Olipas täällä paljon luettavaa. Jumbojet, olet mielessäni päivittäin, mikä teillä nyt on tilanne? Ja Kipa, sun pitäisi ehkä asettua istumaan eikä liikkua mihinkään, niin pysyy paikat kunnossa. No ethän sinä siihen pysty!

Justus vei minut keskiviikkona Suomen Kello ja Korumuseo Kruunuun, kun siellä oli Björn Weckströmin korunäyttely. Minulla kun oli tuo henkilökohtainen korumies mukana, sain paljon tietoa korujen teosta ja ihan lumouduin siitä, miten 1960-luvulla suunnitellut korut ovat ihan tätä päivää. Museovahtina oli nuori tyttö ja selvisi, että hän opiskelee gemmologiksi, heillähän riitti Justuksen kanssa vaikka kuinka paljon juttua. Minua aina viehättää ajatus, että Justuksen isoissa kourissa  pysyy atulat, joilla pikkuruisia timantteja käsitellään. Kävimme myös Kalevala Korun tehdasmyymälässä, kun Justus saa joulun alla korut puoleen hintaan. En keksinyt itselleni mitään muuta kuin joulukuusen koristeen, mutta mies houkutteli kuitenkin yhdet korvakorut, joita voi käyttää kolmella eri tavalla.

Sitten mies sanoo, että nyt vien sinut joululounaalle ja minun suustani alkoi jo kuola valua. Olisi pitänyt arvata, että Ikeaan se vie! No se lounas oli ihan syötävä, laatikot hyviä, kinkku ei. Tämä alkaa olla kai jo meidän jouluperinne tämä Ikea! Mukaan tarttui lautasliinoja glögijuhliin ja halpoja jälkiruoka-astioita jouluaatoksi, olen luvannut tehdä glögipannacottaa 16:lle. Ikean vessassa sattui hassu juttu. Vessan ulko-oven avasi rouva, joka oli mielestäni ihan ruotsinkielisen näköinen harmaahapsi ja automaattisesti kiitin ruotsiksi. Rouva innostui ja vastasi ruotsiksi, että "mä tiesin, että sä olet ruotsinkielinen" (mitä mä en ole, mies oli). Kysyin, mistä sen tietää, niin rouva iloisesti, että kuule kyllä ME tunnistetaan toisemme. Minä pelästyin, että kohta se puhuu lisää ja pakenin pömpeliin mutisemalla pakottavasta kiireestä ja hyvää joulua vaan! 

Eilen pyysin Justusta kaivamaan liiteristä kaiken sälän takaa tekokuusen, jonka olin säilönyt kahteen jätesäkkiin ja nyörittänyt tiukasti. Menin itse vinttiin etsimään joulukoristeita ja hupsis, siellähän oli toinen joulukuusi paketissaan. Justus raahasi ison kuusen sisään ja mun oli pakko pyytää, että veisikin sen saman tien takaisin. Se oli risa, koska Iker yhtenä jouluna säikähti raketteja ja ryntäsi kuusta päin, kuusi kaatui, koristeita meni rikki ja melkoinen sotku siitä tuli. Justus ei luonteensa mukaisesti hermostunut ollenkaan, vaan vei kuusipaketin takaisin. Mutta kun illalla korjasin kuumaliimapistoolilla yhtä joulukoristetta ja löysin laatikosta kaksi pistoolia, hän vino hymy huulillaan sanoi, että kannattaisiko tarkistaa ennen uuden ostamista, jos vaikka olisikin jo täällä ennestään.

Kuusi koristeltiin ja kynttilöitä laitettiin tuikkimaan ja vietettiin tunnelmallista iltaa. Jopa niin, että Elviksen ikivanha joululevy sai meidänkin lanteet keinumaan ja tanssimme takan edessä. Justus tutkii nyt ruokalehtiä ja suunnittelee tulevien pyhien ruokia, minä olen päättänyt leipoa kaiken kaupungissa, koska täällä mökillä pörssisähkö on nyt järkyttävän kallista. Mun eläke ei riitä kasvaviin sähkölaskuihin, enkä halua säästöjä käyttää, joten ehkä vien pyykitkin kaupunkiin. Pysymme mökltä pois pakkasilla. 

Ostin muuten painopeiton mökillekin ja nukun makeasti pesässäni, varsinkin kun on oikeasti pimeää eikä autojen ääniä kuulu. Painopeitosta tuli heti mun paras nukkumakaveri!

Jumbojet voimia sinulle ja miehellesi. 

Toivottavasti Kipan käsi paranee pikaisesti. 

Kiirettä on pitänyt. Jouluvalmistelut vaiheessa. Tänään sain tehtyä porkkana- ja lanttulaatikot. Viisi kiloa perunoita on nyt kiehumassa. Laitan yöksi uuniin imeltymään. Olen tottunut keittämään ne kuorineen ja sitten se kuoriminen on ikävää hommaa. Nyt etsin netistä että voisi ne kuoria. Teen niin sitten ensi vuonna. 
Huomenna pitäisi saaristolaisleivät tehdä myös pakkaseen. 
Lähden sunnuntai aamuyöstä viikoksi taasen Mallorcalle niin nyt on aherrettava. 

Meidän ihana jättimme lopetettiin tiistaina. Kyllä on niin tyhjä koti kun sen yli ei tarvitse loikkia. Isosta koirasta jää iso jälki. Pikkukoira on sitä pari päivää odotellut ulos tuijottaen.

Keskiviikkona olin ystävän kanssa päiväseltään Tallinnassa. Kiva reissu. Polvi vaan suuttui ja tänään kävin hakemassa siihen kortisonipiikin. Viimeksi auttoi hyvin.

Mukavaa joulun odotusta.

Jumbojet, ajatukset ovat luonasi. Toivottavasti miehesi toipuu pian, jotta pääsette viettämään joulua normaalisti.

Kipa, ihanko jänne meni kokonaan poikki? Jos meni, niin eikö sitä olisi pitänyt ommella? Olen aina luullut, että jänne "pakenee", jos se jätetään silleen. Eräältä ystävältäni katkesi jänne peukalon tyvestä. Sitä ei ensin huomattu, kun hän kävi ompeluttamassa haavan sairaalassa, mutta sitten peukalo alkoi kääntyä pystyyn, joten hän lähti uudelleen päivystykseen, jossa todettiin jänteen katkenneen. Se sitten leikattiin ja toinen pää oli vetäytynyt jo ranteen yläpuolelle, mutta onneksi sitä saatiin venytettyä tarpeeksi, että sen pystyi ompelemaan. No, kaipa lääkärit sinun tapauksessasi tiesivät, mitä tekivät.

Japena, kyllä lemmikistä aina jää iso aukko koosta riippumatta. Onneksi teillä on vielä pieni koira, mutta kyllä silläkin varmaan on ikävä. Huomasin naamakirjasta, miten ahkera olet ollut jouluruokien kanssa, mutta sittenpähän joulu saa rauhassa tulla ajallaan. Meillä ei ole muuta tehtävää kuin kinkun paisto aatonaattona sekä lanttulaatikon ja luumukiisselin teko aattona. Vähän tuumailin saaristolaisleipää, kun minulla on tallessa Tiinuliinun helpolta vaikuttava ohje. Ihan niin isoa määrää tuskin välitän tehdä, vaikka leipä hyvin säilyykin, mutta kaipa taikinan voi puolittaa. Saa nähdä "ehdinkö" vai ostanko kaupasta! Rostenin leipomon saaristolaisleipä on kyllä erinomaisen hyvää.

Meillä on kulttuurin saralla ollut huonoa ja hyvää tuuria. Ensin kiroilin, kun luin Raskasta Joulua-kiertueen tuottajan RH Entertainment Oy:n konkurssista ja oli epävarmaa, toteutuvatko ja jos, niin mitkä konsertit. Olimme olleet meirämmiähen kanssa jo kovasti innoissamme, kun samalla kertaa olisimme nähneet sekä Raskasta Joulua livenä että päässeet tutustumaan Nokia Arenaan. No, kerrankin kävi tuuri, sillä Tampereen konsertti on yksi pelastetuista ja pääsemme kuin pääsemmekin nauttimaan.

Huono uutinen on sitten se, että tänään oli tarkoitus mennä katsomaan ties monennettako kertaa Jarkko Valteen ja Osku Heiskasen Showhat, mutta se peruutettiin sairastapauksen vuoksi. Liput olisi voitu siirtää ensi maaliskuulle, jonne oli saatu järjestettyä kaksi esityspäivää, mutta kun koronan takia meillä on jo tammikuulla Uuden Vuoden Wieniläiskonsertti, joka siirtyi viime tammikuulta sekä helmikuussa Tampere-talossa Lentävä hollantilainen, jonka piti alunperin olla jo v. 2021 helmikuussa, niin en viitsinyt taas siirtää lippuja eteenpäin ja pyysin rahat takaisin. Sitä paitsi meillä on jo kevätkaudelle ohjelmaa, josta voisin mainita Helsingin Kaupunginteatterin Priscilla-musikaalin, joka perustuu hulvattomaan elokuvaan Priscilla - aavikon kuningatar, jonka olen nähnyt joskus kauan sitten.

Me olemme nyt sitten virallisesti irtisanoneet kuntosalin kanta-asiakkuuden. En muista mainitsinko siitä aiemmin, mutta kk-maksu alkoi tuntua turhan suurelta, kun senioreille tarkoitettuja ryhmätunteja ei ollut enää kuin yksi viikossa. Tiedän, että monet ryhmäläisistämme ovat siirtyneeet "yleisille" tunneille esim. pilatekseen ja joogaan sekä joillekin helpommille kehonhuoltotunneille, mutta minä henkilökohtaisesti inhoa pilatesta ja joogassa pitää pystyä olemaan mahallaan ja polvillaankin, joihin minä en pysty. Meirämmiäs ehdotti, että alamme käydä uimassa ja itse olen miettinyt vesijuoksua ja/tai vesijumppaa. Kaupungin jumppaan ei näin kesken kauden pääse, mutta voin yrittää ensi syksynä ilmoittautua ajoissa. Sen sijaa vesijuoksu onnistunee ihan ilman ohjaustakin. Uinti on minulle hieman hankalaa, kun läski kelluu liian hyvin, joten peppu pyrkii nousemaan pinnalle ja pää vastaavasti painuu pinnan alle ja välttyäkseni niin hullunkuriselta esitykseltä, joudun uimaan jalat alaviistoon ja etenemisvauhti jää kovin alhaiseksi. No, parempi sekin kuin ei mitään ja kävelyhän on aina hyvää liikuntaa. Lisäksi meiltä löytyvät käsipainot sekä netistä ne mailin ja kahden mailin kävelyvideot, joten varmaan saamme pysytyksi jonkinmoisessa kunnossa.

Japenalle hyvää Mallorcan matkaa ja teille muille leppoisaa (mahtaako onnistua?) joulunalusaikaa sekä terveyttä ja kaikkea hyvää 🙂

Huomenta tasapuolisesti kaikille. 

JJ , täälläkin olette ajatuksissa. 

Täällä oli eilen niin kaunista - lunta reilut 10 cm ja sellaista, joka on jäänyt puiden ja pensaiden oksille. Tuulta ei ollut lainkaan, ei ole nytkään. Rakas siippani teki aamupäivällä eilen jopa kanoottiretken. Aurinko pilkisti taivaalta ja toisella suunnalla oli sellainen pieni usvan näköinen maisema. 

Menna , anteeksi tuo nauruhymiö. En pystynyt olemaan nauramatta, kun luin kuvaustasi uinnistasi. Ja hauislihaksen jänteestä, kyllä se ymmärtääkseni meni kokonaan poikki, mutta pitäisi parantua itsestään. Hauislihas (näköjään mulla on lihaksia ja puristusvoimakin oli jo siinä vaiheessa kohtalainen, kun olin lääkärin pakeilla vajaa viikko tapaturman jälkeen.) laskeutui alaspäin isoksi kovaksi patiksi. Oli melkein kyynärpään sisäpuolen (hassusti kuvattu, mutta en nyt keksi muutakaan sanaa, oisko kyynärtaive) yläpuolella, niin että osui kyljen sivuun, kun kädet heilui ollessamme kävelyllä. Googlasin, että jos se on tulehtunut, niin voi mennä poikki kohtalaisen pienestäkin. Tosin vaikea uskoa, että siellä olisi ollut tulehdus, kun syön sisäisesti mm. kortisonia tuohon reumaan. En ymmärrä, miten mulle sattuu noita tapaturmia ja vielä selvin päin🤣. Sitähän sanotaan, että on humalaisen tuuri, jos kännissä jotenkin koheltaa eikä siitä tule mitään tapaturmaseurauksia. Onneksi näyttää olevan parempi päivä päivältä - vaikka vieläkin joskus älähdän ääneen, kun teen sillä väärän liikkeen. Muskeli-patti on pienentynyt. Ja kyllä kuljen varovaisesti tuolla ulkona. Ostin viime Mikkelireissulla uudet kantapääpiikitkin, mutta ne ovat liian ahtaat, joten pitää vaihtaa ensi kerralla. Piikkejä meillä on täällä vaikka kuinka ja monenlaisia. Yhdet ovat sellaiset koko kengän mittaiset, joissa on kunnon "hampaat". Puree vaikka jäähän. Enpä lähde lenkille enää ilman piikkejä. Kaupoille kun menemme, niin olen toooosi varovainen. Silloin ei yleensä ole piikkejä.

Kyllä teillä on hienoja kulttuurikokemuksia. Vesijuoksua minunkin pitäisi harrastaa polvieni vuoksi, mutta siinä on yksi muu hankaluus. Ihaninta vesijuoksu on kesällä järvessä rannansuuntaisesti ja silloin, kun vesi on tarpeeksi lämmintä. Toooosi monta vuotta sitten, kun onnistuin laskettelussa telomaan oikean polveni pahasti  (siitä meni samanaikaisesti sisäsivuside, eturistiside ja kierukka) ollessamme siippani kanssa Levillä, kun polvi oli muilta osin tarpeeksi parantunut ja siihen tehtiin eturistisideleikkaus, niin aikaisin kesällä tutisin kylmästä, kun harrastin täällä vesijuoksua (veden lämpö reilut 10 astetta). Siippani paleli saunan terassilla ja vahti, että en hukkuisi tai pökräisi. 

IL, nauroin kyllä sinun Ikean vessareissullesi. Oli pakko kertoa se siipalleni. Meillä ei ollut puhetta joulusta, kun pari päivää sitten puhuimme. Jäin ihmettelemään 16 henkeä. Jotenkin olin ymmärtänyt, että tyttäresi perhe lähtisi Espanjaan.... ja laskin, että Justuksen jälkikasvusta ei ihan tuo luku täyty. Varmasti ihanaa suunnitella ja laitella joulua nyt sinne Lohjansaareen.

Japenalle oikein ihanaa Espanjan viikkoa jälkikasvun seurassa. Eipä tietty lämpökään pahaa tee. Teidän joulukatu on niiiiin ihana.

Minähän lukeudun myös jouluhullujen joukkoon. Valoja on vaikka kuinka monta, samoin led-kynttilöitä. Enkeleitä on myös paljon. Tiettyinä juhlahetkinä poltan sitten aitoja kynttilöitä. Suorastaa rakastan niitä, mutta kun on ollut niin paljon puhetta niistä pienhiukkasista ja markkinoille on tullut tosi aidon näköisiä kynttilöitä, niin ledejä poltan sitten monta tuntia päivässä. Tokmannin tarjouksista ostan aina pattereita. Mehän vietettiin ennen koronan tuloa joulua aina kaupungissa. Aattona illasta koko lähisuku kokoontui meille kahvittelemaan. Lähdimme sitten vasta joulun jälkeen mökille. Nyt on toisin. On minulla kaupungissakin led-kynttilöitä ja valoja sekä muutama enkeli hyllyssä, mutta varsinainen joulutavaralaatikko on vintillä. Viime kaupunkikäynnillä kävimme ekaa kertaa vintillä putki- ja energiarempan jälkeen. Rakas siippani oli muovittanut kaikki tavarat siellä. Otimme sieltä vain vauvan kehdon, jonka veimme kummitytöllemme. Hän kuuluu ihan lähisukuun ja meillä on tosi läheiset välit. Ihanaa on ollut seuraamassa hänen raskauttaan. On itsekin muuten nukkunut samassa kehdossa. Isäni osti sen aikanaan Helsingistä sokeain liikkeestä ennen poikamme syntymää. Pitäisi tehdä lista, ketkä kaikki siinä ovat nukkuneet - reilusti yli 10:en menee luku. Muut tavarat jätimme vielä muovien peittoon, kun lähistöllä kaikki eivät olleet vielä ottaneet suojamuoveja pois ja ajattelin, että niistä leijailee kaikki rakennuspöly sitten meidän tavaroiden päälle. 

Jouluissa on ollut totuttelemista siinäkin, että tytär on ennen nykyistä "vävyä" viettänyt kaikki jouluaatot kanssamme, entiset poikaystävät ovat mielellään liittyneet seuraan. Nykyisin vuorottelevat jouluaaton. Viime jouluna olimmekin aattona tyttären luona. Hän vietti ensi kertaa aattoa kotonaan. Piipahdimme niin lyhyen ajan kaupunkikodissa, että ei olisi ollut mitään järkeä järjestää sinne joulua. Tytär on perinnyt äidiltään jouluhulluuden. Vaikka ovat yleensä sekä aaton että joulunpyhät poissa omasta kodista, niin laittaa sen todella kauniiksi jouluiseksi jo joulukuun alkupuolella. Tänä jouluna olemme aaton kahdestaan täällä ja tytär ja vävy tulevat vävyn vanhempien luota sitten tänne. Päivää en vielä tiedä. Poikamme menee tapansa mukaan isäni luokse ja äidille on jo tilattu invataksi aatoksi, että pääsee kotona käymään. Meillä on tarkoitus vielä piipahtaa pk-seudulla ennen joulua. Vanhempiani tietty käymme tervehtimässä, sitten on tonttukierros omatekemien lahjojen kanssa sekä haudoilla käynti. Kinkun ajattelimme paistaa siellä, kun en halua, että tänne jää kinkun haju pitkäksi aikaa.... 

Mulla on Hesari vielä kesken... ja ajattelin naamakirjan puolellakin piipahtaa, pedit on vielä pesemättä ja astianpesukone odottaa viimeisiä astioita sisäänsä ennen kuin laitan sen päälle. Siippani laittoi siihen mittarin, kuinka paljon tuo yksi pesu vie sähköä. Tosin lukema ei varmasti ole aivan todellinen, kun käytän pitkää ohjelmaa, joka säätelee ohjelman pituuden ja veden määrän  lopulta sen mukaan, kuinka likaisia astiat ovat.

Taas toivottelen hyvää jatkoa, terveyttä ja itsenäisyyspäivää. 

Heippa pitkästä aikaa 🥰

En nyt eilen ajatellut, että vielä tänään kirjoittaisin, mutta halusin jakaa kanssanne muutaman asian. Minulla oli eilen syntymäpäivä. Lahjani oli saanut etukäteen - Torin kautta uusi digiboxi - niin että on molemmissa "kodeissa" yksi, kun se entinen, joka oli kaupunkikodissa, ei enää käynyt, kun meillä muuttui antenni tv:stä kaapeli tv:ksi. Toinen lahja mulle oli rakkaan siippani tekemä iiiso joulusiivous, kun minusta ei ollut näiden "vammojen" kera moneenkaan hommaan. Yritin kyllä sanoa siipalleni, että omatekemä kortti olisi ihana, mutta hän oli sitä mieltä, että ei ole ihan hänen juttunsa.

Oli ihana päivä eilen. Jo aamusta siippani laittoi kuivattuja koivunoksia minulle vihtaveteen saunaa varten. Saunan laittoi lämpiämään jo päivällä ennen lenkkiämme, niin että pääsimme sitten melkein heti lenkiltä tultuamme suoraan saunaan. Söimme välillä pientä välipalaa ja päikkäreiden jälkeen vasta aloimme yhdessä ruuanlaittoon. Sitä ennen isäni soitti, kun oli äitiä katsomassa ja lauloivat mulle onnittelulaulun. Sain paljon onnitteluviestejä ja muutaman puhelinsoitonkin. Poikamme soitti isäni luota ja alkuillasta tytär muiden lisäksi. IL oli onnitellut jo etukäteen, mutta laittoi hänkin vielä onnitteluviestin illalla. Niin ja olihan minulla yksi onnittelukortti ystävältäni, jonka sain ihanan kukka-asetelman lisäksi sillä viikolla, kun olimme siellä pk-seudulla käymässä.

Ruoka oli herkullista - lohta uunissa aivan ihanalla kastikkeella, perunoita ja salaattia. Ruokajuomana meillä oli kyllä nyt punkkua, vaikka olikin kalaa. 

Ruuan jälkeen kuuntelimme musiikkia ja tanssimme. Jossain vaiheessa vilkaisin kännykkää ja viestejä sieltä. Muuten, se oli kyllä äänettömällä - muutamat läheisimmät pääsevät "läpi" vaikka olisi äänettömällä. Meillä on sellainen perheen sisäinen whatsapp-ryhmä, siis vaan me ja lapsemme  ja siellä oli rakkaalta siipaltani minulle synttärionnittelu "runo". Sain häneltä luvan "julkaista" sen tässä:
"Hyvää syntymäpäivää rakkaalle vaimolleni, lasteni äidille. Olet rakas <3 . 

Ja eräänä päivänä me koukistumme toistemme ympärille ja naksahdamme lukkoon 
emmekä irtoa enää, sinun kulumavikasi minun kihtiinini kietoutuneena, 
minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten, 
emme erkane konsana ei." 

Nauroin ja itkin samanaikaisesti kun luin tämän. Tiesin kyllä heti, että kirjoitus ei ole mieheni luoma, vaikka hän onkin taiteellinen monessa asiassa. Kirjoittaminen on enemmän minun juttuni. Tekijä on Eeva Kilpi mieheni mukaan. 

Tässä vielä vähän "kehuskelen", kun laitan tyttäremme lähettämät onnittelut. Sanat ovat hänen, ei kopioitu mistään. Sain luvan laittaa senkin tänne. 
"Kiitos, että olen saanut nauttia äitiydestäsi taas yhden vuoden lisää <3 . Olet selviytyjäluonne ja sen takia varmasti itsekin suhteellisen lujatahtoinen. Toivottavasto olet saanut nauttia hyvistä yöunista ja ihanasta päivästä tähän asti. Hyvää syntymäpäivää, rakastan sua <3 "

Päivä oli lähes täydellinen, enempää ei olisi voinut toivoa. Yksi onnittelupuhelu jäi ikään kuin kesken, kun odotin poikamme soittoa äitini luota, että yhdistää siellä päässä piuhat äidin kuulokojeeseen. No, viestittelimme sitten ja sovimme sitten, että palaamme tänään asiaan. Jälkikäteen onneksi näin. Tänään sitten puhuimme kahteen otteeseen ja olisin varmasti itkenyt eilisen illan, jos se puhelu olisi eilen jatkunut... Sain suruviestin tältä lapsuuden ystävältäni, vanhimman ystäväni (olemme tunteneet 4-vuotiaasta lähtien) mies oli yllättäen kuollut. Ei ollut vielä 64 v täyttänyt. Aivan terve ja oli työmatkalla. Kuolinsyy selvisi ja siitä ei olisi selviytynyt, vaikka olisi ollut missä. Ovat tyttäremme kummeja. Äsken soitin tyttärelle, ystäväni oli aikeissa vielä laittaa hänelle tänään viestin asiasta. 

Kyllä elämänlanka voi olla ohut ja hauras. Kunpa muistaisimme, että jokainen hyvästijättö voi olla viimeinen - olipa sitten nuori tai vanha, terve tai sairas. Kyllä taas tuli muistutus, mistä kaikesta voi olla kiitollinen ja unohtaa turhat valitukset. Vanha viisaus: älä anna auringon laskeutua vihan ylle, on oivallinen viellä tänään. 

Veljeni kysyi eilen puhelimessa, että tuntuuko taas vuotta vanhemmalta. Vastasin, että ehkä viimeisen kahden vuoden aikana tunnen vanhentuneeni vähintään viisi vuotta. Nyt taas nuo omat kivut ja huolet tuntuvat niin mitättämiltä. 

Sydämessä tuska ystäväni puolesta, kiitollisuus omista rakkaistaan - sekä perheestä että ystävistä.
Näin tulevat siis usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus. <3

Vielä kolmannen kerran toivotan hyvää itsenäisyyspäivää. <3 

Onnittelu Kipa❤️

Onnea syntymäpäiväsi johdosta minultakin. 💐🍰

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Myöhästyneet mutta silti lämpimät synttärionnittelut Kipalle! Sulla ei taida olla asiasta mainintaa Facebookissa, sieltähän näitä synttäripäiviä näkee sellainen joka ei muuten muista.

Meillä leivotaan tänään saaristolaisleipää; piparit ja ässät on jo tehty. Illalla korkataan kuohuviini.

Lyyti-neiti on vaihtanut hampaansa, mutta ei ole vielä lopettanut turhaa pureskelua vaikka koirakirjat niin lupailevat. Ruiskuttelen lattialistoihin ja rottinkiseen sanomalehtikoriin koiratarvikekaupasta ostettua chew stopperia, mutta pennunpeijoonin mielestä se antaa erilaisille puuaineksille vain kivan aromin.

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!

Myöhästyneet Onnittelu Kipalle🌹 Ihanasti muisti miehesi sinua runolla. Minä olisin aivan kummissani, jos tuollaisen saisin, tuntuu niin vieraalta ajatukselta. Onneksi meitä on monenlaisia.

Terveiset Tiinuliinulle ja Lyytille. Meilläkin ruiskuteltiin maton päihin kyseistä ainetta kerran, pari mutta tehoamattomana lopetettiin, ettei saa turhia aineita elimistöönsä.
Aika nopeasti kuitenkin lopetti mattojen päiden puremisen. Päästiin kyllä tosi helpolla tuossa asiassa, Pöydän ja tuolien jalatkin säästyivät täysin.

Jonkun kengän kalusi. Annettiin lupa kaluta crokseja ja niitä tykkää takaremmistä viskellä.
Tuntee ehkä olevansa suurikin saalistaja, kun ovat niin kevyet ja saa viskellä niitä ja "tappaa" saaliinsa😁

Vähän olen pakkaillut kierrätykseen lähteviä. Tuossa odottaa, jos jaksaisi lähteä viemään.
Nyt ei olisi kyllä yllätysvieraat tervetulleita, kaikki aika hujanhajan. Odottelen järjestelyinspiraatiota.

Jossain se varmaan luuraa. Täydellisten äitien ja vaimojen luona, jotka tekevät monimutkaisia järjestelyjä Itsenäisyyspäivämenuuta varten😅

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Hyvää Itsenäisyyspäivää.
Myöhästyneet Onnittelut Kipalle! Ihanan runon on miehesi löytänyt 😍

Olin kunnan järjestämässä itsenäisyyspäivän juhlassa.
Juhlapuhujana oli ikäinstituutin johtaja joka puhui kansantajuisesti myönteisen elämänasenteen tärkeydestä ja etuoikeudesta asua turvallisessa maassa jossa pidetään lähimmäisistä huolta.
Olin itsekkin esiintymässä, sillä olin mukana tanhuryhmässä vahvasti doupattuna ja teipattuna polven kipujen takia. Meitä on aika pieni ryhmä ja en voinut jäädä pois sillä varahenkilöllä on kipsi jalassa joten hänestä ei ollut paikkaajaksi. Pelotti miten muistan kuviot kun olen ollut monesti poissa treeneistä mutta onneksi esitys meni kuten pitikin. 

Loppupäivä menee hevosia tehden. Valmisteilla on säärystimet heppatytölle. 
Kunhan saan hepat tehtyä voin avata telkkarin seurakseni sillä muut kuviot eivät vaadi niin täydellistä keskittymistä.

En ole ehtinyt kunnolla seurata tätäkään palstaa kun monet vapaaehtoistyöt ovat vieneet kaiken ajan.
Kipa minua nuhtelikin puhelimessa liian monessa menossa rientämisestä. Olen vaan luonteeltani sellainen että on vaikea sanoa ei kun näen että apuani tarvitaan. Viime viikot olen rientänyt neuvottelusta toiseen ja nyt näyttää lupaavalta että saamme vihdoin toimintaa tyhjillän olleisiin tiloihin.
Jos tämä projekti onnistuu niin omakin työmäärä helpottuu jonki verran.

Joulua en ole ehtinyt valmistella lahjojen tekoa lukuun ottamatta, eikä leipominen oikein edes innosta kun katselee sähkön pörssihintoja.
Pienen asunnon etuja on että siivoukseen ei tarvitse varata paljon aikaa.

Näillä mennään, kukin tavallaan.