiudutte!